Vuosia sitten kirjoitin kolumneja Rakentaja –lehteen, raavaitten miesten ammattilehteen. Yhdessä niistä mietiskelin kirosanojen voimaannuttavaa vaikutusta. Olin tullut siihen tulokseen, että lapsuudessa opittu litania: perkele, saatana, jumalauta, vittu auttaa ja lohduttaa paremmin kuin rukous, jos pamauttaa kipeästi vasaralla sormeensa. Siihen loppui kolumnien kirjoittaminen. Tiedustelin tietysti syytä moiseen ja sain päätoimittajalta vastauksen: - Olin maininnut naisen sukupuolielimen nimeltä.
Sitä ennen lääkäri Irma Kerppola oli kirjoittanut Helsingin Sanomissa, että kunnollisten, luontevien ja suuhun sopivien sukupuolielinten nimien puuttuminen haittaa jopa lääkärin työtä. Hän ehdotti, että voitaisiin ottaa käyttöön naisten elinten nimiksi vittu ja pillu ja miesten kanssa puhuttaisiin kullista.
Kaikkihan ovat kuulleet nuorison puhuvan ja todenneet vitusta tulleen uuden pilkun. Ja onpa tälle suositulle sanalle tarjottu jopa sijamuodon asemaa: aggressiivi. Kieli on jo karannut suusta.
Ennen kirosanat edustavat sanamagiaa. Silloinhan kuviteltiin, että pirun sanominen toisi välittömästi belsebuubin paikalle.
Tourette-syndrooma tuottaa ihmiselle pakkoliikkeitä, mutta myös pakonomaisen tarpeen sanoa rumia sanoja. Mozartin kerrottiin kärsineen tästä oireyhtymästä, mikä tulee hienosti esiin Milos Formanin elokuvassa Amadeus. Kerrotaanpa Mozartin sanoneen kriitikoilleen niinkin suoraan, että vielä te nuolette minun persereikäni aivan puhtaaksi. Ilman Mozartia meiltä puuttuisi maailman ihanin musiikki.
Ilta-Sanomat kertoi 22.8. Marja Tiuran kiukutelleen syntymäpäiväkahvitilaisuudessaan: ”Kansa istuu portailla, kittaa kaljaa, kusee ja paskantaa. Viikonloppuna ei uskalla kulkea ovesta. Ei niille uskalla mitään sanoa.” Minä naureskelin siskolle väärää kielioppiviittausta, että Tiura ei uskalla puhua oville ulos mennessään, mutta siskoa järkytti enemmän äänikuningattaren kielenkäyttö. Poliisien lisäämisestä Tamperetta siivoamaan hän oli samaa mieltä 41-vuotiaan kansanedustajan kanssa.
Ennen muinoin suhtauduttiin erityisen paheksuvasti siihen, että nainen kiroili. Jörn Donnerin kelpasi kyllä sanoa: Perkele. Ehkä kiroilu tuntuu pahemmalta, jos ei itse kiroile, mutta paljon on mukana pelkkää kaksinaismoralismiakin. Omilta huulilta kirous kirpoaa helposti myös lasten kuulleen, että ole siinä hyvänä esimerkkinä sitten.
Monia asioita tässä maailmassa sievistellään ja kaunistellaan, mutta siitä huolimatta tappaminen on luvallista. Jopa ihailtavaa.
Tietojeni mukaan Suomen puolustusvoimille on nyt hankittu miehittämättömiä tiedustelu- ja taistelulennokkeja, joita voidaan käyttää sekä valvontaan että tiedusteluun ja neljän ohjuksen aselavettina. Ne voivat myös lähettää liikkuvaa kuvaa tuhansien kilometrien päästä. Alan asiantuntijan mukaan niillä kyetään jopa erottamaan siviilit terroristeista.
Yhdysvaltain Nevadassa sijaitsevasta sotilastukikohdasta pystytään ohjaamaan toisella puolella maapalloa toimivia miehittämättömiä lentokoneita. Runsaan vuoden aikana USA on kauko-ohjattavilla lennokeillaan tappanut Luoteis-Pakistanissa noin 600 ihmistä. Epäiltyjen terroristien ohella on mennyt moninkertainen määrä siviilejä: lapsia, naisia, vanhuksia ja täysin syyttömiä ihmisiä.
Mitä minä tähän muuta voin sanoa kuin: Rauhaa! Perkele!
perjantai 27. elokuuta 2010
tiistai 24. elokuuta 2010
Peruna pepussa
Iltapäivälehdet myyvät. Nyt niitä saa selailla jo netissäkin. Eikä niistä tietenkään tarvitse lukea kuin otsikot. Niiden pohjalta on helppoa ja kevyttä rakentaa oma maailmankuvansa. Ja se on tietysti tarkoitus. Näiden omien tietojen ja mielipiteiden pohjalta on kiva keskustella kahvipöydissä ja toritapahtumissa.
Kas tässä oivallinen menu: ”Virallinen ohje neuvoo pieksemään nuorisovankeja Britanniassa.” No varmaan sitten myös meillä pitäisi tehdä niin. Että tokenisivat nuo nuorisorikolliset ja vallankin mustalaiset.
”Poliisi luoti synnytti nuorisomellakan Ranskassa.” No mitäs, minä sanoin, ei pitäisi ottaa yhtään maahanmuuttajia, koska niistä tulee vain mellakoita. Meidän isänmaalliset nuoremme joutuvat niitä mamuja potkimaan, kun ne vievät meidän naisemme ja sossusta rahat.
”Maastopalot riehuvat Kreikassa.” Tahallaan ne hullut kreikkalaiset siellä niitä maastopaloja itse sytyttelevät. Siellä vanhatpiiatkin saavat eläkkeitä valtiolta, jotka me hyvät ja ahkerat suomalaiset maksamme.
”Puolet naamastaan menettänyt äiti sai uudet kasvot.” Mihin kaikkeen se lääketiede vielä kykeneekään. Kohta meistä kukaan ei kuole koskaan.
”Miljoonat muslimit rukoilivat väärään suuntaan.” No muslimeille pitäisi tietysti näyttää Mekan paikka, kun ne ovat niin väkivaltaisia kaikki ja sortavat naisiaan.
”Tutkijat julkaisivat uskomattomia kuvia - katso karmeat kalat!” Hei, tää on pakko katsoa. Voi että mitä kaikkea maailmassa onkaan. Hyi että on rumia kaloja.
”Iranilaistutkija vuoti CIA:lle tietoja ydinohjelmasta.” Saas nähdä koska amerikkalaiset hyökkäävät Iraniin. Onneksi me ollaan täällä Suomessa hyvässä turvassa, kun ei se Venäjäkään varmaan ihan heti huomenna hyökkää. Vaikka kyllä Karjala kuuluu meille.
Mukavinta iltapäivälehdissä ovat kaikenlaiset sensaatiot. Että Risto on eronnut ja Ville löytänyt rakkaan ja Nina saanut selkäsaunan ja jonkun papin persuuksiin on juuttunut peruna.
Neil Hardwik on sanonut, että suomalaisia on helppo naurattaa. Siihen ei tarvita muuta kuin juovuksissa oleva pappi tai poliisi housut kintuissa yllätettynä rysän päältä.
Iltapäivälehtien maailmankuvalle populistiset puolueet rakentavat politiikkansa ja propagandansa. Näille ihmisille voidaan huoletta väittää, että EU:n perussopimus pitää sisällään kuolemantuomion. Nämä ihmiset äänestävät omaa mahaansa kasvattavat populistit valtaan. Hyvää asiassa on tietysti vain se, että populistit pysyvät suosion harjalla vain hetken ja unohtuvat sitten kuin Leppäsen Urpo.
Kas tässä oivallinen menu: ”Virallinen ohje neuvoo pieksemään nuorisovankeja Britanniassa.” No varmaan sitten myös meillä pitäisi tehdä niin. Että tokenisivat nuo nuorisorikolliset ja vallankin mustalaiset.
”Poliisi luoti synnytti nuorisomellakan Ranskassa.” No mitäs, minä sanoin, ei pitäisi ottaa yhtään maahanmuuttajia, koska niistä tulee vain mellakoita. Meidän isänmaalliset nuoremme joutuvat niitä mamuja potkimaan, kun ne vievät meidän naisemme ja sossusta rahat.
”Maastopalot riehuvat Kreikassa.” Tahallaan ne hullut kreikkalaiset siellä niitä maastopaloja itse sytyttelevät. Siellä vanhatpiiatkin saavat eläkkeitä valtiolta, jotka me hyvät ja ahkerat suomalaiset maksamme.
”Puolet naamastaan menettänyt äiti sai uudet kasvot.” Mihin kaikkeen se lääketiede vielä kykeneekään. Kohta meistä kukaan ei kuole koskaan.
”Miljoonat muslimit rukoilivat väärään suuntaan.” No muslimeille pitäisi tietysti näyttää Mekan paikka, kun ne ovat niin väkivaltaisia kaikki ja sortavat naisiaan.
”Tutkijat julkaisivat uskomattomia kuvia - katso karmeat kalat!” Hei, tää on pakko katsoa. Voi että mitä kaikkea maailmassa onkaan. Hyi että on rumia kaloja.
