Eikö elämä olekaan pyhää?

Lopetin eilisiltaisen vaalitentin katsomisen, kun Soini aloitti militaristisen laukomisensa.

Juuri sitä ennen hänen hän oli arbortti-kysymykseen antanut oman vastauksensa. ”Elämä on pyhää. Elämä on pyhää”

Varsin hyvin tiedetään, että laittomien aborttien tekemisissä kuolee ja on kuollut paljon naisia. Soini ei tiettävästi ole nainen, mutta sovinistina hän haluaa päättää naisten puolesta.

Militaristina ja äärinationalistina hän kannattaa sotia, joiden käyttäminen ongelmien ratkaisemisen välineenä ei todellakaan ole elämän kunnioittamista.

Pasifistina minä vastustan sotaa ja väkivaltaa. itse en voisi aborttia koskaan tehdä, mutta annan ihmisille oikeuden päättää itse omista henkilökohtaisista asioistaan, koska en toisin kuin Soini, en ole totalitaristi.

Totalitarismi kuten myös äärimmäinen autoritaarisuus ovat tyypillisiä ominaisuuksia äärioikeistolle, jota Soini edustaa.

P.S. Ylen vaalikeskustelu oli sekava möykkä, johon oli valittu osallistujat gallup-kannatukseen vedoten. Varmaan meillä Suomessa kohta asetetaan hallituksetkin epämääräisten gallupkyselyjen perusteella. Miksi turhaan vaivata ihmisiä uurnille, kun Suomessa jo nyt vallitsee nepotismin värittämä puoluediktatuuri.

Mitä hulluus maksaa?

Kuva: Asunnottoman asunto New Yorkissa.

Pekka Visurin vasta ilmestyneessä kirjassa Maailman muutos ja Suomi kerrotaan Irakin sodan kustannukset Yhdysvaltojen osalta: ”Irakin sodankustannuksiin Yhdysvallat on käyttänyt budjettivaroista rahaa noin 900 miljardia dollaria, mikä ylittää Vietnamin sodan kulut. Tuohonkaan summaan ei ole sisällytetty kaikkia sodasta aiheutuvia menoja. Pelkästään 120 000 sotilaan ylläpito Irakissa maksoi vuonna 2008 lähes 12 miljardia dollaria kuukaudessa.

Sodan arvioidut kokonaiskustannukset yhdysvalloille ovat kohonneet 3000 – 4000 miljardin dollarin suuruusluokkaan, kun mukaan on laskettu suoranaisten toimintamenojen lisäksi haavoittuneiden hoitokulut ja veteraanien korvaukset sekä kaluston uusimistarpeet ja heijastusvaikutukset talouteen.”

Varsin suurpiirteisiä ovat arviot, mutta ne kertovat selvää kieltä suuruusluokasta.

Vuoden 2010 loppuun mennessä amerikkalaissotilaita oli kuollut Irakin sodan vuoksi noin 4 500 ja vakavasti haavoittuneita oli 32 000.

Ydin-lehdessä arvioitiin vuonna 2008 irakilaisia kuolleen jo yli miljoonan. Heistä suurin osa oli siviileitä.

Näin paljon kärsimystä ja hukkaan heitettyä varallisuutta, jolla varmaankin olisi ollut paljon käyttöä maassa, jossa lapsiperheitä asuu kaduilla pahvilaatikoissa.

Ja sitten Suomen porvarit vielä itkevät, kun eivät pääse mukaan sotimaan.



(Lähde: Pekka Visuri, Maailman muutos ja Suomi, WSOY 2011)

Uusi kennel

Ennen sanottiin mediaa vallan vahtikoiraksi. Nyt näyttää siltä, että siitä on tullut kennel.

Eilen tv:ssä nähtiin Uudenmaan vaalikeskustelu, missä osallistujina olivat kaikki porvaripuolueiden taistelu- ja verikoirat, yksi amerikanspanieli, vihreä vihikoira ja tietysti median ja porvarivallan ikioma sylikoira.

Sen kannatusta ei ole vielä edes vaaleissa mitattu, mutta media tekee kaikkensa, että Suomeen saataisiin ikioma oikeistopopulistinen puolue, jonka askelten kaiku on sama kuin muualla Euroopassa. Sen askelten kaiku on sama kuin ennenkin. Jäljet pelottavat.

Tällä asetelmalla media haluaa tietysti vaikuttaa sekä vaaleihin että vaalienjälkeiseen elämään.

Tästä asetelmasta näkee suoraan, ketkä ovat mieluisimpia kumppaneita porvareille ja taloudelliselle vallalle. Näistä koirista ei ole iloa työtätekeville eikä vähäväkisille. Tämä lauma puolustaa niitä, joilla ennestäänkin on ja jolle aiotaan vielä lisää antaa.

Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun lähtee äänestämään. Tätä kannattaa ajatella, kun äänestää.

Sanomattakin on selvää, että vasemmisto on ainoa todellinen vaihtoehto. Äänestämällä vasemmistoa, voi jokainen esittää todellisen protestin.

Vasemmistoliiton kelpo ehdokas Uudellamaalla on työmies, perheenisä ja työsuojeluvaltuutettu Iiro Arvola - 289.

Urbaania oveluutta

Jos tohtori Kiminkistä on uskominen, niin hoitotakuulaki merkitsee sitä, että takuulla ei hoideta.

Tilasin viime elokuussa hammaslääkärin ja jouduin jonoon, jonka päätä ei näy. Otin yhteyttä kunnallispoliitikkoihin, koska sairauteni vaatii hampaiden kunnossapitämistä. Aika järjestyi, mutta en sitä huolinut, koska periaatteisiini ei kuulu mennä takaoven kautta suhteita käyttämällä.

Joulunmaissa rupesin kyselemään, mutta vastaus oli sama: ei osata sanoa koska pääsen. Hoitaja vain antoi minulle neuvon, että pitää valittaa kipua, niin sitten pääsee heti. Miksi valittaisin, kun kipua ei ole? Ilmeisesti tällainen hoitokäytäntö palvelee vain yksityisiä hammaslääkäreitä, joilla ajoittain kuuluu olevan asiakaspula.

Olen myös pannut merkille, että lääkärit ovat keksineet uuden keinon välttää vastuuta. Kun tuli aika lopettaa lääkitys, kaksikin lääkäriä kertoi minulle, että yleensä tätä lääkettä ei oteta vuotta kauempaa tietyn operaation jälkeen. Jaa-ha. Minunko itse pitäisi siis ryhtyä lääkäriksi ja tehdä oma hoitopäätökseni ilman asianmukaista koulutusta.

Kun tiedustelin mahdollisuutta päästä hoitoon sydänoireiden takia, sain kahdelta lääkäriltä vastauksen: oireenmukainen hoito. Kun tiedustelin voisinko nyt saada oireenmukaista hoitoa, sain kirjallisen vastauksen, että missään papereissani ei lue, että minulle olisi luvattu oireenmukainen hoito.

Toisaalta lääkärit valittavat julkisuudessa sitä, että asiakkaat tulevat vastaanotolle valmiin diagnoosin kanssa. Ei siis hyvä sekään.

Tänään tohtori Kiminkinen rupatteli miesten kanssa, jotka valittivat lonkkasärkyjään. Leikkausta olisi ollut vailla. – No sehän tehdään, kun vain itse tulet siihen tulokseen, että nyt riittää, sanoi tohtori. Tähän potilas vastasi, että leikkausta hän on ajatellut, koska vaiva ei ainakaan odottamalla parane. Mihin Kiminkinen: ”Ei me sitä nyt leikkaamaan ruveta. Katsotaan vielä”. Just. Varsin rohkaisevaa.

Ehkä näissä tilanteissa sitten tarvittaisiin sitä urbaania oveluutta, jota arkkiatri Pelkonen suositteli ihmisille hoitoon pääsemiseksi. Urbaania oveluutta on valittaa, valittaa valittamasta päästyäänkin särkyä, kipua ja vitutusta tai turvautua takaoveen.

Mitä terveydenhuoltoon yleensä tulee, niin olen sitä mieltä, että se pitäisi olla kuntien verovaroilla järjestämää ja valvomaa. Jokainen täysjärkinen ihminen ymmärtää, että terveydenhoito ja vanhustenhuolto ei mitenkään voi tulla halvemmaksi, jos systeemin pitää koko ajan tähdätä voittojen maksimoimiseen. Tähän kun lisätään vielä pörssikeinottelijoiden tarpeet, niin yhtälö on mahdoton. Tällä systeemillä tyhjennetään sekä ihmisten kukkarot että kuntien kassat ja jätetään vielä kaiken kukkuraksi potilaat hoitamatta.

Ajatelkaa tätä, kun menette vaaliuurnille. Vasemmistoliitto on tässä asiassa varma vaihtoehto, koska se varauksettomasti kannattaa yhteiskunnan tuottamia palveluja. Uudellamaalla varma valinta Iiro Arvola 289.

Miksi he eivät tapa itseään?

On taas se aika, kun yksi jos toinenkin puhuva pää ilmaantuu tv-ruutuun selittämään, kuinka nyt pitäisi hyökätä sinne ja tänne. Amerikkalaisten kimppuun hyökätään jatkuvasti eri puolilla maailmaa, mikä tietysti antaa supervallalle oikeuden pommien kylvämiseen.

Kovin on vain valikoivaa huoli siviileistä. Kun Amerikka heittää pommeja Pakistaniin ja tappaa siviilejä, siitä ei puhuta mitään. Kun amerikkalaisten tukemat nukkehallitukset tappavat siviileitä, se ei kiinnosta.

Viimeksi tänä aamuna tv:ssä Ulkopoliittisen instituutin Carly Salonius-Pasternak murehti sitä, että suoalaisissa on liikaa haluttomuutta yhtyä sotimaan. Tarja Halonen näyttää hapanta naamaa, kun ei ole kutsua tullut. Verta pakkiin. Se olisi niin tuottoisaa ja ihanaa. Ihmettelen, mikseivät kaikki ihmiset, jotka sotaa himoitsevat eivät laita kypärää päähänsä ja tapa itse itseään.

Pentti Saarikoski kirjoitti aikoinaan pakinan nimimerkillä Nenä Kansan Uutisiin. Juoni oli suunnilleen se, että rakennetaan maailman hienoin ja kaikilla herkuilla varustettu pommisuoja. Annetaan hälytys. Ja kun maailman johtajat ja muut systeeminpyörittäjät tietysti etunenässä ryysivät suojaan, pannaan luukut kiinni ja kas: sodat on voitettu.

Oi Emma, Emma...

Kuvat: Muotoja ja Joan Miró

Posteljooni ei pidä nykytaiteesta. ”Ennemmin minä seinälläni katson vaikka niitä heinälatoja kuin sellaisia roiskeita, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Taiteen pitää olla esittävää, eihän siinä muuten mitään tolkkua ole. Apinoiden tekeleiltä näyttävät muut”, hän motkottaa.

Taiteessa posteljooni on samoilla linjoilla kuin Simo Toini kannattajineen.

