Kun sanatkin varastetaan

Pyydän nyt heti aluksi anteeksi niiltä lukijoiltani, jotka eivät pidä siitä, että minä vien heidät Intiaan. Olen taas katsonut Kravun kääntöpiiriä ja lukenut intialaista kirjailijaa Arundhati Royta.

Kravun kääntöpiirissä kerrottiin Kalkutan kosteikosta, johon virtaavat kaikki ihmisten jätteet ja myös teollisuuden päästöt. Siinä jäteviemärissä kasvatetaan suuret määrät kaloja ja vihanneksia. Haju on sanoinkuvaamaton, mutta niin kuin Arundhati Roy sanoo: Intiassa on väärin, jos joet laskevat mereen. Vesi menee ikään kuin väärään paikkaan ja hukkaan.

Maahan rakennetaan viivasuoria moottoriteitä, jotta uudella pikkuautolla päästäisiin ajamaan edestakaisin. Nano on hallituksen lahja tai lahjus uudelle keskiluokalle niin kuin Folkkari aikoinaan kansallissosialisteille. Hitlerin radion, josta voi aina kuulla suuren johtajan äänen, on korvannut Bollywood ja sen tarjoilema oopiumi.

Kaikkialle rakennetaan patoja, louhitaan, kaivetaan, rouhitaan, ryövätään, rakennetaan ja ryöstetään. Puskutraktoreilla työnnetään köyhät kaatopaikkojen päälle ja slummeihin. Heidät näännytetään nälkään, koska heidän maansa sijaitsevat uuden taivaskansan rikkauksien päällä. Köyhät kelpaavat korkeintaan mikrolainojen mannekiineiksi ja kuten suomalainen brändin tekijä sanoi: Köyhiä, mutta onnellisia.

Tätä he kutsuvat kehitykseksi, kasvuksi ja edistykseksi. Se on taloudellista determinismiä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Se on kasvua, jonka vastustajien sanotaan olevan epäisänmaallisia ja kehityksen vastustajia. Ne jotka puhuvat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä ovat edistyksen vihamiehiä.

Roy sanoo asian vielä pelkistetymmin: Kasvuun liittyy vaatimus kansallisesta eheydestä ja edistyksestä, mikä suoraan sanottuna tarkoittaa vapaakauppaa ja fasismia.

Minäkin esitän nyt postmodernin kysymyksen voiko Auschwitzin jälkeen olla runoutta. Viekö todellisuus voiman eeppiseltä kerronnalta. Pitäisikö palata runouteen ja tiiviiseen sanomaan. Vai pitäisikö ulvoa kuin susi, jotta tulisi kuulluksi.

Jolla on sana sillä on valta. Juuri siksi meidän sanamme yritetään täyttää uusilla merkityksillä. Juuri siksi luodaan uusia sanoja, jotka täytetään vanhoilla merkityksillä. Sanoilla meitä johdetaan ja sanoilla meitä manipuloidaan.

Osmanien Turkissa tekemässä kansanmurhassa (jota ei ole vieläkään tunnustettu) tapettiin puolitoista miljoonaa armenialaista. Juuri ennen sitä Anatoliaan kerrottiin laskeutuneen valtavia heinäsirkkaparvia. Niitä pidettiin pahan enteenä ja sitä ne olivatkin.

Turkissa asia on edelleen tabu. Kun runoilija Hrant Dink rikkoi hiljaisuuden 2007 hänet tapettiin. Tämän teon suorittaneet valkolakit juhlivat yhä Turkissa. Tappouhkauksia ovat saaneet myös Orhan Pamuk, Elif Shafak ja monet muut, jotka ovat sanoneet, mitä ei pidä sanoa. Ajatelleet, mitä ei saa ajatella.

Olen juuri tullut vaarini haudalta Tavolan metsästä. Hänet haavoitettiin ja otettiin kiinni vapunpäivänä vuonna 1918. Hänet teloitettiin viisi päivää myöhemmin ja sotkettiin suohon. Hänen ainoa rikoksensa oli kuuluminen työväenyhdistykseen. Kun keskustelin asiasta suomalaisen natsin kanssa, hän sanoi minulle: Kerro, missä se hauta on, niin minä käyn kusemassa sille.

Arundhati Roy päättää esseensä Kuuntelen heinäsirkkoja: Kansanmurha, kieltäminen ja juhlinta sanoihin:

”Tukahduttaa”, ”Rampauttaa”, ”Virus”, ”vitsaus”, ”Eliminoida”, ”Nitistää”. Kyllä vain, joukkotuhonnan ajatus on ilmassa.

Ja ihmiset uskovat, että kun he joutuvat alttiiksi joukkotuhonnalle, heillä on oikeus pitää puoliaan. Se on ehdottomasti tarpeen.

Ehkä he ovat kuunnelleet heinäsirkkoja.”

Hyvää Vappua!

Ahdasmielisyys voitti - demokratia hävisi

Varsin usein on vaalien jälkeen kuultu tyhjänpäivänen väite: Demokratia voitti.

Mutta onko näin? Voidaanko kutsua demokratian voitoksi sitä, että ahdasmieliset voittivat. (Hitlerkin voitti vaaleissa.)

Tähän kilpistyy suomalainen demokratia: ”Viime sunnuntaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saapuivat televisioituun haastattelutilaisuuteen Helsingin Musiikkitaloon. Kahdeksan rekisteröidyn pienpuolueen edustajille kutsua ei lähetetty. Köyhien asialla -puolueen johtaja Terttu Savola saapui kuitenkin paikalle, mutta hänet vietiin Helsingin Kisahallin putkaan.” Näin asiasta kertoi Hymy.

Media teki gallupeineen ankaraa kampanjaa suosikkiensa puolesta ja tavoitteena oli koko vasemmiston hävittäminen.

Demokratia ja parlamentarismi eivät ole sama asia. Demokratia on muoto, joka ei kerro vielä mitään sen sisällöstä.

Jos otetaan huomioon median myötämielisyys, vaalirahoituksen suuret erot ja äänestysprosentti, lukemat asettuvat varsin erilaisiin suhteisiin. Ne, jotka nyt riemuitsevat olevansa enemmistö, eivät sitä todellisuudessa ole.

Näkemys demokratiasta vain jonain äänestystuloksena on varsin ohut käsitys itse asiasta. Tämä on sanan demokratia kovertamista tyhjäksi sen merkityksestä.

Missä on taloudellinen demokratia? Kun demokratia ja vapaat markkinat sulautuvat yhteen ahneeksi eläimeksi, jonka lyhyt ajatus on vain voittojen maksimoiminen, on demokratia kaluttu luita myöden ja luitakin jo jauhetaan.

Ennen kuin on liian myöhäistä, ihmisten pitäisi taistella takaisin demokratia. Nykyinen demokratia on vain irvikuva demokratiasta. Ja kysyä sopii, voiko hallitus, joka ajattelee vain omaa lyhytnäköistä selviytymistään ja kvartaalin mittaisen aikavälin hyödyn repimistä, tarjota todellista demokratiaa.

Nykydemokratiaa tarkasteltaessa pitäisi myös muistaa, että maamme itsemääräämisoikeus on siirretty kauas ihmisistä ja eduskunnasta on tullut lähes kumileimasin.

Todellinen demokratia on ihmisten välistä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan kaikilla aloilla. Todellinen demokratia tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa.

Unkarin romanit ahtaalla

Näin otsikoi Maailman kuvalehti Miikka Tervosen artikkelin.

Ja lehti jatkaa: ”Halvaantunut talous ja poliittinen kriisi ruokkivat väkivaltaista äärioikeistoa Unkarissa.

"Missä tämä julkaistaan? Ai Suomessa? No hyvä, se on riittävän kaukana", toteaa Blanca, rähjäisessä Lyukóbányan esikaupungissa Pohjois-Unkarissa asuva romaninainen. "On hyvä asia jos Suomessa kuullaan, mitä täällä tapahtuu!"

Viimeisen vuoden aikana Blanca perheineen on muiden Unkarin romanien tavoin elänyt kasvavan pelon ilmapiirissä. Samaan aikaan työttömyys on Lyukóbányan kaltaisilla romanien asuttamilla alueilla noussut lähes sataan prosenttiin.

"Suurin ongelma on yleistäminen. Elimme me miten tahansa, romanien otsaan lyödään sama rikollisen ja lapsilisien väärinkäyttäjän leima. Välit unkarilaisiin ovat huonontuneet jatkuvasti, ja nyt pelkäämme jo henkemme puolesta", Blanca kertoo.

Viimeisten puolentoista vuoden aikana Unkarin romaneihin on kohdistunut runsaasti väkivaltaisia hyökkäyksiä. Ihmisoikeusjärjestö European Roma Right Centren julkaiseman raportin mukaan polttopulloilla, ampuma-aseilla, käsikranaateilla ja teräaseilla tehdyissä hyökkäyksissä sekä pahoinpitelyissä on kuollut ainakin yhdeksän ja haavoittunut 20 romania.”

Tämäkö on se Eurooppa, jonka me haluamme? Miksi asiasta vaietaan? Miksi tämän sallitaan tapahtuvan? Toistaako historia itseään?

Lisää aiheesta täällä.

Kapitalismin saavutus: Joukkoitsemurha

Eilen illalla katselin Ylen Teemalta matkaohjelmaa Kravun kääntöpiiriltä. Siinä brittiläinen tv-juontaja ja kirjailija Simon Reeve kiertää maailmaa näillä leveyksillä. Tällä kertaa matka vei öljymiljardeilla rakennettuun Dubaihin, joka on maailman rikkaiden leikkikenttä jättiläismäisine rakennuksineen.

Kaupunkia on rakennettu kohti korkeuksia, mutta myös meren pinnalle. Dubaissa ei ilmeisesti uskota kasvihuoneilmiön tuomiin tulviin ja vedenpinnan nousuun.

Ja kaikki tämä on syntynyt tuhansien ja taas tuhansien Intiasta ja Bangladeshista saapuneiden siirtotyöläisten voimin. Yhtiöt asuttavat näitä ihmisiä omistamissaan leireissä eikä palkkaa edes makseta. Ihmiset ovat orjia.

Nyt myös Dubai on kärsinyt lamasta, kun sijoittavat ovat vetäneet rahojaan pois maasta. Silti yhä edelleen siirtotyöläiset ovat vankeina Dubaissa. Työtä ei ole. Rahaa ei ole.

Heillä ei ole mitään. Heillä ei ole rahaa edes siihen, että voisivat palata kotimaihinsa. Paluun estää monesti myös se, että kotimaassa odottaa koronkiskoja, koska paremman elämän etsimiseen on lähdetty lainarahalla, johon on kiinnitetty koko omaisuus.

Jos velkojaan ei kykene maksamaan ihminen saatetaan tappaa tai vähintäänkin murskata hänen polvensa. Eikä tämäkään riitä. Koronkiskurit saattavat viedä hänen vaimonsa ja lapsena.

Näiden ihmisten oikeuksia ei puolusta kukaan ja koko maailma sulkee tältä asialta silmänsä, vaikka se on kaikkien tiedossa.

Ohjelmassa haastatellut miehet kertoivat, ettei heillä enää ole muuta toivoa kuin tehdä joukkoitsemurha.


Ohjelman voi katso kokonaisuudessaan täällä.

Heikot unohtuvat oman onnensa sepiltä

”Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolissaan vähäosaisten unohtamisesta. Hänestä on valitettavaa, että yhteiskunnan menestystä ei enää arvioida heikompien näkökulmasta. Arkkipiispan mukaan henkinen ilmapiiri on selvästi koventunut.”

