Lebensraum. Mistä terrorismi tulee?

Rikkaat, joiden ahneus on kyltymätön, ovat aina vailla elintilaa. Näitä kyltymättömiä on kaikissa maissa. Heidän etujensa mukaista on siirtää ihmisiä pois näiden omilta asuinalueilta, mikä on tietynlaista kansanmurhaa sekin.

Taloudelliseen determinismiin kuuluu valittaa: vaihtoehtoja ei ole. Vaihtoehtoja ei ole, koska tämä on ainoa vaihtoehto, joka takaa kehityksen. Tuntuuko tutulta? On ihmisiä ylhäällä taivaissa ja ihmisiä alhaalla maassa eivätkä heidän etunsa koskaan kohtaa.

”On silti yksi ongelma, ja tuo ongelma on Lebensraum. Valtakunta tarvitsee Lebensrauminsa. Mistä taivaan valtakunta löytää Lebensraumin? Taivaan kansalaiset katsovat alas vanhaan maahan. He näkevät adivaseja istumassa Orissan bauksiittivuorilla ja Jharkhandin ja Chhattisgarhin rautamalmilla. He näkevät Nandigramin asukkaat (muslimeja, daliteja) täyttämässä ensiluokkaista maata, jonka pitäisi kuulua kemianteollisuudelle. He näkevät tuhansia eekkereitä viljelysmaata ja ajattelevat: tuolla pitäisi oikeastaan olla erikoistalousalue meidän teollisuudellemme. He näkevät Singurin rehevät pellot ja tietävät, että siellä pitäisi todellisuudessa olla autotehdas kansanauto Tata Nanolle. He ajattelevat: tuo on meidän bauksiittimme, meidän rautamalmimme, meidän uraanimme. Mitä nuo ihmiset tekevät meidän maillamme? Mitä meidän vetemme tekee niiden joissa? Mitä meidän puutavaramme tekevät niiden metsissä?

Jos katsoo karttaa Intian metsistä, mineraalivaroista ja adivasien asuinsijoista, voi huomata, että nämä asettuvat päällekkäin. Joten todellisuudessa ne, joita me kutsumme köyhiksi ovat valtavan rikkaita. Mutta kun taivaskansalaiset tähyävät maata, he näkevät ylimääräisiä ihmisiä istumassa arvokkaiden luonnonvarojen päällä. Natseilla oli ilmaisu tällaisille ihmisille: ueberzähligen Essern, ylimääräiset syöjät", näin sanoo Arundhati Roy esseessään Kuuntelen heinäsirkkoja: Kansanmurha, kieltäminen ja juhlinta.

Ja mitä tapahtuu, kun ihmiset asettuvat vastarintaan? Heidät leimataan terroristeiksi. Heidät leimataan kehityksen vastustajiksi. On vain kasvu, rajaton kasvu, joka perustuu taloudelliselle determinismille. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Intiassa köyhät pääsevät esiin vain, kun heidät esitellään maailmalle kehitysavun ja mikrolainojen onnellisina vastaanottajina. Kun heistä kerrotaan, miten onnellisia he omassa köyhyydessään ovat.

Ja mitkä ovat ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa: Miten voi ryhtyä nälkälakkoon, kun on valmiiksi nälkiintynyt? Miten voi boikotoida tuotteita, kun ei ole rahaa ostaa mitään? Miten voi kieltäytyä maksamasta veroja, kun tuloja ei ole?

Miten kauan me hyvät ihmiset annamme tämän kaiken jatkua?



(Lähde, Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Merkintöjä demokratiasta, suom. Risto Tiittula Into Kustannus 2011)

Yhdysvaltojen ja Libyan suhteista

”Länsivaltojen ja Libyan yhteiselo alkoi toisen maailmansodan jälkeen myötäsukaisissa merkeissä. Britannia asetti tähän entiseen Italian siirtomaahan kuninkaaksi länsimielisen emiirin Idrisin, ja Yhdysvallat sai ilmavoimilleen tukikohdan. Vuonna 1959 maasta löydettiin öljyä, ja rutiköyhä maa alkoi vaurastua nopeasti. Varallisuus kuitenkin jakautui hyvin epätasaisesti ja johti vakavaan korruptio ongelmaan. Maan hallitsemismuoto oli käytännössä diktatuuri. 1960-luvulla arabinationalismi nosti päättään ja vanhan kuninkaan päivät olivat luetut.

