Ai, sinä huomasit senkin!

Vasemmistoliitto on nyt vaikuttamassa hallituksessa ja poliittinen työ näyttäisi olevan sitä, että käydään julkisuudessa pyörtämässä puheita. Varmaan sillä kuriin kannatus nousee kohisten.

Euron pelastamista on maailmalla verrattu siihen, että lapset pakotetaan polkemaan Porschen kaasupoljinta ilman, että kukaan olisi opettanut heitä ohjaamaan. Ennen hallitusneuvotteluja vasemmistolla ja demareilla olisi ollut mahdollisuus ohjata auto oikealle kaistalle, mutta rohkeus ei riittänyt.

Kokoomuksen paletista löytyy monenlaista kikkaa ja kepposta siitä, miten korkoja nostamalla hillitään inflaatiota. Korot nousevat, hinnat nousevat, palkat nousevat ja se on inflaation hillitsemistä.

Tuore ympäristöministeri Ville Niinistö esitteli aamu-tv:ssä loistavan idean uusiutuvan energian tehokkaampaan käyttöön: Aletaan käyttää jo hyödynnettyjä turvesoita. Varmaan me kohta saamme tietää, miten tämä tapahtuu.

Kaikki puolueisiin katsomatta tuntuvat olevan sitä mieltä, että taloudellisesta kurimuksesta ei päästä ilman kasvua. Ja kaikki puolueisiin katsomatta ovat sitä mieltä, että kasvu on vaaraksi ympäristölle ja koko planeetalle.

Asuntomessuilta tulee ihan tuoreet terveiset, että talot on rakennettu vesijättömaalle, joten ei veden pinta varmaankaan ihan lähitulevaisuudessa nouse. Ei ainakaan paljon.

Ilmasto ei ole lämmennyt enää vuosikausiin ja nyt on selvinnyt syy siihen: Suurimmat hiilidioksidipäästöt tulevat Kiinasta, missä syntyvät myös suurimmat rikkipäästöt, jotka estävät auringon lämmön saapumisen maapallon päälle.

Albert Camus kirjoitti vuonna 1956 romaanissaan Putoaminen: ”Emme sano enää kuten entisinä naiiveina aikoina: ´Minä olen tätä mieltä. Onko teillä mitään huomautettavaa sitä vastaan?´ Olemme tulleet viisaammiksi. Dialogin on syrjäyttänyt julkilausuma: ´Totuus on se ja se. Väittäkää vastaan jos mielenne tekee, meitä se ei kiinnosta.´”

Tämän jälkeen on tapahtunut ironinen irtiotto, jonka mukaan totuuksia on vaikka kuinka monta ja ne ovat keskenään kaikki samanarvoisia.

Tuleepa tästä mieleeni entinen myymäläauton kuljettaja, joka möi mökinmuijalle pilaantunutta jauhelihaa. Akan valitukseen myyjä totesi vain: - Ai sinä huomasit sen ja antoi tilalle uuden jauhelihan. Seuraavan kerran akka tuli autoon ja valitti, että sekin liha oli pilaantunutta, mihin kuski: - Ai sinä huomasit senkin.

"Sota on verta, paskaa ja suolia"

Tämä oli kansankoulunopettajan käsitys kokemastaan sodasta.

Tänään aamu-tv:ssä sotahistorian professori emeritus Martti Turtola oli haastateltavana Vilho Kankareen romaanista Mennään kun käsketään. Hänen mukaansa romaani on realistinen aina naturalismiin asti. Se on aikalaistodistus sodan todellisuudesta.

Romaani oli Otavalla käsittelyssä jo vuonna 1947, mutta silloinen johtaja Vilho Suomi teki päätöksen, että kirjaa ei julkaista. Miksi ei? Tätä tiedusteli toimittaja Turtolalta. Ja vastaus oli, että aika ei tuolloin ollut kypsä. Esteenä olivat yleiset syyt: Kirja olisi antanut aseita vasemmiston ja kommunistien käsiin.

Kommunistien ja vasemmiston takia haluttiin siis piilottaa kirjan esittämät raakuudet ja sotarikokset!

Kirja paljastaa Turtolan mukaan suomalaisten julmuuden sotavankeja kohtaan. Ja se paljastaa myös naisten ja lasten ruumiiden häpäisyn. Suomalaiset sotilaat olivat hänen mielestään samanlaisia kuin muutkin ihmiset. Sotilaat tekivät samoja rikoksia kuin muutkin ihmiset. He varastivat, tappelivat, tappoivat ja jopa raiskasivat.

Suomalaisten tekemät sotarikokset olivat verrattavissa kaikissa sodissa tehtäviin sotarikoksiin. Ikään kuin tämä oikeuttaisi kutsumaan raakuutta yleisinhimilliseksi niin kuin Turtola teki.

Mikä nyt tekee ajankohtaiseksi kirjan julkaisemisen. Ilmeisesti aika on nyt kypsä. Ilmeisesti sotaa kokematon sukupolvi halutaan tehdä tietoiseksi sodan kauheuksista, mikä usein unohdetaan, kun hehkutetaan isänmaallisuuden hurmassa.

Yhä edelleen Turtolan mukaan on vaikea perustella jatkosodan hyökkäystä yli sen rajan, joka ei ollut koskaan Suomeen kuulunut. Torjuntavoiton päivinä voidaan sitten jo taas hänen mukaansa hehkuttaakin.

Minä ihmettelen. Minä ihmettelen suuresti, miten selektiivistä on suurten kustantajien totuuden etsintä. Minä ihmettelen siitäkin huolimatta, että tiedän omasta kokemuksestani, että yleiset syyt usein toimivat vallan välineinä. On niin helppo pitää pimennossa toisinajattelu, kun voidaan vedota siihen, ettei aika ole kypsä milloin mihinkin. Näin luodaan hegemoniaa. Selvähän tämä.

Sitäkin minä ihmettelen, miten joku olisi tässä maailmassa kyennyt elämään ilman tietoa siitä, että sota on aina raakaa. Se on aina hirvittävää ja epäinhimillistä eikä sillä ole mitään tekemistä inhimillisyyden kanssa.

Lopuksi ihmettelen vielä myös sitä, että kun väkivallalla suorastaan mässäillään viihdeteollisuudessa ja on vaikea siltä jopa lapsia suojella, niin missä ovat ne tontut, jotka eivät muka olisi tienneet, mitä sota on. Myös suomalaisten käymä sota.

Rauhaa.

Suomesta kuningaskunta

Samaan aikaan, kun Eurooppa kärvistelee talousvaikeuksissa ja EU:n jäsenmailta ollaan viemässä niiden loppukin itsemääräämisoikeus, kokoomuksen hallitsema Yle lähettää kaksi päivää peräkkäin Monacon ruhtinashäitä. Kelvotonta.

Kelvottomia ovat tv:n ohjelmat muutenkin: uusintoja uusintojen perään. Milloin vietetään satuhäitä Suomessa, milloin Englannissa, milloin jossain muussa maassa, mutta formaatti on aina sama. Samaan aikaan valitaan Huippumallia ainakin kahdessatoista eri maassa. Ja sisustus-, ruoka- ja puutarhaohjelmilta ei välty, vaikka kuinka yrittäisi. Ihmiset on pantava palvomaan ruumistaan, vaikka kuinka kipeää tekisi. Muut elämäntapaohjelmat ovat myös sitä samaa myynninedistämistä, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän journalismin kanssa.

Kaikella tällä on tietysti ideologinen tarkoitus peittää ja manipuloida enemmän kuin paljastaa, kertoa maailmasta tai välittää tietoa.

Uutiset ovat pelkkää hallituksen propagandaa. Ajankohtaisohjelmissa kuuluu vallanpitäjien ääni. Objektiivisuudesta ja tutkivasta journalismista ei näy jälkeäkään.

Onneksi sentään maailmalla riittää sateita ja ukkosia, joista kerrotaan salaman tarkkuudella. Katastrofi seuraa toistaan. Sodatkin unohtuvat aina uuden sodan myötä. Kuka nyt sotia viitsisi seurata. Pääasia on, että Haagiin aina välillä saadaan joku tuomiolle, vaikka suurimmat sotarikolliset saavatkin vain kunniamerkkejä toinen toisiltaan.

Ja entäpä sitten urheilu: Pitääkö sitä tulla joka kanavalta ja kaikenaikaa. Eikö riittäisi, että yksi kanava olisi kokonaan omistettu tälle ihmisten aivojen pehmeänä pitämiselle.

Sarjafilmit pyörivät ainakin tuhannetta kertaa niin, että värit ovat jo haalistuneet lähes olemattomiksi. Kunnon elokuvaa saa ohjelmista etsiä.

Mutta se hyvä puoli asiassa tietysti on, että ei tarvitse tv:tä katsoa. Ja mitä siitä sitten? Sitä vaan, että tästä kaikesta pakotetaan maksamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Eikä auta vaikka koko vehkeellä heittäisi vesilintua, kun tilalle pannaan mediamaksu, joka koskee kaikkea, mitä verkosta tulee paitsi sähköä tietysti. Sille mätkitään ihan omat maksut ja veronsa. Tuuli sentään saa vielä tulla ikkunasta ilmaiseksi. Saa nähdä kuinka kauan.

Tätä kuninkaallisten palvontaa minä en lakkaa ihmettelemästä. Eikö juuri hiljattain vietetty Ruotsin prinsessan häitä? Ihan niin kuin Suomi ei olisikaan tasavalta. Seuraavaksi aletaan tietysti vaatia meillekin kuningashuonetta. Tai jospa Sauli Niinistö huudattaa itsensä kuninkaaksi. Se vasta jotain olisi. Vai mitä?

"Syvällinen ajatus n:o kolme"

"Vahvimmat eivät tee mitään, puhuvat vain puhumasta päästyään."

"Ne jotka osaavat, tekevät, ne jotka eivät osaa tehdä opettavat, ne jotka eivät osaa opettaa opettavat opettajia ja ne jotka eivät osaa opettaa opettajia ryhtyvät poliitikoiksi."

"Se lausahdus ei tarkoita että epäpätevillä on paikka auringossa vaan että elämä on todellisuudessa tylyä ja epäoikeudenmukaista ja meidän maailmassamme valta perustuu sanoihin eikä tekoihin, pätevin on se jolla on kieli hallussaan. Se on pelottavaa, koska me olemme pohjimmiltamme vain kädellisiä, jotka on ohjelmoitu syömään, nukkumaan, lisääntymään, valtaamaan ja turvaamaan reviirimme, ja ne joilla on parhaat edellytykset, eli joissa on eniten eläintä, joutuvat aina muiden höynäyttämiksi, niiden jotka osaavat puhua hyvin vaikka eivät pysty puolustamaan omaa pihaansa, hakemaan jänistä päivällispataan tai siittämään kunnolla jälkikasvua. Ihmiset elävät maailmassa jossa heikot hallitsevat. Se on hirvittävä loukkaus meidän eläimenluontoamme kohtaan, vääristymä ja valtava ristiriita."
(Muriel Barbery, Siilin eleganssi, Suom. Anna-Maija Viitanen, Gummerus 2011)

Jos minä tyhjennän naapurin pankkitilin ja pistän rahat haisemaan, niin voiko sitä kutsua vastuunkannoksi? Kun poliitikko pettää äänestäjänsä ja valitsee oman edun vaalilupaustensa asemesta, voiko sitä kutsua vastuunkannoksi? Mielestäni kummassakaan esimerkissä ei toteudu vastuu, vaikka ne muuten ovat keskenään verrannolliset.