Espoon Emmassa on parhaillaan näyttely, jossa on esillä Joan Miró ja seitsemän suomalaisen häneltä vaikutteita saaneen taiteilijan töitä.

Sielunveljeni 10v lähti kaveriksi katsomaan ja ainakin meillä oli hauskaa. Ihmettelemistä riitti. Yhtä veistosta piti katsoa pitkään vain sen takia, että sen nimi oli nainen, vaikka meidän mielestämme se oli selvästi mies.

Miron värit ja muodot vaelsivat vielä yöllä unissakin. Ja silmiin ne yltävät yhä.

Emma on hieno museo entisen WG:n kirjapainon tiloissa. Sinne mahtuu yhtä aikaa monenlaista näyttelyä ja tapahtumaa. Meitä tuurasi, sillä samaan aikaan sattui sirkustapahtuma: jonglöörejä, tanssijoita, klovneja ja iloista musiikkia, paljon lapsia ja melua. Lelumuseokin Emmaan mahtuu.

Ehkä kaikkein pisimpään viivyimme Juhani Linnovaaran taulun edessä, jonka Sielunveli heti tunnisti unen kuvaksi. Ilmeisesti sielunkumppanuutemme on sellaista lajia, että näemme myös toistemme unet.

Emmassa oli esillä myös Radoslaw Grytan massiivinen veistos ”Viimeinen ehtoollinen”. Se on mahtava, valkoinen, kattamaton pöytä, jonka ympärillä ei ole ketään.

Uusvennamolaisuus ja kansan pettämisen politiikka

Kuva: Johannes Heinonen (yllä)
Ja me herrat nauroimme niin (alla)

"Tekstitv:n uutisen mukaan Timo Soini tavoittelee hallitusneuvotteluissa lupaa vastaan äänestämiselle EU:n vakautusrahastoa koskevassa päätöksenteossa.

Näin Soini yrittää samaa hattutemppua, jota vihreät sovelsivat ydinvoimakysymyksessä: Hei mehän äänestimme vastaan, mutta halusimme mukaan päätöksentekoon.

Soinilta pitää nyt kysyä, mihin päätöksentekoon sinulla on jotain sanottavaa, kun koko toimintasi ruskea lanka on ollut EU:n vastustaminen. Missä EU, siellä ongelma, vieläkö muistat?"

Näin kirjoittaa blogissaan Kari Arvola ja jatkaa:

"Oppositiolla on vakautusrahastoa koskevassa suomalaisessa päätöksenteossa ratkaiseva rooli. Vakituisen vakautusjärjestelmän ja sen ydinosan EMS:n perustaminen tuo Euroopan unionin järjestelmään uuden, keskuspankkia paljon suuremman talouspelurin. Systeemiuudistus edellyttää Lissabonin sopimuksen uudistamista ja sen toteuttaminen ei eduskunnassa mene läpi yksinkertaisella enemmistöllä.

EMS:llä eli pysyvällä vakautusrahastolla tulee olemaan jatkuva ja käytännössä rajoittamaton lainananto ja -otto-oikeus, jonka avulla se pyörittää uusliberalistista rahakasinoa rahalaitosten hyväksi Euroopassa ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

Vähän kaihdan sanaa "uusliberalistinen", koska se on paljossa käytössä kulahtanut. Mutta valitettavasti on niin, että Suomen kokoomus, jota pääministeri peesaa, häärää EU:n talousministerien palavereissa hyvin aktiivisesti tarjoilemassa käyttöön nimenomaan tuon talouspoliittisen ajattelun kaikkia työkaluja.

Euroopan kaikkien palkansaajien ja varsinkin pienempituloisten etu olisi kulkea eräiden maiden velkaantumisongelmien ratkaisemisessa aivan toista tietä. Myös rahoittajat pitää saada vastaamaan teoistaan. Heikkoon jamaan halvan rahan politiikalla ajettujen valtioiden talouksille tulee luoda pitävä pohja oikean talouskasvun käynnistämiseen.

Suomen oppositiopuolueiden vastuusta enemmän täällä ja myös täällä.

Suomi juntan vallassa!

Olivat kuntien pystyttämät viralliset vaaliraamitkin saaneet sitten jo ensimmäiset täytteensä tuulten riepoteltaviksi.

Fiskarsissa ensimmäisinä olivat ennättäneet vihreät ja peruSSuomalaiset.

Uteliaana katsomaan poliittisesti aktiivinen kun olen. PeruSSuomalaiset olivat laittaneet tauluun oman valtakunnallisen junttalistansa. Sillä lailla he luottavat demokratiaan ja sen toteutumiseen kansalaisten tahdon mukaisesti.

Ihan niin kuin totalitaristit aina, on valta ehdokasasettelussa otettu puoluetoimiston käsiin. Siinä ne pönöttivät naamat, joita on käsketty äänestää kautta koko valtakunnan. Taustalla pelotteli palovaroitin.

Vihreillä oli käytössä sama metodi. Toisella puolella taulua olivat kulissipainot ja vilttiketju. Tien puolella kaksi pääehdokasta tarjoili jotain kakkua.

Niin kuin olen jo aiemminkin todennut, Suomessa vallitsee puoluediktatuuri. Pienet poliittiset klikit ohjailevat ehdokasasettelua ja juntta määrää jopa äänestysjärjestyksen.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava

Kuva: Ihminen tarvitsee voimaa.

On hyvä tietää joitakin perusasioita, kun energiantuotannosta on kysymys:

"Minusta näyttää siltä, että moni ei energiatalouden kokonaisuutta halua tai osaa hahmottaa.

Muutama perusyhtälö vaikuttaa taustalla: Mitä enemmän heikon energiatiheyden omaavia lähteitä energiasysteemi käyttää, sitä epätaloudellisempi ja kalliimpi on järjestelmä. Mitä enemmän verkkoon kytketään näitä alhaisen energiatiheyden lähteitä, sitä enemmän tarvitaan säätövoimaa (varavoimaa) ja sitä enemmän energian käyttö maksaa.

Eikä tämäkään riitä: Riittävän varakapasiteetin turvaamiseksi perusvoimalaitoksia joudutaan ajamaan vajaalla teholla, ellei vesivoimaa ole tai tuonti ei ole mahdollista. Saksan esimerkkiä kannattaa tutkia yli ja ohi Japanin ydinvoimahaaverin. Sen ympärillä kuohuva panikointi vie pohja järkevältä ajattelulta ja analyysiltä.

Tuulivoimalat ja aurinkopaneelit tuottavat vain ajoittain sähköä verkkoon. Ongelmia syntyy, koska verkossa pitää JOKA HETKI olla käyttöä vastaava kapasiteetti, joka sekunti sekunnilta kompensoi paneelien, tuulivoiman ja muiden pienvoimaloiden verkkoon syöttämän sähkömäärän vaihtelut, vajauksen tai loppumisen kokonaan. Tarvitaan nopeasti käyttöön saatavaa varakapasiteettia. Se voidaan turvata Suomessa vesivoimalla, kaasu- ja öljykäyttöisillä voimaloilla, hiilivoimalla ja sähkön tuonnilla.

Tässä ei ole kysymys vain SIIRTOVERKOSTA, vaan valtavasta SÄÄTÖTEKNISESTÄ ongelmasta, mutta samanaikaisesti siis myös perusvoimalakapasiteetin vajaakäytöstä. Siksi tuulivoiman jättimaassa Saksassakaan ei tuulivoiman rakentamisen, taikka valtavilla rahasummilla tuettujen aurinkosähköpaneelien lisäämisen vuoksi ole ollut mahdollista sulkea yhtään hiilivoimalaa.

Säätövoiman olemassaolo on näin ollen pakollista ja sen tarve kasvaa. Jokainen muodikas merituulivoimala merkitsee lähes vastaavan säätövoimakapasiteetin varmistamista. Käsitys tarvittavan kapasiteetin prosenttiosuudesta vaihtelee, Saksassa se on yli 90, meillä tässä vaiheessa alle 50 prosenttia. Tuulivoiman osuuden kasvaessa prosenttiluku kasvaa. Tätä taustaa vasten on mahdollista ymmärtää, miten vaikeaa on KORVATA esimerkiksi verkosta poistettavat ydinvoimalat tuulivoimalla. Tuulivoima ei ole perusvoiman vaihtoehto.

Kyse ei ole vain sähkön määrästä, vaan myös sähkön laadusta eli jännitteen ja värähtelytaajuuden pitämisestä täsmälleen sallittujen toleranssien puitteissa. Kapasiteettia sähköntoimittajat pyrkivät varmistamaan rakentamalla oman kapasiteetin ohella rajojen yli ulottuvia siirtoverkkoja kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin.

Jos esimerkiksi 20 000 MW sähkötehoa putoaa eurooppalaisessa verkossa pois, alenee vaihtovirran värähtelytaajuus 1 hertsin verran. Näin voi tapahtua esimerkiksi myrskyn pysäyttäessä Pohjanmeren tuulivoimat. Stabiliteetti edellyttää vaihtovirran taajuuden säätämistä sadasosahertsin tarkkuudella. Taajuusvaihtelut aiheuttavat esimerkiksi tietokonejärjestelmien kaatumista ja ennalta arvaamattomia ongelmia mm. teollisuuslaitosten ohjausjärjestelmissä.

Vaikutuksia on myös toiseen suuntaan. Kun säätövoima esimerkiksi verkossa tapahtuneen oikosulun vuoksi kytkeytyy päälle, siitä saattaa aiheutua toimivan tuulivoimalan tai kokonaisen voimalaryppään kytkeytyminen pois tuotannosta. Tämä on niiden ohjausjärjestelmien ongelma.

Peruskuormavoimalat yhdessä keski- ja huipputehovoimaloiden kanssa syöttävät Saksassa virtaa verkkoon 750 000 megawatin kokonaiskapasiteetilla. Suunnitteilla ja rakenteilla olevat merituulivoimalat ja nykyiset myllyt täydennettynä aurinkopaneelien verkkosähköllä tuottavat yhteensä 70 000 megawatin tehon. Vastaava säätövoima pitää olla joka hetki käytettävissä ja joka puolella maata.

Tuulivoiman saanti vaihtelee vuorokauden ajasta ja tunnista toiseen, myös vuodenaika ja säätila vaikuttavat olennaisesti. Aurinkosähkön saannin rajoitukset ovat itsestään selvät. Jos nämä ns. uusiintuvat lähteet kattavat kokonaistuotannosta runsaasti alle prosentin, verkon ongelma on suhteellisen pieni. Mitä suuremmasta prosenttiosuudesta puhutaan, sitä vaikeammaksi muuttuu säätövoimaongelma ja sitä kalliimmaksi muodostuu sähköenergian tuotanto kokonaisuutena.