1.9.1969 ryhmä nuoria upseereita Muammar Gaddafin johdolla suoritti lähes verettömän vallankaappauksen. Yhdysvallat katsoivat voivansa luopua lentotukikohdastaan, kunhan öljyn takia tärkeät kauppasuhteet säilytetään. Yhdysvallat jatkoi Libyassa armeijan kouluttamista ja tarjosi muutakin tukea, sillä Gaddafi nähtiin erinomaisena esteenä Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvulle maassa. Gaddafi aluksi myös toimi Yhdysvaltojen intressien mukaisesti vastustaen Neuvostoliittoa monin eri tavoin mm. sitoutumattomien maitten järjestössä.

Pikkuhiljaa vaikeuksia alkoi kasaantua maiden suhteille. On mahdollista, että Gaddafin toteuttama öljyteollisuuden asteittainen kansallistaminen kirveli eniten. Häntä pidettiin ehkä myös liian itsenäisenä ja vaikeasti kontrolloitavana. Myös Gaddafin asenne Israelia kohtaan oli jyrkkä. Yhdysvallat alkoivat suunnitella Gaddafin syrjäyttämistä. 70-luvulla päämäärän saavuttamiseksi junailtiin hankkeita yhdessä Libyan naapurimaiden Egyptin ja Sudanin kanssa. Ranska puolestaan kiisteli Libyan kanssa Tshadin maaperältä käsin. Yhdysvaltojen muuttuessa vihamieliseksi Libya lähestyi itäblokkia.”

Tästä lähtien USA on syyttänyt Libyaa milloin mistäkin. ”Yhdysvallat jatkoi nokittelua Libyan kanssa käyttämällä Välimeren laivastoaan provosoivasti. Sattui useita välikohtauksia, joissa libyalaisia hävittäjiä ammuttiin alas. Jokainen tapaus merkitsi kannatuksen lisäystä presidentti Reaganille. Suunnitelmat Gaddafin varalle vaativat kuitenkin selkeästi hyökkäyksellistä toimintaa. Tämä puolestaan oli ongelmallista, sillä Libya oli tärkeä öljyntoimittaja lukuisille Euroopan maille ja maassa työskenteli myös tuhansia eurooppalaisia. Gaddafin ankarampi kurittaminen vaati ensin maaperän valmistelua.”

Nyt aika sitten näyttää olevan kypsä öljyn, kaasun ja muiden luonnonrikkauksien anastamiseksi länsimaiden haltuun. Tämä on EU:n ensimmäinen kolonialistinen sota, jolla ei ole mitään tekemistä humanitaarisuuden kanssa.



(Lainaukset: Valtio ja terrorismi, Hannu Yli-Karjanmaa, Multikustannus Oy, 2008)

Lisää valtiosta ja terrorismista täällä.

Alijäämäterroristit ovat jo liikkeellä

Viime kesänä Englannin hallitus teki päätöksen luopua edellisen hallituksen elvytysohjelmasta ja maksaa 1000 miljardin lainansa. Tämä johtaa julkisten menojen leikkauksiin, lomautuksiin, kulutuksen vähentämiseen, työttömyyden lisääntymiseen ja konkursseihin.

Se tarkoittaa markkinoilla olevan rahan määrän pienenemistä, koska tänä päivänä lähes kaikki ”raha” on velkaa. Ja tämän velan lyhentäminen lisää vain työttömyyttä ja taloudellista tuskaa.

Tämä sama malli aiotaan toteuttaa myös Suomessa seuraavien vaalien jälkeen ainakin, jos nykyinen hallitus jatkaa. Tätä tarkoittavat kaikki salaperäiset puheet siitä, että vaalien jälkeen on pakko ryhtyä leikkauksiin. Sanomattakin on selvää, että leikkaukset kohdistetaan yhteiskunnan heikoimpiin, vaikka tätä ei uskalleta ääneen sanoa.

