Lebensraum. Mistä terrorismi tulee?

Rikkaat, joiden ahneus on kyltymätön, ovat aina vailla elintilaa. Näitä kyltymättömiä on kaikissa maissa. Heidän etujensa mukaista on siirtää ihmisiä pois näiden omilta asuinalueilta, mikä on tietynlaista kansanmurhaa sekin.

Taloudelliseen determinismiin kuuluu valittaa: vaihtoehtoja ei ole. Vaihtoehtoja ei ole, koska tämä on ainoa vaihtoehto, joka takaa kehityksen. Tuntuuko tutulta? On ihmisiä ylhäällä taivaissa ja ihmisiä alhaalla maassa eivätkä heidän etunsa koskaan kohtaa.

”On silti yksi ongelma, ja tuo ongelma on Lebensraum. Valtakunta tarvitsee Lebensrauminsa. Mistä taivaan valtakunta löytää Lebensraumin? Taivaan kansalaiset katsovat alas vanhaan maahan. He näkevät adivaseja istumassa Orissan bauksiittivuorilla ja Jharkhandin ja Chhattisgarhin rautamalmilla. He näkevät Nandigramin asukkaat (muslimeja, daliteja) täyttämässä ensiluokkaista maata, jonka pitäisi kuulua kemianteollisuudelle. He näkevät tuhansia eekkereitä viljelysmaata ja ajattelevat: tuolla pitäisi oikeastaan olla erikoistalousalue meidän teollisuudellemme. He näkevät Singurin rehevät pellot ja tietävät, että siellä pitäisi todellisuudessa olla autotehdas kansanauto Tata Nanolle. He ajattelevat: tuo on meidän bauksiittimme, meidän rautamalmimme, meidän uraanimme. Mitä nuo ihmiset tekevät meidän maillamme? Mitä meidän vetemme tekee niiden joissa? Mitä meidän puutavaramme tekevät niiden metsissä?

Jos katsoo karttaa Intian metsistä, mineraalivaroista ja adivasien asuinsijoista, voi huomata, että nämä asettuvat päällekkäin. Joten todellisuudessa ne, joita me kutsumme köyhiksi ovat valtavan rikkaita. Mutta kun taivaskansalaiset tähyävät maata, he näkevät ylimääräisiä ihmisiä istumassa arvokkaiden luonnonvarojen päällä. Natseilla oli ilmaisu tällaisille ihmisille: ueberzähligen Essern, ylimääräiset syöjät", näin sanoo Arundhati Roy esseessään Kuuntelen heinäsirkkoja: Kansanmurha, kieltäminen ja juhlinta.

Ja mitä tapahtuu, kun ihmiset asettuvat vastarintaan? Heidät leimataan terroristeiksi. Heidät leimataan kehityksen vastustajiksi. On vain kasvu, rajaton kasvu, joka perustuu taloudelliselle determinismille. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Intiassa köyhät pääsevät esiin vain, kun heidät esitellään maailmalle kehitysavun ja mikrolainojen onnellisina vastaanottajina. Kun heistä kerrotaan, miten onnellisia he omassa köyhyydessään ovat.

Ja mitkä ovat ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa: Miten voi ryhtyä nälkälakkoon, kun on valmiiksi nälkiintynyt? Miten voi boikotoida tuotteita, kun ei ole rahaa ostaa mitään? Miten voi kieltäytyä maksamasta veroja, kun tuloja ei ole?

Miten kauan me hyvät ihmiset annamme tämän kaiken jatkua?



(Lähde, Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, Merkintöjä demokratiasta, suom. Risto Tiittula Into Kustannus 2011)

Pankit kuppaavat lasten välipalatkin

Pankit ovat laitoksia, jotka tallettavat holveihinsa ihmisten rahat ja lainaavat sitten niitä sekä ihmisille, että yrityksille. Tällainen roopeankkamielikuva aika monella pankista on.

Minäkin olen ollut mukana perustamassa pankkia vuonna vihreä lanttu ja Koivisto. Pankin perustamiseen tarvittiin silloin alkupääomaksi 50 000 mummoa. Tarkkaa vuotta en muista, mutta pankin nimeksi laitettiin Ekopankki. Meidän perhe maksoi kahden ihmisen osuuden yhteensä 2000 markkaa. Myöhemmin pankki liitettiin Mikkelin Osuuspankkiin ja sen jälkeen en ole rahoistani kuullut mitään.

Pankit eivät kuitenkaan lainaa ihmisille pelkästään tätä alkupääomaa. Se lainaa myös säästäjien talletuksia ja ottaa siitä välistä marginaalin. Nykyisin pankeilla on mahdollisuus lainata myös digitaalista rahaa, mutta takuita vastaan tietysti. Yksityiset ihmiset lainaavat ja panevat pantiksi usein koko omaisuutensa ja vielä sitovat takuiksi oman vuosikymmenten työnsä, myös takaajien omaisuuden ja vuosikymmenten työn.

Yritykset antavat lainojensa takuiksi koko yrityksensä omaisuuden, mutta myös yrittäjän oman omaisuuden ja vielä takaajien työn ja omaisuuden.

Valtiot lainaavat rahoja pankeilta ja panevat takuiksi valtion omaisuuden ja kaikkien kansalaisten verotuotot vuosikymmeniksi ja jopa tulevien sukupolvien verot ja uudet verolle panot.

Kun pankeille tulee luottotappioita esimerkiksi yrityksen kaaduttua, talonomistajan jouduttua työttömäksi ja valtioiden verotulojen vähennyttyä, pankkien holtittoman lainanannon seurauksena, pankeille kertyy omaisuutta, jota se ei voi enää lainata. Kuka esimerkiksi haluaisi lainata pankilta lentokoneen?

Kun Karkkilan Säästöpankki oli kaatumaisillaan, tein pakallislehteen haastattelun pankinjohtajasta ja esitin naiivina naivin kysymyksen: Mihin kaikki rahat nyt ovat voineet joutua? Eivät ne kai sentään ole voineet lentää taivaan tuuliin. Pankinjohtaja vastasi näin sanoen: ”Eivät rahat ole lentäneet taivaaseen, mutta ne ovat nyt pankilla väärässä muodossa. Sellaisessa muodossa, että pankki ei hyödy niistä mitään. On taloja ja tavaroita ja jopa lentokoneita.”

Tässä ollaan myös tänään. Pannaan tarpeettomat tavarat roskapankkiin. Silti pankki haluaa saada niistä rahansa. Realisoidaan ne jälleen rahaksi. Ja tässä kohtaa huudetaan veronmaksajia apuun. Veronmaksajat saavat omaisuusmassan, jota sekään ei tarvitse tai vaikka tarvitsisikin, sitä ei niille anneta.

Nyt on aika perustaa valtion omaisuudenhoitoyhtiö, joka sitten ajan kanssa myy kaiken talteen otetun varallisuuden. Valtion varainhoitajat voivat känkätä osan kavereilleen alle torihintojen, elleivät pankkien isännät ole ehtineet ennen kuoria kermoja pakkohuutokaupoissa. Loppu hoidellaan ajan kanssa vaikka muille pimeille markkinoille. Pankkienhan ei tarvitse näitä suhmurointeja valvoa, koska luottotappiopiikki valtiolla on auki.

Miksi pankit eivät sitten nyt vaan lainaa ihmisille lisää rahaa? Ilmeisesti, että kaikki reaaliomaisuus on jo tuhansiksi vuosiksi pantattu, niin kuin kaikkien työt ja valtioiden verotuototkin. Ei ole enää ketään, joka voisi ottaa lisää lainaa, kun ei ole vaadittavia takuita.

Pikavippikassoista vielä vähän saa, mutta se on koronkiskontaa ja myös niiden takia ihmiset ovat jo kusessa kaulaansa myöten.

Miksei koko peliä puhalleta poikki? Annettaisiin pankkien vain kaatua ja pitää lentokoneensa? Siksi että niin monilla on pankeissa enemmän rahaa kuin 100 000 euroa. Ja tämä on se summa, jonka valtiot takaavat. Ilmeisesti Suomessa osattiin odottaa tätä kuppausta, koska sinivihreä hallitus juuri hiljattain nosti talletusten valtiontakauksen 50 000 eurosta 100 000:een. Edellä mainitusta summasta sovittiin 90-luvun laman jälkeen, koska pankit olivat muka oppineet edellisestä puhalluksesta ja säästäjät myös.

Nyt siis pelätään jälleen pankkien kaatumista. Mitä sitten? Annetaan kaatua, kunhan turvataan tavallisen ihmisen säästöt ja omaisuus, joka on omalla työllä hankittua. Keinottelijoiden omaisuudet voivat kyllä mennä vaikka tuulen mukana.

Vaan eikö mitä, tasaisin välein tämä sama näytelmä toistuu, niin kauan kuin on olemassa kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä. Lamasta toiseen poliitikot levittelevät käsiään niin kuin jokainen kerta oli uusi ja ennenkokematon. Riskianalyyseissä vain on vika niin kuin Katainen asian formuloi.

Näin tapahtuu kerta toisensa jälkeen koska rikkaat haluavat tulla entistä rikkaammiksi ja viedä köyhiltä viimeisen rovon. Mitä siitä, että lapset jäävät ilman kunnollista koulusta. Jäähän heille pankkien lunastamat talot, tavarat ja lentokoneet. Vai jäävätkö?