Saksan tuulivoiman asennettu kokonaisteho oli v. 2009 n. 23000 MW. Tuulisähköä saatiin 1492 tuntia eli 17 prosenttia ajasta. Tuulisystteemin nimellistuotto vuodessa oli 201500 GWH, mutta saanti käytännössä tuo 17% eli 37772 GWH. Tuulisähkön osuus koko sähköntuotannosta Saksassa on noin 6,6 prosenttia. Tätä sietää rauhassa mutustella." Kari Arvola

Perussuomalaisten vaaliopas

Kuva: Lehtineekeri

Tämän jos joku puolueuskollinen sitten tunnistaisi ja tunnustaisi? Että näinkö se vaalivoitto aiotaan saada. Eilen kyllä tuuli jo riepotteli vaalimainoksia huiskin haiskin Tammisaaren tiellä. Eipä tästä sen kummempaa voi ajatella kuin että on tuulesta temmattu.

Media ja vaaliteemat

Ehdokkaiden tulee olla aktiivisia ja ottaa tiukka aloite uutisointiin. Ehdokkaiden tulee tarjota medialle näkemyksiään uutisina säännöllisin väliajoin, toisto on tärkeää, ja kun tarpeeksi monta kertaa uutista tarjoaa, kyllä sieltä menee jotain aina läpikin.

Ehdokkaiden tulee korostaa seuraavia aihealueita: nykyisen hallituksen politiikan virheet, EU:n virheet, pakkoruotsin vastustaminen ja maahanmuuton vastustaminen. Seuraavan hallituskauden tavoitteina on tähdennettävä: työllisyyden lisäämistä, kehitysavun leikkaamista (talous tasapainoon!), vähätuloisten aseman parantamista, lyhyesti sanottuna: Perussuomalaiset haluavat Perusasiat kuntoon!

Ehdokkaiden tulee välttää seuraavia aihepiirejä: oma seksuaalinen suuntautumisensa, uskonnollinen vakaumuksensa ja puolueen johdon henkilökohtaiset asiat. Ydinvoimaa, verotusta ja ulkopolitiikkaa käsitteleviä kysymyksiä ehdokkaiden toivotaan käsittelevän harkiten ja niukoin sanavalinnoin. Ehdokkaan kannattaa asiakysymysten sijasta nostattaa vaalihenkeä ja äänestysintoa pitäytymällä vain edellä mainituissa aihepiireissä. Puhukaa kansan kielellä kansan parissa, kannustakaa äänestäjiä itse näkemään epäkohdat ja kysykää aina: onko se oikein, ovatko valtapuolueet toimineet oikein?

Jos löydätte vaalikentiltä kovan kohtalon kokeneita äänestäjiä, informoikaa puoluetoimistoa. Näitä tapauksia käytämme kampanjoinnissa esimerkkeinä hallituksen politiikasta. Ehdokkaiden toivotaan perehtyvän esille nostamiinsa asioihin, mutta ei kukaan voi tietää kaikesta. Tällöin suositellaan vastausta: puolueesta löytyy vankkaa asiantuntemusta tähänkin kysymykseen, kaverilta voi aina kysyä!

Ehdokkaiden toivotaan osallistuvan erityisen aktiivisesti ns. sosiaalisessa mediassa: blogeissa, keskustelupalstoilla, facebookissa jnejne. Kannattaa tarjota näkemyksiään myös nk. negaation kautta eli vastustapuolueiden näkemykset kyseenalaistamalla, tämä on todettu erityisen tehokkaaksi menetelmäksi. Sosiaalisen median valvonta ei ole kovin tehokasta, siksi viestimme saavat julkisuutta maksimaalisesti kun yhdistämme voimamme

Kauppaa lahjonnan voimin

Nyt löysin Ylen Areensta ohjelman, josta kirjoitin eilen otsikolla Evan ja Adamin kuksiminen. Toivottavasti mahdollisimman moni katsoo dokumentin. Siinä kerrotaan, miten korruptio toimii. Miten hankalaa on sen kitkeminen. Ja miten röyhkeää ja hävytöntä se on.

Korruptio liittyy myös terrorismin vastaiseen taisteluun.

Ohjelma katsottavissa täältä.

Korruption syy on Evan ja Adamin kuksiminen

Kuva: Sota on barbariaa.

Korruptio johtuu siitä, että piru johtaa harhaan, sanoi englantilainen aatelinen. Se johtuu siitä, että Adam ja Eva kuksivat paratiisissa, sanoo saudi. Heidän mielestään lahjonnassa ja korruptiossa ei ole mitään vikaa. Nämä lausunnot kuultiin tv-ykkösen lähettämässä dokumentissa Kauppaa lahjonnan voimin (2009)

Samassa ohjelmassa kerrottiin myös millaista on lahjonta, kun aseita vaihdetaan öljyyn. Siinä lentokone ei paljon paina. Miljoona dollaria kun mahtuu salkkuun ja 200 000 euroa povitaskuun.

Ohjelman mukaan pientä ja keskisuurta korruptiota voi valvoa, mutta ylhäisiä koskevat eri säännöt. Tätä varten lainsäädännössä on musta aukko, johon tiedot katoavat. Tutkijoita haittaavat uhkailut, joiden mukaan henki on halpaa.

Tärkeintä on muistaa 11. käsky, joka kuuluu: Älä jää kiinni.

Velton veltot vastaukset - perussuomalaista taktiikkaa

Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ei ole totuttu keskusteluun.

Äänestäjät kyllä saavat kustantaa koko Arkadianmäellä istuvan kaksisataapäisen hirviön kuluineen päivineen, mutta kysyä ei saa. Pitää vain koko ajan selkään taputtaa.

Hyvin nopeasti kansanedustajat lopettavat puhumisen, jos kysyjä tekee vaikeita kysymyksiä tai on edustajan kanssa eri mieltä. Tämän maantavan ovat oppineet nopeasti myös maahanmuuttajaehdokkaat, kuten vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj (kok). Puolueethan näitä klooneja kouluttavat eikä erotu juuri toisestaan toinen.

Näin politiikasta on entistä enemmän tullut pelkkää spektaakkelia ja sirkusta. Näin kaikenlaiset turhat julkkikset ja muut typerykset ovat päässet eduskuntaan torkkumaan ja viiksiään sukimaan.

Vaalien alla on sitten pakko kuitenkin jalkautua näiden hyödyllisten idioottien keskuuteen syöttämään heille pajunköyden lisäksi ilmapalloja, halpaa makkaraa ja hernesoppaa. Ja perästä kuuluu.

Viimeksi yritin saada aikaan keskustelua peruSSuomalaisten Pertti Veltto Virtasen kanssa. Kun hänellä ei ollut esittää kunnollisia veropoliittisia vaihtoehtoja, hän turvautui herjaamiseen. Tässä pieni näyte:

”Enkä missään nimessä halua antaa kaikkia kortteja käteen kaltaisellesi vastuunpakoilijalle ja syyllistäjälle . Tyydy omaan kiukkuusi - marinoidu omiasi puoluaselevassa "vihanliemessäsi"! Eikö tämä nyt ollut selkeästi sanottu - tätä voit lainata - etkä "mukamas minun lainauksiani" joita itse kääntelet ja vääntelet". Ja tosiaan metodisi on sosiaalipsykologissa tunnistettu "Fasistinen metodi" - eli esimerkkinä se kuinka "sairastuttavassa perhepiirissä" äiti kääntää lapsen sanat jatkuvasti oman mielensä mukaan toiseksi mitä lapsi tarkoittaa - ja sitten syyttä lasta omasta tulkinnastaan!"

Voi lapsi raukkaa!

Keskustelu kokonaisuudessaan on luettavissa täältä:

Kuvat järkyttävät

Maanantaina (21.3.2011) ilmestynyt Der Spiegel paljasti, että amerikkalaiset ovat surmanneet afganistanilaisia ilman syytä. Sotilaat myös poseerasivat kuvissa surmaamiensa ruumiiden vieressä. Lehden julkaisemat kuvat järkyttävät.

Englantilainen fyysikko ja kirjailija C.P. Snow on sanonut: ”Ajatellessamme ihmisen pitää ja synkkää historiaa huomataan, että tottelemisen nimessä on tehty hirvittävämpiä rikoksia kuin kapinoinnin nimessä.”

Järjen ääni

Kun jo Suomessakin, jopa julkisuudessa, on alkanut kannunvalanta siitä pääsevätkö suomalaiset nuoret miehet hornetteineen tositoimiin. Onneksi sentään tänään aamu-tv:ssä kuultiin järjen ääni. Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri sanoi selvin sanoin, että nyt on jo ylitetty Libyassa sodan kynnys, kun on alettu taistelu maavoimia vastaan. Kysymys ei enää ole mistään lentokiellosta.

Visurin mukaan kapinat ja kansannousut Arabimaissa ovat osoitus siitä, että näiden maiden kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen lännen liittolaisina toimivista hallituksistaan. Kysymys ei siis ole pelkästään Libyasta.

Visurin mukaan vallan painopiste maailmassa on muuttumassa lännestä itään. Venäjä, Kiina ja Intia eivät ole olleet halukkaita hyökkäyksiin niin kuin tiedetään.

Suomen edun Visuri näki olevan rauhassa Euroopassa ja rauhassa vallankin pohjolassa. Suomen etu on myös pitää hyvä välejä sekä Saksaan että itään.

Naton kumppanuus ei Suomea velvoita mihinkään.

Yhdysvaltojen ja Libyan suhteista

”Länsivaltojen ja Libyan yhteiselo alkoi toisen maailmansodan jälkeen myötäsukaisissa merkeissä. Britannia asetti tähän entiseen Italian siirtomaahan kuninkaaksi länsimielisen emiirin Idrisin, ja Yhdysvallat sai ilmavoimilleen tukikohdan. Vuonna 1959 maasta löydettiin öljyä, ja rutiköyhä maa alkoi vaurastua nopeasti. Varallisuus kuitenkin jakautui hyvin epätasaisesti ja johti vakavaan korruptio ongelmaan. Maan hallitsemismuoto oli käytännössä diktatuuri. 1960-luvulla arabinationalismi nosti päättään ja vanhan kuninkaan päivät olivat luetut.

1.9.1969 ryhmä nuoria upseereita Muammar Gaddafin johdolla suoritti lähes verettömän vallankaappauksen. Yhdysvallat katsoivat voivansa luopua lentotukikohdastaan, kunhan öljyn takia tärkeät kauppasuhteet säilytetään. Yhdysvallat jatkoi Libyassa armeijan kouluttamista ja tarjosi muutakin tukea, sillä Gaddafi nähtiin erinomaisena esteenä Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvulle maassa. Gaddafi aluksi myös toimi Yhdysvaltojen intressien mukaisesti vastustaen Neuvostoliittoa monin eri tavoin mm. sitoutumattomien maitten järjestössä.

Pikkuhiljaa vaikeuksia alkoi kasaantua maiden suhteille. On mahdollista, että Gaddafin toteuttama öljyteollisuuden asteittainen kansallistaminen kirveli eniten. Häntä pidettiin ehkä myös liian itsenäisenä ja vaikeasti kontrolloitavana. Myös Gaddafin asenne Israelia kohtaan oli jyrkkä. Yhdysvallat alkoivat suunnitella Gaddafin syrjäyttämistä. 70-luvulla päämäärän saavuttamiseksi junailtiin hankkeita yhdessä Libyan naapurimaiden Egyptin ja Sudanin kanssa. Ranska puolestaan kiisteli Libyan kanssa Tshadin maaperältä käsin. Yhdysvaltojen muuttuessa vihamieliseksi Libya lähestyi itäblokkia.”

