Unohdin Mannerheimin syntymäpäivän

Ylihuomenna on tärkeä päivä. Kihlauksestani tulee kuluneeksi 45 vuotta. Olin tuntenut sulhaseni vain viisi päivää, kun hän kosi. Sormus ostettiin jo viikko aikaisemmin ennen sovittua kihlajaispäivää. Sulhaseni sai perintösormuksen, jonka olin perinnyt isosedältäni, joka päätti päivänsä menemällä kaivoon. Tupansa pöydälle hän jätti kellon, sormuksen ja lompakon.

Olimme päättäneet kihlajaispäiväksi kesäkuun neljännen, koska se oli Mannerheimin syntymäpäivä ja puolustusvoimien lippujuhla. Sen jälkeen koko Suomi tietysti liputti meidän kihlaustamme. Armaani oli vielä tuolloin myös Mannerheimin suuri ihailija.

Minulle lippu ja isänmaa eivät merkinneet oikein yhtään mitään. Isäni oli haavoittunut Karhumäen taisteluissa ja jäänyt henkiin vain siksi, että ryssä oli jättänyt ojan pohjalla verissään maakaavan miehen ampumatta. Oli tähdännyt, mutta ei laukaissut.

Isällä oli tapana sanoa, että hänellä ei ole isänmaata kuin sen verran, mitä on multaa kynsien alla. Sodan jälkeen isä rakensi rintamiestalon yksin kaverinaan naapurin laiha hevonen. Lipputankoa ei pihalle laitettu. Sitten vasta, kun talo on maksettu. Sitten vasta, kun se on oma. Sitä päivää hän ei nähnyt. Hänen sydämensä petti 52-vuotiaana.

Isälläni oli tapana joskus laulaa: Kotimaani ompi vittu, vittu armas synnyinmaa. Siellä mustat pillunkarvat reiän laitaa reunustaa.

Minä olen isäni kuolemasta lähtien tuntenut olevani aina ja kaikkialla sivullinen. Enemmän kuin suomalainen tunnen olevani maailman kansalainen ja osa ihmiskuntaa. Isänmaata on saman verran kuin isällä: se mitä on kynsien alla. Aina ei sitäkään.

Suomen lippua en palvo. Kesäkuun neljäntenä liputetaan minun kihlajaisiani.

Olen unohtanut, että se on marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä ja puolustusvoimien lippujuhla.

Ja nyt haluankin vain toivottaa Vasemmistoliitolle: Voimaa ja Uskallusta, Lämmintä Luottamusta ja Solidaarisuutta!

Kelvottomat kommunnistit

Ne ovat itsestään perkeleestä nämä kommunistit. Vaativat riiston ja alistamisen lopettamista. Vaativat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Vaativat valtion kuolettamista ja rahavallan kaatamista. Vaativat maailmanrauhaa ja kansojen välistä ystävyyttä. Vaativat heikoimpien auttamista.

Jokaiselta kykyjen mukaan. Jokaiselle tarpeiden mukaan.
Olisihan se pelottava maailma. Mutta kenelle?

Niille tietysti, jotka haluavat orjuuttaa toiset ihmiset tuottamaan aineellista rikkautta itselle.

Niille, jotka hyötyvät sodista ja varustautumisesta.

Niille sosiopaateille, jotka eivät kykene sosiaaliseen ajatteluun ja solidaarisuuteen.

”Lisääntyvän hyvinvoinnin yhteiskunnassa voivat enää vain kaikkein rikkaimmat elää rahankorolla. Kaikkien muiden on joko harjoitettava liikeyritystä pääomallaan tai heitettävä se kauppaan. Näin siis pääomien välinen kilpailu lisääntyy, pääomien keskittyminen lisääntyy, suurkapitalistit saattavat pienet tuhoon, ja osa entisistä kapitalisteista vajoaa työväenluokkaan. Tämän kasvun vaikutuksesta luokka kokee jälleen työpalkan laskun ja joutuu yhä suurempaan riippuvuuteen harvoista suurkapitalisteista. Koska kapitalistien luku on vähentynyt, on näiden keskinäinen kilpailu tullut entistä suuremmaksi, luonnottomammaksi ja väkivaltaisemmaksi. Siksi osa työväenluokkaa vajoaa kerjäläisyyteen ja nälkäkuolemaan yhtä väistämättömästi kuin osaa suurista kapitalisteista vajoaa työläisten asemaan.” (Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset, Karl Marx, huhtikuussa 1844)

Tänä päivänä pääomat ovat jo keskittyneet niin, että 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta. Nälkäänäkeviä globaalissa maailmassa on jo miljardeja.

