”Ja että tämäkin vielä. Että se on vielä militaristikin. Ei riitä, että on rasisti”, huusi posteljooni minun korvaani. Se oli saanut päivän kierroksen tehtyä, kahvia kuppiin ja röökin palamaan.
Se oli jostain lukenut, että Timo Soinin Persut haluaa säilyttää kalliit kasarmit ja niiden juopot upseerit valtion palkkalistoilla. Posteljooninkin mielestä Suomi ei tarvitse aseita ja ammuksia, vaan halpoja asuntoja ja leipää ja soppaa kansalle.
Minä yritin päästä mukaan juttuun, mutta en saanut suunvuoroa, kun posteljooni jatkoi:
- Ja nyt se Soini haluaa vielä viedä Suomen Natoon. Mitä ihmettä se oikein valmistelee? Sotaanko tässä vielä pitäisi ryhtyä, kun maailmankirjat on jo muutenkin ihan sekaisin.
Enkä minä perkele ymmärrä sitäkään, että Soini puhuu koko ajan kansan nimissä. Eikö se ole sattunut huomaamaan, että suurin osa kansasta ei halua mihinkään Natoon, vaikka meidät sinne on jo salaa vietykin. Asiahan on sinettiä vaille valmis - ollut jo pitkään, posteljooni veti henkeä.
Minä en paljon muuta ehtinyt kuin kysyä, että mites on päivä mennyt, kun tuli lisää terveisiä perseestä:
- Oli joku kodinhoitotoimistossa keksinyt kätevöittää omaa työtään lähettämällä vanhusten ja vajaakuntoisten vaipat postilla asiakkailleen.
Koko työaika oli mennyt ovikelloja soitellessa ja sänkyyn sidottuja vanhuksia herätellessä, että olisivat tulleet vaippansa kuittamaan. Auto tappiin asti täynnä vaippoja ja kukaan ei avaa ovea. Yhteenkin taloon olisi pitänyt saada sata kiloa kuitattua, mutta isäntä ei suostunut laittamaan nimeään paperiin. Että tällaista kodinhoitoa. Ylitöiksi meni ja koko päivä meni soitellessa ja koputellessa.
Mitähän ne seuraavaksi keksivät laittaa haja-asutusalueen posteljoonin kuljetettavaksi. Varmaan saa hoitaa ihmisten kauppa-asiat ja kantaa kaljakoppia sosiaalitoimen asiakkaille. Ihmisten koirat vissiin pitää ehtiä jossain välissä kusettamaan.
Ja kun yrittää terveyskeskukseen soittaa, että on paketti tulossa, niin automaatti vain hokee: olette jonossa, olette jonossa… eikä paikalla ole ketään. Ennen tässä kunnassa oli lääkäri ja hammaslääkäri ja vastaanotolle pääsi samana päivänä. Nyt kuntaliitosten myötä terveydenhuolto on muuttunut kansainvälisten pörssiyhtiöiden kultakaivokseksi. Yhtiöt kuppaavat sekä kuntien, Kelan että asiakkaiden rahat, mutta palvelua saadakseen pitää jokaisesta tutkimuksesta erikseen tapella. Pitää olla urbaania oveluutta, että saa hoitoa niin kuin arkkiatri Pelkonen oli jossain ohjelmassa sanonut. Radiossa tai tv:ssä. Sama se, posteljooni kuittaa.
Ei ole helppoa posteljoonin elämäkään tänä päivänä, kun työn mitoitus on niin tarkan päälle tehtyä, että juoksujalkaa saa mennä koko ajan. Toista oli kymmenen vuotta sitten vielä, mutta silloin posti olikin posti eikä mikään Itella. Tämä on jämpti näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti