Suomi ja Paavo Arhinmäen kehnot selitykset

Terävä ja kova, mutta sininen on Pohjolan valo. Varjot mustia. Kylmä aurinko.

Pari viikkoa Bodenseellä ja on kuin palaisi niityltä Hannun ja Kertun synkkään metsään noidan mökille.

Parhaan ensiraportin Suomen asioista antaa posteljooni, joka nauraa räkättää Paavo Arhinmäen puheille: ”Vielä koskaan minun elämäni aikana ei ole köyhille annettu satasta. Ei koskaan minun elämäni aikana köyhät ole saaneet satasta. Niin se sanoi ja hullukin ymmärtää, että kun se sama raha otetaan muista tuista ja inflaatio syö loput, ei köyhälle jää käteen kuin mätä ja haiseva lahna. Ja mikä sen elämän aika sitten on?! Vähemmän kuin puolet minun elämäni ajasta. Parempiakin aikoja olen nähnyt”, halveksi posteljooni.

”Ja se Risikko omien puheittensa mukaan hyppi tasajalkaa, kun sai niin mieluisen ministerinpallin. Kyllä sillä palkalla kannattaakin jo hyppiä”, kirosi posteljooni, joka jakaa ylitöinään myös mainoksia saadakseen edes vähän voita leipänsä päälle. ”Siitäkin jää sitten entistä vähemmän korvausta, kun bensan hinta nousee ennätyslukemiin”, posteljooni kirosi: ”Taidan lopettaa, kun siitä ei nytkään saa kuin kaksikymppiä kuussa", hän raivosi.

Turussa avattiin radio ensimmäisen kerran ja pantiin heti kiinni, kun kuultiin ensimmäinen Zys, joka meillä sekuntiakin lyhyempi aikayksikkö.

Televisiouutiset ovat sietämätöntä katsottavaa Saksan ja vallankin Hollannin uutisten jälkeen, missä sentään pysytään tiukasti asiassa ilman hallituksen manipuloivaa pukinsorkkaa ja kulutukseen yllyttävää tekstimainontaa.

Suurin pettymys oli kuitenkin Vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen ilman mitään parannuksia köyhän elämään. Vanhuksien elämää vaikeutetaan huonontamalla Kelan lääkekorvauksia. Bensan ja öljyn hintojen korotukset nostavat elämisen kustannukset niin korkealle, ettei köyhä enää niihin yllä. Tästä näkee, että vasemmisto tietää vain kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa.

Kovin vaisuilta tuntuivat Paavo Arhinmäen moraliteetit todellisuuden rinnalla. Politiikka pitää kyetä perustelemaan tosiasioissa eikä moraalisilla peitetarinoilla vastuusta ja sen kantamisesta, joka parhaimmillaankin merkitsee vain omaa etua ja ministerin erinomaista palkkaa ja veronmaksajien rahojen jakamista mulle ja mun kaverille: ”Saavat ainakin Karkkiharmonikat vähän enemmän rahaa”, perusteli muudan edunsaaja vasemmiston hallitukseen menoa Claes Anderssonin aikaan.

Stalinismikin tuntuu edelleen olevan hyvissä voimissa, kun toisinajattelijoita uhkaillaan.

Ja paskat. Kiitti mulle riitti. Toivotan tovereille onnea valitsemallaan tiellä. Puolueesta en voi erota, kun en ole siihen koskaan kuulunutkaan. Hetken harkitsin liittymistä ennen vaaleja, mutta nyt on tilit selvät: Mitäpä minä heistä, kun eivät hekään minusta.

Libya: Ainoa Afrikan maa, jossa ei ole köyhyyttä

Haastattelussa Farag Ezzeddin, Suomessa 30 vuotta asunut ja työskentelevä libyalainen, jonka molemmat ja läheiset veljet taistelevat parhaillaan upseereina Gaddafin syrjäyttämistä vaativien joukoissa. Tämä Janus Putkosen tekemä haastattelu kannattaa lukea, jos haluaa tietää, mitä Libyassa tapahtuu.

