Natoa ja vaippoja koteihin

”Ja että tämäkin vielä. Että se on vielä militaristikin. Ei riitä, että on rasisti”, huusi posteljooni minun korvaani. Se oli saanut päivän kierroksen tehtyä, kahvia kuppiin ja röökin palamaan.

Se oli jostain lukenut, että Timo Soinin Persut haluaa säilyttää kalliit kasarmit ja niiden juopot upseerit valtion palkkalistoilla. Posteljooninkin mielestä Suomi ei tarvitse aseita ja ammuksia, vaan halpoja asuntoja ja leipää ja soppaa kansalle.

Minä yritin päästä mukaan juttuun, mutta en saanut suunvuoroa, kun posteljooni jatkoi:

- Ja nyt se Soini haluaa vielä viedä Suomen Natoon. Mitä ihmettä se oikein valmistelee? Sotaanko tässä vielä pitäisi ryhtyä, kun maailmankirjat on jo muutenkin ihan sekaisin.

Enkä minä perkele ymmärrä sitäkään, että Soini puhuu koko ajan kansan nimissä. Eikö se ole sattunut huomaamaan, että suurin osa kansasta ei halua mihinkään Natoon, vaikka meidät sinne on jo salaa vietykin. Asiahan on sinettiä vaille valmis - ollut jo pitkään, posteljooni veti henkeä.

Minä en paljon muuta ehtinyt kuin kysyä, että mites on päivä mennyt, kun tuli lisää terveisiä perseestä:

- Oli joku kodinhoitotoimistossa keksinyt kätevöittää omaa työtään lähettämällä vanhusten ja vajaakuntoisten vaipat postilla asiakkailleen.

Koko työaika oli mennyt ovikelloja soitellessa ja sänkyyn sidottuja vanhuksia herätellessä, että olisivat tulleet vaippansa kuittamaan. Auto tappiin asti täynnä vaippoja ja kukaan ei avaa ovea. Yhteenkin taloon olisi pitänyt saada sata kiloa kuitattua, mutta isäntä ei suostunut laittamaan nimeään paperiin. Että tällaista kodinhoitoa. Ylitöiksi meni ja koko päivä meni soitellessa ja koputellessa.

Mitähän ne seuraavaksi keksivät laittaa haja-asutusalueen posteljoonin kuljetettavaksi. Varmaan saa hoitaa ihmisten kauppa-asiat ja kantaa kaljakoppia sosiaalitoimen asiakkaille. Ihmisten koirat vissiin pitää ehtiä jossain välissä kusettamaan.

Ja kun yrittää terveyskeskukseen soittaa, että on paketti tulossa, niin automaatti vain hokee: olette jonossa, olette jonossa… eikä paikalla ole ketään. Ennen tässä kunnassa oli lääkäri ja hammaslääkäri ja vastaanotolle pääsi samana päivänä. Nyt kuntaliitosten myötä terveydenhuolto on muuttunut kansainvälisten pörssiyhtiöiden kultakaivokseksi. Yhtiöt kuppaavat sekä kuntien, Kelan että asiakkaiden rahat, mutta palvelua saadakseen pitää jokaisesta tutkimuksesta erikseen tapella. Pitää olla urbaania oveluutta, että saa hoitoa niin kuin arkkiatri Pelkonen oli jossain ohjelmassa sanonut. Radiossa tai tv:ssä. Sama se, posteljooni kuittaa.

Ei ole helppoa posteljoonin elämäkään tänä päivänä, kun työn mitoitus on niin tarkan päälle tehtyä, että juoksujalkaa saa mennä koko ajan. Toista oli kymmenen vuotta sitten vielä, mutta silloin posti olikin posti eikä mikään Itella. Tämä on jämpti näin.

Lopullinen ratkaisu Tampereen malliin

Jo vuosia sitten Veli-Pekka Koljonen herätti hälyn kirjoittaessaan Ilta-Sanomien kolumnissaan eutanasiasta lopullisena ratkaisuna, joka tulee viidentoista vuoden kuluttua. Tuosta on tainnut juuri ja juurii kulua se ennustettu 15 vuotta.

Tampereella esitetään tällaista listaa kaupungin hoito- ja vanhustenpalveluita käyttäville:

”Seuraavat valitsemani kohdat ilmaisevat tahtoni:
1. Jos sairauteni pahentuessa hoitoa ei ole, haluan tulla hoidetuksi siinä paikassa (vanhainkoti, palvelutalo, koti), missä olen elänyt edeltävät kuukaudet.
2. Minua ei saa elvyttää, mikäli se lääketieteellisesti arvioiden ei saa aikaan elämänlaadun ja toimintakyvyn palaamista ennalleen.
3. Jos etenevä sairaus aiheuttaa nielemisen heikkenemisen niin, että ravinnon ja nesteen saantini on riittämätöntä, ei minua tule hoitaa nesteyttämällä suonensisäisesti tai ravitsemalla nenämahaletkun kautta. Väliaikaista nesteytystä (3-5 vrk) voidaan silti koittaa äkillisen sairastumisen oireiden hoitamiseksi.
4. Minulle on annettava riittävä oireenmukainen hoito (esimerkiksi kipulääkitys) riippumatta sen vaikutuksesta elinaikani pituuteen.
5. Vaikka sairauteni aiheuttaisi suurentuneen riskin kaatumiselle, esimerkiksi sekavuuden vuoksi, ei liikkumista rajoittavia apuvälineitä tule käyttää. Hyväksyn kaatumisen aiheuttaman suurentuneen riskin esimerkiksi lonkkamurtuman syntyyn ja kannan tästä valinnasta itse vastuun.”