Vasemmistoliittossa kutsutaan vastuun ottamiseksi sitä, että vaalilupauksilla pyyhitään puhujapönttöä ja luvatun asemesta otetaan kaikki mahdolliset edut periaatteella: Mulle ja mun kaverille.

Vain kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa, Jyrki Yrttiaho ja Markus Mustajärvi, pitivät lupauksensa. Heidät laitettiin vastuuseen ja erotettiin eduskuntaryhmästä. Tämä häpeällinen päätös puolestaan kertoo siitä, että stalinismi on voimissaan ja voi hyvin. Edelleenkään vasemmisto ei hyväksy toisinajattelua. Ihmisen luotettavuus ja omatunto eivät merkitse mitään, kun on kysymys vallasta. Luulisi hävettävän.

Näin Vasemmistoliitto sitten lopulta osoitti solidaarisuutensa Kreikan työtätekeville ja vähäosaisille asettumalla pankkien ja suuren rahan puolestapuhujaksi.

Nyt ollaan solidaarisia pankeille. Saatana piilee sivulauseissa. Parhaiten asioiden todellinen luonne paljastui pankkimiehen lausunnossa, missä tämä huojentuneena totesi: Oli suuri helpotus, että Kreikka hyväksyi lisälainan. Ja näin tietysti hamaan tulevaisuuteen asti.

Lainoja myöntämällä ja korkoja kiskomallahan pankit rikastuvat. Pankkien kautta varallisuudet siirtyvät maailman rikkaille; sille 10 prosentille, joka omistaa 90 prosenttia kaikesta varallisuudesta ja lisää on tulossa. Tämän Vasemmistoliitto unohti tai sitten johtavat toverit eivät tiedä tätä asiaa.

Kovakorvaisesti he myös sivuuttivat kreikkalaisen mielenosoittajan lausunnon: Nyt on tarkoituksena hävittää Kreikasta keskiluokka ja työväenluokka ja tehdä loppu kaikesta.

Tämän päivän uutinen oli, että EU:n ruoka-apuun jää enää maitojauhe, koska viljaa ei enää riitä jaettavaksi leipänä. Ilmeisesti kaikki liikenevä tarvitaan biopolttoaineen valmistukseen.

Paavo Arhinmäen urheiluministerinä ollessa varallisuus laitetaan mieluummin talvisin lämmitettäviin jalkapallokenttiin kuin vähäosaisten elämän turvaamiseen. Merja Kyllönen suunnittelee jo tiemaksuja, jotta köyhät pysyisivät sijoillaan.

Paljonpuhuttu 100 euron perusturvan korotuskin hupeni 25 euroksi, kun muut tuet pienenivät ja inflaatio on jo syönyt lopunkin. Kokonaan näppejään nuolemaan jäivät muut köyhät, joita heitäkin on suuri joukko; suurin osa Suomen miljoonasta köyhästä ja vähävaraisesta. Luulisi hävettävän.

"Kuka on demokratia ja onko se kotona?

Piipahdin Saksassa ja Keski-Euroopassa ja tulin siihen tulokseen, että kovasti ovat maat muuttuneet viimeksi kuluneiden vuosien aikana.

Italiassa on ennenkin ollut kaikenlaisia tiemaksuja ja nyt niitä on entistä enemmän. Saksan teillä saa vielä vapaasti liikkua. Sveitsi vaatii vinjetin, joka maksaa 40 euroa vuodessa ja Itävalta kauppaa vähimmillään viikon vinjettiä kahdeksan euron hinnalla.

Saksa on Keski-Euroopan maista ehdottomasti edullisin. Rapeakuorisen ja vastapaistetun sämpylän saa 15 centillä ja jogurtin kymmenellä. Ranskassa on kallista ja Sveitsissä samoin. Kaikkien edelle nousee kuitenkin Suomi, siis kalleudessa. Tarjonta on olematonta ja siten myös kilpailu, jota käytännössä ei ole. Suomalaiset vimpulat ja jumpulat, joita leivän nimellä kalliilla myydään, varmaan palautettaisiin muualla saman tien kauppaan.

Lähiruokaa kannatetaan Saksassakin, mutta tutkimus osoittaa, että vain 10 prosenttia luvatusta on todella lähellä tuotettua. Luonnonmukaisesta ituviljelmästä lähtenyt bakteerimyrkytys herätti monet huomaamaan hengenvaaralliset puutteet, jotka myös luomu voi saada aikaan.

Harmaa talous kiusaa myös Saksaa. Koko Euroopassa ylläpidetään myyttiä, että maahanmuuttajia tarvitaan tekemään paskaduuneja, jotka eivät paikallisille kelpaa. Tosiasia on kuitenkin, että ulkomaisen työvoiman halpuus ja työehtojen polkeminen ovat todellisia syitä siirtotyöläisten suosimiseen niin meillä kuin muualla.

Käsityön arvostus on selvästi heikentynyt kaikissa maissa. Käsityömyymälöitä ei juuri enää ole. Schwarzwaldissa käkikellokauppojakin oli enää muutamia entisten kymmenien asemesta. Halpatyömaissa tuotettuja koruja kaupattiin kaikkialla.

Kaupan yksipuolistuminen näkyy tarjonnassa: Kaikkialla samat tavarat ja samat elintarvikkeet. Ylikansallisten firmojen logot ovat hallitsevia ja niiden liput liehuvat joka paikassa ja kaikissa maissa. Belgia ja Hollanti ovat niin täynnä kaikkialla laiduntavaa karjaa, ettei ole syytä epäillä lihojen alkuperää. Muualla homma ei tunnu kannattavan samassa määrin. Yleiskatsaus osoittaa, missä EU-tukiaisia eniten osataan käyttää.

Demokratiasta puhutaan, mutta käytännössä sitä ei ole. Minusta demokratiaksi ei riitä äänioikeus. Pikemminkin voidaan kysyä ”kuka on demokratia ja onko se kotona”. Demokratiaa on ihmisten vapaa liikkuvuus ilman ylimääräisiä maksuja, jotka niittaavat köyhän paikoilleen. Demokratiaa ovat kunnolliset työolot ja niiden noudattaminen. Demokratiaa on turvattu lapsuus, aikuisuus ja vanhuus, turvattu terveydenhuolto ja koulutus. Demokratiaa on mielipiteiden vapaus, ilman että toisinajattelijoita rankaistaan ja kohdellaan kaltoin.

Niin kauan kuin vallalla on ajattelu: vaalit on käyty ja nyt pulinat pois, jää leivästä vain reikä leipojan käteen. Eivät manipuloidut ja rahalla käydyt vaalit ole mikään demokratian mitta. Demokratia koskettaa meitä jokaista. Ja jokainen meistä on se demokratian kantaja. Demokratiaa joko on tai ei ole.

Nykykäsitys determinismeineen halveksii ihmistä ja se halveksii demokratiaa.

Saksasta kertoo vielä tämäkin esimerkki: Eräillä alueilla kouluissa on alettu jakaa oppilaita kahteen kastiin käytettävissä olevien vessojen mukaan. Ne joilla on varaa maksaa, saavat puhtaammat vessat, laadukkaamman vessapaperin ja vielä deodorantti-suihkauksen kaupan päälle. Kehityksen suunta on tämä.

Suomi ja Paavo Arhinmäen kehnot selitykset

Terävä ja kova, mutta sininen on Pohjolan valo. Varjot mustia. Kylmä aurinko.

Pari viikkoa Bodenseellä ja on kuin palaisi niityltä Hannun ja Kertun synkkään metsään noidan mökille.

Parhaan ensiraportin Suomen asioista antaa posteljooni, joka nauraa räkättää Paavo Arhinmäen puheille: ”Vielä koskaan minun elämäni aikana ei ole köyhille annettu satasta. Ei koskaan minun elämäni aikana köyhät ole saaneet satasta. Niin se sanoi ja hullukin ymmärtää, että kun se sama raha otetaan muista tuista ja inflaatio syö loput, ei köyhälle jää käteen kuin mätä ja haiseva lahna. Ja mikä sen elämän aika sitten on?! Vähemmän kuin puolet minun elämäni ajasta. Parempiakin aikoja olen nähnyt”, halveksi posteljooni.

”Ja se Risikko omien puheittensa mukaan hyppi tasajalkaa, kun sai niin mieluisen ministerinpallin. Kyllä sillä palkalla kannattaakin jo hyppiä”, kirosi posteljooni, joka jakaa ylitöinään myös mainoksia saadakseen edes vähän voita leipänsä päälle. ”Siitäkin jää sitten entistä vähemmän korvausta, kun bensan hinta nousee ennätyslukemiin”, posteljooni kirosi: ”Taidan lopettaa, kun siitä ei nytkään saa kuin kaksikymppiä kuussa", hän raivosi.

Turussa avattiin radio ensimmäisen kerran ja pantiin heti kiinni, kun kuultiin ensimmäinen Zys, joka meillä sekuntiakin lyhyempi aikayksikkö.

Televisiouutiset ovat sietämätöntä katsottavaa Saksan ja vallankin Hollannin uutisten jälkeen, missä sentään pysytään tiukasti asiassa ilman hallituksen manipuloivaa pukinsorkkaa ja kulutukseen yllyttävää tekstimainontaa.

Suurin pettymys oli kuitenkin Vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen ilman mitään parannuksia köyhän elämään. Vanhuksien elämää vaikeutetaan huonontamalla Kelan lääkekorvauksia. Bensan ja öljyn hintojen korotukset nostavat elämisen kustannukset niin korkealle, ettei köyhä enää niihin yllä. Tästä näkee, että vasemmisto tietää vain kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa.

Kovin vaisuilta tuntuivat Paavo Arhinmäen moraliteetit todellisuuden rinnalla. Politiikka pitää kyetä perustelemaan tosiasioissa eikä moraalisilla peitetarinoilla vastuusta ja sen kantamisesta, joka parhaimmillaankin merkitsee vain omaa etua ja ministerin erinomaista palkkaa ja veronmaksajien rahojen jakamista mulle ja mun kaverille: ”Saavat ainakin Karkkiharmonikat vähän enemmän rahaa”, perusteli muudan edunsaaja vasemmiston hallitukseen menoa Claes Anderssonin aikaan.

Stalinismikin tuntuu edelleen olevan hyvissä voimissa, kun toisinajattelijoita uhkaillaan.