Tästä lähtien USA on syyttänyt Libyaa milloin mistäkin. ”Yhdysvallat jatkoi nokittelua Libyan kanssa käyttämällä Välimeren laivastoaan provosoivasti. Sattui useita välikohtauksia, joissa libyalaisia hävittäjiä ammuttiin alas. Jokainen tapaus merkitsi kannatuksen lisäystä presidentti Reaganille. Suunnitelmat Gaddafin varalle vaativat kuitenkin selkeästi hyökkäyksellistä toimintaa. Tämä puolestaan oli ongelmallista, sillä Libya oli tärkeä öljyntoimittaja lukuisille Euroopan maille ja maassa työskenteli myös tuhansia eurooppalaisia. Gaddafin ankarampi kurittaminen vaati ensin maaperän valmistelua.”

Nyt aika sitten näyttää olevan kypsä öljyn, kaasun ja muiden luonnonrikkauksien anastamiseksi länsimaiden haltuun. Tämä on EU:n ensimmäinen kolonialistinen sota, jolla ei ole mitään tekemistä humanitaarisuuden kanssa.



(Lainaukset: Valtio ja terrorismi, Hannu Yli-Karjanmaa, Multikustannus Oy, 2008)

Lisää valtiosta ja terrorismista täällä.

Herrojen herkkuja II

Kuva: Satakieli

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten Francois Mitterrand oli niin ihastunut peltosirkkujen syömiseen, että halusi tarjota niitä vielä viimeisellä illallisellaan ystävilleen.

Juhani Aho kohtasi tämän vastenmielisen tavan vieraillessaan Italiassa vuonna 1893 ja kertoo siitä kirjassaan Minkä mitäkin Italiasta: ”Olin jossain lukenut, että harvoin kuulee Italiassa lintujen laulua, ja ihastuin. Kävin viserrystä kohti ja tapasin peippoja, leivoja, sirkkuja, satakieliä häkin toisensa vieressä ja joka häkissä – sokean linnun. Niillä oli tulisilla neuloilla puhkaistu silmät sitä varten, että paremmin laulaisivat. Näkevä lintu ei aina laula, mutta sokea nälällä kiusattu laulaa kohta, kun ulos tuotuna tuntee päivän valon. Laulaa halusta ja ikävästä. Ja kutsuu sitten näkevät luokseen.”

Nämä häkkeihin suljetut linnut olivat houkutuslintuja, joita tarvittiin metsästyksessä. Ne olivat myös kalliita siksi, että niitä tarvittiin useampi ”ennen kuin yhden operatsiooni onnistuu.” Toisessa myymälässä riippui ammuttuja peippoja, hemppuja, satakieliä, sirkkuja ja leivosia, kauloista kimppuihin sidottuina.

Seuraavan kerran Juhani Aho kohtasi pikkulinnut hotellipensioonissa, missä hienot vieraat aterioivat. Tarjolla oli monenlaista, ”mutta yht’äkkiä kirkastuivat pöytäkumppanien kasvot, kun keittiön ovesta keikahti esille itse hotellin isäntä, hopeinen vati kämmenellä.
- Lintupaistia, hyvät herrasväet!
- O-ooh
Kaikenlaisten ryytilehtien väliin oli asetettu pieniä, kurjia, palsamoituja muumioita: satakielten, leivojen, peippojen, sirkkujen paistetuita ruumiita pienine nokkineen, jalkoineen, siipipankkoineen.
- Ei kiitoksia!
- Ette syö Lintupaistia?
- Rakastan enemmän heidän lauluaan kuin lihaa
Se ei tee mitään vaikutusta noihin hienoihin herrasväkiin, jotka nyt ovat päässeet himoruokaansa käsiksi. Yhtä vähän kuin sekään, kun kerron, että eräässä kaukaisessa maassa, jonka nimi on Suomi, kieltää laki ja yleinen mielipide pikkulintuja tappamasta ja että siellä tuonoin eli vanha, lempeä runoilija, joka kirjoitti kauniin kirjeen kuningatar Margeritalle pyytäen häntä vaikuttamaan siihen suuntaan, ett’ei pieniä lintuja Italiassakaan tapettaisi.”

Aho kuvailee myös, miten kreivittären tytär syö tätä ”hygieenistä” ravintoa: ”Luineen päivineen panee hän sen menemään sievästä suustaan, imee ensin ja musertaa sitten hienoilla terävillä hampaillaan eikä hänen lautaselleen jää muuta kuin nokat jäljelle. Eteeni astuu yht’äkkiä tuo kuva vanhasta freskosta Pisan hautausmaalla, jonka muuriin on kuvattu yksisilmäinen paholainen suurella nautinnolla pureskelemassa pienten lasten ruumiita, ihmissieluja, joita pahat enkelit heille kantavat, ja joilla hän täyttää vatsansa, niin että -. Ja taas on minulla paha toivotus ilkeässä mielessäni: että olisi taikavoima tuon pikkulinnun lihassa semmoinen, että paisuttaisi sinut niin, ett’et pääsisi tästä pöydästä ilman rullatuolia liikkeelle.”

Missä ovat tämän päivän runoilijat, jotka nousisivat puolustamaan tämän päivän lapsia. Ihan samoin on nyt minun mielessäni toivomus, että kaikki ne ihmiset, jotka sallivat tämän päivän sodat, luonnon tuhoamisen ja ihmisten tappamisen tukehtuisivat omaan vereensä ja ahneuteensa.

(Lähde: Juhani Aho, Minkä mitäkin Italiasta, Helsinki 1905)

Sota on nyt lentokielto

Näitä eufemismeja piisaa. Ihmisille syötetään milloin milläkin nimellä vanhaa tuttua huttua. Nyt sodasta alettiin puhua lentokieltona. Jo pitkään rauhanturvaaminen on ollut avointa sotaa.

Perjantain Pressiklubissa EK:n Matti Apunen ilkamoi sillä, aikooko suomalainen älymystö nyt marssia USA:n lähetystölle mieltään soittamaan, kun kuulevat, että asialla on Nato. Ilkkumisen aihetta piisaa maailmassa, jossa sota tuntuu olevan ilon asia. Mitä se tietysti onkin asetehtailijoille ja kauhukauppiaille.

Nyt hyökkäyksen syyksi riittää, kun esittää kännykkäkameralla otettuja kuvia taisteluista, joissa pöly lentää.

Vielä muutama päivä sitten Suomen Strategian laitoksen edustaja ihmetteli tv:ssä sitä, ettei Libyan rajoille ole tullut juuri lainkaan loukkaantuneita. Hän arveli sen johtuvan siitä, että aseita paukutellaan enemmänkin pelotteluvaikutelman aikaan saamiseksi.

Romaanissaan Mummon ja Marskin tarinat Paavo Rintala kirjoittaa: ”että tykistön merkitys on edelleen sama kuin ruudin keksimisen jälkeen, että tykistön ääni vaikuttaa ratkaisevammin koko sodankäyntiin kuin sen todellinen teho.”

Siitä ei liene epäilystäkään, etteikö Nato-joukoilla olisi tappavia aseita ja etteikö niitä käytettäisi. Naton aseet kantavat Nevadasta Afrikkaan ilman tarvetta yhteenkään sotilaaseen. Meillä Suomessa presidentti miettii nyt tukka punaisena, josko Libyan puolesta pantaisiin kuolemaan myös suomalaisia.

Sitä vain ihmettelen, miten valikoivaa tämä länsimaiden harrastama siviilien puolustaminen on. Jemenissä tapettiin juuri joukko mielenosoittajia ja tällä viikolla amerikkalaiset kävivät paiskaamassa pommeja myös Pakistaniin. Sielläkin kuoli siviilejä.

Maailman suurin humbuugi

Kuva: Tarjous, josta ei voi kieltäytyä

Juhani Aho kertoo kirjassaan Minkä mitäkin Italiasta (1906) ikuisesta kaupungista: ”Tuolla näkyy sitten Kolosseumin yli monista kirkolliskokouksistaan mainio Lateraanin kirkon katto, jonka harjalla seisoo koko uusi testamentti kaksinetoista edusmiehineen. Siellä on sen yhteydessä nyt museoksi muodostettu vanha Vatikaani, jolloin katoolinen kirkkokin vielä oli yksinkertainen ja hallitsi maailmaa sisäisellä mahdillaan. Aivan lähellä sitä on sitten kirkkorakennus, joka kätkee sisässään tämän saman kirkon ja koko maailmankin suurimman humbuukin. Siellä ovat pyhät portaat eli scala sancta, jotka tarun mukaan ovat Jerusalemin temppelistä tuodut ja joita myöden polvillaan nousevalle suodaan vuosikausien, en muista monenko, synninpäästö. Niitä myöten konttasi aikoinaan Lutheruskin, mutta kääntyi päähän päästyään kivakasti ympäri päättäen tiukasti mielessään, että jos ei usko auta, niin eivät ainakaan tämmöiset teot; ja niitä myöten näin minä vielä nykyaikuistenkin syntisten pyrkivän autuutta kohti.”

Samana vuonna 1893 Juhani Aho osallistui myös paavi Leo XIII:n 50-vuotis riemujuhlaan, mitä hän myös kirjassaan kuvailee: ”Kun saan katseeni teroitetuksi, näen kantotuolissa pienen olennon, joka verkalleen liikuttelee käsiään edes ja takaisin niinkuin siunauksia jakaakseen. Vien kiikarin silmiini ja tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän kuin pikku pojalta, joka on puettu äitinsä hameeseen. Mutta ne, jotka seisovat ympärilläni, ne näkevät hänessä maailman mahtavimman ruhtinaan, ainoan oikeauskoisen kirkon päämiehen, puolijumalansa – Paavin.”

Ja kuvaus päättyy: ”Mutta saanenhan sen kuitenkin uskoa, että ne tuhannet hurskaat, jotka mukavissa rautatievaunuissa saapuvat tänne, saapuvat todellakin paavin edessä polvistuakseen ja vakuuttaen hänelle uskonnollista uskollisuutta.

Paras todistus siitä on kai se uhraavaisuus, jota he samalla ovat kirkon hyväksi osoittaneet. Ne summat, joita paavi vapaaehtoisina lahjoina on saanut riemujuhlansa aikana vastaanottaa, nousevat näet viiteen miljoonaan. Todella kaunis kolehti!”

”Mutta heitämme vielä silmäyksen ihan jalkojemme alle. Siinä on Pietarin kirkon edustatori, kahden pilarikäytävän syleilemänä, jonka keskustassa on suippo obeliski, Egyptistä tuotu ja kaksi suihkulähdettä, jotka eivät koskaan lakkaa utuista vettä ilmaan puhaltamasta. Siinä ovat toisella puolella Vatikaanin pitkät huonerivit, laajat pihat ja vielä taampana korkeiden muurien ympäröimänä paavin yksityiset puutarhat, jonne ei ketään vieraita päästetä ja joiden piiristä ei astu ulos maailman ensimmäinen vanki, joka samalla kenties on maailman mahtavin hallitsija.”

