Mitä hulluus maksaa?

Kuva: Asunnottoman asunto New Yorkissa.

Pekka Visurin vasta ilmestyneessä kirjassa Maailman muutos ja Suomi kerrotaan Irakin sodan kustannukset Yhdysvaltojen osalta: ”Irakin sodankustannuksiin Yhdysvallat on käyttänyt budjettivaroista rahaa noin 900 miljardia dollaria, mikä ylittää Vietnamin sodan kulut. Tuohonkaan summaan ei ole sisällytetty kaikkia sodasta aiheutuvia menoja. Pelkästään 120 000 sotilaan ylläpito Irakissa maksoi vuonna 2008 lähes 12 miljardia dollaria kuukaudessa.

Sodan arvioidut kokonaiskustannukset yhdysvalloille ovat kohonneet 3000 – 4000 miljardin dollarin suuruusluokkaan, kun mukaan on laskettu suoranaisten toimintamenojen lisäksi haavoittuneiden hoitokulut ja veteraanien korvaukset sekä kaluston uusimistarpeet ja heijastusvaikutukset talouteen.”

Varsin suurpiirteisiä ovat arviot, mutta ne kertovat selvää kieltä suuruusluokasta.

Vuoden 2010 loppuun mennessä amerikkalaissotilaita oli kuollut Irakin sodan vuoksi noin 4 500 ja vakavasti haavoittuneita oli 32 000.

Ydin-lehdessä arvioitiin vuonna 2008 irakilaisia kuolleen jo yli miljoonan. Heistä suurin osa oli siviileitä.

Näin paljon kärsimystä ja hukkaan heitettyä varallisuutta, jolla varmaankin olisi ollut paljon käyttöä maassa, jossa lapsiperheitä asuu kaduilla pahvilaatikoissa.

Ja sitten Suomen porvarit vielä itkevät, kun eivät pääse mukaan sotimaan.



(Lähde: Pekka Visuri, Maailman muutos ja Suomi, WSOY 2011)

Satu Hassi, kuninkaalliset ja luonnosuojelu

”Prinssi Charles ja lordi Stern ilmastonsuojelun puolesta” otsikoi taistolainen Satu Hassi oman bloginsa ja suorastaan ihastuttavaa on ollut herrojen kanssa marjassa: ”Olipa mukava istua salissa, jossa joukko EU:n mahtavimpia heppuja sekä komission, ministerineuvoston että parlamentin puolelta kuunteli ilmastoasiantuntijoita. Ensin puhui kyllä julkkis, prinssi Charles. Hän totesi, että ainoa mahdollisuutemme pitää talouskasvua yllä vähänkään pitemmällä aikavälillä on siirtyä vähähiiliseen talouteen.”

Maailman eliittihän se suurin hiilidioksidin tuottaja on. Köyhät toimivat jo nyt minimissä. Heille on turha saarnata. Ja mikä estää jokaista aloittamasta itsestään?

Kuninkaalliset ovat ennenkin olleet luontoa suojelemassa. Kaikki ihmiset tietävät WWF (World Wide Fund for Nature) Pandakarhu-logon. Se syntyi 25 vuotta sitten, kun Hollannin prinssi Bernhard huomasi, että yksi heidän rakkaimmista saaliseläimistään, tiikeri, oli joutunut sukupuuton partaalle.

Silloin sata suurinta monikansallista yritystä päätti lahjoittaa miljoona Yhdysvaltain dollaria, verovapaana tietysti, hyvään tarkoitukseen. Tämän 100 miljoonan dollarin turvin syntyi WWF. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli prinssi Bernhard. Hänen seuraajanaan toimii Englannin prinssi Philip.

WWF:n toiminnan kova ydin:

WWF kiillottaa hallitusten antamaa kuvaa ympäristönsuojelussa.

WWF auttaa suojelemaan pieniä alueita ja siksi se antaa tilaa suuremmille tuhoille. Heidän uhoamansa metsien ”laiton” puunkorjuu on savuverho peittämässä 95 prosenttia hakkuista, jotka ovat laillisia.

WWF auttaa hallituksia saamaan haltuunsa suuria alueita koskematonta luontoa. Koska nämä alueet sijaitsevat yleensä alkuperäiskansojen mailla, WWF auttaa hallituksia sulauttamalla nämä ihmiset osaksi valtavirtaa.

WWF tukee hyvin kannattavaa matkailuteollisuutta.

Alkuperäisheimojen suojeleminen ei ole koskaan ollut keskeinen asia WWF:n luonnonsuojelijoiden fokuksessa. Heihin on enemmänkin suhtauduttu luontoa vahingoittavina villeinä, joiden asioita ei ole kunnolla hoidettu. Hökkeli kaupungissa ja coca-cola ei korvaa kolme miljoonaa vuotta vanhaa kulttuuria.

Lisää aiheesta täällä ja täällä.