Ja paskat. Kiitti mulle riitti. Toivotan tovereille onnea valitsemallaan tiellä. Puolueesta en voi erota, kun en ole siihen koskaan kuulunutkaan. Hetken harkitsin liittymistä ennen vaaleja, mutta nyt on tilit selvät: Mitäpä minä heistä, kun eivät hekään minusta.

Valtakunnassa on tyhjiö vai onko?

Poliittinen luokka eli poliittinen eliitti on sukset ristissä joka suuntaan.

Taloudellinen valta toimii omalla alueellaan ja kauppa käy. Kurssit nousevat ja laskevat. Uusimman tiedon mukaan vain yksi prosentti maailman väestöstä omistaa jo 39prosenttia kaikesta varallisuudesta. Toisella laskutavalla mitattuna 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia. Ja vielä kaksi prosenttia omistaa 50 prosenttia kaikesta. Vuorineuvosten suunnitelmat ovat toimineet hyvin.

Timo Soini pääsi eilen puuskaisemaan tv:ssä, että vähemmistöhallituksella ei voi pitkään kansaa hallita. Tätä kansaa kykenee hallitsemaan vaikka yksi mies. Nähty on. Suoria haastatteluja nähdään edelleen muutoin hyvin vähän

Tässä maassa on asioista puhumisessa vallalla auktoriteetin metodi: Ei ole väliä sillä, mitä kukakin sanoo. Tärkeintä on kuka sanoo. Niinpä minäkin lainaan Jörn Donneria, jolla ilman muuta on paljon suurempi auktoriteetti kuin minulla.

”Hän (J) omaksui jo teini-iässä vaistomaisesti käsityksen, jonka mukaan valta korruptoi aina. Niissä maissa, joissa hän on käynyt, hän ei ole tavannut mitään, joka puhuisi tätä mielipidettä vastaan. Mutta hän on siksi viisas, että hän käsittää, ettei hän välttyisi itsekään korruptiolta, jos hänellä olisi valtaa. Hän on tutustunut eräisiin ihmisiin, joilla on valtaa tässä Tasavallassa, ja hän on oppinut näkemään, että todellinen marginaali erilaisten päätösten ja tekojen välillä on varsin pieni. Poliittiset puolueet tekevät tietenkin parhaansa uskotellakseen äänestäjilleen, miten erilainen ja uudistusmielinen heidän puolueensa on, mutta sitten saadaan nähdä, että yhteiskunnallinen kehitys jatkaa suunnilleen entistä latua riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa. Äänestäjät tajuavat harvoin, että heillä on vaaleissa tuskin lainkaan todellisia vaihtoehtoja. He äänestävät aivan yksinkertaisesti siitä, tuleeko työministeriksi oikeistolainen vai sosiaalidemokraatti ja tuleeko sosiaaliministeriksi keskustapuolueen mies vai kommunisti:

He valitsevat vallan haltija, eivät ideologiaa. Koska yksi puolue tai yksi ainoa ryhmä ei milloinkaan johda maata, useimmat päätökset pakkaavat olemaan keskivertoratkaisuja, kompromisseja, jotka tyydyttävät kaikkia eivätkä ketään. J:n mielestä tällainen asiain tila ei ole onnellinen, mutta varsin väistämätön. Yhteiskunnan kehittymisen suhteellinen konservatiivisuus selittyy hänen silmissään tavan sanelemasta vanhoillisuudesta, jonka uhreja ihmiset ovat.”

"Koska yhteiskunta on niin pieni, eteenpäin pyrkivä nuori mies (naiset eivät vielä ole tulleet kuvaan) voi oppia tuntemaan henkilökohtaisesti kaikki ne ihmiset, jotka ovat tarpeen menestykselle. Tällaiset henkilökohtaiset tuttavuudet ovat tärkeitä, minkä J. toteaa eri yhteyksissä. Vallalla on järjestäytymätön vapaamuurarius, joka antaa yhteiskunnan mekanismeille oman leimansa. J. on miettinyt usein, miksei yksikään lahjakas tutkija ole tullut ajatelleeksi selvittää, kuka kenetkin tuntee Tasavallassa."


Ihmiset valmistautuvat koulujen päättäjäisiin ja muihin kevätjuhliin eivätkä ole tietääkseenkään. Hyvät ilmat lupaavat hurjaa bilettämistä.


(Lainaukset Jörn Donnerin kirjasta Surun ja rakkauden kesä, Otava 1971.)

Unohdin Mannerheimin syntymäpäivän

Ylihuomenna on tärkeä päivä. Kihlauksestani tulee kuluneeksi 45 vuotta. Olin tuntenut sulhaseni vain viisi päivää, kun hän kosi. Sormus ostettiin jo viikko aikaisemmin ennen sovittua kihlajaispäivää. Sulhaseni sai perintösormuksen, jonka olin perinnyt isosedältäni, joka päätti päivänsä menemällä kaivoon. Tupansa pöydälle hän jätti kellon, sormuksen ja lompakon.

Olimme päättäneet kihlajaispäiväksi kesäkuun neljännen, koska se oli Mannerheimin syntymäpäivä ja puolustusvoimien lippujuhla. Sen jälkeen koko Suomi tietysti liputti meidän kihlaustamme. Armaani oli vielä tuolloin myös Mannerheimin suuri ihailija.

Minulle lippu ja isänmaa eivät merkinneet oikein yhtään mitään. Isäni oli haavoittunut Karhumäen taisteluissa ja jäänyt henkiin vain siksi, että ryssä oli jättänyt ojan pohjalla verissään maakaavan miehen ampumatta. Oli tähdännyt, mutta ei laukaissut.

Isällä oli tapana sanoa, että hänellä ei ole isänmaata kuin sen verran, mitä on multaa kynsien alla. Sodan jälkeen isä rakensi rintamiestalon yksin kaverinaan naapurin laiha hevonen. Lipputankoa ei pihalle laitettu. Sitten vasta, kun talo on maksettu. Sitten vasta, kun se on oma. Sitä päivää hän ei nähnyt. Hänen sydämensä petti 52-vuotiaana.

Isälläni oli tapana joskus laulaa: Kotimaani ompi vittu, vittu armas synnyinmaa. Siellä mustat pillunkarvat reiän laitaa reunustaa.

Minä olen isäni kuolemasta lähtien tuntenut olevani aina ja kaikkialla sivullinen. Enemmän kuin suomalainen tunnen olevani maailman kansalainen ja osa ihmiskuntaa. Isänmaata on saman verran kuin isällä: se mitä on kynsien alla. Aina ei sitäkään.

Suomen lippua en palvo. Kesäkuun neljäntenä liputetaan minun kihlajaisiani.

Olen unohtanut, että se on marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä ja puolustusvoimien lippujuhla.

Ja nyt haluankin vain toivottaa Vasemmistoliitolle: Voimaa ja Uskallusta, Lämmintä Luottamusta ja Solidaarisuutta!

Joo joutui aarmas aaiika ja suuvi suloinen

On taas se aika vuodesta, jolloin suvivirsi kaikuu kouluissa ja keskustelu virsien veisaamisesta käy kuumana.

Minusta asia olisi helppo ratkaista sillä, että kirkko erotettaisiin valtiosta ja tunnustuksellinen uskonnonopetus lopetettaisiin kouluissa.

Ainakin minä olen joutunut silmätikuksi, kun en joulujuhlissa ponnahda seisomaan, kun muut kiskaisevat laulun: Nyt Jumalalle kunnia… Viimeksi jopa ennen enkelitaivaata rehtori sanoi, että sitten kaikki nousevat seisomaan. Minä en noussut.

Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan uskoonsa ja sen harjoittamiseen, mutta mieluummin sen soisin tapahtuvan yksityisyydessä ja muissa niihin varatuissa tilaisuuksissa.

Minä ihmettelen kovasti myös nyt käytävää keskustelua positiivisesta syrjinnästä. Kiivaimmin siihen näyttävät ottavan osaa ne, jotka ovat aina vastustaneet ihmisten tasa-arvoa väittäen sen johtavan tasapäistämiseen.

Tällä kertaa puhe on muusta. Nyt ei ole tarkoituskaan puolustaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, vaan käydä pienten vähemmistöjen kimppuun suurilla ja uusilla sanoilla. On keksitty positiivinen syrjintä.

George Orwellia siteerataan puolella jos toisella.

Orwellin teksti on kuitenkin niin universaalia, että se sopii vertaukseksi mihin tahansa autoritääriseen järjestelmään, myös tämän päivän Suomeen. Meillä vallitsee politiikassa puoluediktatuuri, joka harjoittaa kabinettipolitiikkaa. Ja meillä vallitsee rahan diktatuuri talouselämässä, missä Harri Holkerin mukaan ei mitään moraalia tarvita.

Ja sen huomaa. Pääomalla ei ole isänmaata. Suomalaisella työllä luodut pääomat siirretään ensimmäisen tilaisuuden tullen sinne, missä tulos on vielä parempaa ja työvoima halvinta mahdollista, koska se on edellytys voittojen maksimoinnille.

Aitoon Machiavellin tapaan erilaiset pienryhmät pannaan nahistelemaan sinänsä epäolennaisista seikoista, jotta todellinen valta saa rauhassa kähmiä omissa kabineteissaan julkisuudelta piilossa.

Hajota ja hallitse!

PeruSSuomalaiset hyvässä seurassa

Kuvat Johannes Heinonen


Ilman sen kummempia johdatteluja esittelen nyt PeruSSuomalaisten veljespuolueet Euroopassa:

Belgia:
Flaaminkielinen puolue Vlaams Belang (VB), kannatus 8 %, ranskankielinen Front National (FN), kannatus 2 %.

”VB:n mielestä flaaminkielisen osan Belgiasta pitäisi muodostaa oma valtio. Aggressiivisen ulkomaalaisvastaisuuden takia muut puolueet kieltäytyvät kaikesta yhteistyöstä kaksikon kanssa.”

Iso-Britannia:
Britannian kansallispuolue (British National Party), kannatus 6,2 %.

”BNP:n juuret löytyvät Iso-Britannian uusnatsiliikkeestä.”

Norja:
Edistyspuolue (Fremskrittspartiet), kannatus 22,9 %.

”Norjan politiikassa välillä toiseksi suurimpana puolueena vaikuttanut FrP vastustaa maahanmuuttoa, mutta kannattaa ääriliberaalia talouspolitiikkaa ja muun muassa Yhdysvaltain johtamia sotaoperaatioita Irakissa ja Afganistanissa.”

Alankomaat:
Vapauspuolue (PVV), kannatus 15,5 %.

”Fanaattisen islamilaisvastainen puolue on toiseksi suurin maan poliittisessa pääkaupungissa Haagissa.”

Ranska:
Kansallinen rintama (Front National), kannatus 4,3 %.

Italia:
Pohjoisen Liitto (Lega Nord), kannatus 8,3 %.

”Puolue ajaa ennen muuta Pohjois-Italian ´´Padanian´´ itsenäisyyttä. Toimii pääministeri Silvio Berlusconin hallituksessa voimakkaasti siirtolaisuutta vastaan.”