Ja eittämättä paavi on sitä tänäkin päivänä. Paitsi länsimaitten taloudelliset edut myös uskonkiihko ajaa taisteluihin muslimeja ja islamin uskoa vastaan. Juuri nyt Ranska ja Englanti etunenässä.

Niin kauan kuin Vatikaani on vallassa pysyvät krusifiksit koulujen seinillä. Lapsia syntyy ja pitääkin syntyä, koska muslimit lisääntyvät valtoimenaan. Naiset kuolevat laittomissa aborteissa ja joutavat kuollakin, koska heistä ei edes papeiksi ole.

Vatikaanin pitkä käsi ulottuu jo tänne pohjolan perukoille. Vatikaanin avulla on yhteiskuntia mullistettu ennenkin. Puolassa Vatikaani tuki Lech Wałęsaa ja solidaarisuus-liikettä. Tästä palkkaa Puola sai oman paavin. Ehkä vielä joskus valtaistuimella istuu joku suomalainen, joka tuskin kuitenkaan on Timo Soini.

Vastuu demareilla ja perussuomalaisilla. Miksi poliittikot eivät toimi?

Tätä pohtii politiikan tarkkailija Kari Arvola blogissaan: ”Pääministeri Mari Kiviniemi jäi välikysymyskeskustelussa kiinni valehtelusta vakuusasioista. Nyt hän uhkailee. Ellei Suomi lisää vakuuksiaan ns. väliaikaiseen vakuusrahastoon, maa jätetään euron ulkopuolelle. Jyrki Katainen toppuuttelee julkisuudessa: ei se ehkä sentään niin mene. Eikä se menekään, koska Suomi kuuluu niihin valtioihin Euroopassa, jonka talous on kohtuullisessa kunnossa. Niin tai näin, hallituksella on jälleen käytössä tuttu vaihtoehdottomuuden politiikka.

Katainen on ollut Brysselissä aktiivinen varojensiirtoautomaatin luomisessa. Uusliberalistisia pelivälineitä ollaan Suomen aloitteesta ja aktiivisella tuella lisäämässä ns. vakausinstrumentin työkaluihin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että velkaantuneiden maiden lainapapereista tehdään suoraan rahalaitosten pelivälineitä. Ellei paperi kelpaa kenellekään, vakautusinstituution ydin eli vakuusrahasto ostaa itse paperit. Rahastolle kaavaillaan siis oikeutta käydä suoraan velkapapereilla kauppaa ja maksaa itse, ellei kauppa käy. Hauskaa markkinataloutta, jonka kulut veronmaksajat suoraan rahoittavat.

Miksi Suomen valtio ei esitä maakohtaisen velkasaneerausjärjestelmän luomista? Se olisi pulassa olevien valtioiden ihmisten kannalta ainoa järkevä ja optimismia luova menettely. Samalla toteutuisi osittainen lainoittajien omavastuu. EU:n vakautuskriteerit voitaisiin palauttaa sellaisenaan voimaan pitäen samalla kiinni Lissabonin sopimuksen sekaantumattomuusperiaatteista.

Nyt ollaan etenemässä aivan toiseen suuntaan. Lissabonin sopimusta suunnitellaan muutettavaksi keskeisiltä osiltaan siten, että vakautusmekanismi ESM saa oikeuden jatkuvaan varojensiirtoon kulloinkin velkaantuvan valtion vakauttamiseksi. Kun mekanismi instituutioineen kerran luodaan, on aivan turha kuvitella, että kulloinenkin päätös tuotaisiin parlamenttien erilliseen käsittelyyn. Jos rahastolla on euromaiden takaama ja pääomittama 500 miljardin potti käytössä, niin kyllä sen korkeapalkkaiset virkamiehet osaavat rahan kanssa pelata sutjakkaasti ilman parlamenttien kanssa käytäviä pitkiä neuvotteluja.

Vakausrahaston luomista perustellaan kahdella tekijällä: euron vakauttamistarpeella ja EU:n kilpailukyvyllä. Euro ei kuitenkaan valuuttana ole kriisissä, ei minkäänlaisessa. Kilpailukyvyssä kyse on erillisten valtioiden pärjäämisestä markkinoilla. Paras tapa kilpailukyvyn tukemiseen on niiden kansantalouksien kasvumahdollisuuksien edistäminen. Maakohtainen velkasaneeraus on tähän tarkoitukseen sopivin keino. Tässä ei ole tarkoituksenmukaista puhua mallin yksityiskohdista. Niiden laatiminen olisi ao. valtioiden hallituspoliitikkojen, EU:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja rahalaitosten edustajien yhteinen tehtävä.

Suomessa avainasemassa on nyt koko oppositio, mutta ennen muita kaksi puoluetta, sosialidemokraatit ja perussuomalaiset. Nämä ovat kannatuslukemiltaan sen verran suuria, että niiden määrätietoinen toiminta velkasaneerausvaihtoehdon toteuttamiseksi ja nykyisen vakausrahastojärjestelmän torjumiseksi ei vaalien alla eikä niiden jälkeenkään voisi jäädä vaille tulosta. Johtopäätös on tämä: SDP ja Perussuomalaiset, nyt on teidän aikanne tehdä politiikkaa eikä vain puhua siitä. Tarvitaan teidän yksikäsitteinen ilmoituksenne ennen vaaleja, että vakautusmekanismia ei voida toteuttaa. Samalla teiltä odotetaan sitoumusta velkasaneerausmallin ajamiseen vaalien jälkeen.”

Täällä kerrotaan mitä selkämme takana Brysselissä suunnitellaan.

Taistelu ihmissyöjien kanssa Kongojoella

”Mutta myöskin oikeanpuoleisen rannan kylästä kuului alituista kauheata pärrytystä ja sotatorven toitotusta, ja miehiä kokoontui tehden uhkaavia liikkeitä. He kiitivät sitten meitä kohden teräväkärkisillä veneillään niin vinhaa vauhtia, että veneet näyttivät vain hipaisevan veden kalvoa. He eivät odottaneet siksi, että olisimme ennättäneet puhutella heitä, vaan heittivät heti 50 metrin päästä keihäänsä ja karjuivat: ”Lihaa! Lihaa! Ah haa, nyt saamme tarpeeksemme lihaa! Bo-bo-bo-bo! Bo-boi-bo-bo-o-o-!

Heti nousimme yhtenä miehenä seisomaan antaaksemme tuliuikustamme vastauksen tuolle ihmissyöjäjoukolle. mitään vihaa emme oikeataan tunteneet heitä kohtaan. Toisinaan minut valtasi mieli sellainen, kuin olisin epäillyt, eiköhän tämä olekin jotakin kamalaa unta. Mutta silloin kuului taas: ”Lihaa! Oi, me saamme tänäpänä lihaa! lihaa! lihaa!” Ja kun muuan keihäs ihan hipaisi selkääni, huomasin, että kyllä tässä on tosi edessä.

Annoimme tuliluikkumme hetkisen paukkua – ja noin viiden minuutin kuluttua oli joki aivan puhdas.”

Tämä on katkelma ätini Kansakoulun Maantiedon kirjasta, jonka on kustantanut Valistus 20-luvun alussa. Äitini kävi ensin kiertokoulua ja sitten nelivuotisen kansakoulun ja tässä oli perustaa hänen maailmankatsomukselleen.

Minä jouduin kansakoulun ensimmäisellä luokalla vastaamaan lukukinkereitä pitävän papin kysymykseen, miksi kutsutaan Afrikan asukkaita. Vastasin neekeri niin kuin oli opetettu, mutta se ei papille kelvannut. Oikea vastaus oli pakana. Hävettää vieläkin.

Ensimmäisen kerran näin elävän mustaihoisen ihmisen Helsingin nuorisofestivaaleilla ja setäni pyysi miestä asettumaan valokuvaan minun kanssani. Se oli ensimmäinen värikuva, joka minusta oli otettu ja ylpeänä sitä esittelin omille koulukavereilleni. Äiti oli vallan ihastunut. Sodan jälkeen Suomessakin jo tiedettiin, että mustat ihmiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.

Nyt äiti jo käsitti, mitä käytännössä oli tarkoittanut maantiedonkirjan kuvaus: ”Etelä-Afrikan alkuasukkaat ovat hottentotteja ja busmanneja, jotka eivät ole varsinaisia neekereitä. Myöhemmin siirtyi sinne pohjoisesta päin neekereitä ja meritse eurooppalaisia. Varsinkin sen jälkeen, kun sieltä löydettiin kultaa ja timantteja, on siirtolaisuus sinne nopeasti kasvanut.”

Opiskelin itse liki kolme vuotta Moskovassa yhteiskuntatieteiden instituutissa, missä oli ihmisiä kaikkiaan 52 maasta. Olen yhä iloinen tuosta ajasta, jolloin sain tutustua ihmisiin maailman kaikilta kulmilta. Ei epäilystäkään, kaikki me olimme yhtä hyviä hyvyydessämme ja yhtä pahoja pahuudessamme.

Oman poikani kanssa Askolan ammattikoulussa opiskeli Siad Barren veljenpoika.

Nyt minun sielunveljeni (10 v) paras kaveri on Samuli. Hänellä on pikimusta iho, mutta kertaakaan ei olla hänen ihonväristään puhuttu. Samuli on Samuli ja Kyöstin paras kaveri. Samulille pitää soittaa. Samulin kanssa pitää mennä ulos. - Nyt en kerkiä syömään, Samuli on just Habbossa. Samulin kanssa kuljetaan koulumatkat, kun tullaan mummulaan. Huomenna me mennään Samulin kanssa rakentamaan metsään majaa.

Välikysymys ja vasemmiston vaihtoehto

"En tiedä, miten laajasti ihmiset seurasivat välikysymyksen eduskuntakäsittelyä. Sehän onnistuu suoraan eduskunnan nettisivujen linkistä. YLE ei suoraa televisiointia nähnyt tarpeelliseksi.Oppositio pärjäsi keskustelussa suhteellisen hyvin. Tulos oli, että Kiviniemi&Poika jäivät rysänpäältä kiinni suoranaisesta valehtelusta. Sitä voi luonnehtia tietenkin muillakin sanoilla, mutta totuus tuli julki: Suomen vastuut on sovittu nostettavaksi siinä missä muidenkin luottokelpoisten EU-maiden. Myös systemaattisesti väärää tietoa perjantain huippukokouksesta välittänyt hallituksen YLE joutui illalla oikaisemaan uutisointiaan.

Euron vakautuksen ympärillä käyty keskustelu jäi vasemmiston osalta sikäli vajaaksi, että selkeä vaihtoehto ei tullut esille.

Heinäluoma on ristiriitainen puheissaan. Hän toisaalta torjuu hallituksen politiikan vaatien myös velkamaiden rahoittajia vastuuseen. Hän ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi koko paketin ydintä. Siinä varainsiirrosta rahalaitoksille tehdään kiinteän rahoituspotin ympärille rakennettavan itsenäisen instituution avulla automaatti.

