Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävyys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Taistelu ihmissyöjien kanssa Kongojoella



”Mutta myöskin oikeanpuoleisen rannan kylästä kuului alituista kauheata pärrytystä ja sotatorven toitotusta, ja miehiä kokoontui tehden uhkaavia liikkeitä. He kiitivät sitten meitä kohden teräväkärkisillä veneillään niin vinhaa vauhtia, että veneet näyttivät vain hipaisevan veden kalvoa. He eivät odottaneet siksi, että olisimme ennättäneet puhutella heitä, vaan heittivät heti 50 metrin päästä keihäänsä ja karjuivat: ”Lihaa! Lihaa! Ah haa, nyt saamme tarpeeksemme lihaa! Bo-bo-bo-bo! Bo-boi-bo-bo-o-o-!

Heti nousimme yhtenä miehenä seisomaan antaaksemme tuliuikustamme vastauksen tuolle ihmissyöjäjoukolle. mitään vihaa emme oikeataan tunteneet heitä kohtaan. Toisinaan minut valtasi mieli sellainen, kuin olisin epäillyt, eiköhän tämä olekin jotakin kamalaa unta. Mutta silloin kuului taas: ”Lihaa! Oi, me saamme tänäpänä lihaa! lihaa! lihaa!” Ja kun muuan keihäs ihan hipaisi selkääni, huomasin, että kyllä tässä on tosi edessä.

Annoimme tuliluikkumme hetkisen paukkua – ja noin viiden minuutin kuluttua oli joki aivan puhdas.”

Tämä on katkelma ätini Kansakoulun Maantiedon kirjasta, jonka on kustantanut Valistus 20-luvun alussa. Äitini kävi ensin kiertokoulua ja sitten nelivuotisen kansakoulun ja tässä oli perustaa hänen maailmankatsomukselleen.

Minä jouduin kansakoulun ensimmäisellä luokalla vastaamaan lukukinkereitä pitävän papin kysymykseen, miksi kutsutaan Afrikan asukkaita. Vastasin neekeri niin kuin oli opetettu, mutta se ei papille kelvannut. Oikea vastaus oli pakana. Hävettää vieläkin.

Ensimmäisen kerran näin elävän mustaihoisen ihmisen Helsingin nuorisofestivaaleilla ja setäni pyysi miestä asettumaan valokuvaan minun kanssani. Se oli ensimmäinen värikuva, joka minusta oli otettu ja ylpeänä sitä esittelin omille koulukavereilleni. Äiti oli vallan ihastunut. Sodan jälkeen Suomessakin jo tiedettiin, että mustat ihmiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.

Nyt äiti jo käsitti, mitä käytännössä oli tarkoittanut maantiedonkirjan kuvaus: ”Etelä-Afrikan alkuasukkaat ovat hottentotteja ja busmanneja, jotka eivät ole varsinaisia neekereitä. Myöhemmin siirtyi sinne pohjoisesta päin neekereitä ja meritse eurooppalaisia. Varsinkin sen jälkeen, kun sieltä löydettiin kultaa ja timantteja, on siirtolaisuus sinne nopeasti kasvanut.”

Opiskelin itse liki kolme vuotta Moskovassa yhteiskuntatieteiden instituutissa, missä oli ihmisiä kaikkiaan 52 maasta. Olen yhä iloinen tuosta ajasta, jolloin sain tutustua ihmisiin maailman kaikilta kulmilta. Ei epäilystäkään, kaikki me olimme yhtä hyviä hyvyydessämme ja yhtä pahoja pahuudessamme.

Oman poikani kanssa Askolan ammattikoulussa opiskeli Siad Barren veljenpoika.

Nyt minun sielunveljeni (10 v) paras kaveri on Samuli. Hänellä on pikimusta iho, mutta kertaakaan ei olla hänen ihonväristään puhuttu. Samuli on Samuli ja Kyöstin paras kaveri. Samulille pitää soittaa. Samulin kanssa pitää mennä ulos. - Nyt en kerkiä syömään, Samuli on just Habbossa. Samulin kanssa kuljetaan koulumatkat, kun tullaan mummulaan. Huomenna me mennään Samulin kanssa rakentamaan metsään majaa.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Kelvottomat kommunnistit


Ne ovat itsestään perkeleestä nämä kommunistit. Vaativat riiston ja alistamisen lopettamista. Vaativat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Vaativat valtion kuolettamista ja rahavallan kaatamista. Vaativat maailmanrauhaa ja kansojen välistä ystävyyttä. Vaativat heikoimpien auttamista.

Jokaiselta kykyjen mukaan. Jokaiselle tarpeiden mukaan.
Olisihan se pelottava maailma. Mutta kenelle?

Niille tietysti, jotka haluavat orjuuttaa toiset ihmiset tuottamaan aineellista rikkautta itselle.

Niille, jotka hyötyvät sodista ja varustautumisesta.

Niille sosiopaateille, jotka eivät kykene sosiaaliseen ajatteluun ja solidaarisuuteen.

”Lisääntyvän hyvinvoinnin yhteiskunnassa voivat enää vain kaikkein rikkaimmat elää rahankorolla. Kaikkien muiden on joko harjoitettava liikeyritystä pääomallaan tai heitettävä se kauppaan. Näin siis pääomien välinen kilpailu lisääntyy, pääomien keskittyminen lisääntyy, suurkapitalistit saattavat pienet tuhoon, ja osa entisistä kapitalisteista vajoaa työväenluokkaan. Tämän kasvun vaikutuksesta luokka kokee jälleen työpalkan laskun ja joutuu yhä suurempaan riippuvuuteen harvoista suurkapitalisteista. Koska kapitalistien luku on vähentynyt, on näiden keskinäinen kilpailu tullut entistä suuremmaksi, luonnottomammaksi ja väkivaltaisemmaksi. Siksi osa työväenluokkaa vajoaa kerjäläisyyteen ja nälkäkuolemaan yhtä väistämättömästi kuin osaa suurista kapitalisteista vajoaa työläisten asemaan.” (Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset, Karl Marx, huhtikuussa 1844)

Tänä päivänä pääomat ovat jo keskittyneet niin, että 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta. Nälkäänäkeviä globaalissa maailmassa on jo miljardeja.

Aave kummittelee Euroopassa!