Sanaa pääsiäiseen Ylen Areenassa.

Kärsimys lisääntyy ja se on tarkoituskin

Pitkänperjantain maailmanlaajuinen kärsimysnäytelmä saa täydennystä USA:n päätöksestä ottaa Libyassa käyttöön varsinainen reilun miehen ase tietää Yle kertoa. Ja käskyn on antanut tietysti Nobelilla palkittu presidentti Barack Obama:

”Yhdysvallat ryhtyy tekemään Libyassa iskuja miehittämättömillä lentokoneilla. Predator-koneiden käytön aloittamisesta kertoi torstaina puolustusministeri Robert Gates.

Gates kertoi, että ensimmäistä Predator-iskua yritettiin jo torstaina, mutta kone joutui kääntymään takaisin huonon sään takia. Puolustusministeri sanoi, että presidentti Barack Obama oli käskenyt ottaa Predatorit käyttöön Libyassa niiden erityisominaisuuksien takia.

Predator-lennokeilla voidaan lentää hyvin matalalla, ja niillä saadaan tarkka kuva kohteesta. Yhdysvaltojen asevoimien arvion mukaan koneet soveltuvat hyvin Libyan tilanteeseen, jossa Gaddafin joukot ovat asemissa asutuskeskuksissa.

Kauko-ohjattu Predator-lennokki voidaan aseistaa Hellfire-ohjuksilla. Viime vuosina Predatoreja on käytetty iskuihin etenkin Pakistanissa ja Afganistanissa. ”

Suomi tietysti haluaa saada oman osansa kärsimyksestä ja on aikeissa ostaa lisää näitä aseita eikä esteenä ole rahan puute.

Aivot pesty

Sain tämän kuvan Mannerheim ja Hitler, kun googletin sanaa aivopesu, joten älkää minua syyttäkö.

Paljon liikkuvat ihmiset kuuluvat onnellisiin menestyjiin. Raha ei ole niinkään tärkeää. Tällaisesta tutkimustuloksesta kertoi eilen kokoomuksen Ylen uutiset. Otos taisi olla 1000 ihmistä.

Minäkin olen tutkinut ihan tässä lähipiirissäni.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat ne, jotka saavat joka päivä munaa. Rahaa ei tarvita, koska se olisi epäkäytännöllistä. No pahimmassa tapauksessa riittää kyllä kolikkopötkö.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat ne, joilla on jääkaapissa muutakin kuin valo. Tähän kyllä tarvitaan vähän rahaa, mikä saattaa pilata tuon aidon onnen tunteen, mikä syntyy liikkumalla.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat eittämättä myös ne ihmiset, jotka saavat janonsa sammutettua. Tähän ei tarvita rahaa: kesällä voi juoda järvestä ja talvella sulattaa lunta.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat myös ne, joilla on katto pään päällä ja ainakin kierrätyskeskuksesta haetut casuaalit vaatteet. Tähänkään ei rahaa tarvita, sillä aina voi loisia jonkun nurkissa. Kesällä veneen alla on vilpoista ja raikas, terveellinen ilma.

Ennen puhuttiin nollatutkimuksista, joihin oli porvareiden mukaan erikoistunut erityisesti Tampereen yliopisto. Siellä kaikenlaiset risuparrat tutkivat rahan voimaannuttavaa vaikutusta. Kuka porvari nyt rahaa tarvitsisi, riittää kun sitä on tarpeeksi tai ainakin vähän yli. Mielellään helvetin paljon, jos ihan rehellisiä ollaan.

Ylen tarkoitus tällä liikuntatutkimuksella oli ilmeisesti aivopestä ihmisiä uskomaan, että rahataloudessa voi elää ilman rahaa, kunhan liikkuu tarpeeksi. Köyhä tietää kokemuksesta, että ilman rahaa on parempi maata pimeässä peiton alla hiljaa, ettei kulu minkäänlaista energiaa. Se on ekologista ja tekee onnelliseksi, koska peiton alla voi kuitenkin pitää omaa kivaa.

Netistä kun löytyy kaikenlaisia tutkimuksia ja testejä, kokeilin onnellisuustestiä ja sain varsin oivan vastauksen: ”Ymmärrät että elämä koostuu myötä- ja vastamäistä, joten otat ilon irti ensiksi mainituista. Osaat arvostaa elämän pieniäkin iloja, ja pyrit elämään hyvää arkea. Et hermostu turhasta etkä kanna kaunaa tai janoa kostoa, mikä sekin lisää onnellisuuttasi. Luotat parempaan huomiseen ja hymyilet vapaasti silloin kuin hymyilyttää. Olet siis tasapainoisella tavalla onnellinen!” (Emma Suominen)


Testin voi tehdä täällä.

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa

Kun on vaalit käyty, uskalletaan taas puhua. Eläkeiän nosto on vastaus sekä apupakettiin että kestävyysvajeeseen. Eilisaamun talousviisailla oli tieto, että pankkien pääomittaminen on jo käynnissä. Siinä mielessä perSSuomalaisten vaalivoitolla voi pyyhkiä.

Jos edellisessä pienessä kappaleessa esiintyi kolme uutta ja suosittua ”taloustieteellistä” termiä, jotka lähemmin tarkasteltuna ovat vain eufemismeja vanhoille konnankoukuille. Apupaketti on rahan syytämistä suurille pankeille. Pääomittaminen on sitä samaa. Koskaan rikkaat eivät saa tarpeekseen. Aina ollaan käsi pitkällä ottamassa lesken viimeinenkin ropo. Kestävyysvaje merkitsee tätä samaa. Näillä kaikilla sanoilla hämätään vain se tosiseikka, että jälleen otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

”Millään kauniilla sanoilla ei voida peittää sitä vihattua tosiasiaa, että nykyajan yhteiskuntaa olennoi jakautuminen kahteen suureen antagonistiseen luokkaan – toisaalta kapitalisteihin, joille kuuluvat kaikki tuotantovälineet, toisaalta työläisiin, jotka eivät omista muuta kuin oman työvoimansa. Työväenluokan työn tuote täytyy jakaa molempien luokkien kesken, ja juuri tästä jaosta käydään keskeytymätöntä taistelua. Kumpikin luokka yrittää saada mahdollisimman suuren osuuden; ja merkillisintä tässä kamppailussa on se, että työväenluokkaa useinkin syytetään kapitalistien ryöstämisestä, vaikka se vain taistelee osuudesta omaan tuotteeseensa.” Näin kirjoitti Friedrich Engels kirjoituksessaan Ammattiliitot 1881.

Ja taistelu jatkuu. Myös pankkien ja kaupan välityksellä kapitalistit hyökkäävät työläisten kimppuun.

Tänä aamuna Ylen uutisissa talousasiantuntija Peter Nyberg tekee analyysia nykyisestä kriisistä:

”Hänen mukaansa merkittävin johtopäätös on, ettei viranomaisiin voida luottaa.

- Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa,

että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet.

Nybergin mukaan yhtään viisaampia eivät tule olemaan uudetkaan EU:n valvontaviranomaiset. Turvallisempaa olisi pilkkoa pankkiriski pienemmäksi, arvioi tutkintakomissiota vetänyt Peter Nyberg.

- Budjettiin ja maan talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se taas kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan.

Suomi on taannut Irlannille jo 740 miljoonaa euroa kriisiapua. Nyberg arvoi, että Irlannilla on hyvät mahdollisuudet selvitä kriisistä.

- On se selvinnyt suurista vaikeuksista aikaisemminkin.”

Lisää aiheesta täällä.

Kansanedustajan palkkani luovutan hoitotyöhön

Näin lupasi kansanedustajaehdokas Antti Joutsenlahti (PSS) ennen vaaleja: ”Olen aina lähtenyt luottamustoimissa siitä, että olen kansan asialla. Siksi haluaisinkin palauttaa kansalaisten luottamuksen yhteisten asioitten ajamiseen, innostaa nukkuviakin äänestämällä vaikuttamaan ja valitsemaan kansalaisten parhaaksi toimivia ehdokkaita syrjäyttämällä ahnaasti vain omia etujaan ajavia.

Siksi näissäkin ensi huhtikuun vaaleissa ehdolla olevana olen ilmoittanut valituksi tultuani käyttäväni koko kansanedustajan palkkani vähäosaisten lähimmäisten auttamiseen lisähoitajien palkkaamiseen. Haluan irtisanoutua tästä itsellensä keräämisen ahneudesta yhteisellä asialla oltaessa. Tällä tavalla voisimme myös palauttaa uskottavuuden politiikkaan.”

Jäämme jännityksellä odottamaan lupauksen täyttämistä. Potilaat kiittävät varmasti.

Jossain täytyy olla poni

Minua on aina pidetty pessimistinä, mutta ainakin tämän vitsin valossa olen optimisti: Kun pessimisti sanoo, tämän huonommin asiat eivät voi olla, niin optimisti vastaa: Kyllä voivat.

Toinen optimistista luonnettani kuvaava tarina on tämä: Isällä oli kaksi poikaa: toinen optimisti ja toinen pessimisti. Kun pojat täyttivät viisitoista, isä antoi pessimistipojalle lahjaksi polkupyörän, tietokoneen ja kaikkea muuta, mitä tuon ikäinen nyt vain osaa toivoa, mutta ei ollut poika tyytyväinen. Optimistipojan huoneen isä antoi lapioida täyteen hevosenpaskaa. Hetken kuluttua huoneesta alkoi kuulua riemun kiljahduksia ja isä meni katsomaan. Huoneessa poika heitteli talikolla sontaa ympäri seiniä ja kattoa ja huusi: Näin paljon paskaa, jossain täytyy olla poni.

Tämänaamuisia tuntojani kuvatkoon tämä laulu.

Ja tästä uutta voimaa.

Huonomminkin olisi voinut käydä. Paljon huonommin. Brechtin sanoin: Synkkinä aikoina lauletaanko silloinkin? Silloinkin lauletaan - synkistä ajoista.

Kiittäen ja osaa ottaen. Sitä saa, mitä tilaa.

Kaikki omaisuus on köyhiltä varastettua

Kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkoja Arundhati Roy kertoo uudenlaisesta separatismista, joka on valtaamassa maassa alaa: ”Tässä separatismin lajissa suhteellisen pieni määrä ihmisiä vaurastuu suunnattomasti ottamalla suurelta ihmisjoukolta omistukseensa kaiken: maat, joet, veden, vapauden, turvallisuuden, omanarvontunnon, perusoikeudet, muun muassa mielenosoitusoikeuden.”

”Tässä separatismissa julkinen infrastruktuuri, tuottava julkinen omaisuus, sähkö, liikenne, televiestintä, terveyspalvelut, koulutus, luonnonvarat – omaisuus, josta Intian kuuluisi huolehtia edustamiensa ihmisten puolesta, omaisuus, jota on luotu ja ylläpidetty julkisin varoin vuosikymmenien ajan – myydään valtiolta yksityisille suuryrityksille. Intian väestöstä 70 prosenttia – seitsemänsataa miljoonaa ihmistä – elää maaseudulla. Näiden pois ottaminen ja myyminen raaka-aineiksi yksityisille yrityksille on johtamassa raakalaismaiseen riistoon ja köyhtymiseen.”

