Mitä WikiLeaks haluaa?

Eilen juuri parhaaseen katseluaikaan keskellä yötä Ylen Silminnäkijä lähetti dokumentin Julian Assangesta ja WikiLeaksista.

Vaikka hinkua miehen mustamaalaamiseen olisi varmasti ollut, onnistui ohjelmassa välittymään myös viesti siitä, mitä WikiLeaks ja Julian Assange haluavat.

Pyrkimykset kilpistyivät näihin seikkoihin: demokratiaan, politiikan läpinäkyvyyteen, rauhaan.

Ohjelmassa näytettiin jo kaikkien tuntema video, missä amerikkalaiset lentäjät helikopterista kuin tietokonepeliä pelaten tappavat siviilejä, lapsia ja kaksi Reutersin toimittajaa.

Mutta ohjelmassa nähtiin myös, miten sodassa koko ajan tapetaan ihmisiä, lapsia ja vanhuksia ja miten ihmisiä kidutetaan. Sota on, vanhaa kansakoulunopettajaani siteeraten: Pelkkää verta, suolia ja paskaa. Irakissa yli 100 000 siviiliä on kuollut. Maailman vastalauseista huolimatta amerikkalaiset jatkavat kidutuksiaan.

Julian Assange tovereineen on osoittanut suuren rohkeuden paljastuksillaan.

Ja vaikka amerikkalaiset kuinka yrittäisivät mustamaalta Assangea ja väittää, että hän vaarantaa Amerikan edut paljastuksillaan, niin varsinaiseen asian ytimeen tämä parjaus ei yllä.

WikiLeaks on jo nyt paljastanut muutamassa vuodessa enemmän asioita kuin virallinen media kymmeniin vuosiin. Se on osoittanut, mitä meidän silmiemme edessä tänäänkin tapahtuu, vaikka kaikki ihmiset eivät asioita edelleenkään halua nähdä. Tämän päivän raakuudet ja julmuudet eivät tunnu kiinnostavan edes niitä, jotka pitävät suurinta ääntä menneisyyden vääryyksistä. Omassa ajassa on läpinäkymättöminen sokea piste.

Raportin lopuksi WikiLeaksin edustaja torjui syytökset, joiden mukaan WikiLeaks olisi vaarantanut Yhdysvaltojen edut ja demokratian. - Demokratia, joka ei kestä läpinäkyvyyttä, ei ole demokratiaa, hän sanoi.

Julian Assange on yhä kotiarestissa. Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Heikki Patomäki ehdottaa Helsingin Sanomissa (13.1.), että Suomen pitäisi puolustaa WikiLeaksin työtä ja tarjota sen vetäjälle Julian Assangelle turvapaikkkaa. Olen samaa mieltä.

Aiheesta kirjoittaa myös Kansan Uutiset 13.1.

”Patomäki muistuttaa, että demokratiassa kansalaisilla on oikeus kokoontua sekä ilmaista ja julkaista mielipiteensä kaikista niistä asioista, joilla on yleistä merkitystä.
– Valtiollisten elinten toiminnalla on aina yleistä merkitystä. Sananvapauden ja demokraattisen julkisuuden toteutumisen ehto on, että kansalaiset tietävät, mitä valtiolliset elimet tekevät ja miksi. Siksi viranomaisten asiakirjojen täytyy olla julkisia.”

Ohjelman, WikiLeaks – salaisuuden voima, voi yhä katsoa Ylen Areenalta.

Uutisia

WikiLeaksin perustaja Julian Assange on pidätetty. Syynä ei suinkaan ole maailmanrauhan uhkaaminen, vaan seksiskandaali: Varma, hyväksi koettu keino johtaa huomio pois tärkeimmästä. Tappaminen, sotiminen ja maailman myrkyttäminen eivät ole uutisia. Ne ovat normaali käytäntö. Täysin luvallista ja joidenkin mielestä jopa ihailtavaa toimintaa.

Vuosia sitten kerrottiin anekdoottia STT:n uutisista. STT:n uutisia: Kotimaasta: Kotimaassa on kaikki hyvin. Ulkomailta: Ulkomailla on kaikki hyvin. Urheilua: Tappara voitti Ilveksen eräluvuin kuusi nolla.

Nykyisin uutislähetysten määrää on karsittu. Samoja uutisia toistetaan aamusta iltaan ja usein myös vielä seuraavana päivänä.

Mitäpä sitä suotta uutisoimaan, kun kansa kuitenkin hankkii viallisen tietonsa internetistä. Vai olisiko syynä huoli kansan mielenterveydestä: Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Tai ehkä on parempi, ettei kansa niin kovin paljon tiedäkään. Iltapäivälehtien lööpit riittävät.

Toisen anekdootin mukaan Aleksanteri Suuri, Napoleon ja Hitler tapasivat toisensa helvetissä. Aleksanteri sanoi Napoleonille, jos minulla olisi ollut sellainen tykistö kuin sinulla, olisin valloittanut koko Euroopan. Mihin Napoleon, jos minulla olisi ollut sellainen panssariase kuin Hitlerillä, olisin valloittanut koko Euroopan. Hitler mietti hetken ja sanoi: - Jos minulla olisi ollut sellainen uutistoimisto kuin TASS, kukaan ei tänä päivänä tietäisi, että minä hävisin toisen maailmansodan. Jutun kuulin Moskovassa.

Demareiden hallitsemassa Ylessä olivat vallalla terapiauutiset. Lähes jokainen päivä kerrottiin jonkun poliitikon mielentilasta. Milloin oli Lipponen vihainen tai Niinistö ärsyyntynyt. Milloin oli Lipponen pettynyt ja joskus jopa jotain murahtanutkin.

Nykyisessä kokoomus-Ylessä uutisia ei aina erota tekstimainonnaksi luokiteltavasta markkinoiden edistämisestä. Lähes joka päivä kuluttajien luottamus talouteen on entisestäänkin kasvanut ja kasvanut, jos mahdollista. Vielä koskaan se ei ole ollut näin huikaisevan korkealla kuin nykyisin. Lähes jokaiselle päivälle on löytynyt uutta kerrottavaa siitä, miten Suomessa kaikki on paremmin kuin koskaan ennen. Pisa-tutkimuksessa nyt vähän mentiin alas, mutta silti on vielä paremmin kuin suurimmalla osalla.

Tiedotus tällaisena kuin se nykyisin ilmenee muistuttaa paljon DRR:n joukkotiedotusta 70-luvulla. Sama kaiku on askelten.

Muutama päivä sitten kerrottiin Helsingin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jota ei silloin vielä ollut julkistettu. Sen mukaan ihmisillä on käsitys, että suomalainen joukkotiedotus on edelleen vasemmistolaista ja siksi epäluotettavaa. Tällainen mielikuvahan synnytettiin kuuluisan Repo-radion aikaan.

Saman tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ohjelmien asenneilmasto on vuosien saatossa muuttunut oikeistolaiseksi. Ja miten muuten voisi ollakaan.

Tämän jälkeen olen yrittänyt seurata, josko kyseinen tutkimus olisi jo julkistettu. Eipä ole silmiini sattunut. Misiköhän?