Tällä hetkellä "Minimitoimeentulon saajan euro on 14,2 senttiä ja vuositulo 5100 euroa, sillä on pärjättävä ja pulinat pois. Kaikki suomalaiset eivät ole sisäistäneet (tai välittäneet sisäistää) tätä asiaa. Joten laittakaa ihmeessä tietoa eteenpäin aina kun voitte. Jossakin vaiheessa se muuttaa asenteita ja tavoittaa sen päättäjän joka alkaa purkaa tätä kurjuutta." sanoo verovalmistelija Liisa Kärki fb:ssä.

Tosin monilla päättäjillä on tuohon jo valmis asenne: - Kyllä niiden täytyy jostain muualta rahaa saada, kun tuolla ei kuitenkaan kukaan voi tulla toimeen. Näin sanoi minulle aikoinaan Karkkilan kaupunginhallituksen puheenjohtaja (entinen sdp, sittemmin kokoomus). Silloin keskusteltiin niistä ihmisistä, jotka elivät toimeentulotuen varassa ja joilta juuri oli viety lapsilisät.

Omassa blogissaan Uudessa Suomessa sinivihreä liberaali Tuomas Hack sanoo, että laskelma ei pidä paikkaansa, koska tämän lisäksi tulee esimerkiksi asumistuki ja sosiaalitoimistosta saa rahaa lääkkeisiin. Ongelma on vain se, että monilla näistä ihmisistä ei ole edes asuntoa, vaan he elävät toisten nurkissa. Tutkimusten mukaan jo nyt monet vanhukset jättävät lääkkeensä ostamatta, koska eivät jaksa käydä sossussa rukoilemassa.

"Tilastokeskuksen taulukoiden mukaan palkansaajien keskitulo Suomessa vuonna 2009 oli 2940€. Yksinelävän toimeentulotuki puolestaan 417,50€. Perustuslaista esitettyjen tulkintojen mukaan perus- ja vähimmäisturvan on taattava sosiaalisesti hyväksyttävä elintaso, joka ei poikkea liiaksi väestön keskimääräisestä elintasosta. Tulkintojen mukaan perustuslain antamat oikeudet ovat pysyviä, joten alempi lainsäädäntö ei voi suoraan poistaa perustuslain oikeuksia. Nykyinen toimeentulotukilaki on perustuslain hengen vastainen vaikka se nimellisesti täyttää lain kirjaimen. Tähän ristiriitaan olen yrittänyt kysellä ratkaisua niin kunta- kuin valtiotasollakin. Vastauksena on ollut, etteivät kunnat ole rikkoneet lakia. Mutta köyhän euro on edelleen 14,2 senttiä. Mitäs tehtäis, jotta se saataisiin nousemaan siedettävälle tasolle", kysyy Liisa Kärki.

Joka tapauksessa kehotan jokaista lukijaa sulkemaan hetkeksi silmänsä ja miettimään, mitä 417,50 eurolla kuukaudessa tänä päivänä saa ja mitä saa huomenna, kun sinivihreiden uusien energiaverojen heijastusvaikutukset näkyvät kaikissa hinnoissa.

Eikö verotuksen pitäisi toimia myös tulojen tasauksen välineenä eikä vain jakoautomaattina niin kuin oikealla laidalla tunnutaan kuviteltavan edelleen, vaikka ympäristösuojelun nimissä ylempien tuloluokkien tulojen hillitseminen olisi enemmän kuin suotavaa.

Suvi-Anne Siimeksen ollessa valtiovarainministerinä hän eräässä tv-keskustelussa torppasi vasemmiston lempilapsen perustulon ja sanoi, että se voisi tulla kysymykseen korkeintaan vuonna 2050, mikä oli ilmeisesti vitsi.

Perustuloa ei tule, koska kapitalismi tarvitsee suhteellisen liikaväestön toimimaan työvoimareservinä, joka pitää työvoiman hinnan alhaisena. Riittävä perustulo saattaisi myös aiheuttaa haluttomuuden mennä töihin niillä kaikkein alhaisimmilla palkoilla, joita tarvitaan vähintään kaksi työpaikallista, että tulisi edes auttavasti toimeen.

Kaiken lisäksi esteenä on vielä tämä Suomessa noudatettu sosiaaliturvan universaaliperiaate, jonka mukaan esimerkiksi lapsilisät pitää maksaa kaikille varallisuuteen katsomatta. Perustulon maksamista kaikille on esittänyt myös Osmo Soininvaara ilmeisestikin tietoisena siitä, että tämä yksityiskohta vaarantaa koko idean.