”Vapaat markkinat (jotka ovat kaukana vapaista) tarvitsevat valtiota ja kipeästi tarvitsevatkin. Samalla kun köyhissä maissa eriarvoisuus rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, valtioiden rooli on päätetty niiden puolesta. Valtavan tuottoisia lehmänkauppoja kyttäävät konsernit eivät saisi sopimuksiaan ja projektejaan läpi kehitysmaissa, jollei virkakoneisto katsoisi jatkuvasti niiden toimia läpi sormiensa. Nykypäivän konsernivetoinen globalisaatio tarvitsee toimiakseen uskollisen joukon korruptoituneita, mielellään autoritaarisia köyhien maiden hallituksia, jotka jyräävät läpi epäsuosittuja uudistuksia ja tukahduttavat kapinoinnin. Tätä kutsutaan ¨hyvän sijoitusilmaston luomiseksi¨.”

”Äänestäessämme valitsemme, minkä puolueen käyttöön haluamme luovuttaa valtion pakkokeinot.”

Kovin tutulta tuntuu, vaikka Suomi ei olekaan kehitysmaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta myös meillä tapahtuu samanlainen kehitys tänä päivänä. Osa yrityksistä on jo yksityistetty. Uusia yksityistämisiä suunnitellaan. Jopa pohjavesi on uhattuna.

Jotta kehitys ei jatkuisi, kannattaa äänestää. Kannattaa äänestää Vasemmistoliittoa, koska se johdonmukaisimmin vastustaa yksityistämistä.

(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, suom. Risto Tiittula, Into Kustannus 2011)

Libya: Ainoa Afrikan maa, jossa ei ole köyhyyttä

Haastattelussa Farag Ezzeddin, Suomessa 30 vuotta asunut ja työskentelevä libyalainen, jonka molemmat ja läheiset veljet taistelevat parhaillaan upseereina Gaddafin syrjäyttämistä vaativien joukoissa. Tämä Janus Putkosen tekemä haastattelu kannattaa lukea, jos haluaa tietää, mitä Libyassa tapahtuu.

Keskustelimme Libyan kansasta, sen tilanteesta, oikeuksista ja yhteiskunnasta laajasti. Haastattelijalle piirtyi kuva vauraasta ja hyvinvoivasta maasta, jonka rikkaudet sekä suuri koko ja arvokas sijainti ovat antaneet sille poikkeukselliset edellytykset rakentaa hyvinvointia aina näihin päiviin saakka. Maa on voinut hyvin myös Gaddafin hallinnon alla, vaikkakin lännen Libyalle asettamat pakotteet ja saarto ovatkin aika-ajoin tuoneet rajoitteita ja ongelmia.

Jokaisella libyalaisella on ollut oikeus mm. asuntoon, autoon, polttoaineeseen, ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen aina yliopistotasolle saakka. Maassa on taattu kaikille perustulo sekä työpaikka. Perustuslaillinen hyvinvoinnin ongelma on siis näyttänyt rajautuneen sananvapauden loukkauksiin, yksilönvapauden rajoituksiin sekä voimistuneeseen henkilökulttiin, jonka Gaddafi on luonut.


Aiheesta lisää täällä.

Kuka toteuttaa, mitä lupaa?

”Suomessa vaalikoneita käytetään laajasti äänestyspäätösten apuna. Halusimme tutkia, toteutuvatko vaalikoneiden lupaukset vaalien jälkeen. Näillä sivuilla voit vertailla vaalikonevastausten ja kansanedustajien toteutuneen äänestyskäyttäytymisen välistä yhteyttä. Olemme yhdistäneet vaalikonevastauksiin joitakin oleellisiksi katsomiamme eduskunnan äänestyksiä. Näiden perusteella lasketaan ehdokkaiden vastauksien ja toteutuneiden äänestysten välinen keskimääräinen yhdenmukaisuusprosentti.

Käytämme lähteinä Helsingin Sanomien ja MTV3:n julkistamia kansanedustajaehdokkaiden vaalikonevastauksia vuodelta 2007. Näitä vertaillaan vaalikaudella tapahtuneisiin äänestyksiin. Vertailun helpottamiseksi Kamun automaattinen relevanssialgoritmi ehdottaa kuhunkin kysymykseen liittyviä äänestyksiä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan ihmisen on arvioitava äänestysten lopullinen yhteys vaalikonevastausten ja äänestysten välillä. Jos automaatti ei anna soveltuvia tuloksia, käyttäjät voivat itse lisätä mukaan tärkeiksi katsomiaan täysistuntoäänestyksiä.

Äänestysten ja vastausten yhdistäminen ei ole yksiselitteistä ja kysymysten tulkinnalla on merkitystä asian arvioinnissa. Usein vaalikoneissa esitetyistä kysymyksistä ei ole vaalikaudella äänestetty lainkaan. Toisaalta asioista äänestetään paketteina tai kompromisseina, jolloin selvän kyllä/ei-kannan arviointi on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Myös alan asiantuntemus auttaa arvioinnissa”, näin kerrotaan sivustolla Kansan muisti.

Ja näin yhdenmukaisesti eri puolueiden kansanedustajat äänestivät vaalikonevastaustensa kanssa.

Ykkösenä oli Vasemmistoliitto 93 prosenttia.

Seuraavana demarit 77 prosenttia. Ja loput: Kokoomus 74 %, Perussuomalaiset vain 68 %, RKP 57%, Kepu 57%, Kristilliset 53% ja Vihreät viimeisenä vain 50%.

Tästä kannattaa ottaa onkeensa, kun menee äänestämään. Kenen lupaukset ja teot ovat yhtä? Oikea vastaus: Vasemmistoliitto.

Lisää aiheesta täällä.

Uuden hallituksen jättileikkaukset ja Vasemmistoliiton vaihtoehto

Porvareiden juustohöylä

Uusi hallitus joutuu ensi töikseen valmistelemaan jättileikkaukset valtion menoihin. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat Nelosen uutisten tietojen mukaan kasanneet kaikessa hiljaisuudessa leikkauslistaa, jonka hallitusneuvottelijat saavat eteensä heti, kun työ alkaa.

Vaaleihin on menty niin sanotusti sammutetuin lyhdyin.

Mari Kiviniemi uhkasi Ylen suuressa vaalikeskustelussa juustohöylällä ja senhän jokainen tietää, mitä siitä seuraa: kun rikkaalta ja köyhältä viedään sama siivu.

Hajanaisia ehdotuksista mahdollisista leikkauksista ovat tehneet kaikki puolueet.

Vain Vasemmistoliiton mukaan leikkauslistoja ei tarvita

Sen mukaan olisi parempi puhua rikkaiden verojen korottamisesta. Vasemmistoliiton mielestä pääomatulojen veronkorotuksilla, pankkiveroilla ja työnanntajien Kela-maksun palautuksella kerättäisiin valtiolle 2,7 miljardin lisätulot.

”Puheenjohtaja Paavo Arhinmäen mukaan suurituloisia ja tuloeroja kasvattava veropolitiikka on tullut tiensä päähän.

-Leikkauslistoja ei tarvita vaan oikeudenmukaista verotusta. Erityisesti kokoomus on viemässä Suomea epätasa-arvoiseen suuntaan. Me haluamme, että kaikki tulot verotetaan tasavertaisesti yhden progressiivisen tuloveroasteikon mukaan, totesi Arhinmäki eduskunnassa esitellessään puolueensa talous- ja veropoliittiset linjaukset.

Uusilla veroilla ja talouskasvulla Arhinmäki maksaisi myös kestävyysvajetta. Arhinmäen mukaan kestävyysvaje ei ole niin suuri kuin valtiovarainministeriö sanoo. Vasemmistoliiton mukaan vaje on noin puolet kerrotusta.

-Suomen kestävyysvaje on noin 5 miljardia, kuten Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on laskenut. Ja vaje on tullut yksinomaan hallituksen runsaiden veroalennusten vuoksi, Arhinmäki toteaa.

Erkojen ja herlinien lisäksi verolle joutaisivat vasemmistoliiton mielestä mm. vapaaehtoisten eläkevakuutusten säästäjät.

-Vapaaehtoisten eläkevakuutusten verotuki on poistettava. Ihmisten on voitava luottaa eläkejärjestelmään, eikä verovaroin pidä tällaista sijoitustoimintaa tukea, Arhinmäki toteaa.

Vasemmistoliitto haluaa nostaa tuloveron alarajan 10000 euroon. Arhinmäen mukaan nykyisin alaraja on noin 2400 euroa”, kertoo Ylen Uutiset.

EU:n velkapaketit suuren luokan virhe

Jo 29.3. Financial Times kritisoi kriisin hoitolinjaa:

”EU-johtajat eivät edes yritä hillitä pankkien holtitonta luotonantoa, vaan keskittyvät pelastamaan ydinalueiden vastuita lappaamalla veronmaksajien rahaa kriisimaihin. FT:n mukaan EU-päättäjien tulisi keskittyä pohtimaan sitä, miten pankit voisivat tehdä alaskirjaukset turvallisesti ja osoittaa tappiot luotottajille eikä veronmaksajille.”

Suomeen näitä tietoja tihkuu viipeellä. Keskusta ja kokoomus haluavat edelleen maksaa pankkien tappioita veronmaksajien rahoilla.

Lisää aiheesta Uutispäivä Demarissa 13.4.

Hulluus huipussaan

”Fanaattisuus on sitä, että yrittää kahta kovemmin, vaikka on jo unohtanut mitä halua.” Tämä Santayanan huomio tuli mieleen, kun kuuntelin Timo Soinin (PSS) populistista vuodatusta isänmaanpuolustamisesta eilisessä suuressa vaalikeskustelussa. Samalla hän tuli paljastaneeksi suhteensa Natoon: kiekuessaan, että on pakko liittyä Natoon, jos puolustusmenoja leikataan. Siinä on oiva kiristyskapula ja Soinin todellinen Natokanta.

Aiheen elämänvastaisuuden huomioon ottaen, ihmettelin myös, ettei keskustelussa noussut esiin lainkaan sellainen vaihtoehto, että sota keinona ratkaista ongelmia kuuluu historian romukoppaan.

Tätä vaihtoehtoa eivät edes naiset tuoneet esille, ei edes kristillisten Päivi Räsänen. Tykinruuaksiko he ovat lapsensa maailmaan synnyttäneet!?

Sotaa ja sodan uhkaa pidetään maailmassa yllä vain sen takia, että se on tuottoisa bisnes. Sotateollisessa kompleksissa kiertää maailmassa rahaa jo yhtä paljon kuin huume- ja ihmiskaupassa ja uskallan väittää, että koko ajan on kyse myös samoista rahoista. Näitä arvopapereita löytyy varmaankin aika monesta salkusta, sillä niin kova into tuhoamiseen tuntuu olevan. Ja helppoahan se on. Tuhoaminen on paljon helpompaa kuin rakentaminen.

Ainoa järki-ihminen porukassa tuntui olevan Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Hän moitti toisia keskustelijoita siitä, että nämä kavahtavat eläkkeiden indeksikorotusta, mutta ovat valmiita puolustushankinnoissa pitämään yllä superindeksiä. Tässä tuhotyössä määrärahoista ei ole pulaa, vaan puolustusmenojen korotukset hoidetaan indeksin mukaan ja vielä kaksi prosenttia nokkiin.

Eikä Suomea edes uhkaa mikään. Suomalaiset militaristit kyllä ynsyävät maailman sotiin sellaisella innolla, että soisin näiden salolaisten pistävän kypärän päähänsä ja lähtevän siltä istumalta. Kun Suomi joka puolella maailmaa sotkeentuu kaikenlaisiin konflikteihin, niin kohta meilläkin bussit räjähtelevät ja tämä kai on tarkoitus. Sotimalla eivät sodat lopu niin kuin on nähty. Sodat synnyttävät uusia sotia.