”Iranilaistutkija vuoti CIA:lle tietoja ydinohjelmasta.” Saas nähdä koska amerikkalaiset hyökkäävät Iraniin. Onneksi me ollaan täällä Suomessa hyvässä turvassa, kun ei se Venäjäkään varmaan ihan heti huomenna hyökkää. Vaikka kyllä Karjala kuuluu meille.
Mukavinta iltapäivälehdissä ovat kaikenlaiset sensaatiot. Että Risto on eronnut ja Ville löytänyt rakkaan ja Nina saanut selkäsaunan ja jonkun papin persuuksiin on juuttunut peruna.
Neil Hardwik on sanonut, että suomalaisia on helppo naurattaa. Siihen ei tarvita muuta kuin juovuksissa oleva pappi tai poliisi housut kintuissa yllätettynä rysän päältä.
Iltapäivälehtien maailmankuvalle populistiset puolueet rakentavat politiikkansa ja propagandansa. Näille ihmisille voidaan huoletta väittää, että EU:n perussopimus pitää sisällään kuolemantuomion. Nämä ihmiset äänestävät omaa mahaansa kasvattavat populistit valtaan. Hyvää asiassa on tietysti vain se, että populistit pysyvät suosion harjalla vain hetken ja unohtuvat sitten kuin Leppäsen Urpo.
maanantai 23. elokuuta 2010
Sota ja rauha
”Kesäkuun kahdentenatoista päivänä marssivat Länsi-Euroopan sotavoimat Venäjän rajojen yli ja alkoi sota; toisin sanoen: sattui tapaus, joka oli ristiriidassa ihmisjärjen ja koko inhimillisen luonnon kanssa. Miljoonat ihmiset harjoittivat vastavuoroin niin äärettömän paljon pahuutta, petosta, kavallusta, varkautta, väärennystä ja väärän rahan liikkeelle laskemista, ryöstöä, murhapolttoa ja murhia, etteivät maailman kaikki tuomioistuimet vuosisatojen kestäessä kerää asiakirjoihinsa niin valtavaa rikosten määrää." (Leo Tolstoi, Sota ja rauha, Yhdeksäs osa)
Näin oli Napoleon lähtenyt laajentamaan Uralille asti Suur-Eurooppaa, joka jo ulottui Alankomaista Italiaan ja Wieniin ja jonka silloinen pääkaupunki Ranskan keisarikunnan Pariisi oli.
Olen katsonut peräkkäin Leo Tolstoin teokseen pohjautuvan neuvostoelokuvan, joka voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oskarin vuonna 1969 ja vuodelta 1972 englantilaisen minisarjan, joka kestää 15 tuntia. Siinä Anthony Hopkins esittää laittamattomasti kreivi Pierre Bezuhovia, jonka silmien kautta tapahtumat pääosin fokusoidaan.
Englantilaisessa versiossa elokuvasta nousee vahvana esiin romanttinen rakkaus. Neuvostoelokuva pohtii enemmän elämän ja kuoleman filosofiaa.
On mielenkiintoista tarkastella, miten kumpikin suhtautuu 7.9.1812 käytyyn Borodinon kuuluisaan taisteluun, jossa kaatui yhteensä 100 000 miestä 250 000:sta. Englantilaisversio näkee taistelun enemmän tasapelinä, jossa kamppailtiin ”viimeiseen veripisaraan asti”.
Venäläisiä joukkoja johtanut marsalkka Kutuzov pitää taistelua torjuntavoittona. Miehiä säästääkseen hän aloitti perääntymisen, joka jatkui läpi Moskovan. Kaupunki jätettiin tyhjäksi ja ranskalaiset sytyttivät sen tuleen. Kummassakin elokuvassa palava Moskova on kuin helvetin esikartano, josta köyhät ihmiset vielä epätoivoisina pakenevat keskeltä teloituksia, ryöstöjä ja raiskauksia. Parempi väki on jo aiemmin jättänyt kaupungin. Vain Pierre Bezuhov on jäänyt, koska uskoi itsellään olevan merkittävän tehtävän.
Molemmat kuvaukset ovat uskollisia Leo Tolstoin teokselle. Neuvosto-versiossa sodan mielettömyys ja kauheus tulee kuitenkin korostetummin esiin.
Englantilaisessa sarjassa kreivi Pierre Bezuhov oppi elämän tarkoituksen ja mielen vapaamuurareiden opastuksella. Elokuvassa hän ymmärtää asiat keskustelussa yksinkertaisen talonpojan Platonin kanssa jouduttuaan ranskalaisten vangiksi. Katsoessaan öistä tähtitaivasta hän alkaa nauraa kuolemaa pelkäämätöntä naurua ja huutaa: ”Elämä on kaikki. Kukaan ei voi vangita minua. Kaikki tämä on minussa. Minä olen kaikki. Ja kaikki tämä olen minä.”
Englantilaissarjassa Napoleonin joukot jättävät vähin äänin Moskovan. Neuvostoelokuvassa sen sijaan puhuu isovenäläinen ääni. Resuista ranskalaisarmeijaa ajetaan takaa lumisten ja hyisten arojen halki, jonne Napoleon on joukkonsa jättänyt tuulen armoille syömään jäätynyttä hevosenlihaa niin kuin marsalkka Kutuzov oli ennnustanut. Kannustaessaan miehiään jatkamaan Kutuzov sanoo: ”On jatkettava niin kauan kuin loukkausten ja koston tunne muuttuu halveksunnaksi ja sääliksi. Ihmisiä hekin ovat, mutta kukaan ei heitä tänne kutsunut.”
Kaikesta huolimatta elokuvan loppu julistaa rauhaa kertojan äänellä kameran zoomatessa taivasta ja loputtomia metsiä: ”Ja minä sanon teille, tarttukaa toisianne käsiin te, jotka uskotte hyvään. Ja olkoon teillä vain yksi lippu. Tällä tarkoitan, että kaikki ajatukset, joilla on valtavat seuraukset ovat aina yksinkertaisia. Siis jos kelvottomat liittyvät yhteen ja muodostavat voiman niin rehellisten ihmisten tulee tehdä aivan samoin. Niin yksinkertaista se on.”
Näin oli Napoleon lähtenyt laajentamaan Uralille asti Suur-Eurooppaa, joka jo ulottui Alankomaista Italiaan ja Wieniin ja jonka silloinen pääkaupunki Ranskan keisarikunnan Pariisi oli.
Olen katsonut peräkkäin Leo Tolstoin teokseen pohjautuvan neuvostoelokuvan, joka voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oskarin vuonna 1969 ja vuodelta 1972 englantilaisen minisarjan, joka kestää 15 tuntia. Siinä Anthony Hopkins esittää laittamattomasti kreivi Pierre Bezuhovia, jonka silmien kautta tapahtumat pääosin fokusoidaan.
Englantilaisessa versiossa elokuvasta nousee vahvana esiin romanttinen rakkaus. Neuvostoelokuva pohtii enemmän elämän ja kuoleman filosofiaa.
On mielenkiintoista tarkastella, miten kumpikin suhtautuu 7.9.1812 käytyyn Borodinon kuuluisaan taisteluun, jossa kaatui yhteensä 100 000 miestä 250 000:sta. Englantilaisversio näkee taistelun enemmän tasapelinä, jossa kamppailtiin ”viimeiseen veripisaraan asti”.
Venäläisiä joukkoja johtanut marsalkka Kutuzov pitää taistelua torjuntavoittona. Miehiä säästääkseen hän aloitti perääntymisen, joka jatkui läpi Moskovan. Kaupunki jätettiin tyhjäksi ja ranskalaiset sytyttivät sen tuleen. Kummassakin elokuvassa palava Moskova on kuin helvetin esikartano, josta köyhät ihmiset vielä epätoivoisina pakenevat keskeltä teloituksia, ryöstöjä ja raiskauksia. Parempi väki on jo aiemmin jättänyt kaupungin. Vain Pierre Bezuhov on jäänyt, koska uskoi itsellään olevan merkittävän tehtävän.
Molemmat kuvaukset ovat uskollisia Leo Tolstoin teokselle. Neuvosto-versiossa sodan mielettömyys ja kauheus tulee kuitenkin korostetummin esiin.
Englantilaisessa sarjassa kreivi Pierre Bezuhov oppi elämän tarkoituksen ja mielen vapaamuurareiden opastuksella. Elokuvassa hän ymmärtää asiat keskustelussa yksinkertaisen talonpojan Platonin kanssa jouduttuaan ranskalaisten vangiksi. Katsoessaan öistä tähtitaivasta hän alkaa nauraa kuolemaa pelkäämätöntä naurua ja huutaa: ”Elämä on kaikki. Kukaan ei voi vangita minua. Kaikki tämä on minussa. Minä olen kaikki. Ja kaikki tämä olen minä.”
Englantilaissarjassa Napoleonin joukot jättävät vähin äänin Moskovan. Neuvostoelokuvassa sen sijaan puhuu isovenäläinen ääni. Resuista ranskalaisarmeijaa ajetaan takaa lumisten ja hyisten arojen halki, jonne Napoleon on joukkonsa jättänyt tuulen armoille syömään jäätynyttä hevosenlihaa niin kuin marsalkka Kutuzov oli ennnustanut. Kannustaessaan miehiään jatkamaan Kutuzov sanoo: ”On jatkettava niin kauan kuin loukkausten ja koston tunne muuttuu halveksunnaksi ja sääliksi. Ihmisiä hekin ovat, mutta kukaan ei heitä tänne kutsunut.”