Ruotsi:
Ruotsidemokraatit (Sverigedemokraterna), kannatus 5,7 %.

”Ruotsidemokraattien juuret ovat Ruotsin aggressiivisessa uusnatsiliikkeessä. Puolueen resepti on yksinkertainen: panostukset hyvinvointiyhteiskuntaan, puolustukseen ja rikollisuuden torjuntaan voidaan rahoittaa pelkästään laittamalla sulku maahanmuutolle.”

Itävalta:
Vapauspuolue, Freihetspartei (FPÖ) ja Itävallan tulevaisuuden liitto (BZÖ), yhteinen kannatus 28,2 %

Tanska:
Tanskan kansanpuolue (Danske Folkeparti), kannatus 13,8 %.

”Puolue on koko 2000-luvun alun tukenut Tanskan oikeistoliberaaleja haalituksia ja saanut vastalahjaksi Euroopan tiukimpiin kuuluvan maahanmuuttopolitiikan. Puolue tuki myös vahvasti Irakin ja Afganistanin operaatioita.”

Slovakia:
Slovakian kansallispuolue, kannatus 5,1 %.

”Puolue vihaa paitsi romaneja, myös maan unkarilaisvähemmistöjä. Puheenjohtaja Slota on muun muassa uhannut ´´pistää Budapestin matalaksi´´, mikäli unkarilaisten valitus ei lopu.”

Sveitsi:
Sveitsin Kansanpuolue (SVP), kannatus 29 %.

”Puolueen näkyvin saavutus on sen vuonna 2009 masinoima kansanäänestys, jossa kiellettiin minareettien rakentaminen Sveitsiin.”

Unkari:
Jobbik, kannatus 16,7 %.

”Jobbik on vetänyt kovaa kiihkonationalistista linjaa, jonka kohteina ovat erityisesti maan romanit ja juutalaiset. Puolueella on myös puolisotilaallinen taustaryhmä, Unkarin kaarti.”

Suomi:
Perussuomalaiset (PS), kannatus 19,1 %

”Suurvoiton vaaleissa saavuttanut puolue yhdistelee vanhaa vennamolaista paatosta politiikkaan pettyneiden protestiin ja muulta Euroopasta vaikutteita imeneeseen muukalaisvihaan.”

Muukalaisvastaisia puolueita kaikkialla Euroopassa yhdistää se, että ne julistavat sanovansa maahanmuutosta vain sen, mitä kansan syvät rivit todellisuudessa ajattelevat. Käytännössä ´´totuuden puhuminen´´ tarkoittaa räikeää ja avointa vihapuhetta.”

Kaikki nämä liikkeet hakevat kannatustaan muukalaisvihasta ja klassisesta syntipukkiajattelusta.

Ja syntipukeiksi kelpaavat siirtolaiset, pakolaiset, muslimit, romani, unkarilaiset, juutalaiset, ryssät ja vaikka kommunistit.

Kaikki tiedot ja lainaukset perustuvat Antero Eerolan artikkeliin, Euroopan äärioikeisto etsii syntipukkeja, Kansan Uutisten Viikkolehdessä 27.5.2011.

Avoin kirje hallitusneuvottelijoille

Yritän vielä kerran: Hallitusneuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan uuden hallituksen lahja vähäväkiselle on perusturvan 100 euron korotus ja sekin jaettaisiin osiin. Tällainen summa on syöty jo ennen kuin se on saatukaan, kun ottaa huomioon inflaation hurjan vauhdin. Lisäksi tämä summa vähentäisi muita tukia ja tulos olisi siten +-0 niin kuin oli kuuluisan takuueläkkeenkin. Myös se vähensi muista tukia ja lyhentämättömänä se maksettiin vain rikkaiden korirouvien ja maatalon emäntien taskurahoiksi.

Työllisyyden parantamisestakin on puhuttu. Mitä työpaikkoja hallitus luo? Eipä juuri mitään, kun kaikki loputkin työpaikat yksityistetään. Nämä työllisyysmäärärahat joista hallitus päättää menevät turhaakin turhempiin työllisyyskursseihin, kaikenlaisiin askartelukerhoihin ja työttömien päivähoitoon, mistä hyötyvät vain erilaiset kurssittajat, konsultit ja kurssikeskukset. Niillä velkaannutetaan starttirahan turvin yrittäjiksi piiskatut ihmiset.

Pääomaa Vasemmistoliitto ei tällä kannatuksella aisoihin pane. Jyrki Katainen ja muut porvarit pitävät siitä kyllä huolen. Sitä vartenhan nämä oikeistopuolueet ovat olemassa ja ne hakevat ohjeensa bilderbergeiltä ja muilta rahamiehiltä.

Muualla Euroopassa ihmiset ovat kaduilla ja vaativat todellisia muutoksia. Espanjalaisten tunnuksia ovat: Vika on järjestelmässä. Syyllinen on järjestelmä.

Suomessa vasemmisto pyrkii hallitukseen, joka tukee eurooppalaista pyramidihuijausta. Tämä ei ole mitään kansainvälistä solidaarisuutta. Ei sinne päinkään.

Suomi tarvitsee vasemmiston. Vahvan vasemmiston. Nyt olisi aika keskittyä sen rakentamiseen ja jättää kansaa kurittavat päätökset porvareiden tehtäväksi. Porvarit tämän tilanteen ovat saaneet aikaankin.

Kabinettipolitiikka ei ole vasemmiston politiikkaa. Salassa neuvotteleminen on demokratian irvikuva. Olen samaa mieltä kuin Uuninpankkopoika Saku Timonen: Jos jokin asia on valmisteltava salassa, niin ei se päivänvaloa kestäkään.

Eilen kirjoitin itse blogin samasta asiasta otsikolla Hyväveli Jyrki!

Häpeän olla suomalainen vasemmistolainen. Häpeän olla ihminen.

Hyväveli Jyrki!

Kuvat: Johannes Heinonen

Eilen Ajankohtaisessa kakkosessa Hyvä veli Timo puhutteli Jyrki Kataista:

Hyväveli Jyrki!

Säätytalolla kokoontuu sinun johdollasi vaikutusvaltainen salaseura. Siihen kuuluu nippu poliitikkoja, kourallinen virkamiehiä ja lauma etujärjestöjen lobbareita. Päätöksiä tehdään kaikessa hiljaisuudessa, suljettujen ovien takana. Ikävä sanoa, mutta tämä tapa tuntuu epädemokraattiselta. Perustuslain mukaan eduskunnalla on valta säätää lait. Salaseuraan kuuluvat myös puoluejohtajat. Eduskunta tekee aina niin kuin salaseura on päättänyt. Jokainen hallituspuolueen edustaja äänestää samalla tavalla. Monet joutuvat äänestämään jopa vastoin vakaumustaan, koska hallitukseen osallistuvien puolueiden arvomaailmat ovat niin erilaiset. Tämä ei ole omiaan vahvistamaan kansalaisten luottamusta poliitikkoihin.

Näin siis lausahteli veli Timo. Tämä puheenvuoro on yhä nähtävissä Ylen Areenalla tässä osoitteessa. Puheenvuoro käynnistyy kohdasta 18.50.

Kysymys kuuluu siis edelleenkin, onko tämä demokratiaa? Minusta ei ole. Tällainen käytäntö on vastoin kaikkia niitä näkemyksiä, jotka minulla on demokratiasta. Tällainen käytäntö on loukkaus demokratiaa vastaan.

Tämä on selvää puoluediktatuuria, missä kourallinen ihmisiä päättää tämän maan ja ihmisten asioista.

Näin tapahtuu: sama kourallinen asetta vaaleissa ehdokkaat, sama kourallinen päättää siitä ketä nostetaan ja ketä jätetään vilttiketjuun, sama kourallinen päättää rahoista ja niiden käytöstä, sama kourallinen päättää politiikan suunnasta, sama kourallinen sopii salaisissa neuvotteluissa siitä, mitä tulee hallitusohjelmaan ja sama kourallinen päättää, miten äänestetään.

Tämä puoluediktatuuri on demokratian irvikuva.

Ihminen mielikuvana ja tavarana

Kukapa meistä ei olisi säikähtänyt nähtyään itsensä yhtäkkiä vaikka tavaraton peilistä: Kuka tuo saatanan vanha ukko/eukko oikein on: ryysyläinen, kumara ja outo. Vain harvoille kuitenkaan on käynyt niin kuin tädilleni, joka Stockmannilla riensi syleilemään peilikuvaansa huutaen: - Ai sinäkin olet täällä, luullen kuvaansa omaksi siskokseen. Täti ei ollut hullu. Ei ainakaan vielä silloin. Nyttemmin hän on jo kuollut.

Oma rujo itsemme on sielumme peilissä usein kaikkea muuta kuin se, jonka vastaantulija näkee. Tälle mielikuvalle on helppoa myydä nuoruutta ja kauneutta, tyyliä ja karismaa. Ihan siitä riippumatta tavoittaako tämä mielikuva koskaan niitä, joille se on tarkoitettu. Ihminen on hyvä teeskentelemään ja hyvä pettämään - niin itseään kuin muitakin.

Mielikuvien avulla meille myydään myös elämäntapaa ja -tyyliä. Jopa saippua saa meidät uskomaan, että olemme vapaita, menestyviä ja onnellisia, vaikka todellisuudessa entisaikojen orjuus on korvautunut työnorjuudella. Tätä harhaa poliitikot käyttävät hyväksi väittämällä, että ihminen voi itse valita oman luokka-asemansa ja sen perusteella sitten puolueensa. Enkä nyt puhu peruSSuomalaisista, jotka sumuttavat käänteisesti väittäen olevansa vasemmalla, vaikka on äärioikealla. En puhu myöskään kokoomuksesta, joka väittää olevansa työväenpuolue, vaikka kaikkein puhtaimmin edustaa pääomaa.

Ihminen itse on tässä maailmassa pelkkä tavara. Hänen arvonsa määräytyy pelkästään käyttö- ja vaihtoarvon perusteella. Tämän perusteella valitaan puoliso ja ystävät. – Ei Markun kannata tuhlata aikaa sellaisiin ihmisiin, joista hänelle ei ole mitään hyötyä, sanoi entinen ystävä jo 70-luvulla. Ja hän piti itseään suurena humanistina.

Tämän tavara-arvon korottamiseen tähtäävät lähes kaikki ihmisen toimet tässä yhteiskunnassa. Tätä arvon nostoa silmälläpitäen me kouluttaudumme, hankimme auton, valitsemme asumisen tavan ja jopa puolison. Koirat ja lapset saattavat olla meidän statussymbolejamme.

Tavara-arvon korottamiseen pyritään niillä klinikoilla, missä ihmiset antavat ruiskuttaa naamaansa ja jopa genitaaleihinsa tappavaa myrkkyä, että sopiva pullistuma ja rypyttömyys saataisiin aikaan. Rintoihin tungetaan puolentoista kilon silikonipussit, samoin pakaroihin. Vain siksi, että olo paranisi, vaikka sivullinen ei huomaisi mitään. Kauneus on katoavaista. Rumuus sen kuin lisääntyy.

Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, jolloin ihmiselle annettaisiin arvo pelkän syntymän perusteella. Kaukana ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, joiden jokaiselle pitäisi kuulua vain siksi, että yhtä alastomina kuin tänne tulemme, yhtä alastomina täältä lähdemme.

Maa kuuluu kaikille

Samaan aikaan, kun Suomessa ihmetellään elintarvikkeiden hintojen nopeaa nousua, Etelä-Amerikassa käydään taistelua maasta, jonka suuryhtiöt ovat vallanneet ja panneet kasvamaan eukalyptusta, josta keitetään sellua ja valmistetaan kertakäyttöastioita rikkaille amerikkalaisille. Köyhällä maattomalla on hätä siitä, että eukalyptusta ei voi syödä. Maaton tahtoisi maata, jossa voisi viljellä oman ruokansa.

Taistelu maan takaisin valtaamisesta on ajoittain niin kiivasta, että se johtaa myös väkivaltaan. ”Eniten tuntuu vaikuttavan se, miten poliisit uhkailivat lapsia. Monelle meistä sanottiin, että jos et nyt vaikene, katkaisen vauvalta pään – ja he kantoivat oikeasti isoja veitsiä. Sellainen ei unohdu. Se taktiikka toimi, sillä nyt harva uskaltaa enää jatkaa samanlaista toimintaa”, kirjoittaa Hanna Nikkanen maanviljelijänaisen sanoneen Rio Grande de Sulissa Brasiliassa, missä sijaitsevat Stora Enson tehdas ja plantaasit.

”Taistelu maasta on ´´kehitystä´´ koskevan keskustelun ydinkysymyksiä. Ennen tuloaan Intian valtiovarainministeriksi P. Chidambaram oli Enronin juristi ja kuului Niyamgirin kukkuloita tällä hetkellä Orissassa pilaavan ylikansallisen kaivosyhtiö Vendantan johtokuntaan. Ehkä urakehitys vaikutti hänen maailmankuvaansa. Tai sitten toisin päin. Vuosi sitten eräässä haastattelussa hän sanoi, että hänen visionsa on saada 85 prosenttia intialaisista elämään kaupungeissa”, kirjoittaa Arundhati Roy.

Jo nyt, Nobelillakin palkitut, 20 prosentin korolla annettavat mikrolainat ovat ajaneet joukoittain köyhiä ihmisiä pois mailtaan. Ja loppu hoidetaan aseella uhaten väkivalloin. Käynnissä on käänteinen versio Intian itsenäisyyden jälkeisestä maareformista. ”Muutaman viime vuoden aikana yli 180 000 intialaista viljelijää on tehnyt itsemurhan. Samalla kun valtion viljasiilot pursuavat ruokaa, joka lopulta mätänee, nälkiintyminen ja aliravitsemus hipovat samoja lukuja kuin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.”

Velkaannuttamalla kokonaisia valtioita voidaan niiltä vaatia kansallisomaisuutta kuin Kreikalta saaria. Rahalla saadaan sama aikaan kuin sodilla muinoin. Vai saadaanko? Leo Tolstoi kertoo kirjassaan Ylösnousemus ukosta, jota ei voinut loukata kukaan, koska ukko uskoi vain itseensä. Sama ukko oli käsittänyt, kuinka valta oli säätänyt lait, joiden mukaan ryöstäminen ja varastaminen tulivat rangaistaviksi teoiksi, vasta sen jälkeen, kun hallitsijat olivat ensin ryöstäneet kaikki muut.

”Olihan ihan selvää, että vanhuksia ja lapsia kuoli joukoittain siitä syystä, ettei heillä ollut laitumia, ei maata missä kasvattaa viljaa ja heinää; oli ihan selvää, että kansan koko kurjuus tai ainakin lähin pääsyy kansan kurjuuteen oli siinä että se, mistä kansa yksin elää, ei ole sen omissa käsissä, vaan niiden hallussa, jotka käyttäen hyväkseen tätä maanomistusoikeuttaan elävät kansan työstä. Juuri tätä samaa maata, joka oli niin välttämätön ihmisille, että he sen puutteessa nääntyivät sukupuuttoon, muokkasivat juuri samat äärimmäiseen kurjuuteen saatetut ihmiset, jotta viljaa voitaisiin myydä ulkomaille ja maanomistajat voisivat ostaa itselleen hattuja, keppejä, vaunuja, pronssiesineitä jne.”, kirjoitti Leo Tolstoi kirjassaan Ylösnousemus vuonna 1899.

Hän myös lainaa Henry Georgea, jonka aatteita ihaili: ”Maa ei voi olla yksityisen omistuksen kohteena eikä se saata olla oston ja myynninkään kohteena enempää kuin vesi, ilma tai auringonsäteet. Kaikilla täytyy olla samat oikeudet maahan ja sen ihmisille suomiin etuihin.”

(Lähteet: Hanna Nikkanen, Viaton imperiumi, Like 2010; Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Like 2011; Leo Tolstoi, Ylösnousemus, WSOY 1953)

Posteljooni on hyvin vihainen

Posteljoonilla on selvä käsitys jääkiekkoilijoista, jotka pilaavat koko urheilun maineen örveltämisellään. Hänen mielestään ei kerta kaikkiaan ole sopivaa, että kännissä mesotaan ja kaatuillaan jopa lentokentän punaisella matolla. Posteljoonista tämä on nuorison turmelusta ja antaa erittäin huonon kuvan muille nuorille siitä, miten viinan kanssa on lupa läträtä.

Erityisesti posteljooni arvosteli tasavallan presidenttiä, joka meni luovuttamaan Suomen avaimen notkuvapolvisille kiekkoleijonille. – Olisi vain katsellut parvekkeeltaan väkeä, joka paniikin syntyessä olisi ollut Kolera-altaassa koko joukko. Ja joillakin vielä sylilapset mukaan! Eivät ihmiset paljon ajattele, oli posteljoonin tuomio.

Ja entäs sitten ne fanit? Rikkoivat miljoonien edestä yhteiskunnan omaisuutta kännissä kuin käet. Perseet paljaina hyppivät suihkulähteissä ja käyttäytyivät kuin mölyapinat. Pahimpia otoksia olivat tiedotusvälineetkin joutuneet sensuroimaan. Mahtoi olla seuraavana päivänä reipasta porukkaa kouluissa ja työpaikoilla.

Ihmisten halua ja kykyä lähteä liikkeelle kaikenlaisen turhuuden perässä posteljooni ei ymmärrä ollenkaan. Elintarvikkeiden hinnat saavat nousta vaikka 50 prosenttia, niin siitä huolimatta suomalaiset nielevät tyytyväisinä tyhjää ylähuuli leivän päällä. Nythän pankit ovatkin selättäneet kaikki Euroopan kansat velkaannuttamalla ne niin, että kauan suunnitellut leikkaukset on pakko suorittaa. Olli Rehn eilen luki lakia kreikkalaisille: pitää saavuttaa kansallinen yksimielisyys, pitää leikata palveluita, pitää lopettaa lasten koulut, pitää nostaa eläkeikää, pitää joustaa työelämässä, pitää leikata palkkoja ja palveluita, pitää yksityistää kaikki, minkä kansa vielä omistaa.

Mitä helvetin demokratiaa tämä muka on? Yksi ukko komentaa kokonaisia kansoja: - Ei tämä vain Kreikkaa koske. Kohta on sama edessä kaikilla, tuhisee posteljooni: - Ensin annetaan rikkaille verohelpotukset ja sitten laitetaan kansa maksamaan paitsi suurten pankkien tappiot myös loisluokan kaikki hölmöilyt.

Jääkiekkoon posteljooni palaa vielä ennen kuin kaasuttaa tiehensä: - Ei sekään ihan laitaa ole, että pienet lapset pannaan järjettömän kovaan treeniin ja jos joku ei kyydissä pysy, niin ojaan vain.

Leikkimielessä kaikenlaiset seurat eivät enää lapsille järjestä minkäänlaista toimintaa, kun ei ole valmentajia. Kaikki rahat ja resurssit laitetaan huippujen treenaamiseen. Onko sekään sitten laitaa?

Ei ole mitään järkeä koko touhussa, sanoo posteljooni ja lyö laatikon kannen kiinni.

Ei mitään uutta auringon alla

Jostain syystä tämä Leo Tolstoin vuonna 1899 kirjoittama kuvaus ministereistä tuntuu tänä päivänä erittäin ajankohtaiselta:

”Kreivi Ivan Mihailovitš oli virasta eronnut ministeri ja ankarien vakaumuksien mies. Kreivi Ivan Mihailovitšin vakaumukset olivat nuoruudesta lähtien olleet siinä, että niin kuin lintu luonnostaan syö matosia, on höyhenien ja untuvien peittämä ja lentelee ilmassa, niin oli hänellekin luontaista syödä kalliiden kokkien valmistamia kalliita ruokia, pukeutua mitä mukavimpiin ja kalleimpiin pukuihin, ajella kaikkein komeimmilla ja nopeimmilla juoksijoilla, ja tämän kaiken piti olla hänelle joka hetki tarjona ja valmiina. Sitä paitsi kreivi Ivan Mihailovitš oli vakuuttunut, että mitä enemmän hänellä oli kaikenmoisia rahatuloja kruunulta, mitä enemmän hän sai rintamerkkejä ja jalokivikoristeita asianomaisine nimikirjoituksineen ja mitä useammin hän joutui tapaamaan ja puhuttelemaan korkea-arvoisia miehiä sekä naisia, sitä parempi. Kaikki muu oli näiden perusvaatimusten rinnalla kreivi Ivan Mihailovitšin mielestä arvotonta ja vähäpätöistä. Kaikki muu saattoi olla joko näin tai ihan päinvastoin. Näiden periaatteiden mukaan oli kreivi Ivan Mihailovitš elänyt ja vaikuttanut Pietarissa neljäkymmentä vuotta ja neljänkymmenen vuoden kuluttua saavuttanut ministerin aseman.

Kreivi Ivan Mihailovitšin pääominaisuudet, joiden vaikutuksesta hän oli tämän aseman saavuttanut, olivat siinä, että hän ensiksikin kykeni ottamaan selon kirjelmien ja asetusten sisällöstä ja kyhäämään kokoon, joskaan ei sujuvia, niin kuitenkin ymmärrettäviä asiapapereita ja välttämään oikeinkirjoitusvirheitä; toiseksi siinä, että hän ulkonaisesti kykeni erinomaisesti edustamaan asemaansa ja itseänsä ja tarvittaessa esiintymään ei ainoastaan ylpeänä vaan myöskin luoksepääsemättömänä ja ylevänmahtavana, ja samoin tarvittaessa osoittamaan mukautuvaisuutta aina intohimoon ja halpamaisuuteen asti; kolmanneksi siinä, ettei hänellä ollut minkäänlaisia yleisiä periaatteita tai sääntöjä, ei siveellisiä eikä yleisvaltakunnallisia, ja että hän sen vuoksi saattoi olla tarvittaessa yhtä mieltä kaikkien kanssa ja samoin myöskin tarvittaessa olla kaikkien kanssa eri mieltä. Näin menetellessään hän pyrki vain pysymään ylimalkaan johdonmukaisena ja välttämään ilmeistä ristiriitaa oman itsensä kanssa. Muuten hänestä oli vallan samantekevää, oliko hänen menettelynsä itsessään siveellisesti oikea vai väärä, oliko sen seurauksena suuri onni vaiko suurin onnettomuus Venäjän valtakunnalle ja koko maailmalle.