Isänmaanpuolustamisestakin oltiin huolissaan niin kuin aina. Suomessa on liki miljoona köyhää. Heidän asioittensa kuntoon saattaminen olisi parasta maanpuolustusta, mutta tähän ei sotahullujen ymmärrys yllä.

Schopenhauerin entropianlain mukaan: ”Jos lusikallinen viiniä lisätään tynnyrilliseen jätevettä, saadaan jätevettä. Jos lusikallinen sontaa pannaan tynnyrilliseen viiniä, saadaan jätevettä.”

Kova nainen TELA:n johtoon

Päivän sitaatti

"-Kovat pointit ovat siinä, että [TELA:n toimitusjohtajaksi valitulla] Suvi-Annella [Siimes] on ekonomistin tausta. Hän on myös nähnyt politiikan ja edunvalvonnan ja onnistunut niissä mielestämme hyvin. Hän on myös viestinnällisesti vahva henkilö." Näin hehkuttaa TELA:n puheenjohtaja Harri Sailas uuden puheenjohtajan valintaa Telan etusivulla.

Lääketeollisyys ry:n toimitusjohtajana neljä vuotta toiminut Siimes seuraa tehtävässä Esa Swanljungia, joka jää syksyllä eläkkeelle.

Tela on suomalaisten lakisääteistä työeläketurvaa hoitavien yksityisen ja julkisen alan työeläkevakuuttajien edunvalvonta- ja palvelujärjestö.

Suvi-Anne Siimeksellä on takanaan mittava poliittinen ura. Sen merkittävin jakso ulottuu Vasemmistoliiton puheenjohtajuuteen vuosina 1998-2006.

Kansanedustajana Siimes oli kaksi kautta vuodesta 1999 vuoteen 2007.Hän on toiminut kulttuuriministerinä vuosina 1998-1999 ja toisena valtiovarainministerinä ja asuntoministerinä vuosina 1999-2003.

Vuosina 2002-2003 hän toimi kehitysyhteistyöministerinä.

Huhtikuun lopulla Suvi-Anne Siimes astelee Helsingin käräjäoikeuteen todistamaan vuosi sitten kaatuneen Sofia Pankin riidan selvittelyssä. Siimes toimi Sofia Pankin hallituksen puheenjohtajana.

Näin kirjoittaa Kauppalehti 14.4.

Vaikea sanoa, mikä näistä meriiteistä parhaiten suosittaa Siimestä Telan toimitusjohtajaksi.

Vai olisivatko hänen ansionsa tässä kovuudessa, josta kirjoittaa Erkki Aho Koiviston konklaavia käsittelevässä blogissaan.

"Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula."

Joitakin vuosia sitten Länsi-Uusimaa –lehdessä Suvi-Anne Siimes kirjoitti kolmunissaan, että eläkkeitä pitäisi leikata, koska nuoret eivät ole enää halukkaita maksamaan suurten ikäluokkien eläkkeitä. Kävimme asian tiimoilta keskustelun, jossa yritin esittää Siimekselle, että jokainen eläkeläinen on itse maksanut oman työeläkkeensä. Ja joiltakin on varastettu kertymän alkupäästä jopa 10 työvuotta. Keskustelussa ei päästy puusta pitkään, koska lehti mielivaltaisesti lyhensi kirjoitustani ja asia painettiin sillä peittoon. Olisiko tässä syy, miksi nyt halutaan kova nainen eläkkeitä leikkaamaan.

Vai kuuluuko se Suvi-Anne Siimeksen ansioluetteloon, että hänellä on oma kotijenkki. Näin ainakin väittää Esko Seppänen uusimmassa kirjassaan Oma Pääoma.

Olipa syy mikä tahansa ainakin minä pidän tätä valintaa erittäin huolestuttavana tavallisen eläkeläisen kannalta ja olisin mieluusti kuullut tarkemmatkin perustelut tälle valinnalle.

Miten menestyä politiikassa?

Politiikassa menestyminen on helppoa, kun seuraa vain ohjeita.

Brownin johtajuussäännöistä on varmasti apua: 1. Politiikassa menestyminen edellyttää usein nousemista omien periaatteiden yläpuolelle. 2. Politiikassa menestyy parhaiten etsimällä joukon, joka on menossa jonnekin ja käymällä sen etunenään.

Nenä on tietysti tärkein väline. Pitää osata haistella tuulia. Poliitikolle ja tuuliviirille on nimittäin yhteistä se, että molemmat ovat herkkiä sille, mistä tulee. Tuuliviiristä poliitikon erottaa vain se, että ainoastaan poliitikko voi kääntää takkinsa.

Waltonin lain mukaan rahalla saa ja hevosella pääsee eduskuntaan. Lovkan ensimmäinen politiikan periaate puolestaan tietään, ettei mikään vedä vilpittömyydessä vertoja valehtelevalle poliitikolle.

Abourezkin politiikkalait neuvovat: 1. Älä ole huolissasi vihamiehistäsi. Eivät he sinua selkään puukota vaan liittolaisesi. 2. Mitä suuremmista määrärahoista on kyse, sitä vähemmän niistä välitetään. 3. Jos haluat päästä poliitikon suosioon, kehu häntä jostain, mikä ei ole hänen ansiotaan.

Poliittisen mielipidetiedustelun säännöt kuuluvat: Kun gallupit suosivat sinua, mainosta niitä. Kun gallupit ovat hälyttävät, (a) vähättele niitä tai (b) korosta julkisen mielipiteen ailahtelevuutta. Kun gallupit ovat huonohkot, kerjää myötätuntoa sinnikkäänä altavastaajana. Kun gallupit ovat kiikun kaakun, hämmästele vahvaa kannatustasi.

Kannattaa myös muistaa, että ainoa asia, jota useimmat poliitikot vankkumattomasti kannattavat, on oma uudelleenvalinta. Poliitikot ja joet ovat juonittelevia, koska molemmat menevät sieltä mistä helpoiten pääsee.

Kaksi tärkeintä periaatetta poliitikoilla on Toddin mukaan, että puhuvat he mitä tahansa, he eivät kerro koko totuutta. Ja mistä he puhuvatkin, he puhuvat aina rahasta.

Demokratiassa hienointa on se, että jokainen äänestäjä saa tilaisuuden toimia tyhmästi.

Jo Horatius tiesi: Jos äänestämällä voitaisiin saada aikaan muutoksia, se kiellettäisiin lailla.

Ja lopuksi vielä Bismarckin makkaraperiaate: Niiden, jotka pitävät makkarasta ja kunnioittavat lakia, ei tulisi koskaan nähdä, miten niitä tehdään.

(Lähde: Murphyn laki, juristit, Artchur Bloch, Gummerus 2002)

Aina on vaihtoehto

Viimepäivinä on jälleen tavan takaa kuultu väite: Ei ole muita vaihtoehtoja.

Aina on vaihtoehtoja. Luokkayhteiskunnassa on aina vähintään kaksi vaihtoehtoa. On niiden vaihtoehto, jotka omistavat lähes kaiken. Maailman väestöstä 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia kaikesta.

On siis olemassa rahamiesten vaihtoehto, jota kaikenlaiset systeeminpyörittäjät tukevat, koska heidät siitä palkitaan.

Toinen vaihtoehto on pienten ihmisten vaihtoehto. Pienet ihmiset ovat niitä, joilla ei ole muuta myytävää kuin oma työvoimansa eikä aina sitäkään. Köyhän vaihtoehto on maailman suuren enemmistön vaihtoehto. Tästä huolimatta näillä ihmisillä on vain vähän puolestapuhujia, koska köyhyys ei kiinnosta niitä, joilla on raha ja sitä kautta myös valtaa.

Tästä on myös kysymys tämän päivän pankkikriisissä. Kysymys on siitä, pannaanko kansa maksamaan pankkien töppäilyt vai laitetaanko riskin ottajaksi, se joka mahdollisen hyödynkin ottaa itselleen.

Vasemmisto puolustaa ihmisten oikeutta käyttää itse omaksi hyväkseen työnsä tulokset. Se ei hyväksy periaatetta, jonka mukaan voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan.

Sinivihreät porvarit jankuttavat nyt jankuttamasta päästyäänkin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pankkien tukeminen, vaikka se sitten merkitsisi verojen korotuksia ja palvelujen leikkaamista kaikkein köyhimmiltä.

Tästä on kysymys ja tämä kannattaa muistaa, kun menee äänestämään.

Vaalit ovat vielä edessäpäin, vaikka media onkin jo ryhtynyt toimimaan ikään kuin ne olisivat jo olleet. Pitämällä neljän suuren vaalitenttejä luodaan kuva siitä, että vaalit olisi jo ratkaistu.

Ainakin minusta on demokratian loukkaamista, että suositaan vain muutamaa puoluetta. Näin vaikutetaan vaalien tulokseen. Ohjelmat eivät ainakaan siitä yhtään parane, vaikka näin vähän pienempi porukka möykkää yhteen ääneen.

Ehkä seuraavalla kerralla ei vaaleja enää pidetäkään, vaan korvataan ne kaikenmaailman gallupeilla.

Minun tieni ja laaja monopolien vastainen rintama

Georgio Napolitano ja Wolff Biermann


Minulta on usein vaadittu, että minä kertoisin suhteeni proletariaatin diktatuuriin ja nk. sosialistisiin maihin ja vallankin niissä tehtyihin vääryyksiin. Voin sanoa vain, että tultuani vääryyksistä tietoiseksi, olen ne aina tuominnut ja tuomisten edelleen.

En ole koskaan kannattanut proletariaatin diktatuuria. Olen kuulunut siihen eurokommunistiseen liikkeeseen, jonka tavoitteena oli demokraattinen tie sosialismiin, joka oli tarkoitus saavuttaa laajan monopolien vastaisen rintaman avulla. Tähän rintamaan olisi voinut kuulua 90 prosenttia maailman ihmisistä, jotka omistavat vain 10 prosenttia kaikesta.

Minun lapsuudessani ei kotona paljon politiikasta puhuttu, vaikka melkein koko suku oli tapettu vuonna 1918, tai ehkä juuri siitä syystä. Kun yhteiskunnan radikalisoitui 60-luvulla, se kosketti myös minua. Äiti itki, kun liityin SKP:hen. Hän pelkäsi, että minulle tapahtuisi sama kuin hänen omalle isälleen eli minun vaarilleni.

Sinisilmäisenä lähdin ensin Sirola-opistoon, jonka antamaa opetusta pidän edelleen suuressa arvossa. Siellä opin ymmärtämään maailmaa.

Moskovan puoluekoulussa pari vuotta kului rattoisasti tutustumalla uusiin ihmisiin, joita oli yli 50:stä maailman maasta. Osa tuli sellaisista maista, joissa kommunisteja vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. , Tämän vuoksi koulu oli illegaalinen, kuten sanonta kuului. Instituutti järjesti paljon erilaisia retkiä ja ekskursioita eri puolille Neuvostoliittoa. Saimme tutustua ohjatusti maahan ja sen tapoihin.

Jos en olisi ystävystynyt italialaisen kanssa, kuva maasta olisi varmaankin jäänyt vielä paljon silotellummaksi. Silloisen Moskovassa toimivan Italian kommunistisen puolueen lehden, l´Unitan kirjeenvaihtajan luona vieraili paljon kulttuuriväkeä ja toisinajattelijoita, jotka kertoivat toisenlaisesta todellisuudesta. Kirjeenvaihtaja Georgio Napolitano on nykyisin Italian presidentti.