Nimi vaan paperiin, kyllä hoitajat hoitaa.

Urbaanista oveluudesta terveydenhoidossa

Lady Mary Wortley Montagu matkusti 1700-luvun alkupuolella Turkissa ja tutustui siellä isorokon istuttamiseen taudin menestykselliseksi parantamiseksi. Hän kirjoitti ystävättärelleen 1.4.1717: ”Olen siinä määrin isänmaallinen, että ponnistelen mieluusti tehdäkseni tästä käytännöllisestä keksinnöstä suositun myös Englannissa, ja kirjoittaisinkin varmasti jollekin maamme lääkäreistä tarkasti, jos vain tuntisin sellaisen, jolla uskoisin olevan riittävästi hyveellisyyttä tuhota koko alalle niin merkittävä tulonlähde ihmiskunnan hyväksi. Kyseinen tauti on kuitenkin heille liian tuottoisa ja he varmasti vihastuisivat minulle kelpo tavalla, jos yrittäisin sinnikkäästi kamppailla sen hävittämisen puolesta. Jos selviän täältä hengissä minulla on kenties kuitenkin rohkeutta ryhtyä sotajalalle lääkärien kanssa.” (Elämänmenoa Kultaisessa sarvessa)
Joitakin päiviä sitten Ylen aamu-tv:ssä vieraillut lääkäri halusi kertoa siitä, että ihmiset liiaksi ottavat selvää omista sairauksistaan ja tulevat sitten valmiiden diagnoosien kanssa tohtorille, jonka kallista aikaa tärvääntyy näiden kuuntelemiseen. Ei niin sovi tehdä. Sillä ei ole väliä, että joskus potilaan aikaa ja rahaa menee hukkaan, kun lääkäriltä ei saa mitään apua.

Lääkäreiden auktoriteetti on pyhä asia. Sitä ei sovi loukata.

”Syyskuussa valelääkäriksi nimitetty mies tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin. Tämä koululääketieteen Sokal-huijaus olisi tuomion sijaan ansainnut tulla palkituksi. Lääketieteellistä käymättä mies hoiti yli tuhat potilasta syyllistymättä yhteen ainoaan hoitovirheeseen. Kutsuttakoon tätä työssäoppimiseksi. Tapauksen taustalta kuultaa myös syvälle käyvempi asiantuntijavallan refleksi. Miestä ei tuomittu tekemistään virheistä, vaan puhtaasta raivosta asiantuntijavallan loukkausta kohtaan”, kirjoittaa päätoimittaja Antti Salminen Niin&Näin –lehden numerossa 4/2010.

Terveyskeskuksien tuottamasta huonosta hoidosta on pidetty kovaa meteliä, jonka ainoa tarkoitus on ollut terveydenhuollon yksityistäminen ja siirtäminen pörssiyhtiöille. Muutosta on perusteltu paitsi laadulla ja edullisuudella. Jokainen tietysti käsittää, että laatu ei parane, jos hinta nousee. Ja nouseehan se, kun juoksevien kulujen lisäksi pitää kyetä tuottamaan vielä sijoittajien voitot korkoineen. Lääkärit, tietämisen taso ja välineet ovat samat kuin ennenkin.

Arkkiatri Risto Pelkonen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa 16.12.2010: ”Väestöryhmien terveys on parantunut, mutta ryhmien väliset erot eivät ole muuttuneet vaan ehkä lisääntyneet. Myös palvelujen saatavuuserot ovat hyvin samanlaisia, meillä poikkeuksellisen suuria. Elintavat ovat peruskoulun käyneillä epäterveellisemmät kuin korkeasti koulutetuilla, ja alkoholin juomatavoissa on selviä eroja, mutta tämä ei kokonaan selitä eroja.

Ongelmat eivät ratkea terveydenhuollon sisällä, vaan ne ovat yleisiä, koko sosiaaliseen kenttään liittyviä asioita: perheitä, lasten koulutusta ja lasten selviytymistä koskevia kysymyksiä. Iso joukko kouluikäisistä syrjäytyy jo koulunkäynnin aikana. Heillä ei enää myöhemmin ole voimia hoitaa omaa terveyttään.

Vaatii urbaania oveluutta, että tässä sekavassa terveydenhuollon saaristossa saa sitä hoitoa, jota tarvitsee.”

Hippokrateen vala kuuluu seuraavasti:
»Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen ja Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalten ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen. Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja ja kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle. Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita. Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani. En tule leikkaamaan veitsellä, en edes rakkokivistä kärsiviä, vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat. Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita, tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa. Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten keskuudessa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena. Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin.»
(Suomentanut Heikki Solin)