Kaikesta huolimatta elokuvan loppu julistaa rauhaa kertojan äänellä kameran zoomatessa taivasta ja loputtomia metsiä: ”Ja minä sanon teille, tarttukaa toisianne käsiin te, jotka uskotte hyvään. Ja olkoon teillä vain yksi lippu. Tällä tarkoitan, että kaikki ajatukset, joilla on valtavat seuraukset ovat aina yksinkertaisia. Siis jos kelvottomat liittyvät yhteen ja muodostavat voiman niin rehellisten ihmisten tulee tehdä aivan samoin. Niin yksinkertaista se on.”
lauantai 21. elokuuta 2010
CIA puri WikiLeaksia
Vanhaan hyvään aikaan toimittajille opetettiin, että se ei ole uutinen, jos koira puree miestä. Vasta se on, jos mies puree koiraa. Toimittajille tähdennettiin myös uutisten taustojen tarkastamista ja totuudessa pysymistä. Tutkivasta journalismista tuli jossain vaiheessa käsite.
Eilen pitkin maailmaa levisi uutinen, että Ruotsin poliisi on antanut pidätysmääräyksen WikiLeaksin perustajasta Julian Assangesta, koska tämän epäillään syyllistyneen raiskauksiin.
WikiLaeks-sivusto julkaisee Internetissä salaiseksi julistettua kaupallista ja poliittista tietoa. Viime huhtikuussa se julkaisi Yhdysvaltain salaiseksi luokitteleman videon iskusta bagdadilaisella aukiolla, missä kuoli kymmenen ihmistä, mukaan lukien kaksi uutistoimisto Reutersin työntekijää. WikiLeaksin ansiota on, että maailma sai tietää Afganistanin siviiliuhrien salailusta ja muista sotaan liittyvistä laittomuuksista.
Heti kun WikiLeaksin Afganistania koskevat paljastukset tulivat julki, alettiin käydä viestin asemesta viestintuojan kimppuun, kirjoitti Sunny Hundal Guardian.co.uk. 3.8.2010.
Myöhemmin retoriikka on saavuttanut järjettömän tason. Yhdysvaltain puolustusministeri on sanonut, että WikiLeaksin perustajalla Julian Assangella on ”verta käsissään”. Fox News on kutsunut WikiLeaksia ”terroristijärjestöksi”. Washington Postin kolumnisti nimittää sitä ”rikolliseksi yritykseksi”. Presidentti Bushin avustaja on sanonut, että haluaa lopettaa WikiLeaksin ja saattaa Assangen oikeuden eteen keinolla millä tahansa. On myös raportoitu, että yhtä WikiLeaksin toimittajaa on ahdisteltu Yhdysvaltojen rajalla.
WikiLeaksia on syytetty afganistanilaisten elämän vaarantamisesta. Kuitenkin tähän ovat syyllistyneet NATO-joukot salatessaan siviiliuhrien määrän Afganistanissa, kirjoitti Sunny Hundal: - Jos olisimme keskustelleet avoimesti kuolleista briteistä, ei suuttumukseen olisi ollut syytä. Ihmisten pitää saada tietää totuus asioista, jotka tehdään heidän nimissään ja joiden maksajina he ovat.
”Nettisivusto WikiLeaks haluaa vuotaa Tiitisen listan julkisuuteen. Sivusto on nostanut listan halutuimpien dokumenttien joukkoon. Sivustolla kerrotaan myös hyvin tarkasti, mitkä ovat Tiitisen listan taustat. Kuuluisa Tiitisen lista on suojelupoliisin 1990 saama nimilista niistä henkilöistä, joiden epäillään olleen yhteydessä Itä-Saksan turvavallisuuspalvelu Stasin edustajaan Helsingissä. Lista on nimetty suojelupoliisin silloisen päällikön, Seppo Tiitisen mukaan”, kertoi Ilta-Sanomat 28.7.2010.
Nykyisin uutisia ei tahdo erottaa kaikenlaisista kevennyksistä ja tekstinmainonnasta, mielipidemuokkauksesta ja propagandasta puhumattakaan. Uutiset ovat myös lähentyneet alueita, jotka aiemmin kuuluivat niin sanotulle keltaiselle lehdistölle. Uutisista on tullut viihdettä ja manipulaatiota. Enää ei tiedä mihin uskoa ja parempi kun ei usko mihinkään.
Vaikka uutinen Julian Assangen raiskaussyytöksistä oli eilen jo peruttu, kiersi mtv:n seitsemän uutisten alalaidassa vielä uutisnauha: ”WikiLeaksin pomo hetken raiskaussyytösten keskellä”.
Niin aina.
Eilen pitkin maailmaa levisi uutinen, että Ruotsin poliisi on antanut pidätysmääräyksen WikiLeaksin perustajasta Julian Assangesta, koska tämän epäillään syyllistyneen raiskauksiin.
WikiLaeks-sivusto julkaisee Internetissä salaiseksi julistettua kaupallista ja poliittista tietoa. Viime huhtikuussa se julkaisi Yhdysvaltain salaiseksi luokitteleman videon iskusta bagdadilaisella aukiolla, missä kuoli kymmenen ihmistä, mukaan lukien kaksi uutistoimisto Reutersin työntekijää. WikiLeaksin ansiota on, että maailma sai tietää Afganistanin siviiliuhrien salailusta ja muista sotaan liittyvistä laittomuuksista.
Heti kun WikiLeaksin Afganistania koskevat paljastukset tulivat julki, alettiin käydä viestin asemesta viestintuojan kimppuun, kirjoitti Sunny Hundal Guardian.co.uk. 3.8.2010.
Myöhemmin retoriikka on saavuttanut järjettömän tason. Yhdysvaltain puolustusministeri on sanonut, että WikiLeaksin perustajalla Julian Assangella on ”verta käsissään”. Fox News on kutsunut WikiLeaksia ”terroristijärjestöksi”. Washington Postin kolumnisti nimittää sitä ”rikolliseksi yritykseksi”. Presidentti Bushin avustaja on sanonut, että haluaa lopettaa WikiLeaksin ja saattaa Assangen oikeuden eteen keinolla millä tahansa. On myös raportoitu, että yhtä WikiLeaksin toimittajaa on ahdisteltu Yhdysvaltojen rajalla.
WikiLeaksia on syytetty afganistanilaisten elämän vaarantamisesta. Kuitenkin tähän ovat syyllistyneet NATO-joukot salatessaan siviiliuhrien määrän Afganistanissa, kirjoitti Sunny Hundal: - Jos olisimme keskustelleet avoimesti kuolleista briteistä, ei suuttumukseen olisi ollut syytä. Ihmisten pitää saada tietää totuus asioista, jotka tehdään heidän nimissään ja joiden maksajina he ovat.
”Nettisivusto WikiLeaks haluaa vuotaa Tiitisen listan julkisuuteen. Sivusto on nostanut listan halutuimpien dokumenttien joukkoon. Sivustolla kerrotaan myös hyvin tarkasti, mitkä ovat Tiitisen listan taustat. Kuuluisa Tiitisen lista on suojelupoliisin 1990 saama nimilista niistä henkilöistä, joiden epäillään olleen yhteydessä Itä-Saksan turvavallisuuspalvelu Stasin edustajaan Helsingissä. Lista on nimetty suojelupoliisin silloisen päällikön, Seppo Tiitisen mukaan”, kertoi Ilta-Sanomat 28.7.2010.
Nykyisin uutisia ei tahdo erottaa kaikenlaisista kevennyksistä ja tekstinmainonnasta, mielipidemuokkauksesta ja propagandasta puhumattakaan. Uutiset ovat myös lähentyneet alueita, jotka aiemmin kuuluivat niin sanotulle keltaiselle lehdistölle. Uutisista on tullut viihdettä ja manipulaatiota. Enää ei tiedä mihin uskoa ja parempi kun ei usko mihinkään.
Vaikka uutinen Julian Assangen raiskaussyytöksistä oli eilen jo peruttu, kiersi mtv:n seitsemän uutisten alalaidassa vielä uutisnauha: ”WikiLeaksin pomo hetken raiskaussyytösten keskellä”.
Niin aina.
perjantai 20. elokuuta 2010
Sota on barbariaa
Tämä on yksinkertainen väite, jonka todenperäisyyttä tuskin kukaan asettaa kyseenalaiseksi. Vai asettaako sittenkin? Ainakin olen saanut kuulla vastaväitteitä: Sotia on aina ollut; vaatiessasi sotien lopettamista kuljet pää pilvissä; sodat lopetetaan sotimalla, kun vihollinen on tapettu. Sotaa puolustavia selityksiä löytyy yhtäkkiä vaikka kuinka paljon. Ihminen on raaka ja verenhimoinen susi. Katso ihmistä.