Moskovan jälkeen olin kolme vuotta Suomessa ja sen jälkeen lähdin DDR:ään, missä mieheni toimi Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana. Asuimme tavallisessa kerrostalossa tavallisten ihmisten keskuudessa ja tietysti näkökulma maahan oli toinen. Elettiin aikaa, jolloin Wolff Biermann karkotettiin. Hänen jälkeensä sai lähteä myös joukko muita taiteilijoita länteen.

Silloisessa DDR:ssä ei tarvinnut kauankaan keskustella ihmisten kanssa, kun jokainen tapaamme ihminen paljastui toisinajattelijaksi. He eivät vastustaneet sosialismia sinänsä, mutta olisivat halunneet lisää demokratiaa ja vapauksia ja vallankin mahdollisuutta matkustaa muualle kuin muihin sosialistisiin maihin.

Ihmiset elivät muuten ihan normaalia elämää iloineen ja suruineen. Myös sosialismissa synnyttiin ja kuoltiin, vietettiin häitä ja syntymäpäiviä, lapset aloittivat koulunsa ja päättivät opintonsa. Mitään dramaattista uhkaa ei jokapäiväisen elämän yllä ollut. Johtajiakin arvosteltiin täysin avoimesti. Länsimediaa seurattiin. Ja kirjallisuuskin oli mielenkiintoista kunhan oppi lukemaan rivien välistä.

Niin paljon olin kuitenkin käsityksiäni sosialistisista maista muuttanut, että en enää halunnut olla mukana politiikassa, koska Suomessa ei asioista silloin ollut lupa puhua. Muutin erakoksi metsään ja ryhdyin lammaspaimeneksi. Viisitoista vuotta kestänyt karkotukseni päättyi pakon edessä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

ERVV – EVM – EVVK – Vasemmisto velkasaneerauksen puolesta

Tv-ykkösen aamun talousviisaissa alkoi jo neuvottomuus olla se päällimmäinen asia, miten tähän velkakriisiin nyt oikein pitäisi suhtautua. Eikä siitäkään tuntunut olevan täyttä varmuutta, onko kyseessä pankkikriisi vai velkakriisi vai mikä ihmeen kriisi.

Varmalta näytti vain rahan tarve. Rahaa pitäisi laittaa pankkien pelastamiseen ja sitä kautta tietysti rikkaiden pelastamiseen ja pääomittamiseen, jotta koronkiskonta ja pelit voisivat jatkua.

Panemalla kaikki Euroopan valtiot takaamaan rahalaitosten holtitonta rahankäyttöä, velkaannutetaan kaikki yhteiskunnat. Ja kun kaikki ovat korviaan myöden veloissa, niin sitten onkin aika kiskaista korot korkealle ja aloittaa realisointi. Velkojen ja niiden korkojen maksamiseksi ovat kaikki veronmaksajat ripustettu ikuisiksi ajoiksi hirteen, josta ei niin vain lähdetä.

Ennen kuin velat on saatu maksetuiksi, on kaikkien EU-maiden kansalaiset laitettu raatamaan pankkien hyväksi hamaan tulevaisuuteen. Kaikista palveluista on jouduttu luopumaan ja kaikki kansallisomaisuus laitettu myyntiin. Ja mikä ihmeellisintä, velkoja ei näin menetellen saada maksuun koskaan, ikiliikkuja on vain siirretty korkeammalle tasolle.

Ja näin tehdään taloudellisen determinismin valheella, vaikka vaihtoehtoja on. Vaihtoehtona olisi velkasaneeraus, jonka avulla myös pankit laitettaisiin vastaamaan omista teoistaan, omasta rikinotostaan ja omasta nopanheitostaan. Tätä vaihtoehtoa kannattaa Vasemmistoliitto.

Tämä vaihtoehto olisi vähintäänkin kohtuullinen. Eihän missään ole sellaistakaan vakuusrahastoa, josta köyhät ihmiset voisivat käydä kuittaamamassa, kun rahapula yllättää. Pitäisi olla. Pitäisi olla pontikkatehdaskin, mutta kun ei ole.

Sanoista tekoihin - Hakkapeliitta

Ensin kokoomus ilmoitti olevansa työväenpuolue. Seuraavaksi työväenpuolueeksi ilmoittautui perussuomalaiset. Taktiikka ei ole uusi. Samaa kokeiltiin jo 30-luvulla.

Nimimerkki ¨Valkoinen neekeri¨ kirjoitti Hakkapeliitta-lehdessä 1930 otsikolla ¨Sanoista tekoihin, punaisen työmaaterrorin lopettamiseksi¨: ”Valtakunnan isänmaallinen työvoima onkin jo hyvällä alulla järjestäytymistoiminnassaan. Viime kesänä perustettiin koko maan käsittävä Vapaa Työväenliitto, jonka tarkoituksena on yhdistää terveesti ajatteleva Suomen työväki puolukannasta riippumatta yhteistyöhön työväen henkisen ja aineellisen elämän kohottamiseksi. Liitolla, joka vastikään piti ensimmäisen edustajakokouksensa Tampereella, on jo paikallisosastot useissa maan tärkeimmissä liike- ja teollisuuskeskuksissa ja uusia on perusteilla. Järjestäytymistoiminta jatkuu kaikella sillä ripeydellä, mikä on hyvin ymmärrettävää, kun on kysymyksessä vapautuminen kommunistisesta painajaisesta ja pakkovallasta. Tervetullut on myöskin tieto siitä, että jo aikaisemmin perustettu Riippumaton Työväenliitto, joka nähtävästi pätevän johdon puutteessa ei hyvästä tarkoituksesta huolimatta päässyt todelliseen vauhtiin, on päättänyt lakkauttaa toimintansa ja yhtyä Vapaaseen Työväenliittoon. Se on oikeaan osunut päätös, sillä voimien keskittäminen on joukkotoiminnassa menestyksen ensimmäinen ehto.”

”Hyvää jatkoa hyvälle alulle!” toivottaa Valkoinen neekeri ja jatkaa:

Mutta tämän varsinaisen työväenjärjestön ohella on meillä olemassa kolme muuta koko maan käsittävää järjestöä, joitten ohjelmaan joko pääasiallisesti taikka tärkeänä osana kuuluu kommunismin vastustaminen sen kaikissa muodoissa – siis myöskin punaisen työmaaterrorin nujertaminen. Vastaperustetun Suomen Lukon olen jo esitellyt. Aivan saman ohjelman mukaan, vaikka suppeammissa rajoissa, toimii jo vuodesta 1923 Suomen Suojelusliitto, minkä lisäksi viime vuonna perustetun Vapaussodan Rintamamiesten Liiton ohjelmassa sanotaan, että liiton pääpyrkimyksenä on m.m. ¨vääjäämätön vaatimus n. k. valkoisiin työmiehiin kohdistuvan työmaa y. m. terrorin lujaotteisesta lopettamisesta¨. On sanomattakin selvää, että tarkoitettuun päämäärään pääsemiseksi näitten eri järjestöjen tulee toimia hyvässä yhteisymmärryksessä. minkäänlainen voimien hajottaminen ei saa tulla kysymykseen, vielä vähemmän keskinäinen kilpailu.”

Näin, osattiin sitä ennenkin. Eikä mitään uutta taivaan alla. Ulkoistaessaan äärioikeistolaisuuden perussuomalaisille, kokoomus voi keskittyä paremman väen etujen ajamiseen ja siirtää rahvaanomaisuuden leiman perussuomalasille. Kokoomuksen ei itse tarvitse liata omia käsiään, kun kaikki ääriainekset kerätään oikeistopopulististen tunnusten alle pois kirkasta kuvaa rumentamasta.

"Älkää kootko kultaa ja jalokiviä"

”Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta. Jos meri huuhtelee mukanaan savikokkareen, käy Eurooppa sitä pienemmäksi, samoin kuin ystäväsi maatila tai oma kartanosi kärsii menetyksen palan murtuessa rantakalliosta. Jokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta, koska minäkin olen osallinen koko ihmiskunnassa. Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle.” Näin kirjoitti kirkkoisä John Donne (1573 - 1631): Devotions Upon Emergent Occasions (Rukouksia sairasvuoteelta)

Tässä kirjoituksessa on sanottu syvällinen totuus maailmasta. Kukaan ei täällä voi olla yksin. Kaikki me tänne alasti synnymme ja alasti täältä lähdemme. Mitään ei kukaan mukaansa saa. Miksi siis ei ole mahdollista elää tätä elämää ihmisiksi.

Miksei ihminen voi tyytyä kohtuuteen. Loppujen lopuksi ei meistä kukaan kovin paljon tarvitse. Kohtuus juontuu sanasta kohtu. Kohdussa meillä on kaikki. Kaikki mitä hyvän elämän ylläpitämiseen tarvitaan. Miksi siis tahtoa enemmän?

Eikö lopulta kaikesta paljoudesta ole muuta kuin ylimääräistä huolta ja vaivaa. Eikö paljon onnellisempaa olisi elää, jos maan rikkaudet jaettaisiin niin, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä puutetta ja hätää.

”Niin luontoon kuin yhteiskuntaakin nähden pidetään nykyisen tuotantotavan vallitessa silmällä etupäässä vain ensimmäistä kouriintuntuvaa menestystä ja sitten vielä ihmetellään kun tähän suuntautuvien tekojen myöhemmät seuraamukset ovat kokonaan toisenlaisia, useimmiten aivan päinvastaisia”, sanoi Friedrich Engels.

- Ihmiset, älkää kootko kultaa ja jalokiviä; täyttäkää sydämenne kaipuulla joka polttaa kuin hehkuva hiili. Varastelkaa rubiineja enkelien katseista, juokaa kylmää vettä paholaisen lätäköstä. Ihmiset, älkää kootko aarteita jotka tekevät teistä kerjäläisiä; kerätkää rikkauksia jotka antavat teille kuninkaan mahdin. Lahjoittakaa lapsillenne kauneus jollaista ei ihmissilmä ole nähnyt, lahjoittakaa lapsillenne voima jolla murtaa auki taivaan portit, kirjoitti Edith Södergran.

Lopettakaa Bradley Manningin kiduttaminen

Voit osallistua julkilausumaan, joka vaatii USA:n hallitusta lopettamaan Bradley Manningin kiduttamisen. Bradley Manningia syytetään WkiLeaks vuodoista.

Julkilausuma löytyy täältä.

Miksi Syyria säästyy humanitaariselta avulta?

Poijat urhokkaat

Olen valinnut uutisen sattumanvaraisesti. Ylen Uutiset kertoivat 24.3.2011: Sairaalalähteiden mukaan Syyrian väkivaltaisuuksissa Daraan kaupungissa kuoli keskiviikkona ainakin 25 ihmistä. Aikaisemmin uhreja arvioitiin olevan kymmenen vähemmän.

Uutistoimisto Reutersin haastatteleman sairaalaviranomaisen mukaan kaikki sairaalaan tuodut vainajat olivat saaneet osumia luodeista.

Syyrian turvallisuusjoukot hyökkäsivät mielenosoittajia vastaan Daraan kaupungissa maan eteläosassa keskiviikkona.

Väkivaltaisuudet ovat levinneet kaupunkia ympäröiviin kyliin, joista tuhannet ihmiset ovat pyrkineet liittymään mielenosoittajiin.

