Rahamarkkinat ovat jo kauan sitten ottaneet niskalenkin yhteiskunnista. Sijoittajat luovat kuplia yhden toisensa jälkeen, välineinään pankki ja pörssi. Villi raha ratsastaa ja jättää jälkeensä kuplia.
Kurt Vonnegutin mukaan kaikkein ällöttävinä on pieraista kylvyssä ja syödä kuplat.
Pankkien luomat kuplat laitetaan veronmaksajien syötäviksi. Kapitalismi kulkee lamasta toiseen ja aina huudetaan apuun veronmaksajia. Aina tarvitaan lisää rahaa, jotta pankkien ja sijoittajien luomat kuplat saadaan paikatuiksi ja rahat häviävät taivaan tuuliin.
Ja jälleen sijoittajat etsivät uusia kohteita. Voiton maksimoinnin välineeksi kelpaavat mitkä tahansa kohteet ihan riippumatta siitä, miten paljon tuskaa ja kärsimystä ihmisille tuotetaan. Yksityisen sijoitustoiminnan kohteina ovat parhaillaan yhteiskunnan ihmisille tuottamat palvelut: terveys, koulutus, lastenhoito ja vanhustenhuolto ja kaikki muukin, mikä irti lähtee.
Miksi poliitikot ovat mukana tässä pelissä, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan? Ilmeisesti siksi, että heillä on itselläänkin pelimerkkejä ja myös heidän pankkitilinsä kasvavat.
Nykytilanteessa EU-valtiot vielä kilpailevat keskenään. Ne kilpailevat veroilla, talouden joustavuudella, työvoimakustannuksilla ja talouteen suunnatuilla tukiaisilla, jotka veronmaksajat maksavat. Esimerkiksi saksalaispankki voi erilaisten luottoluokitusten ansiosta saada lainaa kolmen prosentin korolla, minkä se sitten lainaa toiselle, vaikeuksissa olevalle maalle viiden prosentin korolla.
Kysymys kuuluukin nyt: Onko rahajärjestelmä yhteiskuntaa varten vai yhteiskunta kasvottomia markkinavoimia varten. Vastaus on selvä.
Kansallisten valtioiden tilalle on tullut EU. Talousjärjestelmä sen sijaan ei ole muuttunut. Se on yhä edelleen voiton maksimointiin tähtäävä monopolikapitalismi, jonka etuja EU:n johto ensisijassa valvoo. Valtion tehtävä on säilyttää valta ja niitä ylläpitävät rakenteet.
Eilen Ylen Silminnäkijässä käsiteltiin aihetta ansiokkaasti. Siinä Euroopalle esitettiin myös vaihtoehtoja. Niitä oli kaikkineen kolme: Voidaan luopua EU:sta, mutta samalla luovutaan roolista maailmassa. Toinen vaihtoehto on tiukka säätelyn ja leikkausten EU, joka johtaa uuteen taantumaan. Kolmas vaihtoehto, joka on vaikein toteuttaa, on solidaarinen, sosiaalinen ja ekologinen Eurooppa.
Neljäs vaihtoehto, jota silminnäkijä ei esitellyt, perustuu kasvuharhaan kompastuneiden valtioiden itsenäisyyden arvostamiseen. Se tarkoittaisi, että velkaantumisen aiheuttaneet sijoittajat, rahalaitokset ja muut pelurit osallistuisivat velkojen tasaamiseen EU-komission ja parlamentin päätöksillä.
Tämä takaisi kyseisille maille ja niiden asukkaille realistisen mahdollisuuden harjoittaa omaa talouspolitiikkaansa ja selvittää ongelmansa omassa aikataulussaan ilman yhteisen velkaantumisen jatkuvaa kasvua. Nykyjärjestelmä mahdollistaa ongelmavaltioiden velkojille myös aikaisempien keinottelutappioiden korvauksen. Samalla se siirtää vastuut niiden hartioille, jotka eivät ole millään tavalla osallistuneet velkaantumisen vauhdittamiseen.
Näin yhteiskuntamme imetään kuivaksi. Varallisuus muuttuu yksityiseksi kapitaaliksi, vaikka se voitaisiin käyttää yhteiskuntien ja ihmisten hyväksi.
Silminnäkijän voi edelleen katsoa Ylen Areenasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti