Valtakunnassa on tyhjiö vai onko?

Poliittinen luokka eli poliittinen eliitti on sukset ristissä joka suuntaan.

Taloudellinen valta toimii omalla alueellaan ja kauppa käy. Kurssit nousevat ja laskevat. Uusimman tiedon mukaan vain yksi prosentti maailman väestöstä omistaa jo 39prosenttia kaikesta varallisuudesta. Toisella laskutavalla mitattuna 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia. Ja vielä kaksi prosenttia omistaa 50 prosenttia kaikesta. Vuorineuvosten suunnitelmat ovat toimineet hyvin.

Timo Soini pääsi eilen puuskaisemaan tv:ssä, että vähemmistöhallituksella ei voi pitkään kansaa hallita. Tätä kansaa kykenee hallitsemaan vaikka yksi mies. Nähty on. Suoria haastatteluja nähdään edelleen muutoin hyvin vähän

Tässä maassa on asioista puhumisessa vallalla auktoriteetin metodi: Ei ole väliä sillä, mitä kukakin sanoo. Tärkeintä on kuka sanoo. Niinpä minäkin lainaan Jörn Donneria, jolla ilman muuta on paljon suurempi auktoriteetti kuin minulla.

”Hän (J) omaksui jo teini-iässä vaistomaisesti käsityksen, jonka mukaan valta korruptoi aina. Niissä maissa, joissa hän on käynyt, hän ei ole tavannut mitään, joka puhuisi tätä mielipidettä vastaan. Mutta hän on siksi viisas, että hän käsittää, ettei hän välttyisi itsekään korruptiolta, jos hänellä olisi valtaa. Hän on tutustunut eräisiin ihmisiin, joilla on valtaa tässä Tasavallassa, ja hän on oppinut näkemään, että todellinen marginaali erilaisten päätösten ja tekojen välillä on varsin pieni. Poliittiset puolueet tekevät tietenkin parhaansa uskotellakseen äänestäjilleen, miten erilainen ja uudistusmielinen heidän puolueensa on, mutta sitten saadaan nähdä, että yhteiskunnallinen kehitys jatkaa suunnilleen entistä latua riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa. Äänestäjät tajuavat harvoin, että heillä on vaaleissa tuskin lainkaan todellisia vaihtoehtoja. He äänestävät aivan yksinkertaisesti siitä, tuleeko työministeriksi oikeistolainen vai sosiaalidemokraatti ja tuleeko sosiaaliministeriksi keskustapuolueen mies vai kommunisti:

He valitsevat vallan haltija, eivät ideologiaa. Koska yksi puolue tai yksi ainoa ryhmä ei milloinkaan johda maata, useimmat päätökset pakkaavat olemaan keskivertoratkaisuja, kompromisseja, jotka tyydyttävät kaikkia eivätkä ketään. J:n mielestä tällainen asiain tila ei ole onnellinen, mutta varsin väistämätön. Yhteiskunnan kehittymisen suhteellinen konservatiivisuus selittyy hänen silmissään tavan sanelemasta vanhoillisuudesta, jonka uhreja ihmiset ovat.”

"Koska yhteiskunta on niin pieni, eteenpäin pyrkivä nuori mies (naiset eivät vielä ole tulleet kuvaan) voi oppia tuntemaan henkilökohtaisesti kaikki ne ihmiset, jotka ovat tarpeen menestykselle. Tällaiset henkilökohtaiset tuttavuudet ovat tärkeitä, minkä J. toteaa eri yhteyksissä. Vallalla on järjestäytymätön vapaamuurarius, joka antaa yhteiskunnan mekanismeille oman leimansa. J. on miettinyt usein, miksei yksikään lahjakas tutkija ole tullut ajatelleeksi selvittää, kuka kenetkin tuntee Tasavallassa."


Ihmiset valmistautuvat koulujen päättäjäisiin ja muihin kevätjuhliin eivätkä ole tietääkseenkään. Hyvät ilmat lupaavat hurjaa bilettämistä.


(Lainaukset Jörn Donnerin kirjasta Surun ja rakkauden kesä, Otava 1971.)