Useiden lähikylien asukkaat pyrkivät liittymään mielenosoittajiin, mutta turvallisuusjoukot pysäyttivät heidät luodein.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsi Syyrian joukkojen väkivallan rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

Daraan väkivaltaisuudet ovat Syyrian hallinnon suurin haaste sitten 1980-luvun. Tarkkailijoita on hämmästyttänyt se, kuinka kansannousu on alkanut juuri Daraasta. Perinteisesti konservatiivinen seutu on ollut Syyriaa hallitsevan Baath-puolueen vahvaa kannatusaluetta.

Levottomuudet alkoivat viime viikolla, kun joukko nuoria maalasi seiniin hallinnon vastaisia graffiteja Daraassa. Nuoret vietiin salaisen poliisin vankilaan. Heidän vapauttamista vaatineet mielenosoitukset äityivät hallinnon vastaisiksi.

Olisiko syy, miksei Syyriaan ole lähdetty viemään tappavaa humanitaarista apua tässä:
”CIA factbookin mukaan Syyrian vuoden 2009 talouskasvu oli 5 % Syyrian talous on pääosin valtion hallitsema. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Pitkän tähtäimen talouskasvun rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula.

Syyrialla on maailman mittakaavassa melko vaatimattomat öljy- ja maakaasuvarat, mutta maan sijainti Välimeren itäpäässä on vahvistanut niiden merkitystä. Vuonna 2010sen öljyvarat arvioitiin 2,5 miljardiksi barreliksi ja maakaasuvarat 8.5 biljoonaksi kuutiojalaksi. Maassa on hyvä, kotimainen öljyputkiverkosto, joka johtaa kolmeen öljysatamaan Välimerellä. Irakin kanssa käydään neuvotteluja putkien jatkamisesta sen öljyalueille. Kaasua on tuotu Egyptistä Arabian kaasuputkea pitkin vuodesta 2008. Myös Turkin kanssa on tehty sopimus kaasun tuonnista. Neuvottelut Irakin ja Iranin kanssa ovat käynnissä.” Näin Wikipedia.

Paskanen kaula

Ja tässä sitä nyt ollaan sen paskasen kaulan kanssa, oli vanhalla kansalla tapana sanoa, kun suunnitelmat kusivat kintuille.

Näin on käynyt EU:ssa. Meille luvattiin yhtä hyvää ja kymmentä kaunista, kun EU-juna vihelsi ja pakko ehtiä mukaan. Kehitys kuorrutettiin kauniilla sanalla: harmonisointi. Ja mitä olemme saaneet? Pelkää barbariaa ja lisää on tulossa.

EU:ssa on viisi pahasti ylivelkaantunutta maata: Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Italia. Näille maille ranskalaiset pankit ovat lainanneet 780 miljardia euroa ja saksalaiset 612 miljardia euroa.

Nämä pankit on nyt tarkoitus pelastaa. Ja millä ne pelastetaan? Meidän palkkojemme, eläkkeidemme, sosiaaliturvamme ja julkisten palveluidemme kustannuksella ne aiotaan pelastaa. Työttömyyttä käytetään sopeuttamiskeinona tilanteeseen. Inflaatio vie loputkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta.

Jälleen kerran vallanpitäjät turvautuvat taloudelliseen determinismiin. – Ei ole kuin yksi vaihtoehto. On pakko, pakko, pakko, kaikuu kuin yhdestä suusta. Eikä tukipaketti kuitenkaan pelasta kuin pankit ja keinottelijat.

"Kreikan vasemmistoliiton Synaspismosin kansanedustaja Iro Dioti sanoo: - EU, sen jäsenmaiden uusliberalistiset hallitukset ja IMF ovat tekemässä rajua varallisuuden ja sosiaalisten oikeuksien uusjakoa. Ne ovat peruuttamassa kehityksen, joka toisen maailmansodan jälkeisenä aikana on taisteluin ja uhrauksin saavutettu.

- Velkaratkaisulla halutaan pelastaa keinottelijat ja pankit. Palkkoja ja eläkkeitä leikataan dramaattisesti, mutta yritysveroa lasketaan.

Diotin mukaan oikeiston ja sosialidemokraattien politiikka on myös avannut oven nationalismin, äärioikeistolaisuuden ja rasismin pääsylle osaksi politiikan valtavirtaa.

- Nyt uusliberalistinen strategia on ajautunut umpikujaan. Silti EU:n rakenteisiin ajetaan uusliberalistista vakautussopimusta, vaikka se tekee asiat vain huonommiksi.

- Synaspismos torjuu sopimuksen täysin ja vaatii siitä kansanäänestystä paitsi Kreikassa, myös koko EU:ssa."

"Doti esittää vasemmiston vaihtoehdoksi ohjelmaa, jolla muun muassa tunnustettaisiin transaktiovero ja juurittaisiin kaikki veroparatiisit Euroopan maaperältä. Yksityistäminen pysäytettäisiin.

Hänen mielestään pitäisi tutkia, mikä osa veloista on ”tunnustettavissa” ja mikä syntynyt keinottelujen tuloksena. Tutkimuksen voisi tehdä riippumaton komitea ja sen perusteella julkiset velat neuvoteltaisiin uudestaan, suuri osa niistä mitätöitäisiin ja loppujen maksuehtoja parannettaisiin."

Missään tapauksessa ei ole oikein, että voitot ovat yksityisiä ja tappiot sosialisoidaan. Vasemmisto ei tällaista menettelyä ole koskaan hyväksynyt eikä hyväksy nytkään.

Demareilla on ketunhäntä kainalossa.

(Lähde: Kansan Uutisen Viikkolehti 8.4.2011, Leikkaamalla ei peitto pitene, Arto Huovinen)

Lebensraum. Mistä terrorismi tulee?

Rikkaat, joiden ahneus on kyltymätön, ovat aina vailla elintilaa. Näitä kyltymättömiä on kaikissa maissa. Heidän etujensa mukaista on siirtää ihmisiä pois näiden omilta asuinalueilta, mikä on tietynlaista kansanmurhaa sekin.

Taloudelliseen determinismiin kuuluu valittaa: vaihtoehtoja ei ole. Vaihtoehtoja ei ole, koska tämä on ainoa vaihtoehto, joka takaa kehityksen. Tuntuuko tutulta? On ihmisiä ylhäällä taivaissa ja ihmisiä alhaalla maassa eivätkä heidän etunsa koskaan kohtaa.

”On silti yksi ongelma, ja tuo ongelma on Lebensraum. Valtakunta tarvitsee Lebensrauminsa. Mistä taivaan valtakunta löytää Lebensraumin? Taivaan kansalaiset katsovat alas vanhaan maahan. He näkevät adivaseja istumassa Orissan bauksiittivuorilla ja Jharkhandin ja Chhattisgarhin rautamalmilla. He näkevät Nandigramin asukkaat (muslimeja, daliteja) täyttämässä ensiluokkaista maata, jonka pitäisi kuulua kemianteollisuudelle. He näkevät tuhansia eekkereitä viljelysmaata ja ajattelevat: tuolla pitäisi oikeastaan olla erikoistalousalue meidän teollisuudellemme. He näkevät Singurin rehevät pellot ja tietävät, että siellä pitäisi todellisuudessa olla autotehdas kansanauto Tata Nanolle. He ajattelevat: tuo on meidän bauksiittimme, meidän rautamalmimme, meidän uraanimme. Mitä nuo ihmiset tekevät meidän maillamme? Mitä meidän vetemme tekee niiden joissa? Mitä meidän puutavaramme tekevät niiden metsissä?

Jos katsoo karttaa Intian metsistä, mineraalivaroista ja adivasien asuinsijoista, voi huomata, että nämä asettuvat päällekkäin. Joten todellisuudessa ne, joita me kutsumme köyhiksi ovat valtavan rikkaita. Mutta kun taivaskansalaiset tähyävät maata, he näkevät ylimääräisiä ihmisiä istumassa arvokkaiden luonnonvarojen päällä. Natseilla oli ilmaisu tällaisille ihmisille: ueberzähligen Essern, ylimääräiset syöjät", näin sanoo Arundhati Roy esseessään Kuuntelen heinäsirkkoja: Kansanmurha, kieltäminen ja juhlinta.

Ja mitä tapahtuu, kun ihmiset asettuvat vastarintaan? Heidät leimataan terroristeiksi. Heidät leimataan kehityksen vastustajiksi. On vain kasvu, rajaton kasvu, joka perustuu taloudelliselle determinismille. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Intiassa köyhät pääsevät esiin vain, kun heidät esitellään maailmalle kehitysavun ja mikrolainojen onnellisina vastaanottajina. Kun heistä kerrotaan, miten onnellisia he omassa köyhyydessään ovat.

Ja mitkä ovat ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa: Miten voi ryhtyä nälkälakkoon, kun on valmiiksi nälkiintynyt? Miten voi boikotoida tuotteita, kun ei ole rahaa ostaa mitään? Miten voi kieltäytyä maksamasta veroja, kun tuloja ei ole?

Miten kauan me hyvät ihmiset annamme tämän kaiken jatkua?



(Lähde, Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Merkintöjä demokratiasta, suom. Risto Tiittula Into Kustannus 2011)

Sama kaiku on askelten

”Helmikuussa 2002 viidenkymmenenkahdeksan Ayodhyasta palanneen hindupyhiinvaeltajan kuoltua junavaunun tuhopoltossa Gujaratin pääministeri Narenda Modin johtama BJP-hallitus järjesti osavaltiossa huolella suunnitellun kansanmurhan. Syyskuun yhdennentoista päivän iskujen synnyttämä islamofobia antoi hankkeelle tuulta purjeisiin. Gujaratin osavaltion koneisto katseli vierestä, kun yli kaksituhatta ihmistä teurastettiin. Naisia joukkoraiskattiin ja poltettiin eläviltä. Sataviisikymmentätuhatta muslimia joutui pakenemaan kodeistaan.” Tämä oli vasta alkusoittoa, josta Arundhati Roy kertoo kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkoja:

”Samalla kun yhtenäisyyshanke vihan oppeineen työllisti ¨kansaa¨, Intian edistyshanke eteni vauhdilla. Uusi yksityistämistä ja uusliberalismia suosiva hallintomalli johti maan luonnonvarojen ja julkisten infrastruktuurien myymiseen yksityisille suuryhtiöille. Se on luonut sanoinkuvaamattoman rikkaan yläluokan ja kasvavan keskiluokan, josta on tietenkin tullut uuden järjestelmän fanaattinen puolestapuhuja.

Edistyshankkeella on omat rankaisemattomuuden ja verukkeiden perinteensä, jotka ovat aivan yhtä kauhistuttavia kuin yhtenäistämishankkeen hienostunut koneisto. Sen sydämessä sijaitsee koko Intian mahtavin instituutio korkein oikeus, josta on vauhdilla tulossa yhtiövallan tukipilari, sillä päätös toisensa jälkeen se hyväksyy patohankkeet, jokien yhdistämisen, säännöstelemättömän kaivostoiminnan, metsien ja vesistöjen tuhoamisen. Kaikkea tätä voi kuvata sanalla luonnonmurha – joka on ehkä alkusoittoa kansanmurhalle. (lisäksi tuomioistuimen kritisoiminen on rikollista toimintaa, mistä rankaistaan vankeudella.)

Ironista kyllä, vapaakaupan aikakausi on johtanut kaikkien aikojen onnistuneimpaan erokamppailuun keski- ja yläluokan pyrkiessä eroamaan omasta maastaan ja kohoamaan stratosfääriin, missä nämä sulautuvat yhteen muun maailman eliitin kanssa. Tämä taivaan valtakunta on aivan oma universuminsa, ja se on tiiviisti erotettu muusta Intiasta.”

