Lökö heinäkuun päivä

Lökö heinäkuun päivä,
harmaata harmaalla.

Koira makaa raatona kynnyksellä.

Veli istuu sängyn laidalla ja
pivoo herneitä - yhden palon
toisensa perästä.
Silmissä tyhjä katse.

Pikku-piika viikatoi
koiranputkea omenapuiden alla.
Hän on tullut kaupungista
eikä tiedä, että tointa kutsutaan
niittämiseksi.


Kaija Olin-Arvola

Siin se o klänäs

Niin se o klänäs tääki lato.
Siin se menee itte erestäs
eikä kukaan kaipa, ei tartte.
Ennem mei kakarana
kaik kylän lortit nukuttii
heinälarois uusis heinis.

Käytiin omena- ja hernevarkais.

Jokasel oli oma taskulamppu
ja kuu oli kirkas,
paljo isompa ku ny ikän.



Kaija Irmeli Olin-Arvola

Puiden syliin nuukahtanut harmaa lato:
seinät klänässä, katto painuneena
vartoo uutta talvea kivet kulmillaan.

Pieni tila. Tupa täynnä kirkasta, keltaista valoa.
Sininen ikkunaruutu lattialla.

Edessä säkkipimeä.

Minä mietin: Onko kaikki kotona.

Maa kutsuu.

Pään yllä avautuva äärettömyys.


Kaija Irmeli Olin-Arvola