Vuonna 1992 tein Karkkilassa tilateoksen Istu ja ole (Puheenvuoro pahuudesta). Yritin yli kaksi viikkoa saada tietoja silloisista sodista soittamalla lukemattomia puheluja erilaisiin kansalaisjärjestöihin, puolueisiin ja kansanedustajille. Lopulta Ulkoministeriön silloinen tutkija Raimo Väyrynen osasi antaa vastauksen.
Vuonna 1992 maailmassa käytiin noin 18 sotaa. Niissä tapettiin noin 100 000 ihmistä. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtui 161 maassa. Mielipidevankeja oli 62:ssa maassa yhteensä 4500 ja poliittisia vankeja yli 60:ssä maassa yhteensä 300 000. Ihmisiä kidutettiin poliisisäilöissä ja vankiloissa 110:ssä maassa ja 45:ssä maassa hallitus murhautti poliittisia vastustajiaan. Ihmisiä katosi poliisin tai armeijan huostasta 25:ssä maassa. Kuolemantuomioita langetettiin 62:ssa maassa ja teloituksia pantiin toimeen 35:ssä maassa.
Olen yrittänyt päivittää näitä tietoja, mutta Ulkopoliittisesta Instituutista kerrottiin, että heillä ei ole mahdollisuuksia tietoja toimittaa. He ohjasivat minut tiedustelemaan Amnestystä, mutta en saanut valmista päivitystä sieltäkään. Luulisi, että jossain nämä tiedot olisivat julkipantuina, vaan eipä ole. Tulee mieleen, että luvut ovat niin häpeällisiä, ettei niitä kehdata sanoa julkisesti. Ilmeisesti saan jatkaa etsintöjä ikuisesti.
Nyt on Kataloniassa tehty historiallinen päätös härkätaistelujen lopettamisesta eläinrääkkäyksenä. Tässä päätöksessä on ilahduttavaa myös se, että se on osoitus ihmisten mahdollisuudesta vaikuttaa. Mutta milloinka maailman johtajat kykenevät tekemään päätöksen ihmisrääkkäyksen lopettamisesta? Sillä eikö ole yhtä väärin tappaa ihmisiä: lapsia, naisia, vanhuksia ja miehiä? Itse nämä maailman mahtavat eivät tietenkään sotiin osallistu eivätkä he lähetä niihin omia poikiaan tai tyttäriään.
Sodista hyötyvät maailman miljardöörit, joille raha virtaa huolimatta siitä voitetaanko sota vai hävitäänkö se. Pääasia on, että aseet ja muut sodan oheistuotteet, rätit ja lumput, käyvät kaupaksi.
Onneksi me voimme vaikuttaa. Yhdysvaltojen 36. presidentti sanoi Vietnamin sodan jälkeen: Vain voimakas sodan vastainen, yleinen mielipide esti amerikkalaisia pudottamasta atomipommia Vietnamiin.
Ryhdytään vaatimaan rauhaa. Annetaan seuraavissa vaaleissa äänemme vain niille, jotka selvästi ilmoittavat vastustavansa sotaa ja NATOa. Rauhaa!
Vuonna 1992 tein Karkkilassa tilateoksen Istu ja ole (Puheenvuoro pahuudesta). Yritin yli kaksi viikkoa saada tietoja silloisista sodista soittamalla lukemattomia puheluja erilaisiin kansalaisjärjestöihin, puolueisiin ja kansanedustajille. Lopulta Ulkoministeriön silloinen tutkija Raimo Väyrynen osasi antaa vastauksen.
Vuonna 1992 maailmassa käytiin noin 18 sotaa. Niissä tapettiin noin 100 000 ihmistä. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtui 161 maassa. Mielipidevankeja oli 62:ssa maassa yhteensä 4500 ja poliittisia vankeja yli 60:ssä maassa yhteensä 300 000. Ihmisiä kidutettiin poliisisäilöissä ja vankiloissa 110:ssä maassa ja 45:ssä maassa hallitus murhautti poliittisia vastustajiaan. Ihmisiä katosi poliisin tai armeijan huostasta 25:ssä maassa. Kuolemantuomioita langetettiin 62:ssa maassa ja teloituksia pantiin toimeen 35:ssä maassa.
Olen yrittänyt päivittää näitä tietoja, mutta Ulkopoliittisesta Instituutista kerrottiin, että heillä ei ole mahdollisuuksia tietoja toimittaa. He ohjasivat minut tiedustelemaan Amnestystä, mutta en saanut valmista päivitystä sieltäkään. Luulisi, että jossain nämä tiedot olisivat julkipantuina, vaan eipä ole. Tulee mieleen, että luvut ovat niin häpeällisiä, ettei niitä kehdata sanoa julkisesti. Ilmeisesti saan jatkaa etsintöjä ikuisesti.
Nyt on Kataloniassa tehty historiallinen päätös härkätaistelujen lopettamisesta eläinrääkkäyksenä. Tässä päätöksessä on ilahduttavaa myös se, että se on osoitus ihmisten mahdollisuudesta vaikuttaa. Mutta milloinka maailman johtajat kykenevät tekemään päätöksen ihmisrääkkäyksen lopettamisesta? Sillä eikö ole yhtä väärin tappaa ihmisiä: lapsia, naisia, vanhuksia ja miehiä? Itse nämä maailman mahtavat eivät tietenkään sotiin osallistu eivätkä he lähetä niihin omia poikiaan tai tyttäriään.
Sodista hyötyvät maailman miljardöörit, joille raha virtaa huolimatta siitä voitetaanko sota vai hävitäänkö se. Pääasia on, että aseet ja muut sodan oheistuotteet, rätit ja lumput, käyvät kaupaksi.
Onneksi me voimme vaikuttaa. Yhdysvaltojen 36. presidentti sanoi Vietnamin sodan jälkeen: Vain voimakas sodan vastainen, yleinen mielipide esti amerikkalaisia pudottamasta atomipommia Vietnamiin.
Ryhdytään vaatimaan rauhaa. Annetaan seuraavissa vaaleissa äänemme vain niille, jotka selvästi ilmoittavat vastustavansa sotaa ja NATOa. Rauhaa!
Ryssä, ryssä, ryssä ja vielä kerran ryssä
”Rauhallisen luonnon ympäröimässä kylässä oli touhukasta elämää. Repaleisissa vaatteissa, puvut viikkojen liassa, silmissä nälän aiheuttama kiilto, laihtuneina ja väsyneinä, käsivarressa joskus maailmassa valkoiselta näyttänyt nauha, josta nyt vaivoin erotti A. V. A. kirjaimet, siellä liikuskeli miehiä karjalaisten lempijuomaa, tsajua keittäen, nauraen, turisten ja kovalla äänellä huutaen. Sotilaallista esiintymistä ei nimeksikään havainnut, eivätkä sinne tänne talojen seinustoille asetetut kiväärit suinkaan todistaneet oltavan etulinjassa, alituisessa kosketuksessa vihollisten kanssa.” Näin kirjoittaa Eero Paavilainen Hakkapeliitta lehdessä vuonna 1930.
Tarina jatkuu: ”Tunnin kuluttua olimme molemmat parrattomat päälliköt matkalla muutaman venäjänvirstan päässä sijaitsevaan kenttävartioon. Sivuuttaessaan omat vartionsa tiedusteli päällikkö, onko mitään epäilyttävää näkynyt, johon vartiossa oleva sotamies selitti leveällä aunuksenmurteellaan, että juuri äsken kävi kaksi polsua hänestä noin 50 metrin päässä kutsuen häntä luokseen, mutta kun hän ei mennyt, niin lähtivät pois.
- Senkin pöhkö, miksi et ampunut? tiuskaisi päällikkö, saaden rauhallisen vastauksen:
- A ku hyö velliks oltih…
- Saakeli tappele sitten tällaisten, puolipunaisten akkojen kanssa, murisi päällikkö lyöden kylästä ottamaansa ratsua kylkeen.”
Tämä oli naapurisovun rakentamista kuusikymmentä vuotta sitten ja niin sota syttyikin.
Tänä päivänä samaa uhittelua ja lapsellista suunsoitto harrastavat kokoomuksen ministerit Tupu, Hupu ja Lupu. Eilen asiasta kirjoitti pääkaupungin paikallislehti Helsingin Sanomat: ”Kokoomusministereiden arviot Venäjän heikosta suurvalta-asemasta hämmentävät Moskovassa, kertoo Ylen uutiset. Kokoomuksen kolme johtavaa ministeriä sanoi toissapäivänä, että Venäjä ei ole todellinen suurvalta, vaikka se niin luulee.”
”Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatšev ihmettelee ministereiden lausuntoja. Kosatšev sanoo Ylen uutisten haastattelussa ottavansa asian esille keskusteluissa Kataisen kanssa kuun lopussa.
"Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevalta. Se kuuluu myös maailman talousmahtien G-8:aan ja moniin muihin järjestöihin, jotka muokkaavat koko maailmaa. Asema on täysin objektiivinen. Se on asema, joka varmasti kaikkien suomalaisten poliitikkojen on syytä tunnustaa", Kosatšev sanoo Ylelle.”
Myöhemmin pojat sitten peruivat tsuhniaan (tsuhna = pieru) ja asialle yritettiin naureskella, vaikka pääministeri oli lausunnoista irtisanoutunut.