Tämä kehitys ja edistys Intiassa alkoi vuonna 1989, kun Neuvostoliitto romahti ja Intia luopui jäsenyydestään sitoutumattomien maiden liikkeessä. Nykyisin viitataan usein Israelin ja Yhdysvaltojen luonnolliseen liittolaisuuteen. Ja onhan sille perusteet uuskolonialistisena sotilasmiehityksenä: Intialla Kashmirissa, Israelilla Palestiinassa ja Yhdysvalloilla Irakissa ja Afganistanissa. Ja nyt myös EU on liittynyt tähän joukkoon Pohjois-Afrikassa.

”Ei ole sattumaa, että armenialaisten kansanmurhan Osmanien valtakunnassa läpi vienyt puolue oli nimeltään Yhtenäisyyden (rodullinen, etninen, uskonnollinen, kansallinen) ja ¨edistys¨ (taloudellinen determinismi) ovat pitkään olleet kansanmurhan koordinaatteja.

Tällaisella historiantulkinnalla varustautuneena on aiheellista olla huolissaan siitä, onko edistyksen kynnykselle asettunut maa asettunut myös kansanmurhan kynnykselle. Voiko Intia, jota kaikkialla maailmassa ylistetään edistyksen ja demokratian ihmeeksi, olla lähellä syyllistyä kansanmurhaan. Pelkkä ehdotus saattaa kuulostaa tällä hetkellä kummalliselta ja sanan kansanmurha käyttö tarkoituksettomalta. Siitä huolimatta jos nyt katsomme tulevaisuuteen ja jos kehityksen lähettiläät uskovat omaa mainospuhettaan, jos he uskovat, ettei heidän valitsemalleen edistyksen mallille ole vaihtoehtoa, silloin heidän on väistämättä tapettava ja tapettava suuria joukkoja, jotta heidän tiensä toteutuisi.

Kun uutiset vähitellen valuvat tietoisuuteen, näyttää selvältä, että tappaminen on jo käynnissä.”

Tämä sama konsepti on nyt käytössä myös EU:ssa. Vihaa lietsotaan ja ensimmäiset ihmiset, jotka rodullisin perustein aiotaan pudottaa kyydistä, ovat romanit. Muitakin vihatuita ja unohdettuja on. Jotenkin tähän samaan kuvaan sopii erittäin hyvin myös pakkoruotsin vastustaminen.

(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Merkintöjä demokratiasta, Into Kustannus 2011)

Maa kuuluu kaikille

Näin voisi kuvitella, mutta näin ei ole. Suomessa yksityinen maaomistus astui voimaan niinkin myöhään kuin 1500-luvulla, kun Ruotsi-Suomen silloinen kuningas alkoi jakaa maita läänityksinä suosikeilleen.

Tänä päivänä on ympäri maailman menossa valtaisa murros, joka ajaa entistä enemmän väkeä kaupunkien slummeihin. Kaupunkien slummeista väkeä häädetään kauemmaksi ei-minnekään, kun pankkien ja globaalien suuryritysten lasipalatsit tarvitsevat entistä enemmän tilaa kasvaakseen. Näin tapahtuu Intiassa ja näin tapahtuu Kiinassa ja näin tapahtuu Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Ihmisiä ajetaan pois mailtaan, kun suuriyritykset ja tehomaatalous tarvitsevat maata jättimäiseen lihakarjan laiduntamiseen ja biopolttoaineen tuotantoon.

Siellä, missä puhvelit ennen laidunsivat preeriaa, on nyt aitoja, joiden sisäpuolelle kukaan ei saa mennä. Ennen laidunmaat olivat yhteisiä, mutta nyt ne on yksityistetty. Niitä pidetään käyttämättöminä siitäkin huolimatta, että maisema muuttuu.

Myös vesi on kortilla. Andien vuorilta suuret monikansalliset vesilaitokset juoksuttavat veden ohi kylien ja jättävät köyhät paimentolaiset ilman vettä. Joka yö, ihmiset rikkovat putket ja täyttävät vesiastiansa ja joka päivä putket suljetaan uudelleen.

Silloin tällöin ilmaantuu julkisuuteen tieto, että myös Suomen pohjavesiä ollaan yksityistämässä. Jo nyt Virossa amerikkalainen vesiyhtiö omistaa järven, josta johdetaan Tallinnan juomavesi. Yksityistämisen seurauksena veden hinta nousee jatkuvasti.

Parhaillaan on menossa lähiruokabuumi, joka tietysti edellyttäisi Suomessa vähintään 50-luvun maanomistusolosuhteita. Silloin jokaisella oli jonkinlainen peltotilkku tai siirtolapuutarhapalsta, jossa viljellä ainakin perunat ja juurekset.

Mitä on nykyinen lähiruoka? Norjasta tuotua lohta tai Marokon appelsiineja?

Arkipäivän totalitarismia - alijäämäterroristit hiovat kynsiään

Piti kirjoittaa juttu siitä, miten alijäämäterroristit hiovat jo veitsiään. Sitten muistin, että olin sellaisen jo kirjoittanut. Mikään ei ole muuttunut sitten viime lokakuun. Vaalit ovat muutaman päivän kuluttua. Ennakkoäänestys on jo alkanut. Uurnilla kannattaa muistaa, että vaalien jälkeen alkavat leikkaukset. Kuka köyhiä silloin puolustaa? Mitä enemmän suomalaisten rahoja valuu muualle, sitä vähemmän jää meille itselle. Vasemmisto on sosiaalisen tasa-arvon kannattaja. Aina.

Koko eilinen päivä kerrottiin mediassa tutkimuksesta, kuinka paljon ihmiset tarvitsevat kohtuulliseen elämiseen. Kuka tutkimuksen oli tilannut ja miksi, sitä ei kerrottu.

Tutkimuksen mukaan yksinäinen ihminen voi elää kohtuullisesti 400-500 sadalla eurolla kuukaudessa, vanhempi pariskunta alle tuhannella ja lapsiperheelle suodaan jopa 1500. Arviot eivät kata asumista ja liikkumista. Lapsi voi tämän laskelman mukaan saada karkkipäivän karkit kerran viikossa ja kaksi kertaa kuukaudessa limsaa. Ettäkö ihan lakritsipötkö ja pillimehupurkki, siitä alijäämäterroristit vaikenivat.

Suomen valtiontalous oli kunnossa ennen kuin pankkeja ruvettiin pääomittamaan lainarahalla ja antamalla pääomalle ja rikkaille verohelpotuksia, nekin lainarahalla. Köyhien ja vähävaraisten toimeentuloa on kitistetty aina viime lamasta lähtien ja lisää on tulossa, kun alijäämäterroristit pääsevät vaalien jälkeen oikein kunnolla vauhtiin. Oikeusministeri Tuija Brax jo varmistelee oman ministeriönsä asemia, ettei maa sentään ilman syyttäjiä jää.

Köyhä kansa on se, joka kantaa koko maailmaa harteillaan. 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta omistettavissa olevasta. Joten, on siinä kannattelemista. Eliitin juhlille ei loppua näy.

Ensin meillä on elätettävänä oma kansallinen eliittimme. Sen lisäksi vielä ainakin julkisuuteen näyttäytyvä miesvoittoinen EU-eliitti, jossa ei kauniimman sukupuolen edustajia juuri näe: setätätejä kyllä.

Ensin tulevat maailman raharikkaat, jotka kuorivat globaalin kerman. Sen perässä EU, joka on esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä Jürgen Habermasin mielestä ”luonteeltaan elitistinen, kansalaisista irrallaan oleva poliittinen järjestelmä. Lissabonin sopimus sinetöi hallitusten etuoikeuden päättää Euroopan kohtaloista suljettujen ovien takana”. Se suunnittelee nyt omaa suoraverotusta itsensä ylläpitämiseksi. Luvassa on lisää sinivihreitä veroja: arvonlisäveroa, energiaveroa, makeisveroa ja lentoveroa ainakin alkuun.

Tämän lisäksi tulee tietysti suomalainen virkakoneisto, jonka loukoissa ahertavien ihmisten palkat ovat nousseet vähin äänin. Heidän takiaan kansanedustajat luulevat nyt olevansa palkkakuopassa tuloilla, joilla eläisi ainakin neljä lapsiperhettä. Tämän päälle napsahtavat vielä muhkeat kulukorvaukset ja kokouspalkkiot.

Eikä valtakunnan eliittiä sureta yhtään kasvihuoneilmiö ja jäätiköiden sulaminen Himalajalla. Ilmeisesti hiilidioksidin tuottavatkin yksinään köyhät ja vähävaraiset, joista yritetään päästä hivuttamalla. Ihan niin kuin Wolf Biermann lauloi:

„Ach Mutter mach die Türe zu
Da kommen tausend Ratten
Die hungrigen sind vorneweg
Dahinter sind die satten“

Nälkäiset rotat tulevat ensin ja perässä kylläiset.

Muutama päivä sitten mediassa ylpeiltiin sillä, kuinka vähillä tavaroilla ihminen voi ollenkaan tulla toimeen. Minun tavarani ovat tässä: kahdet alushousut, kahdet verkkarit, kaksi teepaitaa, kahdet sukat, 20 vuotta sitten Milanosta ostettu villatakki, tv, läppäri, radio ja levysoitin, puhelin ja kirja. Siitä tulee yhteensä 15 tavaraa. Astioita en tarvitse, koska pakkausten mukana tulee muovikulho, josta voi syödä ja yleensä syönkin raakaravintoa. Ai niin, veitsi unohtui ja lusikka. Ja onhan minulla tietysti myös silmälasit, että vähäisen ruokani näkisin.

Eli tarkkaan laskien minulla on 18 tavaraa. Lisäksi tietenkin on vielä se yksi, kaikkein paras tawara, Luojan minulle ihan omaksi erikseen antama.

Sodat runtelevat kaiken - rauha on ainut vaihtoehto

Kun rikkaiden ja varakkaiden ihmisten taloudellinen etu niin vaatii, jopa vihreät ovat valmiita uhraamaan luonnonsuojelun ja ihmiset rahan alttarille. Tätä ei meikäläinen voi mitenkään ymmärtää. Sodat eivät ainoastaan tapa ihmisiä. Ne myös tuhoavat luontoa järjettömällä tavalla. Ne uhkaavat kaikkea elämää maapallolla. Kaikkkein köyhimmille ne tuottavat vain kärsimystä.