Uuden hallituksen jättileikkaukset ja Vasemmistoliiton vaihtoehto

Porvareiden juustohöylä

Uusi hallitus joutuu ensi töikseen valmistelemaan jättileikkaukset valtion menoihin. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat Nelosen uutisten tietojen mukaan kasanneet kaikessa hiljaisuudessa leikkauslistaa, jonka hallitusneuvottelijat saavat eteensä heti, kun työ alkaa.

Vaaleihin on menty niin sanotusti sammutetuin lyhdyin.

Mari Kiviniemi uhkasi Ylen suuressa vaalikeskustelussa juustohöylällä ja senhän jokainen tietää, mitä siitä seuraa: kun rikkaalta ja köyhältä viedään sama siivu.

Hajanaisia ehdotuksista mahdollisista leikkauksista ovat tehneet kaikki puolueet.

Vain Vasemmistoliiton mukaan leikkauslistoja ei tarvita

Sen mukaan olisi parempi puhua rikkaiden verojen korottamisesta. Vasemmistoliiton mielestä pääomatulojen veronkorotuksilla, pankkiveroilla ja työnanntajien Kela-maksun palautuksella kerättäisiin valtiolle 2,7 miljardin lisätulot.

”Puheenjohtaja Paavo Arhinmäen mukaan suurituloisia ja tuloeroja kasvattava veropolitiikka on tullut tiensä päähän.

-Leikkauslistoja ei tarvita vaan oikeudenmukaista verotusta. Erityisesti kokoomus on viemässä Suomea epätasa-arvoiseen suuntaan. Me haluamme, että kaikki tulot verotetaan tasavertaisesti yhden progressiivisen tuloveroasteikon mukaan, totesi Arhinmäki eduskunnassa esitellessään puolueensa talous- ja veropoliittiset linjaukset.

Uusilla veroilla ja talouskasvulla Arhinmäki maksaisi myös kestävyysvajetta. Arhinmäen mukaan kestävyysvaje ei ole niin suuri kuin valtiovarainministeriö sanoo. Vasemmistoliiton mukaan vaje on noin puolet kerrotusta.

-Suomen kestävyysvaje on noin 5 miljardia, kuten Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on laskenut. Ja vaje on tullut yksinomaan hallituksen runsaiden veroalennusten vuoksi, Arhinmäki toteaa.

Erkojen ja herlinien lisäksi verolle joutaisivat vasemmistoliiton mielestä mm. vapaaehtoisten eläkevakuutusten säästäjät.

-Vapaaehtoisten eläkevakuutusten verotuki on poistettava. Ihmisten on voitava luottaa eläkejärjestelmään, eikä verovaroin pidä tällaista sijoitustoimintaa tukea, Arhinmäki toteaa.

Vasemmistoliitto haluaa nostaa tuloveron alarajan 10000 euroon. Arhinmäen mukaan nykyisin alaraja on noin 2400 euroa”, kertoo Ylen Uutiset.

Lopettakaa Bradley Manningin kiduttaminen

Voit osallistua julkilausumaan, joka vaatii USA:n hallitusta lopettamaan Bradley Manningin kiduttamisen. Bradley Manningia syytetään WkiLeaks vuodoista.

Julkilausuma löytyy täältä.

Uusvennamolaisuus ja kansan pettämisen politiikka

Kuva: Johannes Heinonen (yllä)
Ja me herrat nauroimme niin (alla)

"Tekstitv:n uutisen mukaan Timo Soini tavoittelee hallitusneuvotteluissa lupaa vastaan äänestämiselle EU:n vakautusrahastoa koskevassa päätöksenteossa.

Näin Soini yrittää samaa hattutemppua, jota vihreät sovelsivat ydinvoimakysymyksessä: Hei mehän äänestimme vastaan, mutta halusimme mukaan päätöksentekoon.

Soinilta pitää nyt kysyä, mihin päätöksentekoon sinulla on jotain sanottavaa, kun koko toimintasi ruskea lanka on ollut EU:n vastustaminen. Missä EU, siellä ongelma, vieläkö muistat?"

Näin kirjoittaa blogissaan Kari Arvola ja jatkaa:

"Oppositiolla on vakautusrahastoa koskevassa suomalaisessa päätöksenteossa ratkaiseva rooli. Vakituisen vakautusjärjestelmän ja sen ydinosan EMS:n perustaminen tuo Euroopan unionin järjestelmään uuden, keskuspankkia paljon suuremman talouspelurin. Systeemiuudistus edellyttää Lissabonin sopimuksen uudistamista ja sen toteuttaminen ei eduskunnassa mene läpi yksinkertaisella enemmistöllä.

