Kymmenen käskyä

Nauti elämästä.
Mitä se on: Kaikki meidät täältä vaaka-asennossa viedään pois. Miksi
murehtisit turhia? Anna paksukalloisten pölkkypäiden surra.

Katsele ympärillesi. Kerää vaikutelmia.
Mitä se on: Jokainen kokemus, jokainen muisto, jokainen kolaus ja kuva
ovat rikkautta, jonka keräät tukkasi alle eikä kukaan voi sitä
koskaan sinulta viedä.

Käytä mielikuvitustasi. Valehtele.
Mitä se on: Sinun totuutesi on sinun. Muilla on omansa. Jokainen pitää
kiinni omastaan, pidä sinäkin omastasi. Absoluuttista totuutta ei ole.

Pakene henkesi edestä. Juokse.
Mitä se on: Vain pakenemalla voi löytää rantoja, joita ei ole merkitty
mihinkään karttoihin. Kun vauhti kiihtyy tarpeeksi, liike lakkaa ja
olet ikuisuudessa.

Älä jää kiinni. Etsi totuutta.
Mitä se on: Jos hidastat ja annat toisten määrätä, voit menettää
itsesi. Aina on niitä, jotka pitävät sinua rikollisena ja
väärinajattelijana teitpä mitä tahansa.

Puhu niin että sylki roiskuu kuin ensimmäisen vuoden teatteriopiskelijalla.
Mitä se on: Puhuminen on tärkeää. Ilman sitä, et ymmärrä eikä sinua
ymmärretä. Seinille kannattaa puhua, ne eivät väitä vastaan.

Elä tässä ja nyt. Nouse kapinaan.
Mitä se on: Maailma pitää muuttaa ja se ei muutu ilman tahtoa.
Pisarat hiovat kiven. Nuorena puu on taipuisa eikä katkea. Vanhat puut
ovat kovia ja murtuvat. Kaipaa ja unelmoi äläkä koveta itseäsi.

Ota elämä vakavasti: Kiroile, pilkkaa ja ilku.
Mitä se on: Kiroilemalla, ilkkumalla ja pilkkaamalla pääset asioiden
olemukseen. Saat selville, mitä maailma on syönyt ja juonut, mitä se on paskantanut.

Tee työtä ilolla ja antaumuksella.
Mitä se on: Jos ei kykene tekemään työtä ilolla, on parempi kerjätä
kauppojen rappusilla ja kävelykadulla. Työ pitää sisällään ilon. Kaiken, minkä annat,
saat tuhatkertaisena takaisin.

Käy päin kuolemaa pelkäämättä nauraen.
Mitä se on: Naura itsellesi. Naura muille. Naura asioille. Naura
otuksille. Nauru muuttaa kaiken kullaksi.

Yhdysvaltojen ja Libyan suhteista

”Länsivaltojen ja Libyan yhteiselo alkoi toisen maailmansodan jälkeen myötäsukaisissa merkeissä. Britannia asetti tähän entiseen Italian siirtomaahan kuninkaaksi länsimielisen emiirin Idrisin, ja Yhdysvallat sai ilmavoimilleen tukikohdan. Vuonna 1959 maasta löydettiin öljyä, ja rutiköyhä maa alkoi vaurastua nopeasti. Varallisuus kuitenkin jakautui hyvin epätasaisesti ja johti vakavaan korruptio ongelmaan. Maan hallitsemismuoto oli käytännössä diktatuuri. 1960-luvulla arabinationalismi nosti päättään ja vanhan kuninkaan päivät olivat luetut.

1.9.1969 ryhmä nuoria upseereita Muammar Gaddafin johdolla suoritti lähes verettömän vallankaappauksen. Yhdysvallat katsoivat voivansa luopua lentotukikohdastaan, kunhan öljyn takia tärkeät kauppasuhteet säilytetään. Yhdysvallat jatkoi Libyassa armeijan kouluttamista ja tarjosi muutakin tukea, sillä Gaddafi nähtiin erinomaisena esteenä Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvulle maassa. Gaddafi aluksi myös toimi Yhdysvaltojen intressien mukaisesti vastustaen Neuvostoliittoa monin eri tavoin mm. sitoutumattomien maitten järjestössä.

Pikkuhiljaa vaikeuksia alkoi kasaantua maiden suhteille. On mahdollista, että Gaddafin toteuttama öljyteollisuuden asteittainen kansallistaminen kirveli eniten. Häntä pidettiin ehkä myös liian itsenäisenä ja vaikeasti kontrolloitavana. Myös Gaddafin asenne Israelia kohtaan oli jyrkkä. Yhdysvallat alkoivat suunnitella Gaddafin syrjäyttämistä. 70-luvulla päämäärän saavuttamiseksi junailtiin hankkeita yhdessä Libyan naapurimaiden Egyptin ja Sudanin kanssa. Ranska puolestaan kiisteli Libyan kanssa Tshadin maaperältä käsin. Yhdysvaltojen muuttuessa vihamieliseksi Libya lähestyi itäblokkia.”