Vaikka kilpailukyky on nostettu toiminnan viralliseksi nimittäjäksi, ei EU ole kansainvälisillä markkinoilla toimiva talouden subjekti. Kilpailukyky on valtioiden ja etenkin niiden sisällä toimivien yksittäisten yritysten ongelma, johon EU voi vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti toimillaan.

Kilpailukykyä ei verovarojen siirto heikoimpien talouksien rahoittajapankeille edistä tippaakaan. Mukavahan järjesely kiistämättä on nimenomaan velkojien kannalta. Mutta se lisää talouden loismaisuutta ja kannustaa keinottelijoita heitä varten räätälöidyn järjestelmän avulla uusiin ponnistuksiin.

Tällä hetkellä harrastettu vakautuspolitiikka heikentää entisestään velkaantuneiden maiden mahdollisuuksia kestävän kasvupoltiikan käynnistämiseen. Kilpailukyvyn osatekijät olisikin syytä ottaa kriittisen, mutta positiivisen pohdinnan kohteeksi.

Vasemmiston tulisi mielestäni kiteyttää oma vaihtoehtonsa selväksi vielä ennen vaaleja. EU:n ongelmana ei tietenkään ole euro, vaan EU:n talouspolitiikka ja sen puitteissa harjoitettu säätely tai sen puute.

Velkaantuneiden maiden tilannetta voidaan auttaa vain konkreettisilla maakohtaisilla talousreformeilla, joiden yhteydessä niiden velat tulee leikata siedettävälle tasolle. Näin toteutuisi myös rahoittajien osuus vastuusta. Tältä pohjalta voisi syntyä pohjaa todelliselle talouskehitykselle.

Myös taloudellisesti tämä olisi edullisin ratkaisu. Ratkaisu pudottaisi pohjan kestokuppaukselta, johon nyt harhaanjohtavasti vakautusprosessin nimikkeen alla ollaan menossa."

Näin arvioi eilistä välikysymyskeskustelua Kari Arvola Kansan Uutisten keskustelussa.

Osallistuvatko perussuomalaiset välikysymykseen? Miten puheet pitävät?

Eilen A-studiossa oli sekava keskustelu, jossa yritettiin väittää, että vasemmistoliiton välikysymys on äänestämistä äänestämisen vuoksi. Tästä ei suinkaan ole kysymys, vaan suomalaisten sitoututtamisesta toisten maitten velkojen maksamiseeen ja suurten pankkien tukemiseen.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että välikysymyksen takana on vasemmistoliiton lisäksi ainakin muutama kristillisdemokraatti viimeisten tietojeni mukaan. Demarit eivät osallistu. Miten mahtavat nyt perussuomaliset kiemurella itsensä tilanteesta?

"Suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole ymmärtäneet vakautuspaketista tehtyjä päätöksiä tai esittävät tietoisesti vääriä tietoja. Tarkka ja jäsennelty selostus päätöksistä on saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitungin verkkolehdessä.

Suomen valtionvarainministeriön sivuilta ilmenee ajankohtainen tilanne ministeriökielellä ilman sisällöllisiä ja käytännön vaikutuksia arvioivia tulkintoja.

Se tarkoittaa, että neuvotteluja jatketaan kuumeisella kiireellä tulevaa huippukokousta silmällä pitäen.

Vasemmistoliiton välikysymyksen yhteydessä esitetty arvio Suomelle tulevista lisävelvoitteista on suuruusluokaltaan ilmeisen oikea: Vastuut tulevat kaksinkertaistumaan, kuitenkin sillä muutoksella, että ESM eli varsinaisen vakautusmekanismin rahastoon ei riitä takaus, vaaditaan myös pääomittamista.

Myös väliaikaisen vakautusvälineen ydinpääoman kohottaminen nykyisen nimellisarvon suuruuteen vaatii hyvän luottoboniteetin omaavien valtioiden lisävakuuksia.

JOS SUOMEN HALLITUKSEN EDUSTAJAT OVAT NÄISTÄ VELVOITTEISTA KIELTÄYTYNEET, HEIDÄN TULEE OSATA KERTOA SE KONKREETTISESTI SUOMEN KANSALLE JA MYÖS SITÄ EDUSTAVALLE EDUSKUNNALLE."

Kari Arvola 14.3.2011

Kysymys ei ole ydinvoimasta

Kuva: Heinrich Zille

Nyt on sitten tapahtunut se, minkä ei pitänyt koskaan tapahtua, sanoi joku televisiossa: - Maanjäristys on aiheuttanut myös suuronnettomuuden ydinvoimaloissa. Mitä muuta on ennustettu: Että lentokone putoaa ydinvoimallaan. Että terroristit hyökkäävät. Että syttyy sota ja ydinvoimalat pommitetaan maan tasalle.

Ydinvoiman vaaroista on tiedetty. Niitä on liioiteltu ja niitä on vähätelty. Mutta onko sittenkään kysymys pelkästään ydinvoimasta?

Eikö tämän onnettomuuden myötä paljastunut koko länsimaisen elämäntavan haavoittuvuus. Me tarvitsemme valtavasti energiaa, koska tärkein tehtävämme on kuluttaminen. Koko tämä järjestelmä toimii sen ympärillä, että ihmiset jaksaisivat raataa töissä ja kuluttaa.

Järjestelmä perustuu markkinoihin, joita varten me elämme. Tarkoituksella järjestelmä tuottaa tarvikkeita, joiden tarkoituskaan ei ole kestää. Kauppa käy sitä paremmin, mitä nopeammin tavarat hajoavat ja tilalle tarvitaan uusia.

Ja jotta ihmiset ehtisivät ja jaksaisivat kuluttaa tarpeeksi paljon, saatiin sitä varten ylimääräinen kulutuspäivä: lauantai. Seitsemännen päivän piti olla lepopäivä, mutta sekin menee usein haahuillessa yötä päivää auki olevissa huvittelukeskuksissa ja ostosparatiiseissa.

Me huvittelemme itsemme hengiltä. Siihenkin tarvitaan energiaa. Me lennämme paikasta toiseen ikuisen kiireen siivittäminä. Ja jokainen kolkka maailmasta pitää omin silmin nähdä, vaikka paljon lähemmäksi kaikkea pääsee makaamalla sohvalla.

Olen usein yrittänyt mielessäni kuvitella, mitä tapahtuisi, jos kaikki maailman ihmiset yhdellä kirkkaalla hetkellä tajuaisivat, että koko tämä systeemi pysyy pystyssä vain siksi, että ihmiset jaksavat kuluttaa, kuluttaa ja kuluttaa. Ja miten paljon tarvitaan turhaa työtä kaiken tämän pyörittämiseen.

Näin tehtiin EU:sta raha-automaatti

”Tähän asti vaikeuksiin joutuneiden valtioiden tukitoimia on harjoitettu “luonnonmullistusten” mahdollistaman keskinäisen tuen varjolla. Lissabonin sopimuksessa tällainen apu sallitaan. Jatkossa mikään juridiikka EU:ssakaan ei tällaista tulkintaa mahdollista (kuten ei olisi mahdollistanut tähänkään asti, ellei kyse olisi törkeästä ja epädemokraattisesta harvainvallasta).

Suomalainen media, sen paremmin kuin maan hallituskaan eivät ole kertoneet, että ESM tulee saamaan oikeudet sekä lainoittaa suoraan jäsenvaltioita että ostaa jäsenvaltioiden velkapapereita ja että tämä oikeus tullaan avaamaan myös yksityisille sijoittajille” kirjoittaa Kari Arvola blogissaan

Aiheesta lisää

Jaakonsaari, Nato ja peruSSuomalaiset

Kuva: Johannes Heinonen, Ei korppi korpin silmää noki.

Lauantain Ykkös-aamussa oli tällä kertaa vieraana Liisa Jaakonsaari. Kun monet ovat aprikoineet, Suomen asemaa suhteessa Natoon, niin ainakin Liisa Jaakonsaaren mielestä Suomi ei edelleenkään kuulu Natoon, vaikka sen kanssa yhteensopiva monessa suhteessa onkin. Asia on sitä vaille valmis, että Suomi ei pääse Natossa päättämään. Se taas lienee hyvä asia sen puolesta, että yli puolet Suomen kansalaisista vastustaa edelleen Natoa. Muita puolueita Liisa Natohaukka Jaakonsaari kielsi vaalikampanjassa heiluttamasta natomörkökorttia.

Kun Liisa Jaakonsaari Brysselin käytävillä yhdessä Timo Soinin kanssa patsastelee, häneltä kysyttiin myös kantaa Soinin asemoitumisessa Euroopan poliittiselle kartalle. Vastaus oli yksikäsitteinen: Soini äänestää aina yhdessä EU:n katolisen oikeiston kanssa, ellei sitten äänestä tyhjää. Soini on siis samassa porukassa kuin Pohjoi-Italian Liitto, Le Penin –puolue ja Ruotsidemokraatit. Tätä ei voi millään puheilla muuttaa, mutta salata asian voi.

Kun Uusi Suomi referoi Soinin haastattelua Financial Timesissä, se unohti kertoa, että lehden mukaan Soini ei enää halua eroon EU:sta ja eurosta eikä myöskään ottaa uudelleentarkasteluun Kreikan ja Irlannin tukipakettia. Kas näin takki kääntyy ja takki kääntyy näin.

Tämän asian Jaakonsaari kertoi, vaikka hänenkin mielestään Euroopan äärioikeistoa yhdistää edelleen kolme seikkaa: EU-vastaisuus, muukalaisvastaisuus ja työväenluokkainen retoriikka, jonka mukaan kaikkeen syypäitä ovat sosiaalidemokraatit.

Viimeksi Soini äänesti yhdessä katolisen oikeiston kanssa naisten lisääntymisterveyttä koskevassa asiassa, mikä lienee uusi eufemismi sanalle abortti.

Karjalan palauttajille

Kuva: Johannes Heinonen, Lisää höökipilleriä

Kylmä totuus on, että siitä lähtien, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, Suomesta alettiin tehdä sissiretkiä naapurin puolelle tavoitteena bolshevikkien kukistaminen. Koko kolmekymmentäluku tehtiin linnoitustöitä itärajalla ja propagandamyllyt jauhoivat. Ja niin sota sitten syttyikin. Ihan sama sinänsä kuka Mainilan laukaukset ampui.

Neuvotteluista neuvostoliittolaisten kanssa kieltäydyttiin, mihin hyvinkin saattoi syynä olla sopimus, jonka Suomi oli itsenäistyttyään tehnyt Saksan kanssa. Siitä kertoo Markku Kuisma kirjassaan Rosvoparoonien paluu (2010): "Berliinissä allekirjoitettu sopimus takasi Suomelle Saksan poliittisen ja sotilaallisen tuen, mutta sitoi samalla Suomen tiukasti Saksan vanaveteen. Sen mukaisesti Suomella ei ollut oikeutta luovuttaa mitään osaa valtioalueestaan muiden valtojen hyväksi tai tehdä niille myönnytyksiä ilman Saksan lupaa. Salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi sen sijaan myönsi Saksalle vapauden perustaa laivastotukikohtia Suomenlahdelle, Pohjanmerelle ja Jäämeren rannikolle."