Hänen tullessaan ministeriksi kaikki ne henkilöt, jotka olivat hänestä riippuvia – ja niitä oli sangen paljon – vieläpä syrjäisetkin samoin kuin hän itsekin olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli hyvinkin viisas valtakunnallinen henkilö. Mutta kun oli kulunut joitakuita aikoja, eikä hän ollut saanut mitään aikaan, ei millään erikoisella tavalla osoittanut kuntoansa, ja kun olemassaolon taistelun lakien mukaan toiset aivan samanlaiset ihmiset, jotka olivat oppineet kirjoittamaan ja ymmärtämään asiakirjoja, kykenivät edustamaan itseänsä ja asemaansa ja olivat yhtä periaatteettomia virkamiehiä kuin hänkin, olivat tunkeneet hänet syrjään, ja hänen oli pakko erota virastaan, niin kaikille selvisi, ettei hän ollutkaan mikään erikoisen viisas mies, vaan päinvastoin kutakuinkin rajoittunut, puolinaisesti sivistynyt, vaikka hyvin itseensä luottava ihminen, jonka mielipiteet töin tuskin kohosivat edes vanhoillisten lehtien johtavien kirjoitusten tasalle. Kävi ilmi, ettei hänessä ollut mitään, mikä olisi erottanut hänet muista puolinaisesti sivistyneistä, itsetietoisista virkamiehistä, jotka olivat tunkeneet hänet syrjään, ja hän itsekin ymmärsi, mutta se ei vähimmässäkään määrässä horjuttanut hänen vakaumustaan, että hänen tuli joka vuosi saada suuret määrät valtion varoja ja uusia koristuksia hänen juhlapukuunsa.”


(Leo Tolstoi, Ylösnousemus, Suom. Juho Tervonen, WSOY 1958)

Hurja uutinen!

”Sanomalehdet kertovat, että tämän vuoden heinäkuussa viinatoimenvuokraajat jättivät sisäasianministerille valituksen oikeauskoisista papeista, jotka muka estävät kansaa viinan juonnista, ja herra ministeri toimitti tuon valituksen pyhän synodin yliprokuraattorille, joka vastasi, että ´pyhä synodi antaa siunauksensa kirkonpalvelijoille heidän myötävaikuttaessaan innokkaasti eräissä kaupungeissa ja maaseudun kylissä pidättäytymisestä viinan käytössä.´ Mutta viinatoimenvuokraajat eivät talttuneet, vaan anoivat pyhän synodin rohkaisun kumoamista, koska sen vaikutuksesta raittiusseuroja syntyi kaikkialle. Silloin finanssiministeri oli muka ilmoittanut pyhän synodin yliprokuraattorille, että paloviinan täydellistä kieltoa yksinkertaiseen kansaan voimakkaasti vaikuttavien uskonnollisten uhkausten avulla ei pidä sallia vastakkaisena, ei ainoastaan yleiselle käsitykselle viinan kohtuullisen käytön hyödystä, vaan myös niille asetuksille, joilla hallitus on luovuttanut väkijuomien verojenkeruun vuokraajille. Sittemmin, niin kerrotaan, annettiin määräys, että kaupunkien ja maaseudun kylien seurojen tekemät raittiuspäätökset on kumottava ja että kokouksia kaupungeissa ja maaseudulla ei tässä tarkoituksessa saa sallia. Juo, köyhä kansa, juo pakahtuaksesi!”

Näin kirjoitti Nikolai Leskov kronikassaan Tuomiokirkon alttaripalvelijat vuonna 1872. Pari päivää sitten kokoomuksen Yle katsoi aiheelliseksi kertoa ”uutisen”, että suomalaisten juomatavat ovat eurooppalaistuneet. Mitä ihmettä tämä sitten tarkoittaneekin. Luultavasti ainakin sitä, että viinan ja tupakan veroja ollaan korottamassa heti, kun saadaan aikaan uusi hallitus.

Ja Leskov jatkaa: ”Ruumiini on terve ja jopa lihava, mutta mitä hyötyä siitä on, kun sielun ympärille on alkanut kasvaa jonkinlainen kuori. Näen, että Venäjällä kypsyy ja kehkeytyy järjestelmällisesti jotakin ihmeellistä; kansalle milloin annetaan myöten ja hemmotellaan sen huonoja taipumuksia, milloin aloitetaan äkkiä verojen kanto, ja milloin menetellään armottomasti selittämällä että näin tapahtuu ´tsaarin käskystä´. Merkillistä, että kukaan ei ole aivan kuin huomaavinaankaan, mihin tämä kaikki kallistuu.”

Karja syntyy paimentaen, sanoi Samuli Paronen.


(Lähde: Nikolai Leskov, Tuomiokirkon alttaripalvelijat, 1879, suom. Juhani Konkka, Otava 1975)

Pimeät markkinat kaatoivat sosialismin. Miten käy kapitalismin?

Ennen sosialismin kaatumista lähes kaikki talous näissä maissa toimi tiskin alla. Kaikkea oli kaupan, vaikka kaupat loistivat tyhjyyttä. Valtavat pääomat olivat jo valmiiksi kasaantuneet yksityisiin käsiin samaan aikaan, kun valtioiden kassat kolisivat tyhjyyttä.

Neuvostoliitossa tarvittiin vain Gorba, joka perestroikkasi harmaan talouden glasnostiin, lännen suosiollisella myötävaikutuksella tietysti. Amerikan johdolla länsi voitti pyhän sotansa sosialismia vastaan.

Kansa kaadettiin yksityistämiskupongeilla, joista ei ollut muuhun kuin vessan seinien tapetointiin.
Kun pahimpia kansallisomaisuuden ryöstäneitä koijareita alettiin panna järjestykseen, alkoi lännessä jälleen itku ja parku, joka jatkuu yhä.

Valtiomonopolistinen kapitalismi elää nyt tätä samaa vaihetta. Raha liikkuu harmailla markkinoilla ja rinnakkaistalous korruptioineen kukoistaa. Kansallisomaisuutta yksityistetään ja yhteiskuntaa pannaan matalaksi. Veroja ei halua kohta kukaan maksaa. Eikä kansalle jaeta edes kuponkeja.

”Vasemmistoliitto vaatii veroparatiisien sulkemista.

Arhinmäki muistuttaa, että hallitsematon ja piilotettu talous aiheutti Eurooppaa ja maailmaa ravistelevan talouskriisin.

– Vastuulliset päättäjät ympäri maailmaa esittävät nyt avoimuuden lisäämistä ja veroparatiisien sulkemista. Suomen pitää liittyä edelläkävijöiden joukkoon, eikä alkaa itse veroparatiisiksi.

Vasemmisto haluaa Suomen ottavan aktiivisen roolin myös Euroopan rahoituskriisissä, eikä hyväksy esitettyjä järjestelmiä.

Eurooppalaisessa pankkituessa velat siirretään Arhinmäen mukaan veronmaksajien harteille, mutta satojen miljardien voitot kriisimailta rahastetuista ylisuurista koroista jäävät pankeille. ”

Lisää aiheesta täällä.

Saatanan kevät

On taas se aika vuodesta, kun linnut kiljuvat puskissa ja valkovuokot haistattelevat naamat appoisina puskien juurilla. Voikukat irvistelevät ja tuomi haisee.

Taivas on niin kirkas, että päätä särkee ja aamun ehtoon kanssa porottaa aurinko silmään, niin ettei nukutuksi saa.

Jokainen vihreä hiippa, mikä vähänkin kykenee nostaa päätään maan mullasta ja muistuttaa ihmistä kuolevaisuudesta. Siitäs sait. Perkele.

Puiden lehdet eivät kerkiä kunnolla hiirenkorville, kun on jo täyslehti päällänsä joka puulla ja puskalla.

Kohta riehaantuvat kaikki kukkaset ja perhosia lentää ilma täynnänsä. Kaikenlaiset paskapörriäiset surisevat niin että korvat menevät lukkoon. Vähemmästäkin.

Muurahaiset kulkevat edestakaisin ja näyttävät mallia: Tällä tavalla pitää elää. Onneksi heinäsirkasta ei kuule enää muuta kuin matalan sahauksen. Kuolemankello tikittää hirren sisällä.

Laineet liplattavat ja tuuli suihkii oksistossa. On kuuma. On hiki.

Tekisi mieli itkeä ja huutaa. Huutaa ja itkeä.

Kaikkein eniten käy sielun päälle ihmisten puheet: Eikö olekin ihanaa, kun kevät tuli. Kesä tuli. Kaikki tämä tuli. Tuli. Tuli.

Minkäänlaista myötätuntoa ei saa osakseen ihminen, jota kaikki tämä meuhkaaminen inhottaa. Ihminen, joka mieluummin muuttuisi mullaksi kuin kuuntelee ja katselee tätä riehumista.

Yksi ainoa ajatus on vain hänellä mielessä: Tulisi pian syksy ja pimeä.

Äärestä laitaan ja oikealta ohi

Valtakunnassa käy senpäiväinen pyykkääminen. Pulveria kuluu ja tahranpoistoainetta. Mustasta yritetään tehdä valkoista ja pyykkiin jonkun vanhasta sukasta liuennut punaväri yritetään saada tarttumaan koko satsiin.

Musta voi tietysti olla minkä väristä tahansa, mutta yleensä mustaa lisäämällä syntyy ruskeaa – paskanruskeaa.

Jokainen kuvittelee määrittelevänsä oman värinsä itse ja sellainen totuuteen tarvittava seikka kuin objektiivinen todellisuus tuntuu kaikkoavan entistä kauemmaksi. Raatajat raatavat kuin antiikin Kreikassa ja puhujat puhuvat niin kuin ensimmäisen vuoden teatterikoululaiset. Sylki lentää.

Tässä tuoksinassa unohtuu, että maailma on edelleen jakautunut toisilleen antagonistisiin luokkiin. Sen mukaan määräytyy myös poliittinen väri. Mutta tietysti, jos omia kannattajiaan joutuu häpeämään, niin se onkin pahempi juttu. Ei se häpeä kuitenkaan sillä mene, että yrittää määritellä itsensä uudestaan.