Tästä lähtien USA on syyttänyt Libyaa milloin mistäkin. ”Yhdysvallat jatkoi nokittelua Libyan kanssa käyttämällä Välimeren laivastoaan provosoivasti. Sattui useita välikohtauksia, joissa libyalaisia hävittäjiä ammuttiin alas. Jokainen tapaus merkitsi kannatuksen lisäystä presidentti Reaganille. Suunnitelmat Gaddafin varalle vaativat kuitenkin selkeästi hyökkäyksellistä toimintaa. Tämä puolestaan oli ongelmallista, sillä Libya oli tärkeä öljyntoimittaja lukuisille Euroopan maille ja maassa työskenteli myös tuhansia eurooppalaisia. Gaddafin ankarampi kurittaminen vaati ensin maaperän valmistelua.”

Nyt aika sitten näyttää olevan kypsä öljyn, kaasun ja muiden luonnonrikkauksien anastamiseksi länsimaiden haltuun. Tämä on EU:n ensimmäinen kolonialistinen sota, jolla ei ole mitään tekemistä humanitaarisuuden kanssa.



(Lainaukset: Valtio ja terrorismi, Hannu Yli-Karjanmaa, Multikustannus Oy, 2008)

Lisää valtiosta ja terrorismista täällä.

Uutisia

WikiLeaksin perustaja Julian Assange on pidätetty. Syynä ei suinkaan ole maailmanrauhan uhkaaminen, vaan seksiskandaali: Varma, hyväksi koettu keino johtaa huomio pois tärkeimmästä. Tappaminen, sotiminen ja maailman myrkyttäminen eivät ole uutisia. Ne ovat normaali käytäntö. Täysin luvallista ja joidenkin mielestä jopa ihailtavaa toimintaa.

Vuosia sitten kerrottiin anekdoottia STT:n uutisista. STT:n uutisia: Kotimaasta: Kotimaassa on kaikki hyvin. Ulkomailta: Ulkomailla on kaikki hyvin. Urheilua: Tappara voitti Ilveksen eräluvuin kuusi nolla.

Nykyisin uutislähetysten määrää on karsittu. Samoja uutisia toistetaan aamusta iltaan ja usein myös vielä seuraavana päivänä.

Mitäpä sitä suotta uutisoimaan, kun kansa kuitenkin hankkii viallisen tietonsa internetistä. Vai olisiko syynä huoli kansan mielenterveydestä: Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Tai ehkä on parempi, ettei kansa niin kovin paljon tiedäkään. Iltapäivälehtien lööpit riittävät.

Toisen anekdootin mukaan Aleksanteri Suuri, Napoleon ja Hitler tapasivat toisensa helvetissä. Aleksanteri sanoi Napoleonille, jos minulla olisi ollut sellainen tykistö kuin sinulla, olisin valloittanut koko Euroopan. Mihin Napoleon, jos minulla olisi ollut sellainen panssariase kuin Hitlerillä, olisin valloittanut koko Euroopan. Hitler mietti hetken ja sanoi: - Jos minulla olisi ollut sellainen uutistoimisto kuin TASS, kukaan ei tänä päivänä tietäisi, että minä hävisin toisen maailmansodan. Jutun kuulin Moskovassa.

Demareiden hallitsemassa Ylessä olivat vallalla terapiauutiset. Lähes jokainen päivä kerrottiin jonkun poliitikon mielentilasta. Milloin oli Lipponen vihainen tai Niinistö ärsyyntynyt. Milloin oli Lipponen pettynyt ja joskus jopa jotain murahtanutkin.

Nykyisessä kokoomus-Ylessä uutisia ei aina erota tekstimainonnaksi luokiteltavasta markkinoiden edistämisestä. Lähes joka päivä kuluttajien luottamus talouteen on entisestäänkin kasvanut ja kasvanut, jos mahdollista. Vielä koskaan se ei ole ollut näin huikaisevan korkealla kuin nykyisin. Lähes jokaiselle päivälle on löytynyt uutta kerrottavaa siitä, miten Suomessa kaikki on paremmin kuin koskaan ennen. Pisa-tutkimuksessa nyt vähän mentiin alas, mutta silti on vielä paremmin kuin suurimmalla osalla.

Tiedotus tällaisena kuin se nykyisin ilmenee muistuttaa paljon DRR:n joukkotiedotusta 70-luvulla. Sama kaiku on askelten.

Muutama päivä sitten kerrottiin Helsingin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jota ei silloin vielä ollut julkistettu. Sen mukaan ihmisillä on käsitys, että suomalainen joukkotiedotus on edelleen vasemmistolaista ja siksi epäluotettavaa. Tällainen mielikuvahan synnytettiin kuuluisan Repo-radion aikaan.

Saman tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ohjelmien asenneilmasto on vuosien saatossa muuttunut oikeistolaiseksi. Ja miten muuten voisi ollakaan.

Tämän jälkeen olen yrittänyt seurata, josko kyseinen tutkimus olisi jo julkistettu. Eipä ole silmiini sattunut. Misiköhän?