EMS:llä eli pysyvällä vakautusrahastolla tulee olemaan jatkuva ja käytännössä rajoittamaton lainananto ja -otto-oikeus, jonka avulla se pyörittää uusliberalistista rahakasinoa rahalaitosten hyväksi Euroopassa ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

Vähän kaihdan sanaa "uusliberalistinen", koska se on paljossa käytössä kulahtanut. Mutta valitettavasti on niin, että Suomen kokoomus, jota pääministeri peesaa, häärää EU:n talousministerien palavereissa hyvin aktiivisesti tarjoilemassa käyttöön nimenomaan tuon talouspoliittisen ajattelun kaikkia työkaluja.

Euroopan kaikkien palkansaajien ja varsinkin pienempituloisten etu olisi kulkea eräiden maiden velkaantumisongelmien ratkaisemisessa aivan toista tietä. Myös rahoittajat pitää saada vastaamaan teoistaan. Heikkoon jamaan halvan rahan politiikalla ajettujen valtioiden talouksille tulee luoda pitävä pohja oikean talouskasvun käynnistämiseen.

Suomen oppositiopuolueiden vastuusta enemmän täällä ja myös täällä.

Mitä perussuomalaiset eivät kerro

Esko Seppänen kertoo uusimmassa kirjassaan Oma pääoma, miten valtaan pyrkivä Claes Andersson viehättyi julkisuudesta oltuaan presidenttiehdokkaana vuoden 1994 vaaleissa ja halusi syödä julkisuusherkkua vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin Vasemmistoliitto oli silloin ollut – viimeisen kerran? – vaalivoittaja.

”Kävimme Claesin kanssa kahdeksan vuoden läheisen työtoveruuden pohjalla kahdenkeskisiä keskusteluja voiton jälkeisestä strategiasta. Henkilökohtaisena vaalivoittajana (11 500) tarjosin itseäni eduskuntaryhmän johtoon. Claes torjui se niin tylysti, että hämmästyin. Rupesi näyttämään siltä, että politiikan takahuoneissa oli sovittu jotakin, josta minulle ei voinut kertoa. Arvelin mielessäni SDP(y)-ryhmäkunnan sopineen hallitukseen osallistumisesta hinnasta viis. Hinta selvisi vasta viisitoista vuotta myöhemmin, kun rössypottuveli Risto Uimonen kertoo kirjassaan Iiro Viinanen – henkilökuva (2010), että silloisen hallitusohjelman talouspolitiikka ja sosiaaliturvan leikkaukset oli valmisteltu ennalta SDP:n ja kokoomuksen salaisessa työryhmässä. Ne piti hyväksyä sellaisenaan, ja hallitusneuvottelut olivat pelkkää lumetta. Sauli Niinistö kertoo, että myös EMU-ratkaisuun hyväksyminen oli hallitukseen pääsyn ehto. Nämä asiat minulta ja muilta salattiin.”

Parhaillaan vaaleihin on enää aikaa pari kuukautta. On syytä epäillä, että seuraavankin hallituksen päälinjoista on jo sovittu. Jyrki Katainen hehkuttaa pää pubnaisena Timo Soinille pääministeriyttä, mutta asioiden osalta vaaleihin ajetaan sammutetuin lyhdyin.

Onko Timo Soinin hintana ollut Suomen liittäminen Natoon? Nähtäväksi jää lisääntyykö kaikenlaisen orjatyön käyttö vaalien jälkeen, koska Arbeit macht frei. Senhän me tiedämme, että ahdasmielisyydestä ei tule puutetta vaalien jälkeen olemaan.

Maan tapahan näyttää olevan, että vaalit käydään ennen vaaleja ja tulevista hallituksistakin sovitaan jo ennen äänten laskemista.

(Lähde: Esko Seppänen, Oma pääoma, Into Kustannus Oy 2011)


***

P.S. Kirjansa Esko Seppänen on omistanut pojalleen Kaapolle (2.2.1973-11.5.2910), joka kuoli syöpään elämänsä korkealla hetkellä. Syvä osanottoni.