Luen parhaillaan Hannu Salaman Ottopoikaa ja siitä löytyy varsin ajankohtainen sitaatti:

”Antakaa lasten tulla minun tyköni, kuuluu pimeimmästä nurkasta opettavainen bassoääni josta heti tunnistaa kärryiltä kauan sitten pudonneen mutta jatkuvasti esillä olevan ja kaiken tietävän, joka kylästä löytyvän kansalaisen, jolle hartioitten, nyrkkien tai muitten miehisten ominaisuuksien takia, pelosta tai ihan pelkästä hienotunteisuudesta ei kukaan ole vieläkin sanonut että pidä sinä hiton pölvästi edes yhden kerran se pääsi kiinni. Sille miehelle ei Stalinkaan mahtanut mitään koska se aina ja kaikissa asioissa kannatti häntä.”



(Lähde: Hannu Salama, Ottopoika, Otava 1991)

Hiljainen vallankumous

”¨Käynnissä on hiljainen vallankumous¨, sanoi komission puheenjohtaja Manuel Barroso jo viime vuoden kesäkuussa ja lisäsi toivovansa, että jäsenvaltiot todella ymmärtävät, mistä tässä on kyse.

Euroopan komissio on saamassa vallan arvioida kansallisia budjetteja ja soveltaa kovempia rangaistuksia, jos periaatteita ei noudateta. Paketissa on myös koko euromaiden talouspolitiikkaa koskevia ohjeistuksia esimerkiksi eläkeiän nostosta, keskitettyjen palkkaneuvottelujen purkamisesta, palkkojen irrottamisesta nostoindekseistä sekä epäsuoriin veroihin siirtymisestä.

Myös Suomi on ajanut uudistusta hanakasti. Brysselissä kolmen puolueen ja kolmen instituution suomalaistrio — Olli Rehn komissiosta, Jyrki Katainen rahaministerien neuvostosta ja Carl Hägglund Euroopan parlamentista — ovat kukin tahollaan temponeet pakettia innolla eteenpäin.” Näin kirjoittaa Brysselissä Aprodev-järjestössä työsekentelevä Toni Sandell, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa.

Lisää aiheesta täällä.

Jättipyramidihuijaus käynnissä Euroopassa

”Unohtakaa aikaisemmat pyramidihuijaukset. Eurooppa pyörittää nyt niistä kaikista suurinta.

Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä.

Blejerillä on kokemusta valtioiden velkakriisistä, ajautuihin Argentiina maksukyvyttömäksi vuosikymmen sitten, ” kertoo Taloussanomat tänään (6.5.) ja jatkaa:

”Perinteinen yksityisen sektorin pyramidihuijaus voi kestää vain niin kauan, kun siihen tulee uusia sijoittajia, jotka maksavat vanhoille sijoittajille. Julkisen sektorin pyramidihuijaus "voi teoriassa jatkua ikuisesti", Blejer kirjoittaa. "Niin kauan kuin se rahoitetaan julkisella rahalla, velka voi jatkaa kasvuaan ilman hypoteettista rajaa."

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat poliittisen ja muunkin eliitin panokset tässä pelissä.

Lisää aiheesta täällä.

Keinottelijat mädättävät nälkäisten leivän

Eilen pomppasi netistä päin naamaa Nordean suuri ja kallis mainos, jossa sanottiin suurin piirtein näin: Älä anna inflaation syödä varallisuuttasi. Sijoita elintarvikkeisiin.

Kaikki tämä keinottelu on poissa nälkäisten suusta. Kun elintarvikkeilla keinotellaan, se tietää väistämättä ruuan hintojen nousua. Eikö tämä jos mikä ole täysin moraalitonta.

Ruualla käytävä futuurikauppa on ottanut jo kylvämättömänkin sadon rahastukseensa.

Ilmeisesti nyt ollaan jälleen houkuttelemassa myös piensijoittajia ruuualla tapahtuvaan keinotteluun, mistä seurauksena saattaa olla seuraava kupla, jolla myös tuulipukukansalta rahastetaan taskut tyhijksi.

Keinottelun kohteena oleva ruoka mätänee siiloissa ja varastoissa samaan aikaan, kun ihmiset kuolevat nälkään ja kärsivät aliravitsemuksesta.

”Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen. Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää. Ongelmana on toisaalta pidetty myös halpojen elintarvikkeiden myyntiä kehitysmaihin, joiden omat viljelijät ovat joutuneet lopettamaan viljelyn vaarantaen näin paikallisen ruokaturvan.” Näin tietää kertoa Wikipedia.

Eikö ihmisiä hävetä enää mikään?

Tappakaa leipäjonot

Erilaisissa blogeissa ja palstoilla kuin kahvipöydissäkin on viime aikoina kuulunut itkua ja hammastenkiristystä leipäjonojen takia. Voi kuinka ne häiritsevätkään kunnon kansalaisia!

Nämä häätäjät eivät ota ollenkaan huomioon, että leipäjonojen on oltava siellä missä köyhät ovat eli keskuudessamme. Eihän vanhaa ruokaa sisältävää ruokakassia kannata lähteä kauempaa hakemaan eikä siihen edes kaikilla ole varaa. Maalaisjärkeä kehiin armottomille.

Olli Sademies ehdotti, että leivän jakelu pitäisi siirtää Kalliosta eduskunta talolle ja sen rappusille. Kannatan ajatusta. Ehkä joku taiteilija voisi järjestää ainakin tällaisen performanssin uusien kansanedustajien iloxi ia oppentuksexi. On helppo päästä eroon leipäjonoista, kun säädetään sellaisia lakeja, jotka poistavat köyhyyden. Siihen tarvitaan vain tahtoa.

Eräs toinen ystäväni sanoi, että enemmän haittaa kuin leipäjonoista, on niistä pällistelijöistä, jotka tulevat uteliaina katsomaan ketkä siellä jonottavat. Ehkä nämä onnettomat hyvät käyvät hakemassa sieltä itsetunto-botoxx-piikkiä oman köyhän ja roikkuvan sielunsa kohottamiseen.

Elämme armottomia aikoja.

Kymmenen käskyä

Nauti elämästä.
Mitä se on: Kaikki meidät täältä vaaka-asennossa viedään pois. Miksi
murehtisit turhia? Anna paksukalloisten pölkkypäiden surra.

Katsele ympärillesi. Kerää vaikutelmia.
Mitä se on: Jokainen kokemus, jokainen muisto, jokainen kolaus ja kuva
ovat rikkautta, jonka keräät tukkasi alle eikä kukaan voi sitä
koskaan sinulta viedä.

Käytä mielikuvitustasi. Valehtele.
Mitä se on: Sinun totuutesi on sinun. Muilla on omansa. Jokainen pitää
kiinni omastaan, pidä sinäkin omastasi. Absoluuttista totuutta ei ole.

Pakene henkesi edestä. Juokse.
Mitä se on: Vain pakenemalla voi löytää rantoja, joita ei ole merkitty
mihinkään karttoihin. Kun vauhti kiihtyy tarpeeksi, liike lakkaa ja
olet ikuisuudessa.

Älä jää kiinni. Etsi totuutta.
Mitä se on: Jos hidastat ja annat toisten määrätä, voit menettää
itsesi. Aina on niitä, jotka pitävät sinua rikollisena ja
väärinajattelijana teitpä mitä tahansa.

Puhu niin että sylki roiskuu kuin ensimmäisen vuoden teatteriopiskelijalla.
Mitä se on: Puhuminen on tärkeää. Ilman sitä, et ymmärrä eikä sinua
ymmärretä. Seinille kannattaa puhua, ne eivät väitä vastaan.

Elä tässä ja nyt. Nouse kapinaan.
Mitä se on: Maailma pitää muuttaa ja se ei muutu ilman tahtoa.
Pisarat hiovat kiven. Nuorena puu on taipuisa eikä katkea. Vanhat puut
ovat kovia ja murtuvat. Kaipaa ja unelmoi äläkä koveta itseäsi.

Ota elämä vakavasti: Kiroile, pilkkaa ja ilku.
Mitä se on: Kiroilemalla, ilkkumalla ja pilkkaamalla pääset asioiden
olemukseen. Saat selville, mitä maailma on syönyt ja juonut, mitä se on paskantanut.

Tee työtä ilolla ja antaumuksella.
Mitä se on: Jos ei kykene tekemään työtä ilolla, on parempi kerjätä
kauppojen rappusilla ja kävelykadulla. Työ pitää sisällään ilon. Kaiken, minkä annat,
saat tuhatkertaisena takaisin.

Käy päin kuolemaa pelkäämättä nauraen.
Mitä se on: Naura itsellesi. Naura muille. Naura asioille. Naura
otuksille. Nauru muuttaa kaiken kullaksi.

Terveisiä Helssingistä!

Kun oli niin kaunis ilma, lähdimmekin Hyvinkäältä omalta haudaltamme Vappujuhlia katsomaan ihan pääkaupunkiin asti. Matkaamme saatteli Martti Innasen Helsinkiläisten laulu.

Pysäköimme auton kaupunginteatterin eteen, missä tilaa oli runsaasti. Vastamme marssi pieni joukko punalippuja kantavia kommunisteja ja Kalle Kuittinen. Kalle oli entisensä: - Minulle tärkeintä on kansainvälisyys ja rauha, hän sanoi. Kättelimme ja jatkoimme eri suuntiin. Jotenkin tunnelma oli absurdi.

Hakaniemen torilla demareiden ja vasemmistoliiton yhteisessä vappujuhlassa ilo oli ylimmillään, kun saavuimme paikalle. Harri Saksala esitti juuri kuntatyöntekijöiden laulua: ”Meitä ei kukaan voi koskaan erottaa. Ikuinen tämä liittomme on.”

Seuraavaksi hän lauloi ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen ehkä vieläkin sopivamman laulun: ”Viiltää, viiltää nyt suru sydäntäni viiltää. En usko sanaa mä muidenkaan, kun sulta valheen saan.”

Kuuluttaja kertoi yleisölle, että torilla oli 10 000 ihmistä. En tiedä millä matematiikalla porukka oli laskettu, mutta kai se pitää uskoa, kun sanotaan. Kovin oli harmaata väki ja vanhaa kuten minä. Enemmistö oli luultavasti demareita herrojen lakkimuodista päätellen.

Sitten puhui Paavi Arhinmäki, joka aloitti reippaasti: Vaalit voittivat demokratia ja perussuomalaiset. Katsoin parhaimmaksi lähteä.

Hakaniemen rannassa kommunistien juhla oli jo ohi. Yksinäinen kirjamyyjä katsoi taivaalle. Lavalla musisoi pari soittajaa.

Mutta ei se mitään. Taas on mentävä. Miehet oottaa metsässä.

Tästäkin huolimatta hyvää vapun jatkoa.

Kun sanatkin varastetaan

Pyydän nyt heti aluksi anteeksi niiltä lukijoiltani, jotka eivät pidä siitä, että minä vien heidät Intiaan. Olen taas katsonut Kravun kääntöpiiriä ja lukenut intialaista kirjailijaa Arundhati Royta.