Aave kummittelee Euroopassa!

Lapsilisät rikkaille – ansiosidonnaisina totta kai

Kun aletaan puhua lapsilisien ottamisesta pois rikkailta alkaa vasemmistossakin muistua mieleen universaaliperiaate, jonka mukaan näin ei sovi tehdä. Lapsilisä on tukea lapsettomilta lapsellisille, vaikka se ei ole mitenkään korvamerkittyä rahaa. Näin kuitenkin väitetään ja taustalla lienee ajatus, että myös eliitti saattaa saada lapsia. Ahneusperiaatteen mukaisesti kaikki, mikä irti lähtee, se otetaan.

Universaaliperiaate muistuu mieleen tässä kohtaa, kun pitäisi rikkaille antaa. Ei periaate ollut mikään este parikymmentä vuotta sitten, kun toimeentulotukea saavilta perheiltä vietiin lapsilisät. Ei ole tuotu niitä takaisin enkä ole nähnyt isompaa meteliä asiasta pidettävän.

Lapsilisän säätämisen aikaan oli pulaa kaikesta, myös tykinruuasta ja vallankin siitä.

Loppiaisena kepun puoluesihteeri sanoi tv-uutisissa, että lapsilisät ovat ainoa tasa-arvoinen ja yleinen väestöpoliittinen keino. Kas kuinka tässä yhteydessä tasa-arvo muistuikin mieleen. Vai lieneekö kaiken takana vain huoli siitä, että pelkästään köyhät lisääntyvät ja vallankin maahanmuuttajat.

Minä en usko, että lapsilisät vaikuttaisivat sen enempää rikkaiden kuin köyhienkään lapsentekohaluun. Useampikin poliitikko on jo ehtinyt sanoa, että säästöjä ei rikkaiden lapsilisien leikkauksista synny merkittävissä määrin.

Ja rikkaalle eliitille suurin osa verovaroista menee muutenkin palkkojen ja erilaisten tukiaisten välityksellä.

Mikä siis estää ottamasta asiaa lähempään tarkasteluun ja jakamasta budjetoitua summaa pelkästään niille lapsiperheille, jotka joutuvat tulemaan toimeen alle EU:n virallisen köyhyysrajan.

Mielenkiintoista sekin, että koko ajan nämä samat tahot, jotka vaativat lisää rahaa niille, joilla ennestäänkin on, saarnaavat kasvihuoneilmiöstä. Sen tärkeimmiksi syiksi mainitaan liiallinen kulutus ja lentomatkailu sekä tietysti juuri tuo väestönkasvu.

Samat sinivihreät porvarit vaativat myös siirtymistä tasaveroon, mikä tietysti merkitsee verojen ja maksujen korotuksia. Tunnetusti köyhien rahat menevät kotimaiseen kulutukseen ja verojen lisääntymisen myötä palaavat melkein saman tein takaisin verottajalle.

Rikkaat vievät rahansa kaukomaille ja tax-free-kauppoihin. Ilmastonmuutokseen varakkaiden lapsiperheiden ja eliitin matkailulla ei tietenkään ole mitään vaikutusta.

Universaaliperiaate on hyvin kaunis sana. Mutta on muitakin kauniita sanoja. Esimerkiksi: rauha, ystävyys, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus, jotka tuntuvat olevan häviämässä kielestä lähes kokonaan.

Olen tässä nyt yrittänyt perustella rikkaiden lapsilisän antamista köyhille sekä talous-, kulutus-, varallisuus-, väestö- ja ympäristöpoliittisesti sekä myös oikeudenmukaisuuden että eettisyyden näkökulmasta.

Minun tajuntaani ei mahdu se, että jos vasemmisto on joskus iskenyt jokin periaatteen lukkoon, että sen pitäisi siinä seistä maailman tappiin asti. Maailma muuttuu Jussiseni.