Poliisi ajoi tytöt konekiväärillä kotoa kouluun

Muammar Gaddafi

Näin väitetään tapahtuneen Libyassa, kun Muammar Gaddafi tuli valtaan ja päätti aloittaa oman ideologisen oppinsa mukaisen kapitalismin ja sosialismin välisen arabialaisen kolmannen tien, jonka toteuttamiseen käytettiin maan öljytuloja.

Tarinan kertoo Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen johtaja, professori Tuomo Melasuo Kansan Uutisten Viikkolehdessä 1.4.2011. Hänen mukaansa Gaddafin kaudella on luotu poliittisia ja sosiaalisia käytäntöjä, joita muissa arabimaissa on tehty vähemmän.

Esimerkkeinä Melasuo mainitsee terveydenhuoltojärjestelmän ja suhteellisen tasa-arvoisen koulutuksen. Libyassa on muihin arabimaihin verrattuna eniten yliopisto-opiskelijoita suhteutettuna koko väestöön.

Melasuon mielestä olisi järkevää ohittaa sellainen käsitys, että Gaddafi olisi paha ja oppositio hyvä. Se on Gaddafin saatanallistamista, joka sopii sotapropagandaan, mutta ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. ”Gaddafin järjestelmä on varmaan ollut yhtä autoritaarinen kuin näiden lähinaapureidenkin, mutta toisaalta ei niin autoritaarinen kuin mitä oli Tunisiassa”, sanoo Melasuo.

Suomen sekaantumista Libyan sotilaalliseen operaatioon Melasuo ei pidä kannatettavana, sillä jos Suomi nyt lähtisi tähän operaatioon, ”niin se voisi ihan hyvin unohtaa koko rauhanvälittämisen brändäyksensä”.

Melasuon tuomitsee Naton kovin sanoin kuppikunnaksi, joka on tullut Libyaan YK:n valtuutuksella räyhäämään: ”Nyt siellä on ilmeisesti tuhottu suurin osa lentokentistä ja niiden infrastruktuuri. Se on täysin turhaa. Nyt on taas yksi maa pommitettu hajalle.”

Melasuon mukaan ”YK tarvitsisi oman nopean humanitaarisen väliintulon välineen, joka ei olisi Natosta riippuvainen. – Libyan kriisi ja se tapa, jolla sitä yritetään nyt ratkaista sotilaallisesti, on osoitus siitä, että koko kylmän sodan jälkeinen politiikka, jolla YK:n sotilaallista rauhanturvaorganisaatiota on ajettu alas, on ollut virhe.”

Melasuon mielestä Suomi voisi sanoutua irti sotaisasta Nato-operaatiosta ja puhua YK:n oman rauhanturvavälineistön kehittämisen puolesta.

Kun hullun sodan tielle on nyt lähdetty, niin vaarana on, että sota irakisoituu ja siviilejä kuolee suuret määrät enemmän kuin mitä oli tarkoitus pelastaa. Nämä hyökkääjät puolustavat vain kapinallisia siviilejä, muiden ei ole niin väliä.

Sota on nyt lentokielto

Näitä eufemismeja piisaa. Ihmisille syötetään milloin milläkin nimellä vanhaa tuttua huttua. Nyt sodasta alettiin puhua lentokieltona. Jo pitkään rauhanturvaaminen on ollut avointa sotaa.

Perjantain Pressiklubissa EK:n Matti Apunen ilkamoi sillä, aikooko suomalainen älymystö nyt marssia USA:n lähetystölle mieltään soittamaan, kun kuulevat, että asialla on Nato. Ilkkumisen aihetta piisaa maailmassa, jossa sota tuntuu olevan ilon asia. Mitä se tietysti onkin asetehtailijoille ja kauhukauppiaille.

Nyt hyökkäyksen syyksi riittää, kun esittää kännykkäkameralla otettuja kuvia taisteluista, joissa pöly lentää.

Vielä muutama päivä sitten Suomen Strategian laitoksen edustaja ihmetteli tv:ssä sitä, ettei Libyan rajoille ole tullut juuri lainkaan loukkaantuneita. Hän arveli sen johtuvan siitä, että aseita paukutellaan enemmänkin pelotteluvaikutelman aikaan saamiseksi.

Romaanissaan Mummon ja Marskin tarinat Paavo Rintala kirjoittaa: ”että tykistön merkitys on edelleen sama kuin ruudin keksimisen jälkeen, että tykistön ääni vaikuttaa ratkaisevammin koko sodankäyntiin kuin sen todellinen teho.”

Siitä ei liene epäilystäkään, etteikö Nato-joukoilla olisi tappavia aseita ja etteikö niitä käytettäisi. Naton aseet kantavat Nevadasta Afrikkaan ilman tarvetta yhteenkään sotilaaseen. Meillä Suomessa presidentti miettii nyt tukka punaisena, josko Libyan puolesta pantaisiin kuolemaan myös suomalaisia.

Sitä vain ihmettelen, miten valikoivaa tämä länsimaiden harrastama siviilien puolustaminen on. Jemenissä tapettiin juuri joukko mielenosoittajia ja tällä viikolla amerikkalaiset kävivät paiskaamassa pommeja myös Pakistaniin. Sielläkin kuoli siviilejä.