Minä vaan ihmettelen, mikä revanssihenki suomalaisia oikein kaiken takana riivaa, kun ei kelpaa edes kapitalistinen Venäjä, jossa markkinatalous painaa täysillä. On todella ymmärtämätöntä lukea vain virallisia lukuja ja tilastoja. Venäjän harmaa talous on luultavasti suurempi kuin koko Euroopan yhteensä.
Samaan aikaan, kun Suomessa porvaripoliitikot tekevät parhaansa maiden välisten suhteiden heikentämiseksi, käyvät esimerkiksi saksalaiset tekemässä miljardikauppoja.
Tarina jatkuu: ”Tunnin kuluttua olimme molemmat parrattomat päälliköt matkalla muutaman venäjänvirstan päässä sijaitsevaan kenttävartioon. Sivuuttaessaan omat vartionsa tiedusteli päällikkö, onko mitään epäilyttävää näkynyt, johon vartiossa oleva sotamies selitti leveällä aunuksenmurteellaan, että juuri äsken kävi kaksi polsua hänestä noin 50 metrin päässä kutsuen häntä luokseen, mutta kun hän ei mennyt, niin lähtivät pois.
- Senkin pöhkö, miksi et ampunut? tiuskaisi päällikkö, saaden rauhallisen vastauksen:
- A ku hyö velliks oltih…
- Saakeli tappele sitten tällaisten, puolipunaisten akkojen kanssa, murisi päällikkö lyöden kylästä ottamaansa ratsua kylkeen.”
Tämä oli naapurisovun rakentamista kuusikymmentä vuotta sitten ja niin sota syttyikin.
Tänä päivänä samaa uhittelua ja lapsellista suunsoitto harrastavat kokoomuksen ministerit Tupu, Hupu ja Lupu. Eilen asiasta kirjoitti pääkaupungin paikallislehti Helsingin Sanomat: ”Kokoomusministereiden arviot Venäjän heikosta suurvalta-asemasta hämmentävät Moskovassa, kertoo Ylen uutiset. Kokoomuksen kolme johtavaa ministeriä sanoi toissapäivänä, että Venäjä ei ole todellinen suurvalta, vaikka se niin luulee.”
”Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatšev ihmettelee ministereiden lausuntoja. Kosatšev sanoo Ylen uutisten haastattelussa ottavansa asian esille keskusteluissa Kataisen kanssa kuun lopussa.
"Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevalta. Se kuuluu myös maailman talousmahtien G-8:aan ja moniin muihin järjestöihin, jotka muokkaavat koko maailmaa. Asema on täysin objektiivinen. Se on asema, joka varmasti kaikkien suomalaisten poliitikkojen on syytä tunnustaa", Kosatšev sanoo Ylelle.”
Myöhemmin pojat sitten peruivat tsuhniaan (tsuhna = pieru) ja asialle yritettiin naureskella, vaikka pääministeri oli lausunnoista irtisanoutunut.
Minä vaan ihmettelen, mikä revanssihenki suomalaisia oikein kaiken takana riivaa, kun ei kelpaa edes kapitalistinen Venäjä, jossa markkinatalous painaa täysillä. On todella ymmärtämätöntä lukea vain virallisia lukuja ja tilastoja. Venäjän harmaa talous on luultavasti suurempi kuin koko Euroopan yhteensä.
Samaan aikaan, kun Suomessa porvaripoliitikot tekevät parhaansa maiden välisten suhteiden heikentämiseksi, käyvät esimerkiksi saksalaiset tekemässä miljardikauppoja.
torstai 19. elokuuta 2010
Halvalla pannaan
Budjettineuvottelut menivätkin sitten oikein sutjakkaasti, vaikka kuulemma kovaa vääntöä käytiin. Väännettiin varmaan siitä, kenelle annetaan eniten. Annetaanko lisää mulle vai mun kaverille. Ja kuinka paljon?
Tietysti täytyy ottaa huomioon, että vaalit ovat tulossa, joten ei sitä nyt ihan kaikkea kannata turuilla ja toreilla käydä huutelemaan. Veronmaksajien keskusliiton pomo ainakin näytti tyytyväiseltä. Veronkevennysvaraa olisi vielä ollut yli 200 miljoonaa, mutta se jätettiin nyt käyttämättä. Ikävä kyllä, olisi senkin saanut käyttää, lausui Ylen Uutisissa Suomen (suur)veronmaksajien korkein taho.
Vihreitä veroja tuli tämänkin edestä. Saatiin sokerivero ja lisää vihreitä energiaveroja, joiden seurauksena kaikki hinnat ja maksut jälleen nousevat. Leivän hinta nousee. Sähkön hinta nousee. Vuokrat nousevat.
Pääministeri Mari Kiviniemi on jo useampaan kertaan julkisuudessa kertonut, ettei kaikkein vähäosaisimpiakaan ole unohdettu. Heille on päätetty antaa pienituloisten verovähennyksen indeksikorotus siis pienituloisten verovähennyksen indeksikorotus. No tottahan jokainen pienituloinen ymmärtää ensilukemalta, mistä tässä on oikein kysymys.
Vielä muutama päivä sitten kerrottiin tämän mahtavan almun olevan 50 euroa vuodessa. Voi että, mitä kaikkea ihminen 50 eurolla ostaakaan: Monta paketillista näkkileipää esimerkiksi. Ja 100 pussillista makaroneja, jos sattuvat olemaan tarjouksessa. Nouseviin kustannuksiin siitä ei ole kuin näyttää.
Mutta mistä siellä hallituksen budjettiriihessä väännettiin. Ilmeisesti juuri tästä samaisesta korotuksesta, josta olikin nyt tullut euro kuukaudessa siis 12 euroa vuodessa. Ei tullut hallituksen lahjasta köyhille edes hiiren ompelemaa kukkaroa.
Voi kuinka me köyhät taas kiitämme Suomen kaksikielistä, vihreää porvarihallitusta. Halvalla menee, mutta menköön. Olen pyytänyt Kivinimeltä osoitteen, että voin lähettää hänelle joka kuukausi tämän euron. Postimaksun hän saa maksaa itse.
Tietysti täytyy ottaa huomioon, että vaalit ovat tulossa, joten ei sitä nyt ihan kaikkea kannata turuilla ja toreilla käydä huutelemaan. Veronmaksajien keskusliiton pomo ainakin näytti tyytyväiseltä. Veronkevennysvaraa olisi vielä ollut yli 200 miljoonaa, mutta se jätettiin nyt käyttämättä. Ikävä kyllä, olisi senkin saanut käyttää, lausui Ylen Uutisissa Suomen (suur)veronmaksajien korkein taho.
Vihreitä veroja tuli tämänkin edestä. Saatiin sokerivero ja lisää vihreitä energiaveroja, joiden seurauksena kaikki hinnat ja maksut jälleen nousevat. Leivän hinta nousee. Sähkön hinta nousee. Vuokrat nousevat.
Pääministeri Mari Kiviniemi on jo useampaan kertaan julkisuudessa kertonut, ettei kaikkein vähäosaisimpiakaan ole unohdettu. Heille on päätetty antaa pienituloisten verovähennyksen indeksikorotus siis pienituloisten verovähennyksen indeksikorotus. No tottahan jokainen pienituloinen ymmärtää ensilukemalta, mistä tässä on oikein kysymys.
Vielä muutama päivä sitten kerrottiin tämän mahtavan almun olevan 50 euroa vuodessa. Voi että, mitä kaikkea ihminen 50 eurolla ostaakaan: Monta paketillista näkkileipää esimerkiksi. Ja 100 pussillista makaroneja, jos sattuvat olemaan tarjouksessa. Nouseviin kustannuksiin siitä ei ole kuin näyttää.
Mutta mistä siellä hallituksen budjettiriihessä väännettiin. Ilmeisesti juuri tästä samaisesta korotuksesta, josta olikin nyt tullut euro kuukaudessa siis 12 euroa vuodessa. Ei tullut hallituksen lahjasta köyhille edes hiiren ompelemaa kukkaroa.
Voi kuinka me köyhät taas kiitämme Suomen kaksikielistä, vihreää porvarihallitusta. Halvalla menee, mutta menköön. Olen pyytänyt Kivinimeltä osoitteen, että voin lähettää hänelle joka kuukausi tämän euron. Postimaksun hän saa maksaa itse.
tiistai 17. elokuuta 2010
Hyvä, parempi, Suomi
New Yorkissa ilmestyvä Newsweek on raakannut Suomen maailman parhaaksi maaksi asua. Eilen Ylen Uutiset ja koko muu media hehkutti asiaa. Päivi Sinisalo kertoi, että tutkimus on ollut laaja ja asiantuntevia sen tekijät, mukana jopa nobel-tasoisia tutkijoita. Nobelhan on tietysti maailman puolueettomin instituutio. Rauhanpalkinnon voi saa saada jopa sotaa käyvän maan päämies.
Tutkimuksessa huomioon otetut tekijät olivat terveys, valtion taloudellinen vire, koulutus, poliittinen ilmapiiri ja elämänlaatu.