Kravun kääntöpiirissä kerrottiin Kalkutan kosteikosta, johon virtaavat kaikki ihmisten jätteet ja myös teollisuuden päästöt. Siinä jäteviemärissä kasvatetaan suuret määrät kaloja ja vihanneksia. Haju on sanoinkuvaamaton, mutta niin kuin Arundhati Roy sanoo: Intiassa on väärin, jos joet laskevat mereen. Vesi menee ikään kuin väärään paikkaan ja hukkaan.

Maahan rakennetaan viivasuoria moottoriteitä, jotta uudella pikkuautolla päästäisiin ajamaan edestakaisin. Nano on hallituksen lahja tai lahjus uudelle keskiluokalle niin kuin Folkkari aikoinaan kansallissosialisteille. Hitlerin radion, josta voi aina kuulla suuren johtajan äänen, on korvannut Bollywood ja sen tarjoilema oopiumi.

Kaikkialle rakennetaan patoja, louhitaan, kaivetaan, rouhitaan, ryövätään, rakennetaan ja ryöstetään. Puskutraktoreilla työnnetään köyhät kaatopaikkojen päälle ja slummeihin. Heidät näännytetään nälkään, koska heidän maansa sijaitsevat uuden taivaskansan rikkauksien päällä. Köyhät kelpaavat korkeintaan mikrolainojen mannekiineiksi ja kuten suomalainen brändin tekijä sanoi: Köyhiä, mutta onnellisia.

Tätä he kutsuvat kehitykseksi, kasvuksi ja edistykseksi. Se on taloudellista determinismiä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Se on kasvua, jonka vastustajien sanotaan olevan epäisänmaallisia ja kehityksen vastustajia. Ne jotka puhuvat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä ovat edistyksen vihamiehiä.

Roy sanoo asian vielä pelkistetymmin: Kasvuun liittyy vaatimus kansallisesta eheydestä ja edistyksestä, mikä suoraan sanottuna tarkoittaa vapaakauppaa ja fasismia.

Minäkin esitän nyt postmodernin kysymyksen voiko Auschwitzin jälkeen olla runoutta. Viekö todellisuus voiman eeppiseltä kerronnalta. Pitäisikö palata runouteen ja tiiviiseen sanomaan. Vai pitäisikö ulvoa kuin susi, jotta tulisi kuulluksi.

Jolla on sana sillä on valta. Juuri siksi meidän sanamme yritetään täyttää uusilla merkityksillä. Juuri siksi luodaan uusia sanoja, jotka täytetään vanhoilla merkityksillä. Sanoilla meitä johdetaan ja sanoilla meitä manipuloidaan.

Osmanien Turkissa tekemässä kansanmurhassa (jota ei ole vieläkään tunnustettu) tapettiin puolitoista miljoonaa armenialaista. Juuri ennen sitä Anatoliaan kerrottiin laskeutuneen valtavia heinäsirkkaparvia. Niitä pidettiin pahan enteenä ja sitä ne olivatkin.

Turkissa asia on edelleen tabu. Kun runoilija Hrant Dink rikkoi hiljaisuuden 2007 hänet tapettiin. Tämän teon suorittaneet valkolakit juhlivat yhä Turkissa. Tappouhkauksia ovat saaneet myös Orhan Pamuk, Elif Shafak ja monet muut, jotka ovat sanoneet, mitä ei pidä sanoa. Ajatelleet, mitä ei saa ajatella.

Olen juuri tullut vaarini haudalta Tavolan metsästä. Hänet haavoitettiin ja otettiin kiinni vapunpäivänä vuonna 1918. Hänet teloitettiin viisi päivää myöhemmin ja sotkettiin suohon. Hänen ainoa rikoksensa oli kuuluminen työväenyhdistykseen. Kun keskustelin asiasta suomalaisen natsin kanssa, hän sanoi minulle: Kerro, missä se hauta on, niin minä käyn kusemassa sille.

Arundhati Roy päättää esseensä Kuuntelen heinäsirkkoja: Kansanmurha, kieltäminen ja juhlinta sanoihin:

”Tukahduttaa”, ”Rampauttaa”, ”Virus”, ”vitsaus”, ”Eliminoida”, ”Nitistää”. Kyllä vain, joukkotuhonnan ajatus on ilmassa.

Ja ihmiset uskovat, että kun he joutuvat alttiiksi joukkotuhonnalle, heillä on oikeus pitää puoliaan. Se on ehdottomasti tarpeen.

Ehkä he ovat kuunnelleet heinäsirkkoja.”

Hyvää Vappua!

Ahdasmielisyys voitti - demokratia hävisi

Varsin usein on vaalien jälkeen kuultu tyhjänpäivänen väite: Demokratia voitti.

Mutta onko näin? Voidaanko kutsua demokratian voitoksi sitä, että ahdasmieliset voittivat. (Hitlerkin voitti vaaleissa.)

Tähän kilpistyy suomalainen demokratia: ”Viime sunnuntaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saapuivat televisioituun haastattelutilaisuuteen Helsingin Musiikkitaloon. Kahdeksan rekisteröidyn pienpuolueen edustajille kutsua ei lähetetty. Köyhien asialla -puolueen johtaja Terttu Savola saapui kuitenkin paikalle, mutta hänet vietiin Helsingin Kisahallin putkaan.” Näin asiasta kertoi Hymy.

Media teki gallupeineen ankaraa kampanjaa suosikkiensa puolesta ja tavoitteena oli koko vasemmiston hävittäminen.

Demokratia ja parlamentarismi eivät ole sama asia. Demokratia on muoto, joka ei kerro vielä mitään sen sisällöstä.

Jos otetaan huomioon median myötämielisyys, vaalirahoituksen suuret erot ja äänestysprosentti, lukemat asettuvat varsin erilaisiin suhteisiin. Ne, jotka nyt riemuitsevat olevansa enemmistö, eivät sitä todellisuudessa ole.

Näkemys demokratiasta vain jonain äänestystuloksena on varsin ohut käsitys itse asiasta. Tämä on sanan demokratia kovertamista tyhjäksi sen merkityksestä.

Missä on taloudellinen demokratia? Kun demokratia ja vapaat markkinat sulautuvat yhteen ahneeksi eläimeksi, jonka lyhyt ajatus on vain voittojen maksimoiminen, on demokratia kaluttu luita myöden ja luitakin jo jauhetaan.

Ennen kuin on liian myöhäistä, ihmisten pitäisi taistella takaisin demokratia. Nykyinen demokratia on vain irvikuva demokratiasta. Ja kysyä sopii, voiko hallitus, joka ajattelee vain omaa lyhytnäköistä selviytymistään ja kvartaalin mittaisen aikavälin hyödyn repimistä, tarjota todellista demokratiaa.

Nykydemokratiaa tarkasteltaessa pitäisi myös muistaa, että maamme itsemääräämisoikeus on siirretty kauas ihmisistä ja eduskunnasta on tullut lähes kumileimasin.

Todellinen demokratia on ihmisten välistä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan kaikilla aloilla. Todellinen demokratia tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa.

Unkarin romanit ahtaalla

Näin otsikoi Maailman kuvalehti Miikka Tervosen artikkelin.

Ja lehti jatkaa: ”Halvaantunut talous ja poliittinen kriisi ruokkivat väkivaltaista äärioikeistoa Unkarissa.

"Missä tämä julkaistaan? Ai Suomessa? No hyvä, se on riittävän kaukana", toteaa Blanca, rähjäisessä Lyukóbányan esikaupungissa Pohjois-Unkarissa asuva romaninainen. "On hyvä asia jos Suomessa kuullaan, mitä täällä tapahtuu!"

Viimeisen vuoden aikana Blanca perheineen on muiden Unkarin romanien tavoin elänyt kasvavan pelon ilmapiirissä. Samaan aikaan työttömyys on Lyukóbányan kaltaisilla romanien asuttamilla alueilla noussut lähes sataan prosenttiin.

"Suurin ongelma on yleistäminen. Elimme me miten tahansa, romanien otsaan lyödään sama rikollisen ja lapsilisien väärinkäyttäjän leima. Välit unkarilaisiin ovat huonontuneet jatkuvasti, ja nyt pelkäämme jo henkemme puolesta", Blanca kertoo.

Viimeisten puolentoista vuoden aikana Unkarin romaneihin on kohdistunut runsaasti väkivaltaisia hyökkäyksiä. Ihmisoikeusjärjestö European Roma Right Centren julkaiseman raportin mukaan polttopulloilla, ampuma-aseilla, käsikranaateilla ja teräaseilla tehdyissä hyökkäyksissä sekä pahoinpitelyissä on kuollut ainakin yhdeksän ja haavoittunut 20 romania.”

Tämäkö on se Eurooppa, jonka me haluamme? Miksi asiasta vaietaan? Miksi tämän sallitaan tapahtuvan? Toistaako historia itseään?

Lisää aiheesta täällä.

Kapitalismin saavutus: Joukkoitsemurha

Eilen illalla katselin Ylen Teemalta matkaohjelmaa Kravun kääntöpiiriltä. Siinä brittiläinen tv-juontaja ja kirjailija Simon Reeve kiertää maailmaa näillä leveyksillä. Tällä kertaa matka vei öljymiljardeilla rakennettuun Dubaihin, joka on maailman rikkaiden leikkikenttä jättiläismäisine rakennuksineen.

Kaupunkia on rakennettu kohti korkeuksia, mutta myös meren pinnalle. Dubaissa ei ilmeisesti uskota kasvihuoneilmiön tuomiin tulviin ja vedenpinnan nousuun.

Ja kaikki tämä on syntynyt tuhansien ja taas tuhansien Intiasta ja Bangladeshista saapuneiden siirtotyöläisten voimin. Yhtiöt asuttavat näitä ihmisiä omistamissaan leireissä eikä palkkaa edes makseta. Ihmiset ovat orjia.

Nyt myös Dubai on kärsinyt lamasta, kun sijoittavat ovat vetäneet rahojaan pois maasta. Silti yhä edelleen siirtotyöläiset ovat vankeina Dubaissa. Työtä ei ole. Rahaa ei ole.

Heillä ei ole mitään. Heillä ei ole rahaa edes siihen, että voisivat palata kotimaihinsa. Paluun estää monesti myös se, että kotimaassa odottaa koronkiskoja, koska paremman elämän etsimiseen on lähdetty lainarahalla, johon on kiinnitetty koko omaisuus.

Jos velkojaan ei kykene maksamaan ihminen saatetaan tappaa tai vähintäänkin murskata hänen polvensa. Eikä tämäkään riitä. Koronkiskurit saattavat viedä hänen vaimonsa ja lapsena.

Näiden ihmisten oikeuksia ei puolusta kukaan ja koko maailma sulkee tältä asialta silmänsä, vaikka se on kaikkien tiedossa.

Ohjelmassa haastatellut miehet kertoivat, ettei heillä enää ole muuta toivoa kuin tehdä joukkoitsemurha.


Ohjelman voi katso kokonaisuudessaan täällä.