Posteljooni ei saa tankata E-10:ä

Tänään posteljooni oli tavallista kiukkuisemmalla tuulella:

Ensin hän haukkui Suvi Lindenin, joka ennen joulua oli luvannut postilaisille, että yötyöt eivät lisäänny ja että ulkolaisia kermankuorijoita ei päästetä Suomeen pilaamaan postin isänmaallista toimintaa. Posteljooni on tässä tiukkana. Hänen vaarinsa jo ajoi hevosella postia siihen aikaan kun synkillä metsätaipaleilla piti laittaa sammalta aisakelloon, etteivät maantierosvot kuulisi postin olevan tulossa. Petoja ja ryöväreitä varten postinkantajalla oli myös postiprouninki. – Olisi sille nytkin käyttöä, tuhisi posteljooni.

Toiseksi sai kyytiä posteljoonin oma ammattiliitto PAU, joka jätti työtaistelutoimet eduskunnan päätöksenteon jälkeiseen päivään. Mitä helvettiä niillä silloin enää tekee, kun päätökset on jo tehty. Ei ole sellaisesta ammattijärjestöstä muuta kuin pahasti haittaa. - Ovat ilmeisesti liitossa päättäjien kanssa, posteljooni latasi.

Ja näinhän siinä kävi, että sinivihreät hallitusporvarit hyväksyivät uuden postilain äänin 108 – 72 ja luikurit pakosalla kuten posteljooni asian ilmaisi: - Tässä taas petettiin koko Suomen kansa.

Pahimman kiukun syljettyään posteljooni ihmetteli sitä, että postilaisia on kielletty tankkaamasta postin autoihin E-10-bensaa, vaikka Pikkarainen sitä litkua kehuukin.

Omaan autoonsa posteljooni oli kerran tankannut ja kulutus nousi heti puoli litraa sadalla. Että sellaista bensaa. Saattaa olla kysymyksessä autojen myynnin edistäminenkin tämän bensa-asian tiimoilta. Menevät uudet autot paremmin kaupaksi, kun vanhat hajoavat, tuumaili posteljooni.

Ja mitä niihin älypuhelimiin tulee, niin minä ostan sellaisen vasta kun se osaa pyyhkiä minun perseeni, sanoi posteljooni ja kaasutti tiehensä.

P.S. Posteljooni soitti vielä ja lähetti terveisiä kansanedustaja Kalle Jokiselle (kok), joka oli eduskunnassa puhunut siihen malliin, että kustit haluavat polkea niin kauan kuin kettingit kestävät, vaikka postia ei olisikaan. Hänen puolestaan Kalle Jokinen saa vaikka istua eduskunnassa niiden kettinkien päällä, jos vain haluaa.

Samainen Kalle oli vielä viurunnut, että kyläkoulujakin pitää säästää, vaikka ei olisi edes oppilaita ja kumminkin posteljoonin kylällä kokoomuslaiset olivat vaalimainoksessaan ottaneet kunnian yhden kyläkoulun säilyttämisestä, vaikka puolueella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Natoa ja vaippoja koteihin

”Ja että tämäkin vielä. Että se on vielä militaristikin. Ei riitä, että on rasisti”, huusi posteljooni minun korvaani. Se oli saanut päivän kierroksen tehtyä, kahvia kuppiin ja röökin palamaan.

Se oli jostain lukenut, että Timo Soinin Persut haluaa säilyttää kalliit kasarmit ja niiden juopot upseerit valtion palkkalistoilla. Posteljooninkin mielestä Suomi ei tarvitse aseita ja ammuksia, vaan halpoja asuntoja ja leipää ja soppaa kansalle.

Minä yritin päästä mukaan juttuun, mutta en saanut suunvuoroa, kun posteljooni jatkoi:

- Ja nyt se Soini haluaa vielä viedä Suomen Natoon. Mitä ihmettä se oikein valmistelee? Sotaanko tässä vielä pitäisi ryhtyä, kun maailmankirjat on jo muutenkin ihan sekaisin.

Enkä minä perkele ymmärrä sitäkään, että Soini puhuu koko ajan kansan nimissä. Eikö se ole sattunut huomaamaan, että suurin osa kansasta ei halua mihinkään Natoon, vaikka meidät sinne on jo salaa vietykin. Asiahan on sinettiä vaille valmis - ollut jo pitkään, posteljooni veti henkeä.

Minä en paljon muuta ehtinyt kuin kysyä, että mites on päivä mennyt, kun tuli lisää terveisiä perseestä:

- Oli joku kodinhoitotoimistossa keksinyt kätevöittää omaa työtään lähettämällä vanhusten ja vajaakuntoisten vaipat postilla asiakkailleen.

Koko työaika oli mennyt ovikelloja soitellessa ja sänkyyn sidottuja vanhuksia herätellessä, että olisivat tulleet vaippansa kuittamaan. Auto tappiin asti täynnä vaippoja ja kukaan ei avaa ovea. Yhteenkin taloon olisi pitänyt saada sata kiloa kuitattua, mutta isäntä ei suostunut laittamaan nimeään paperiin. Että tällaista kodinhoitoa. Ylitöiksi meni ja koko päivä meni soitellessa ja koputellessa.

Mitähän ne seuraavaksi keksivät laittaa haja-asutusalueen posteljoonin kuljetettavaksi. Varmaan saa hoitaa ihmisten kauppa-asiat ja kantaa kaljakoppia sosiaalitoimen asiakkaille. Ihmisten koirat vissiin pitää ehtiä jossain välissä kusettamaan.

Ja kun yrittää terveyskeskukseen soittaa, että on paketti tulossa, niin automaatti vain hokee: olette jonossa, olette jonossa… eikä paikalla ole ketään. Ennen tässä kunnassa oli lääkäri ja hammaslääkäri ja vastaanotolle pääsi samana päivänä. Nyt kuntaliitosten myötä terveydenhuolto on muuttunut kansainvälisten pörssiyhtiöiden kultakaivokseksi. Yhtiöt kuppaavat sekä kuntien, Kelan että asiakkaiden rahat, mutta palvelua saadakseen pitää jokaisesta tutkimuksesta erikseen tapella. Pitää olla urbaania oveluutta, että saa hoitoa niin kuin arkkiatri Pelkonen oli jossain ohjelmassa sanonut. Radiossa tai tv:ssä. Sama se, posteljooni kuittaa.

Ei ole helppoa posteljoonin elämäkään tänä päivänä, kun työn mitoitus on niin tarkan päälle tehtyä, että juoksujalkaa saa mennä koko ajan. Toista oli kymmenen vuotta sitten vielä, mutta silloin posti olikin posti eikä mikään Itella. Tämä on jämpti näin.