Suomi on varmaan varakkaalle hyvä maa asua, mutta ainakaan asunnottomat eivät ole tästä asiasta samaa mieltä. Tuskin ylistykseen yhtyvät EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella sinnittelevät köyhät, joita on miljoona. 400 000 työntöä ja heidän lisäkseen lähes koko prekariaatti pudistelee ihmeissään päätään. Lahjakas nuori, jonka opintie keskeytyy vanhempien varattomuuteen, ei yhdy Stubbin johtamaan kuoroon. Likaisissa vaipoissa sairaalassa makaava vanhus ei onneksi saa edes kuulla tutkimuksesta. Ulkoilua ja kunnollista ruokaa vaille jäänyt vanhus kiroilee. Löysässä hirressä roikkuva yrittäjäksi erehtynyt velkavanki heiluttelee jalkojaan. Politiikassa kukoistaa korruptio. Elämänlaatu on suhteellinen käsite.
Suomi oli pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta pitkään, mutta mikäli Raimo Sailasta on uskominen, ei kuitenkaan enää ainakaan viiteentoista vuoteen. Syynä tähän ovat loputtomat leikkaukset, joita on jo 80-luvulta lähtien tehty. Ja lisää on luvassa, koska rikkaiden verotusta on kevennetty niin rajusti, ettei enää kohta ole yhteistä kakkua, josta voitaisiin edes murusia vähäosaisille jakaa.
Ja jos maa on paras niin mistä mahtaa syntyä tarve ikuiseen palvelurakenneremonttiin. ”Älä korjaa, se on kunnossa”, narisi vaari.
Olisi mielenkiintoista tietää kuka todellisuudessa on rahoittanut maailmanlaajuisen tutkimuksen, jota voi tietysti käyttää kaikenlaiseen markkinointiin. Esimerkiksi globaalilla Nokialla ei juuri nyt mene oikein hyvin. Tutkimus voi toimia myös karttana löytää halvin työvoima. Ehkä toimeksianto on tullut itseltään Bilderberg-ryhmältä ja sen mukana rahoituskin.
Kaikkihan tietysti tietävät niin kuin Wikipedia kertoo: ”Bilderberg-ryhmä on epävirallinen vuotuinen konferenssi noin 130 vieraalle, joista useammat ovat talouselämän, median tai politiikan vaikuttajia. Se on saanut nimensä alankomaalaisen hotellin mukaan, jossa ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1954. Bilderberg-kokousten idean isänä pidetään Joseph Retingeriä. Ryhmän muita perustajajäseniä olivat Denis Healey, David Rockefeller ja Alankomaiden prinssi Bernhard.” Rockefellerin suku on edelleen yksi maailman rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista. Ryhmän nykyinen ykkösmies on belgialaisen pankin hallituksen puheenjohtaja Etienne Davignon.
”Ryhmä kokoontui(42. kerran) Suomessa, Helsingissä vuonna 1994. Ryhmä on tarkoitettu vain pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille. Tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei kerrota ulkopuolisille. Suomen valtiovarainministeriön mukaan Bilderberg-kokoukset ovat ensisijaisesti mahdollisuus amerikkalais-eurooppalaiseen vuoropuheluun.”
Nyt tietysti voidaan sanoa, että tässä on taas yksi salaliittoteoria, mutta ei se haittaa. Maailma on täynnä salaliittoja niin kuin nähty aikojen alusta asti.
Paljon luotettavampaa tietoa olisi saanut, jos oman maan hyvyyttä olisi kysytty suomalaisilta – kaikilta suomalaisilta. Tässä on jälleen kerran tapahtunut niin, että ihmisestä itsestään on tehty objekti, jonka puolesta on päätetty hänen asemansa maailmassa. Niele nyt tämä ja kaikki on hyvin.
Mutta mikä onkaan hyvää ja mikä ei ole, tarvitseeko meidän sitä keneltäkään kysyä?
Tutkimuksessa huomioon otetut tekijät olivat terveys, valtion taloudellinen vire, koulutus, poliittinen ilmapiiri ja elämänlaatu.
Suomi on varmaan varakkaalle hyvä maa asua, mutta ainakaan asunnottomat eivät ole tästä asiasta samaa mieltä. Tuskin ylistykseen yhtyvät EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella sinnittelevät köyhät, joita on miljoona. 400 000 työntöä ja heidän lisäkseen lähes koko prekariaatti pudistelee ihmeissään päätään. Lahjakas nuori, jonka opintie keskeytyy vanhempien varattomuuteen, ei yhdy Stubbin johtamaan kuoroon. Likaisissa vaipoissa sairaalassa makaava vanhus ei onneksi saa edes kuulla tutkimuksesta. Ulkoilua ja kunnollista ruokaa vaille jäänyt vanhus kiroilee. Löysässä hirressä roikkuva yrittäjäksi erehtynyt velkavanki heiluttelee jalkojaan. Politiikassa kukoistaa korruptio. Elämänlaatu on suhteellinen käsite.
Suomi oli pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta pitkään, mutta mikäli Raimo Sailasta on uskominen, ei kuitenkaan enää ainakaan viiteentoista vuoteen. Syynä tähän ovat loputtomat leikkaukset, joita on jo 80-luvulta lähtien tehty. Ja lisää on luvassa, koska rikkaiden verotusta on kevennetty niin rajusti, ettei enää kohta ole yhteistä kakkua, josta voitaisiin edes murusia vähäosaisille jakaa.
Ja jos maa on paras niin mistä mahtaa syntyä tarve ikuiseen palvelurakenneremonttiin. ”Älä korjaa, se on kunnossa”, narisi vaari.
Olisi mielenkiintoista tietää kuka todellisuudessa on rahoittanut maailmanlaajuisen tutkimuksen, jota voi tietysti käyttää kaikenlaiseen markkinointiin. Esimerkiksi globaalilla Nokialla ei juuri nyt mene oikein hyvin. Tutkimus voi toimia myös karttana löytää halvin työvoima. Ehkä toimeksianto on tullut itseltään Bilderberg-ryhmältä ja sen mukana rahoituskin.
Kaikkihan tietysti tietävät niin kuin Wikipedia kertoo: ”Bilderberg-ryhmä on epävirallinen vuotuinen konferenssi noin 130 vieraalle, joista useammat ovat talouselämän, median tai politiikan vaikuttajia. Se on saanut nimensä alankomaalaisen hotellin mukaan, jossa ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1954. Bilderberg-kokousten idean isänä pidetään Joseph Retingeriä. Ryhmän muita perustajajäseniä olivat Denis Healey, David Rockefeller ja Alankomaiden prinssi Bernhard.” Rockefellerin suku on edelleen yksi maailman rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista. Ryhmän nykyinen ykkösmies on belgialaisen pankin hallituksen puheenjohtaja Etienne Davignon.
”Ryhmä kokoontui(42. kerran) Suomessa, Helsingissä vuonna 1994. Ryhmä on tarkoitettu vain pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille. Tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei kerrota ulkopuolisille. Suomen valtiovarainministeriön mukaan Bilderberg-kokoukset ovat ensisijaisesti mahdollisuus amerikkalais-eurooppalaiseen vuoropuheluun.”
Nyt tietysti voidaan sanoa, että tässä on taas yksi salaliittoteoria, mutta ei se haittaa. Maailma on täynnä salaliittoja niin kuin nähty aikojen alusta asti.
Paljon luotettavampaa tietoa olisi saanut, jos oman maan hyvyyttä olisi kysytty suomalaisilta – kaikilta suomalaisilta. Tässä on jälleen kerran tapahtunut niin, että ihmisestä itsestään on tehty objekti, jonka puolesta on päätetty hänen asemansa maailmassa. Niele nyt tämä ja kaikki on hyvin.
Mutta mikä onkaan hyvää ja mikä ei ole, tarvitseeko meidän sitä keneltäkään kysyä?
maanantai 16. elokuuta 2010
Mefisto elää
Katsoin lepopäivän ratoksi Klaus Mannin käsikirjoitukseen perustuvan, Oskarillakin palkitun Mefiston, jossa pääosaa esittää loistava ja karismaattinen Klaus Maria Brandauer.
Erityisesti yksi repliikki jäi mieleeni pyörimään: Liberaalit ovat niin suvaitsevaisia, että voivat hyväksyä myös diktatuurin. Ja näin tässä näyttää tapahtuneen ja käyneen: Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden ja lopulta ihmisen karvoineen, nahkoineen.
Suomessa uusliberalismi käynnistyi jälkijunassa verrattuna esimerkiksi Amerikkaan tai Englantiin, mutta sittemmin vauhti on vain kiihtynyt. Viimeistä viedään nyt, kun haikaillaan takaisin sääty-yhteiskuntaan missä suvut ja heimot hallitsevat toisiaan. Sääty, johon olet syntynyt, periytyy polvesta polveen. Ministerien lapsista tulee ministerejä ja lääkäreiden lapsista lääkäreitä. Ja syrjäytetyistä huolehtii vapaaehtoinen hyväntekeväisyys. Jos huolehtii. Yleensä ei. Onhan tämä nähty.