”Maailman korkeimman rintamalinjan, Sianchenin jäätikön tarina voisi hyvin olla sopiva vertaiskuva aikamme järjettömyydelle. Alueelle on ryhmitelty tuhansia intialais- ja pakistanilaissotilaita purevien tuulten ja alle neljänkymmenen laskevan pakkasen armoille. Monet niistä sadoista sotilaista, jotka ovat kuolleet siellä, ovat kuolleet pelkästään kylmyyteen: paleltumiin ja auringonpolttamiin. Nyt jäätikkö on muuttunut kaatopaikaksi, joka tulvii sodasta yli jäänyttä romua: tuhansia tyhjiä ohjuksen kuoria, tyhjiä bensiinitynnyreitä, jäähakkuja, vanhoja saappaita, telttoja ja kaikenlaista muuta jätettä, mitä sotiva ihminen synnyttää. Romu on säilynyt koskemattomana, noiden jäätävien pakkasten täydellisesti säilömänä ihmishulluuden täydellisenä muistomerkkinä. Sillä välin kun Intian ja Pakistanin hallitukset tuhlaavat miljardeja dollareita aseisiin ja vuoristosodankäynnin logistiikkaan, taistelutanner on alkanut sulaa. Tällä hetkellä se on kutistunut puoleen. Sulaminen ei ole niinkään yhteydessä sotilaalliseen pattitilanteeseen kuin kaukana toisella puolella hyvää elämää viettäviin ihmisiin. He ovat hyviä ihmisiä, jotka uskovat rauhaan, sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin. He elävät kukoistavissa demokratioissa, joiden hallitukset istuvat YK:n turvallisuusneuvostossa ja joiden talous riippuu vahvasti sodan ja aseiden viemisestä sellaisiin maihin kuin Intia ja Pakistan. (Ja Ruanda, Sudan, Somalia, Kongon tasavalta, Irak, Afganistan… lista on pitkä) Jäätikön sulaminen aiheuttaa Intian nimimaalle ankaria tulvia ja lopulta ankaran kuivuuden, joka vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään. Silloin meillä on entistä enemmän syitä tapella. Tarvitsemme lisää aseita. Kenties juuri sellainen kuluttajien luottamus auttaa maailmaa selviämään tämänhetkisestä lamasta. Silloin kukoistavissa demokratioissa kaikilla on parempi elämä – ja jäätiköt sulavat entistäkin nopeammin.”

Näin kirjoittaa Arundhati Roy kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkoja.

Näitä ajatuksia kannattaa miettiä. Kuka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven.

Perinteisesti vasemmisto on ollut rauhan puolella. Nyt toivon tämän linjan vahvistuvan.

Lainaan tähän vielä Faiz Ahmed Faizin sanat: Jos unelmat on tehty tyhjiksi, niin kaipuun on tultava tilalle. Jos tapaaminen on mahdotonta, niin ikävän on tultava tilalle.



(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Merkintöjä demokratiasta, suom. Risto Tiittula Into Kustannus 2011)

Istuuko kansanvalta kultaisessa rullatuolissa?

Kuvat: Billin auto, Billin rahat, Billin talo

Sen lähemmäksi valtaa ja rikkautta en ilmeisesti koskaan ole päässyt, kun Venetsiassa näin Bill Gatesin laivan, jonka varusteisiin kuului oma helikopteri ja parikin pikavenettä. Musta, komea ilmestys, jonka rinnalla Louis Vuitonin jahti näytti lähinnä soutuveneeltä.

Posteljoonin kanssa on useinkin pohdittu sitä, mitä rikkaat oikein tekevät. Miten heidän aikansa kuluu, sillä eihän kahdella helikopterilla voi lentää yhtä aikaa eikä kaikkialla voi olla kaiken aikaan.

Yhtenä iltana surffailin tv-kanavilla ja Jimillä esitettiin Larry Flyntin puuhia. Uutterasti hän jaksaa seurata, miten hänen rahoillaan pistetään pokeria yötä päivää. Larry itse istuu 24 karaatin kullasta valmistetussa rullatuolissa ja katselee kuinka raha tulee ja rahaa menee. Jossain välissä hän on ehtinyt myös sekaantua omaan äitiinsä, tietää netti kertoa. Mutta siitä on jo kauan.

Meillä Suomessa ei sentään ole kuin superrikkaita, jotka esiteltiin viimeksi vuonna 2000 Kari Tervon ja Heikki Hiilamon kirjassa Suomen 100 rikkainta. Toimittajien mukaan he eivät vaikuttaneet mitenkään tavallisia pulliaisia onnellisemmilta.

Megarikkaita ei Suomessa ole, sillä he ovat sellaisia ihmisiä, jotka vaikuttavat paitsi markkinoilla myös kansainvälisessä politiikassa. He kykenevät laittamaan kokonaisia kansantalouksia polvilleen, kuten on nähty.

Jokin aika sitten mtv-3:lla mainostettiin ohjelmaa, jossa globaalin maailman talousvallan edustaja Soros, kävi uhkailemassa kolmannella maailmansodalla. Ja pelätä tässä saakin, sillä sekä ensimmäinen että toinen maailmansota syttyivät joksikin samanlaisessa talouden ja maailman uudelleen jakamisen imperialistisessa tilanteessa.

Kolmas maailmansota on perin tarpeellinen juuri sille 10 prosentille maailman väestöstä, joka omistaa 90 prosenttia kaikesta. Ja vielä enemmän varmaankin on huolissaan omaisuutensa säilymisestä se kaksi prosenttia miljardööreistä, joiden hallussa on puolet kaikesta siitä, mitä maa päällään kantaa.

Antti Eskola kirjoitti kirjassa Taloudellinen valta Suomessa. ”Käsitteistä, joilla yhteiskuntatieteilijä joutuu työskentelemään, on valta kaikkein hankalimpia ja vaikeimmin määriteltäviä. Yksi syy tähän on se, että vallan käsite ei viittaa ensisijassa mihinkään yksilön tai ryhmän ominaisuuteen vaan suhteeseen: henkilöllä tai ryhmällä on aina valtaa johonkin – toiseen henkilöön tai ryhmään tai joihinkin asioihin.”

”Vielä yhtenä vaikeutena valtaa kuvattaessa on se, että kahden henkilön tai ryhmän väliset valtasuhteet kytkeytyvät käytännössä usein monimutkaisiksi valtaketjuiksi ja – hierarkioiksi. Niitä kuvaa vanha satu pojasta, joka ei tahtonut mennä kouluun: ¨Silloin äiti meni vitsan luo ja sanoi: ¨Vitsa kulta, lyö poikaa! Poika ei tahdo mennä kouluun.¨ - En minä, sanoi vitsa.” Silloin äiti pyysi tulta polttamaan vitsan, ja kun se ei suostunut, vettä sammuttamaan tulen. Vettä puolestaan uhattiin härällä, joka voi juoda sen; härkää köydellä, köyttä hiirellä, hiirtä kissalla. Kissa lopulta olikin suostuvainen käyttämään sanktioita ¨Kurnau¨, sanoi kissa. Ja kissa ahdistamaan hiirtä, hiiri nakertamaan köyttä, köysi kurittamaan härkää, härkä vettä, vesi tulta, tuli vitsaa, vitsa poikaa ja poika juoksemaan kouluun, että koivet vilahtelivat!”

Että missä on se valta, joka puuttuu kansalta? Tätä kannattaa miettiä vaalien alla ja myös sitä, miten tätä valtaa kyettäisiin siirtämään myös sille suurelle enemmistölle, joka ei mitään omista. Ainakin kannattaa käydä äänestämässä. Vasemmisto on työtätekevien ja vähäväkisten asialla.



(Lähteet: Kettil Bruun ja Antti Eskola, Taloudellinen valta Suomessa, Tammi, 1969. Kari Tervo, Heikki Hiilamo, Suomen 100 rikkainta, Tammi 2000)

"Demokratia: Kuka se on? Koska se on kkotona?"

Kuva: Arundhati Roy

”Eilen illalla eräs ystäväni Vadodarasta soitti. Itkien. Viidessätoista minuutissa hän sai selitettyä, mistä oli kyse. Juttu ei ollut kovin mutkikas. Paitsi että hänen ystävänsä Sayeeda oli joutunut mellakoitsijoiden kynsiin. Paitsi että tämän vatsa oli revitty auki ja tungettu täyteen palavia riepuja. Paitsi että hänen kuoltuaan joku oli kaivertanut ¨Om¨ hänen otsaansa.” Näin kirjoittaa kirjailija ja kansalaisaktivisti Arundhati Roy kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkaa.

Tapaus liittyy niihin mellakoihin, jotka järjestettiin sen jälkeen, kun 58 hindupyhiinvaeltajaa oli kuollut junavaunun tuhopoltossa helmikuussa 2002. Mellakat alkoivat välittömästi ja Gujaratin osavaltion koneisto katseli vierestä, kun yli kaksituhatta ihmistä teurastettiin. Naisia joukkoraiskattiin ja poltettiin elävältä. Sataviisikymmentätuhatta muslimia joutui pakenemaan kodeistaan. Muslimiväestö ajettiin gettoihin, ja ryhmästä tuli taloudellisesti ja sosiaalisesti hyljeksitty, mitä se on edelleen. Gujaratissa uskontokuntien välit ovat aina olleet kireät. Mellakoita on ollut ennenkin. Mutta tämä ei ollut mellakka. Tämä oli kansanmurhana pidettävä verilöyly, ja vaikka uhrien määrä oli huomattavasti pienempi verratuna vaikkapa Ruandan, Sudanin tai Kongon kauhuihin, Gujaratin verilöyly suunniteltiin julkiseksi spektaakkeliksi, jonka tavoitteista on mahdoton erehtyä. Kyseessä oli julkinen varoitus muslimikansalaisille maailman suosikkidemokratian hallitukselta”, kirjoittaa Roy.

Hän kertoo esseessään siitä, miten fasismi on painanut syvän jalanjäljen Intiaan. Ja ”vaikka voimmekin kiittää USA:n presidenttiä ja terrorismin vastaista liittoutumaa fasismin karmivaa rantautumista suosivan kansainvälisen ilmapiirin luomisesta, emme voi sälyttää muiden harteille sitä, että fasismi on jo vuosia muhinut intialaisten julkisessa ja yksityisessä elämässä”, hän sanoo.

Intialainen nationalismi on entistä enemmän alkanut tarkoittaa hindunationalismia, joka ei määrittele itseään omanarvontunnon ja itsekunnioituksen vaan toista kohtaan tunnetun vihan kautta. Ja tämä toinen on Pakistanin lisäksi kaikki muslimit.

”Fasismin vastustamiseksi on tarjottava kanavia satojen, ympäri maata ulottuvien vastarintaliikkeiden lukemattomille äänille, jotka kertovat todellisista asioista: velkaorjuudesta, avioliitonsisäisistä raiskauksista, sukupuolisyrjinnästä, naisten palkoista, ydinjätteen kätkemisestä, kestämättömästä kaivostoiminnasta, kutojien kurjuudesta ja viljelijöiden itsemurhista. Fasismia vastustetaan vastustamalla syrjäytymistä, riistoa ja kurjimman köyhyyden hellittämätöntä arkipäivän väkivaltaa”, kirjoittaa Roy:

”Valitettavasti mitään pikaparannusta ei ole. Fasismi itsessään voidaan torjua ainoastaan, jos kaikki sen raivostuttamat ihmiset sitoutuvat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen koko närkästyksensä voimalla.

Olemmeko jo valmiit pinkaisemaan lähtötelineistämme? Olemmeko valmiit, me miljoonat ihmiset, tukemaan asiaamme paitsi kaduilla myös työpaikoilla, koulussa ja kotona jokaisella tekemällämme päätöksellä ja valinnalla?

Vai emmekö ihan vielä…?

Jos emme, sitten vuosien perästä, kun muu maailma on alkanut karsastaa meitä (niin kuin sen kuuluisi), mekin opimme tavallisten Hitlerin Saksan kansalaisten tavoin tunnistamaan inhontunteen toisten ihmisolentojen katseessa. Myös meidän on mahdoton katsoa lapsiamme silmiin, koska häpeämme sitä mitä teimme ja mitä emme tehneet. Häpeämme sitä, minkä annoimme tapahtua.

Sellaisia me olemme. Intiassa. Taivas auttakoon meitä selviämään läpi yön”, päättää Arundhati Roy esseensä.

Entä me? Suomessa, kysyn minä.

(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkaa, Merkintöjä demokratiasta, suom. Risto Tiittula, Into Kustannus 2011)