Keskustelimme Libyan kansasta, sen tilanteesta, oikeuksista ja yhteiskunnasta laajasti. Haastattelijalle piirtyi kuva vauraasta ja hyvinvoivasta maasta, jonka rikkaudet sekä suuri koko ja arvokas sijainti ovat antaneet sille poikkeukselliset edellytykset rakentaa hyvinvointia aina näihin päiviin saakka. Maa on voinut hyvin myös Gaddafin hallinnon alla, vaikkakin lännen Libyalle asettamat pakotteet ja saarto ovatkin aika-ajoin tuoneet rajoitteita ja ongelmia.

Jokaisella libyalaisella on ollut oikeus mm. asuntoon, autoon, polttoaineeseen, ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen aina yliopistotasolle saakka. Maassa on taattu kaikille perustulo sekä työpaikka. Perustuslaillinen hyvinvoinnin ongelma on siis näyttänyt rajautuneen sananvapauden loukkauksiin, yksilönvapauden rajoituksiin sekä voimistuneeseen henkilökulttiin, jonka Gaddafi on luonut.


Aiheesta lisää täällä.

Miksi Syyria säästyy humanitaariselta avulta?

Poijat urhokkaat

Olen valinnut uutisen sattumanvaraisesti. Ylen Uutiset kertoivat 24.3.2011: Sairaalalähteiden mukaan Syyrian väkivaltaisuuksissa Daraan kaupungissa kuoli keskiviikkona ainakin 25 ihmistä. Aikaisemmin uhreja arvioitiin olevan kymmenen vähemmän.

Uutistoimisto Reutersin haastatteleman sairaalaviranomaisen mukaan kaikki sairaalaan tuodut vainajat olivat saaneet osumia luodeista.

Syyrian turvallisuusjoukot hyökkäsivät mielenosoittajia vastaan Daraan kaupungissa maan eteläosassa keskiviikkona.

Väkivaltaisuudet ovat levinneet kaupunkia ympäröiviin kyliin, joista tuhannet ihmiset ovat pyrkineet liittymään mielenosoittajiin.

Useiden lähikylien asukkaat pyrkivät liittymään mielenosoittajiin, mutta turvallisuusjoukot pysäyttivät heidät luodein.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsi Syyrian joukkojen väkivallan rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

Daraan väkivaltaisuudet ovat Syyrian hallinnon suurin haaste sitten 1980-luvun. Tarkkailijoita on hämmästyttänyt se, kuinka kansannousu on alkanut juuri Daraasta. Perinteisesti konservatiivinen seutu on ollut Syyriaa hallitsevan Baath-puolueen vahvaa kannatusaluetta.

Levottomuudet alkoivat viime viikolla, kun joukko nuoria maalasi seiniin hallinnon vastaisia graffiteja Daraassa. Nuoret vietiin salaisen poliisin vankilaan. Heidän vapauttamista vaatineet mielenosoitukset äityivät hallinnon vastaisiksi.

Olisiko syy, miksei Syyriaan ole lähdetty viemään tappavaa humanitaarista apua tässä:
”CIA factbookin mukaan Syyrian vuoden 2009 talouskasvu oli 5 % Syyrian talous on pääosin valtion hallitsema. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Pitkän tähtäimen talouskasvun rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula.

Syyrialla on maailman mittakaavassa melko vaatimattomat öljy- ja maakaasuvarat, mutta maan sijainti Välimeren itäpäässä on vahvistanut niiden merkitystä. Vuonna 2010sen öljyvarat arvioitiin 2,5 miljardiksi barreliksi ja maakaasuvarat 8.5 biljoonaksi kuutiojalaksi. Maassa on hyvä, kotimainen öljyputkiverkosto, joka johtaa kolmeen öljysatamaan Välimerellä. Irakin kanssa käydään neuvotteluja putkien jatkamisesta sen öljyalueille. Kaasua on tuotu Egyptistä Arabian kaasuputkea pitkin vuodesta 2008. Myös Turkin kanssa on tehty sopimus kaasun tuonnista. Neuvottelut Irakin ja Iranin kanssa ovat käynnissä.” Näin Wikipedia.