Mitä hulluus maksaa?

Kuva: Asunnottoman asunto New Yorkissa.

Pekka Visurin vasta ilmestyneessä kirjassa Maailman muutos ja Suomi kerrotaan Irakin sodan kustannukset Yhdysvaltojen osalta: ”Irakin sodankustannuksiin Yhdysvallat on käyttänyt budjettivaroista rahaa noin 900 miljardia dollaria, mikä ylittää Vietnamin sodan kulut. Tuohonkaan summaan ei ole sisällytetty kaikkia sodasta aiheutuvia menoja. Pelkästään 120 000 sotilaan ylläpito Irakissa maksoi vuonna 2008 lähes 12 miljardia dollaria kuukaudessa.

Sodan arvioidut kokonaiskustannukset yhdysvalloille ovat kohonneet 3000 – 4000 miljardin dollarin suuruusluokkaan, kun mukaan on laskettu suoranaisten toimintamenojen lisäksi haavoittuneiden hoitokulut ja veteraanien korvaukset sekä kaluston uusimistarpeet ja heijastusvaikutukset talouteen.”

Varsin suurpiirteisiä ovat arviot, mutta ne kertovat selvää kieltä suuruusluokasta.

Vuoden 2010 loppuun mennessä amerikkalaissotilaita oli kuollut Irakin sodan vuoksi noin 4 500 ja vakavasti haavoittuneita oli 32 000.

Ydin-lehdessä arvioitiin vuonna 2008 irakilaisia kuolleen jo yli miljoonan. Heistä suurin osa oli siviileitä.

Näin paljon kärsimystä ja hukkaan heitettyä varallisuutta, jolla varmaankin olisi ollut paljon käyttöä maassa, jossa lapsiperheitä asuu kaduilla pahvilaatikoissa.

Ja sitten Suomen porvarit vielä itkevät, kun eivät pääse mukaan sotimaan.



(Lähde: Pekka Visuri, Maailman muutos ja Suomi, WSOY 2011)

Järjen ääni

Kun jo Suomessakin, jopa julkisuudessa, on alkanut kannunvalanta siitä pääsevätkö suomalaiset nuoret miehet hornetteineen tositoimiin. Onneksi sentään tänään aamu-tv:ssä kuultiin järjen ääni. Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri sanoi selvin sanoin, että nyt on jo ylitetty Libyassa sodan kynnys, kun on alettu taistelu maavoimia vastaan. Kysymys ei enää ole mistään lentokiellosta.

Visurin mukaan kapinat ja kansannousut Arabimaissa ovat osoitus siitä, että näiden maiden kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen lännen liittolaisina toimivista hallituksistaan. Kysymys ei siis ole pelkästään Libyasta.

Visurin mukaan vallan painopiste maailmassa on muuttumassa lännestä itään. Venäjä, Kiina ja Intia eivät ole olleet halukkaita hyökkäyksiin niin kuin tiedetään.

Suomen edun Visuri näki olevan rauhassa Euroopassa ja rauhassa vallankin pohjolassa. Suomen etu on myös pitää hyvä välejä sekä Saksaan että itään.

Naton kumppanuus ei Suomea velvoita mihinkään.