Ja pitihän siltä Saksasta tuoda Suomeen kuningaskin, mille yhä nauravat naurismaan aidatkin.

Talvisodassa tuli takkiin rumasti, mutta eipä hätää, uusi erillissota oli vireillä Hitlerin peesissä ja liittolaisena. Kaavailuna oli Suur-Suomi, jolla ryssää vastaan olisi ollut maarajaa vain 300 kilometriä. Pietari olisi liitetty Viipuriin ja kaupungista tehty suursatama, johon Volgan vesiliikenne olisi ohjattu. Suomen kansan olisi täten liitetty myös Volgan latvoilla asuvat suomensukuiset kansat mareja tseremissejä myöden.

Maan pinta-ala olisi ollut ainakin 600 000 neliökilometriä ja väkiluku laskettu kymmenissä miljoonissa. Kaikki suomalaisia, vaikka saksalaisetkin olisi toki kelpuutettu siittäjiksi. Puhdasrotuinen maa ja sen urhea kansa, jota saksalaiset onnittelivat 1918 tehdystä onnistuneesta puhdistuksesta epäkelvon aineksen poistamiseksi saksalaisten avulla.

Jatkosotaan lähdettiin liitossa saksalaisten kanssa ja saksasta tulivat aseet. 200 000 saksalaista miestä vahvisti pientä Suomen kansaa, jonka nuorukaisia sodassa kuoli 65 000. Saman verran tuli haavoittuneita ja sadattuhannet kärsivät lopun elämänsä painajaisista. Kun jatkosodassa saavutettiin entinen Suomen raja, niin hyökkäyksen jatkamisesta kieltäytyneet ammuttiin omien toimesta.

Lisäksi suomalaisten keskitysleireillä kuoli nälkään ja tauteihin 60 000 ihmistä ja toista tuhatta tapettiin.

Mummo pohtii Paavo Rintalan romaanissa Mummon ja Marskin tarinat (1962) juuri ylioppilaaksi tulleen pojanpoikansa Pertin kohtaloa: ”Voi olla, että minusta alkaa vähitellen tulla katkera. Minä en ole eläissäni omistanut minkäänlaista maata enkä minkäänlaista valtaa. Joka päivä on ollut huoli päällä, mistä saapi ruuan lapsille. Ja nyt kun ei enää sitä huolta ole, alkaa huolehtia tämmöisistä, joista ei semmoinen joka on ikänsä ollut köyhä saisi oikeastaan huolehtiakaan. Kyllä minä näin Marttilan rouvan silmistä, että minä puhun sopimattomia, kun minä olen huolissani Pertistä. Ja minä hullu kun olen luullut, että köyhä voisi olla edes ajatuksissaan rikas, mutta ei. Tuohiperseitten uskoa se on ollut, niin kuin Vihtori olisi sanonut. Kun on köyhä, on köyhä joka kantilta. Sanoitpa mitä tahansa, niin sinua ei uskota, mutta jos rikas puhuu, niin kyllä uskotaan.”

Kun jälleen Karjalan palauttamista kiihkoilevat äärioikeistolaiset nuoret miehet, jotka eivät ole koskaan sotaa kokeneet, minä pidän sitä hyvin vaarallisena ilmiönä. Ja jos toivoa saa, niin älköön kukaan tulevissa vaaleissa äänestäkö sellaista ehdokasta, joka kannattaa sotaa konfliktien ratkaisemisen välineenä.

Maailma tarvitsee rauhaa. Suomi tarvitsee rauhaa. Minun lapsenlapseni tarvitsevat rauhaa.

Posteljooni ei saa tankata E-10:ä

Tänään posteljooni oli tavallista kiukkuisemmalla tuulella:

Ensin hän haukkui Suvi Lindenin, joka ennen joulua oli luvannut postilaisille, että yötyöt eivät lisäänny ja että ulkolaisia kermankuorijoita ei päästetä Suomeen pilaamaan postin isänmaallista toimintaa. Posteljooni on tässä tiukkana. Hänen vaarinsa jo ajoi hevosella postia siihen aikaan kun synkillä metsätaipaleilla piti laittaa sammalta aisakelloon, etteivät maantierosvot kuulisi postin olevan tulossa. Petoja ja ryöväreitä varten postinkantajalla oli myös postiprouninki. – Olisi sille nytkin käyttöä, tuhisi posteljooni.

Toiseksi sai kyytiä posteljoonin oma ammattiliitto PAU, joka jätti työtaistelutoimet eduskunnan päätöksenteon jälkeiseen päivään. Mitä helvettiä niillä silloin enää tekee, kun päätökset on jo tehty. Ei ole sellaisesta ammattijärjestöstä muuta kuin pahasti haittaa. - Ovat ilmeisesti liitossa päättäjien kanssa, posteljooni latasi.

Ja näinhän siinä kävi, että sinivihreät hallitusporvarit hyväksyivät uuden postilain äänin 108 – 72 ja luikurit pakosalla kuten posteljooni asian ilmaisi: - Tässä taas petettiin koko Suomen kansa.

Pahimman kiukun syljettyään posteljooni ihmetteli sitä, että postilaisia on kielletty tankkaamasta postin autoihin E-10-bensaa, vaikka Pikkarainen sitä litkua kehuukin.

Omaan autoonsa posteljooni oli kerran tankannut ja kulutus nousi heti puoli litraa sadalla. Että sellaista bensaa. Saattaa olla kysymyksessä autojen myynnin edistäminenkin tämän bensa-asian tiimoilta. Menevät uudet autot paremmin kaupaksi, kun vanhat hajoavat, tuumaili posteljooni.

Ja mitä niihin älypuhelimiin tulee, niin minä ostan sellaisen vasta kun se osaa pyyhkiä minun perseeni, sanoi posteljooni ja kaasutti tiehensä.

P.S. Posteljooni soitti vielä ja lähetti terveisiä kansanedustaja Kalle Jokiselle (kok), joka oli eduskunnassa puhunut siihen malliin, että kustit haluavat polkea niin kauan kuin kettingit kestävät, vaikka postia ei olisikaan. Hänen puolestaan Kalle Jokinen saa vaikka istua eduskunnassa niiden kettinkien päällä, jos vain haluaa.

Samainen Kalle oli vielä viurunnut, että kyläkoulujakin pitää säästää, vaikka ei olisi edes oppilaita ja kumminkin posteljoonin kylällä kokoomuslaiset olivat vaalimainoksessaan ottaneet kunnian yhden kyläkoulun säilyttämisestä, vaikka puolueella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Politiikan ruhtinaat ja setätädit

Tamperelainen yhteiskuntatieteiden maisteri ja valtio-opin tutkija Jiri Nieminen kirjoittaa Kansan Uutisissa (7.3.2011) tulevista vaaleista: ” Sikäli kun politiikka ymmärretään Niccolò Machiavellia seuraten ruhtinaan eli poliitikon ja kansanjoukkojen väliseksi liitoksi toisia ruhtinaita eli poliitikkoja ja heidän edustamiaan voimia vastaan, voimme hahmottaa poliittisia strategioita, kuinka eri poliitikot ovat pyrkineet hyötymään maskuliinisuuden kriisiytymisestä.”

Itse on ole moista kriisiytymistä lainkaan huomannut, mutta ehkä se johtuu pelkästään omasta rajoittuneisuudestani ja siitä, että minua on joskus kutsuttu myös hyväksi jätkäksi.

Arvioidessaan ehdokkaita tästä näkökulmasta tutkija ottaa esimerkeiksi Alexander Stubbin ja Timo Soinin: ”Kokoomuksen Alexander Stubb on malliesimerkki siitä, että yhteiskunnan feminisoitumisesta ovat hyötyneet ennen kaikkea ne ylemmän keskiluokan miehet, jotka ovat kyenneet omaksumaan maskuliiniseen ruumiillisuuteen aikaisemmin feminiinisiksi ymmärrettyjä ominaisuuksia. Hän pyrkii luomaan liittosuhteen toisiin keskikuokan miehiin ja naisiin urheilemalla miehekkäästi iltapäivälehtien sivuilla erotisoimalla ruumiinsa kokovartaloministeriksi.” Siis, että sedästä on tullut enemmän täti.

”Perussuomalaisten Timo Soini yrittää puhutella miehiä, jotka eivät ole kyenneet tai halunneet omaksua aikaisemmin feminiinisiksi ymmärrettyjä ominaisuuksia ruumiillisuuteensa ja ovat heikoilla siirtyessämme teollisesta tuotannosta palvelujen ja informaation tuotannolle perustuvaan talouteen. Hän edustaa protestimaskuliinisuutta.” Ai, sitäkö se onkin, jota minä olen kutsunut pölkkypäisyydeksi.

Soinin retoriikka on tietoisesti pyrkinyt viemään kannattajia keskustasta ja SDP:ltä. Perussuomalaiset ovat muutenkin kaikkein perinteisin äijäpuolue suomalaisessa politiikassa.

Jopa vihreiden homomiehet Pekka Haaviston ja Oras Tynkkysen tutkija on onnistunut asettamaan Stubbin luomaan miesluokkaa. Sen sijaan Vasemmistoliiton kaksilahkeiset sijoittuvat ikävästi näiden kahden perustyypin välimaastoon Paavo Arhinmäen vegetaristisesta jalkapallohuliganismista huolimatta. No selvähän tämä.

Soinin ainakin osittaisen naisvihamielisyyden vastakohdaksi tutkija asettaa Anna Kontulan, joka edustaa ylitsevuotavaa miesrakkautta niin kuin minä itsekin.

”Parakin miesten välillä syntyy ystävyyssuhteita, jotka osaltaan helpottavat ikävää. Siksi jotkut kutsuvat parakkitovereita perheekseen. Tunnelmaa pidetään yllä jatkuvalla kujeilulla ja leikinlaskulla, josta minäkin saan osani – ihovoidetta ovenkahvassa, piilotettu kahvikuppi, pyyhkeen pihistäminen kesken suihkun ja niin edelleen. […] Ikävä on kuitenkin tiivistynyt parakin seiniin, se on kuitenkin läsnä koko ajan kun tehdään askareita tai nauretaan vodkaringissä. Miehet tietävät menettävänsä kallisarvoista aikaa: juuri nyt lapset tarvitsevat isäänsä, juuri nyt pitäisi olla läsnä, tukea, ohjata ja rakentaa elinikäistä ihmissuhdetta. (Näkymätön kylä, sivut 98–99)

Kontula yrittää osoittaa työläisromantiikan hengessä kuinka hän ymmärtää työväenluokkaisten miesten elämän iloja ja suruja kuin samaistuen heihin. Pamfletissaan hän kääntää myös oman sukupuolensa voimavaraksi, mikä on harvinaista suomalaisille naispoliitikoille.”

Jutun luettuani minulle ei jäänyt käteen muuta kuin ihmettely: Ai, että tästäkö politiikassa onkin kysymys.

Kiviniemi pimittää tapansa mukaan

Seurasin juuri äsken eduskunnan keskustelua Euroopan talousongelmien ratkaisemiseksi. Olisin seurannut enemmänkin, mutta Yle haluaa mieluummin lähettää yhdentekevää lääkärisarjaa Uudesta Seelannista, koska sen avulla kansaa pidetään paremmin pimennossa sen omista asioista.

Selväksi tuli kuitenkin ja Kiviniemi sen selvästi sanoi, että nyt käsiteltävinä oleville asioille on vahingoksi, jos niitä julkisuudessa käsitellään. Ei voi kuin ihmetellä, sillä onhan kyse meitä kaikkia suomalaisia koskevista asioista.

Nyt halutaan korottaa velkaantuneiden maiden takausten tukia kaksikertaiseksi. Eläkeikää halutaan nostaa kautta Euroopan. Tahdotaan saada kaikkialla voimaan paikallinen sopiminen työehdoista ja toteuttaa progressiivisen verotuksen asemesta tasavero. Kaikki nämä ovat uusliberalistisia oikeistolaisia tavoitteita, jotka on kääräisty hienoon pakettiin nimellä kilpailukykypaketti. Ja pääministeri Kiviniemen mukaan on haitallista asialle, jos tästä julkisuudessa keskustellaan.

Keskustelusta unohtui kokonaan se seikka, että hehkutettu talouskasvu, jota tällä paketilla on tarkoitus tukea, perustuu sekä yhteiskuntien että kotitalouksien velkaantumiseen. Mutta maksun aika on tulossa ja se on tulossa pian. Silloin maksumiehiksi laitetaan kaikki sitä keneltäkään erikseen kysymättä.

Onnekkaita ovat vain ne, jotka ovat piilottaneet rahansa veroparatiiseihin, koska ne on jätetty kokonaan pois tästä paketista.

Kiviniemi ja kepu ovat linjansa valinneet ja se on pimeä linja. Mikä tietysti on ihan luonnollista, kun ajatellaan, että Kiviniemen edellisten vaalien vaalirahoitustakaan ei ole vielä tähän mennessä selvitetty, vaikka uudet vaalit ovat jo tulossa.

Oikein Hyvää Kansainvälisten Naisten Päivää Kaikille Ihmisille!

Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Eihän se ole paljon vaadittu. Olisi vihdoin aika ajatella itsensä lisäksi toista. Mutta siitäkin huolimatta: Hyvää Naistenpäivää!

Nopeusvalvonta yksityistetään

Nyt on mahdollista ryhtyä, jokaisen ansaitsemaan liikenteen vaarantamisella. Kannattaa hankkia edullinen Irja-tutka.

Samalla periaatteella, jolla yksityiset voivat sakottaa väärin pysäköinneitä, voisi kuka tahansa myös ostaa tutkan ja siirtyä teiden varsiin kalastamaan.

Yksityiset perintätoimistothan meillä jo on ja toinen toistaan suurempi kaappi voi ilmaantua oven taakse, jos laskujaan ei maksa. Toisen onni on toisen kuolema.

Amerikassa vankilat on yksityistetty tuottamaan voittoa ja niinpä vankilat sitten pullistelevatkin vankeja, jotka hakkaavat ja raiskaavat toinen toisiaan ihan livenä.

Mitä vielä?

Ihmettelen kovasti asiasta noussutta kohua. Mahtaneeko korkeimman oikeuden puheenjohtajan veljenpojalla olla alalla tuottoisakin apaja. Yleensähän Suomessa herätään siinä vaiheessa, kun on kyse omasta ja henkilökohtaisesta edusta.

Jotain on tekeillä, koska presidenttikin heräsi puolustamaan nimitystään. Mahdetaanko kohta jo Suomeenkin perustaa perustuslakituomioistuin ja kukahan lienee sen korkein tuomari. Joku yksityiseen pysäköinninvalvontaan erikoistunut demari - ehkä?

Suvi Linden petti posteljoonin

Suvi Linden (kok), joka muutama vuosi sitten vahingossa jakoi veronmaksajien rahaa omalle golf-yhtiölleen, on nyt pettänyt posteljoonin, joka kiroilee asiaa kuin peikko.

”Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on tyrmistynyt liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnöstä uudeksi postilaiksi. Maan hallituksen ja viestintäministeri Suvi Lindenin marraskuussa antama lupaus ensimmäisen luokan kirjeen säilymisestä lakisääteisenä tuotteena on osoittautunut perättömäksi. Hallituksen katteeton lupaus on ajamassa postialaa poliittisiin lakkoihin.

Viime marraskuussa postialan työehtosopimusneuvottelujen ollessa jumissa ministeri Linden kertoi hallituksen aiemmasta postilakiesityksestä poiketen palauttavansa ykkösluokan kirjeen lakisääteiseksi tuotteeksi. Tämä lupaus helpotti neuvotteluja ja sopimus saatiinkin pian aikaiseksi.

Ensimmäisen luokan kirjeen poisto laista aiheutti postilaisissa aiheellista pelkoa siitä, että postin päiväjakelu siirretään laajamittaisesti yötyöksi, kuten ministeri oli aiemmin julkisuudessa ilmoittanut (MTV 3, 2.9.2010). Lupaus ensimmäisen luokan kirjeen palauttamisesta hälvensi postilaisten pelkoja. Liikenne- ja viestintävaliokunnan eduskunnalle 1.3. antamasta mietinnöstä käy kuitenkin ilmi, että ministerin lupaukset työehtosopimusosapuolille olivat katteettomia.

Ensimmäisen luokan kirjettä ei ole laissa palautettu yleispalvelutuotteeksi eli esitetyllä lailla ei säädettäisi, että ensimmäisen luokan kirje on oltava palveluvalikoimassa. Ensimmäisen luokan kirjeelle on lakiesityksessä asetettu ainoastaan laatustandardi, jolla ei ole mitään merkitystä, jos yhden yön yli kulkevan kirjeen tarjoaminen on yleispalveluvelvoitteen tarjoajan eli Itellan omassa harkinnassa, eikä lain edellytys.

Ministeri Lindenin lupaus ensimmäisen luokan kirjeen palauttamisesta lakiin oli törkeä harhautus, jolla haluttiin lopettaa alan työtaistelu ja rauhoittaa ammattiliittoa. PAU luotti postitoiminnasta vastaavan ministerin sanaan vastuullisena poliittisena toimijana. Ministeri sortui lakia muuttaessaan kuitenkin vain poliittiseen näpertelyyn. ”

Lisää aiheesta:

Munamies ja Zeitgeist-liike

Zeitgeist-liikkeen ja Munamiehen (Riku Nieminen) saaman laajan kiinnostuksen vuoksi haluan vielä esitellä teille Munamiehen. Liikeen ihmistä kunnioittaviin aatteisiin voi aloittaa tutustumisen Munamiehen ja Rajattomien yhdessä esittämällä Pave Maijasen laululla.

Zeitgeist

Julkisuudessa on yritetty nostaa kohua Riku Niemisen alias Munamiehen palkkiopyynnöistä, koska hän kuuluu Zeitgeist-liikkeeseen. Munamies on kuin koko Suomen kansa munankuoressa ja varmaankin siksi koko sketsikilpailun voittaja.

Mutta mikä on Zeitgeist-liike?

Se on saanut alkunsa amerikkalaisen elokuvaohjaajan Peter Josephin elokuvasta Zeigeist: Addendum.

Liikkeeseen kuuluu jo satojatuhansia jäseniä ympäri maailman. Suomessa jäseniä on noin 2000 ja heillä on Naamakirjassa oma ryhmänsä.

Zeitgeist-liike pyrkii pois rahasta ja pahasta. Se haluaa luoda maailman, missä kukaan ei omista mitään. Siellä kukaan ei myöskään voi varastaa, koska varastettavaa ei ole.

Ihmisten tarpeet on tarkoitus tyydyttää muilla keinoin eikä siihen tarvita valtavia media- ja mainosmyllyjä. Kaikki tarvittava olisi ympäri maailman kaikkien saatavilla ilman hintalappua. Tuotteet tehdään kestäviksi ja kaikessa huomioidaan resurssien rajallisuus.

Ajatus lähtee siitä, että ihmisen perustarpeet on helppo määritellä. Ihminen tarvitsee ruokaa, juomaa, suojaa ja toisia ihmisiä.

Avainajatus on yhteisöllisyys.

Z-päivä on tulossa. Ole tarkkana.

Helvetti palaa

Globaalissa kapitalismissa 5 - 10 vuoden välein toistuva lama on kuin kärpäspyydys. Siihen lentävät saavat menettää omaisuutensa ja syyttömiäkin rankaistaan. Sillä kapitalismi toimii niin, että voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan. Tämä on kapitalismin laki.

Pyydyksen nimi on velka.

Viime vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen suuri lama synnytettiin jakamalla halpakorkoista ulkomaista lainaa suomalaisille. Silloin vietettiin niin sanottua kulutusjuhlaa. Kunnes. Vedettiin liinat kiinni ja nostettiin korot pilviin. Moni yritys kaatui, moni menetti omaisuutensa ja se oli tarkoituskin. Laman tarkoitus kun on, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Kaikki rikkaushan on lopulta köyhiltä varastettua. Nykylamasta edes keskiluokka ei selviä kuivin jaloin.

Tämän suuren puhalluksen jälkeen on ollut pienempiä puhalluksia ja erilaisia kuplia, jotka nekin ovat palvelleet pääomien kasaantumista entistä harvempiin käsiin.

Niin kutsutun reaalitalouden aikanaan lamat syntyivät siitä, että markkinoille oli tuotettu liikaa tavaraa eikä se enää mennyt kaupaksi. Sen seurauksena yritykset kaatuivat ja pankit jäivät vaille saataviaan. Myös keinottelua harrastettiin jo silloin.

Nykyisin banksterit eli pankkien pankkiirigangsterit ovat keksineet kokonaan uuden keinon rahastaa kokonaisia kansakuntia. Ne valmistavat erilaisia finanssituotteita, joita myyvät ilman reaalivakuuksia. Kaikki on hyvin niin kauan kuin luottamus säilyy. Tällä kertaa se loppui Lehmann Brothers –pankin konkurssiin 15.9.2008.

Siitä pitäen on yritetty saada maksumiehiksi kokonaisia yhteiskuntia velkaannuttamalla ne lainarahalla. Sitä kautta saadaan maksumiehiksi jokainen veronmaksaja. Sitä kautta lamaannutetaan kokonaisia yhteiskuntia: mistä seuraa kansantuotteen alenemista, työttömyyttä ja palkanalennuksia, kysynnän vähenemistä, julkisen vallan verotulojen menetystä sekä muiden julkisten menojen leikkauksia.

Ja kun kaikki maksukykyiset vauvasta vaariin on saatu sidotuksi velkavankeuteen, on jälleen korkojen nostamisen aika. Silloin vasta helvetti palaa.