Uusliberalismin sateenvarjon alla hyväosaiset käyvät kapinaansa tunnuksella: Kaikki meille ja heti. Ja kaveri jätetään varmasti. Kunnallisia palveluja on vaanimassa kokonainen lauma ahnehtijoita, jotka viimeksi eilen valittivat kuntien yhdistymisen myötä suojeltuja työpaikkoja liian pitkästä rauhoitusajasta. Toisen kuolema on toisen leipä, sanottiin ennen. Nyt ei ole kyse edes leivästä, vaan esimerkiksi terveydenhoidon yksityistämisestä tuottamaan rahaa pörssiyhtiöiden ammottavaan kitaan.
Harjoitetun uusliberalistisen politiikan kylmiä oppeja noudattaen koko suomalainen yhteiskunta on nyt lähes yksityistetty ja muutettu markkinatoriksi, missä poliitikot huutelevat tarjouksiaan Helppo-Heikkien tavoin. ”Poliitikoilla on taito estää ihmisiä puuttumasta asioihin jotka kuuluvat heille”, sanoi Paul Valery.
Omaa karua kieltään kertovat viime päivien uutiset lasten huostaanoton muuttumisesta bisnekseksi. Lapsia välitetään jopa lehti-ilmoituksilla ja kaikki tämä täysin avoimesti ja julkisesti. ”Yksi selitys kyseenalaisille huostaanotoille saattaa olla myös raha. Valtionosuuslain mukaan kunta saa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän huostaanottoja se tekee. Laki ei kuitenkaan määrää, miten kunnan on raha käytettävä”, kirjoittaa Nina Rahkola MTV3-uutisissa. Tämän ulkopuolella toimii tietysti varsinainen ihmiskauppa, jota ei millään saada kuriin.
Valta suojelee Mefistoa viimeiseen asti. Mutta koko maailman huomion ristitulessa ei riitä enää selitys: Minä vain näyttelin. Tämä kannattaisi pitää mielessä kaikkien, joilla on oma osansa nykypäivän suurissa spektaakkeleissa. Joskus voi tapahtua nimittäin niin, että näytelmä ei menekään käsikirjoituksen mukaan.
Historialla on tapana toistaa itseään, mutta ohjaajan valinta tai vaihtuminen saattaa muuttaa komedian myös tragediaksi. Joskus tämä voi tapahtua yllättävän äkkiä.
DDR:ssä muutama vuosi ennen muurin kaatumista kerrottiin vitsiä: Honecker ajaa moottoritietä vastaantulevien kaistalla ja soittaa poliisille: - Ihmiset ovat tulleet kaikki hulluiksi ja ajavat väärään suuntaan.
Kaija Olin-Arvola
Erityisesti yksi repliikki jäi mieleeni pyörimään: Liberaalit ovat niin suvaitsevaisia, että voivat hyväksyä myös diktatuurin. Ja näin tässä näyttää tapahtuneen ja käyneen: Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden ja lopulta ihmisen karvoineen, nahkoineen.
Suomessa uusliberalismi käynnistyi jälkijunassa verrattuna esimerkiksi Amerikkaan tai Englantiin, mutta sittemmin vauhti on vain kiihtynyt. Viimeistä viedään nyt, kun haikaillaan takaisin sääty-yhteiskuntaan missä suvut ja heimot hallitsevat toisiaan. Sääty, johon olet syntynyt, periytyy polvesta polveen. Ministerien lapsista tulee ministerejä ja lääkäreiden lapsista lääkäreitä. Ja syrjäytetyistä huolehtii vapaaehtoinen hyväntekeväisyys. Jos huolehtii. Yleensä ei. Onhan tämä nähty.
Uusliberalismin sateenvarjon alla hyväosaiset käyvät kapinaansa tunnuksella: Kaikki meille ja heti. Ja kaveri jätetään varmasti. Kunnallisia palveluja on vaanimassa kokonainen lauma ahnehtijoita, jotka viimeksi eilen valittivat kuntien yhdistymisen myötä suojeltuja työpaikkoja liian pitkästä rauhoitusajasta. Toisen kuolema on toisen leipä, sanottiin ennen. Nyt ei ole kyse edes leivästä, vaan esimerkiksi terveydenhoidon yksityistämisestä tuottamaan rahaa pörssiyhtiöiden ammottavaan kitaan.
Harjoitetun uusliberalistisen politiikan kylmiä oppeja noudattaen koko suomalainen yhteiskunta on nyt lähes yksityistetty ja muutettu markkinatoriksi, missä poliitikot huutelevat tarjouksiaan Helppo-Heikkien tavoin. ”Poliitikoilla on taito estää ihmisiä puuttumasta asioihin jotka kuuluvat heille”, sanoi Paul Valery.
Omaa karua kieltään kertovat viime päivien uutiset lasten huostaanoton muuttumisesta bisnekseksi. Lapsia välitetään jopa lehti-ilmoituksilla ja kaikki tämä täysin avoimesti ja julkisesti. ”Yksi selitys kyseenalaisille huostaanotoille saattaa olla myös raha. Valtionosuuslain mukaan kunta saa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän huostaanottoja se tekee. Laki ei kuitenkaan määrää, miten kunnan on raha käytettävä”, kirjoittaa Nina Rahkola MTV3-uutisissa. Tämän ulkopuolella toimii tietysti varsinainen ihmiskauppa, jota ei millään saada kuriin.
Valta suojelee Mefistoa viimeiseen asti. Mutta koko maailman huomion ristitulessa ei riitä enää selitys: Minä vain näyttelin. Tämä kannattaisi pitää mielessä kaikkien, joilla on oma osansa nykypäivän suurissa spektaakkeleissa. Joskus voi tapahtua nimittäin niin, että näytelmä ei menekään käsikirjoituksen mukaan.
Historialla on tapana toistaa itseään, mutta ohjaajan valinta tai vaihtuminen saattaa muuttaa komedian myös tragediaksi. Joskus tämä voi tapahtua yllättävän äkkiä.
DDR:ssä muutama vuosi ennen muurin kaatumista kerrottiin vitsiä: Honecker ajaa moottoritietä vastaantulevien kaistalla ja soittaa poliisille: - Ihmiset ovat tulleet kaikki hulluiksi ja ajavat väärään suuntaan.
Kaija Olin-Arvola
lauantai 14. elokuuta 2010
Mannaa taivaasta
Vatikaanilla on tunnetusti ollut sormensa pelissä myös maallisissa asioissa. Vatikaania on kiittäminen siitä, että puolalaisen Gdańskin Lenin-telakan sähkömies Lech Wałęsa nostettiin Puolan presidentiksi ja hänelle annettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hänen palveluksiensa ansiosta Puola sai myös oman paavin: Johannes Paavali II:n.
”Intian, ja erityisesti Kalkutan, katsotaan hyötyneen eniten Äiti Teresan tarunhohtoisesta köyhien `auttamisesta´, jonka takia hänestä tuli aikamme kuuluisin katolilainen, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja pyhimys omana elinaikanaan. Kun arvioidaan, mitä hän itse asiassa on täällä tehnyt, mielestäni Intialla ei ole mitään syytä tuntea kiitollisuutta häntä kohtaan", sanoi Sanal Edamaruku, Intian rationalistiliiton pääsihteeri ja Rationalist Internationalin puheenjohtaja Äiti Teresan autuaaksijulistamisen päivänä. Edamaruku jatkaa:
Äiti Teresa on kerännyt useita miljoonia (joidenkin käsitysten mukaan miljardeja) dollareita Intian köyhälistön nimissä (ja vielä enemmän maailman muiden `katuojien´ vähäosaisten nimissä ). Mihin kaikki tämä raha on mennyt? Ei ainakaan parantamaan niiden oloja, joille se oli tarkoitettu. Nunnat saattoivat antaa heille lautasellisen keittoa ja jotkut sairaudesta sekä puutteesta kärsivät saivat suojaa ja huolenpitoa.
Maailman rikkain sääntökunta ei ole kovinkaan antamishaluinen, koska se haluaa opettaa köyhyyden auvoisuuden. "Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti", sanoi Äiti Teresa. Pitäisikö tästä omalaatuisen miljardöörin opetuksesta olla kiitollinen?”
Nyt Suomikin on saanut oman Vatikaanin lähettiläänsä, joka messiaanisin puhein aikoo pelastaa suomalaisen työn ja työmiehen. Mielevä hidalgo Don Quijote Timo Soini ja hänen aseenkantajansa pelurimainen ja viekas Sancho Pancha ovat ryhtyneet taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Median lempilapseksi nousseen Soinin annetaan hoitaa porvaripuolueiden työväen osuus, että kokoomus voi paremmin keskittyä oman kaartinsa rikkaiden ja hyvin toimeentulevien ihmisten paapomiseen.
Lapsikin tietää, että todellisia työpaikkoja ei luoda suun pieksennällä. Työpaikkojen luomiseen tarvitaan pääomia ja juuri niitä on Suomesta viety kiihtyvään tahtiin sinne, missä työvoima on halpaa. Valtiollinen yritystoimintakaan ei tietenkään tule kysymykseen, koska se olisi Soinin ja Vatikaanin pahana pitämää sosialismia.
Olettaa sopii, että nämä taikurit aikovat parantaa Suomen kilpailukykyä, riiston astetta koventamalla: laskemalla palkkoja, pidentämällä työpäiviä ja nostamalla eläkeikää. Harmaalle taloudelle ei ole luvassa suitsia, koska niitä on järkevää kannustaa työmarkkinoiden ja ay-liikkeen alennustilan varmistamiseksi.
Suomalaisten työttömien, syrjäytettyjen ja köyhien porkkanat on syöty jo aikoja sitten. Luvassa ei ole muuta kuin keppiä: hintojen nousua, tukien karsimista, uusia maksuja ja ankeita aikoja. Kaikki kurituksen keinot on jo käytetty, jollei Soini kumppaneineen sitten määrää suomalaisia vähäosaisia kantamaan ciliceä ja nauttimaan puhdistavan kivun riitistä.
Kaija Olin-Arvola
”Intian, ja erityisesti Kalkutan, katsotaan hyötyneen eniten Äiti Teresan tarunhohtoisesta köyhien `auttamisesta´, jonka takia hänestä tuli aikamme kuuluisin katolilainen, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja pyhimys omana elinaikanaan. Kun arvioidaan, mitä hän itse asiassa on täällä tehnyt, mielestäni Intialla ei ole mitään syytä tuntea kiitollisuutta häntä kohtaan", sanoi Sanal Edamaruku, Intian rationalistiliiton pääsihteeri ja Rationalist Internationalin puheenjohtaja Äiti Teresan autuaaksijulistamisen päivänä. Edamaruku jatkaa:
Äiti Teresa on kerännyt useita miljoonia (joidenkin käsitysten mukaan miljardeja) dollareita Intian köyhälistön nimissä (ja vielä enemmän maailman muiden `katuojien´ vähäosaisten nimissä ). Mihin kaikki tämä raha on mennyt? Ei ainakaan parantamaan niiden oloja, joille se oli tarkoitettu. Nunnat saattoivat antaa heille lautasellisen keittoa ja jotkut sairaudesta sekä puutteesta kärsivät saivat suojaa ja huolenpitoa.
Maailman rikkain sääntökunta ei ole kovinkaan antamishaluinen, koska se haluaa opettaa köyhyyden auvoisuuden. "Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti", sanoi Äiti Teresa. Pitäisikö tästä omalaatuisen miljardöörin opetuksesta olla kiitollinen?”
Nyt Suomikin on saanut oman Vatikaanin lähettiläänsä, joka messiaanisin puhein aikoo pelastaa suomalaisen työn ja työmiehen. Mielevä hidalgo Don Quijote Timo Soini ja hänen aseenkantajansa pelurimainen ja viekas Sancho Pancha ovat ryhtyneet taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Median lempilapseksi nousseen Soinin annetaan hoitaa porvaripuolueiden työväen osuus, että kokoomus voi paremmin keskittyä oman kaartinsa rikkaiden ja hyvin toimeentulevien ihmisten paapomiseen.
Lapsikin tietää, että todellisia työpaikkoja ei luoda suun pieksennällä. Työpaikkojen luomiseen tarvitaan pääomia ja juuri niitä on Suomesta viety kiihtyvään tahtiin sinne, missä työvoima on halpaa. Valtiollinen yritystoimintakaan ei tietenkään tule kysymykseen, koska se olisi Soinin ja Vatikaanin pahana pitämää sosialismia.
Olettaa sopii, että nämä taikurit aikovat parantaa Suomen kilpailukykyä, riiston astetta koventamalla: laskemalla palkkoja, pidentämällä työpäiviä ja nostamalla eläkeikää. Harmaalle taloudelle ei ole luvassa suitsia, koska niitä on järkevää kannustaa työmarkkinoiden ja ay-liikkeen alennustilan varmistamiseksi.
Suomalaisten työttömien, syrjäytettyjen ja köyhien porkkanat on syöty jo aikoja sitten. Luvassa ei ole muuta kuin keppiä: hintojen nousua, tukien karsimista, uusia maksuja ja ankeita aikoja. Kaikki kurituksen keinot on jo käytetty, jollei Soini kumppaneineen sitten määrää suomalaisia vähäosaisia kantamaan ciliceä ja nauttimaan puhdistavan kivun riitistä.
Kaija Olin-Arvola
Voi vittu, mikä vagina
Naisia on kautta aikojen typistetty ja kitistetty, sorrettu ja silvottu, mutta vielä koskaan häneen ei ole kohdistettu niin suuria ulkonäköodotuksia kuin tänä päivänä. Jo seitsemänteentoista ikävuoteensa mennessä on länsimainen nainen nähnyt keskimäärin 250 000 kauneusnormeja asettavaa kuvaa. Medialla on valtava voima.
Eikä riitä, että nainen vain laihduttaisi ja kiduttaisi itseään erilaisilla kehonrakennusohjelmilla. Lehdet ja muu media ovat täynnä kuvia, joita on vielä manipuloitu erilaisilla kuvankäsittelyohjelmilla: hoikasta on tehty entistä hoikempi, täydellisestä suusta vielä täydellisempi ja suurista silmistä vielä suuremmat.
Tyytymättömyys on herätetty ja järki hyvä hävitetty. Naiset ovat jatkuvasti tyytymättömiä itseensä. Käynnissä ovat loppumattomat huippumalli haussa -kilpailut. Kosmetiikkatuotteet tekevät kauppansa. Esimerkiksi Hollannissa myydään erilaisia unelmia 2,3 miljoonalla eurolla joka vuosi. Menekkiä ei mitenkään vähennä tieteellinen tutkimustulos, että rypyt eivät voiteilla vähene.
Jos mitkään muut konstit eivät enää auta otetaan avuksi lääketiede ja kauneuskirurgia. Ihon alle ruiskutetaan myrkkyä ja rasvaa siirretään paikasta toiseen kasvojen ja pakaroiden kohottamiseksi. Seurauksena saattavat olla elinikäiset kärsimykset, mutta mitäpä nainen ei olisi valmis kärsimään ja maksamaan.
Parhaillaankin Los Angelesissa kirurgi käyttelee skalpelliaan tyytyväisenä hymyillen. Ja mikäpä on nauraessa, kun ansiot yltävät jopa 500 000 dollariin kuukaudessa. Kun bisnekset luistavat tarpeeksi hyvin, voi itse istua rannalla, antaa toisten raataa ja nostaa miljoonien voitot naisten tyytymättömyyden kustannuksella.
Viimeisimpiä villityksiä on vaginan muotoilu sellaiseksi kuin se on nykyisin totuttu näkemään pornolehdissä, joita häveliäästi myös miestenlehdiksi kutsutaan. Toimenpiteen väitetään lisäävän paitsi esteettistä, myös fyysistä nautintoa. Mutta hetkinen, kenen nautintoa!? Kenen vaatimuksesta länsimaissa tätä silpomista harrastetaan samaan aikaan, kun jopa perussuomalaiset miehet suureen ääneen vaativat musliminaisten sukuelinten rauhaan jättämistä?
Kaija Olin-Arvola
Eikä riitä, että nainen vain laihduttaisi ja kiduttaisi itseään erilaisilla kehonrakennusohjelmilla. Lehdet ja muu media ovat täynnä kuvia, joita on vielä manipuloitu erilaisilla kuvankäsittelyohjelmilla: hoikasta on tehty entistä hoikempi, täydellisestä suusta vielä täydellisempi ja suurista silmistä vielä suuremmat.
Tyytymättömyys on herätetty ja järki hyvä hävitetty. Naiset ovat jatkuvasti tyytymättömiä itseensä. Käynnissä ovat loppumattomat huippumalli haussa -kilpailut. Kosmetiikkatuotteet tekevät kauppansa. Esimerkiksi Hollannissa myydään erilaisia unelmia 2,3 miljoonalla eurolla joka vuosi. Menekkiä ei mitenkään vähennä tieteellinen tutkimustulos, että rypyt eivät voiteilla vähene.
Jos mitkään muut konstit eivät enää auta otetaan avuksi lääketiede ja kauneuskirurgia. Ihon alle ruiskutetaan myrkkyä ja rasvaa siirretään paikasta toiseen kasvojen ja pakaroiden kohottamiseksi. Seurauksena saattavat olla elinikäiset kärsimykset, mutta mitäpä nainen ei olisi valmis kärsimään ja maksamaan.
Parhaillaankin Los Angelesissa kirurgi käyttelee skalpelliaan tyytyväisenä hymyillen. Ja mikäpä on nauraessa, kun ansiot yltävät jopa 500 000 dollariin kuukaudessa. Kun bisnekset luistavat tarpeeksi hyvin, voi itse istua rannalla, antaa toisten raataa ja nostaa miljoonien voitot naisten tyytymättömyyden kustannuksella.
Viimeisimpiä villityksiä on vaginan muotoilu sellaiseksi kuin se on nykyisin totuttu näkemään pornolehdissä, joita häveliäästi myös miestenlehdiksi kutsutaan. Toimenpiteen väitetään lisäävän paitsi esteettistä, myös fyysistä nautintoa. Mutta hetkinen, kenen nautintoa!? Kenen vaatimuksesta länsimaissa tätä silpomista harrastetaan samaan aikaan, kun jopa perussuomalaiset miehet suureen ääneen vaativat musliminaisten sukuelinten rauhaan jättämistä?
Kaija Olin-Arvola
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)