Kova nainen TELA:n johtoon

Päivän sitaatti

"-Kovat pointit ovat siinä, että [TELA:n toimitusjohtajaksi valitulla] Suvi-Annella [Siimes] on ekonomistin tausta. Hän on myös nähnyt politiikan ja edunvalvonnan ja onnistunut niissä mielestämme hyvin. Hän on myös viestinnällisesti vahva henkilö." Näin hehkuttaa TELA:n puheenjohtaja Harri Sailas uuden puheenjohtajan valintaa Telan etusivulla.

Lääketeollisyys ry:n toimitusjohtajana neljä vuotta toiminut Siimes seuraa tehtävässä Esa Swanljungia, joka jää syksyllä eläkkeelle.

Tela on suomalaisten lakisääteistä työeläketurvaa hoitavien yksityisen ja julkisen alan työeläkevakuuttajien edunvalvonta- ja palvelujärjestö.

Suvi-Anne Siimeksellä on takanaan mittava poliittinen ura. Sen merkittävin jakso ulottuu Vasemmistoliiton puheenjohtajuuteen vuosina 1998-2006.

Kansanedustajana Siimes oli kaksi kautta vuodesta 1999 vuoteen 2007.Hän on toiminut kulttuuriministerinä vuosina 1998-1999 ja toisena valtiovarainministerinä ja asuntoministerinä vuosina 1999-2003.

Vuosina 2002-2003 hän toimi kehitysyhteistyöministerinä.

Huhtikuun lopulla Suvi-Anne Siimes astelee Helsingin käräjäoikeuteen todistamaan vuosi sitten kaatuneen Sofia Pankin riidan selvittelyssä. Siimes toimi Sofia Pankin hallituksen puheenjohtajana.

Näin kirjoittaa Kauppalehti 14.4.

Vaikea sanoa, mikä näistä meriiteistä parhaiten suosittaa Siimestä Telan toimitusjohtajaksi.

Vai olisivatko hänen ansionsa tässä kovuudessa, josta kirjoittaa Erkki Aho Koiviston konklaavia käsittelevässä blogissaan.

"Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula."

Joitakin vuosia sitten Länsi-Uusimaa –lehdessä Suvi-Anne Siimes kirjoitti kolmunissaan, että eläkkeitä pitäisi leikata, koska nuoret eivät ole enää halukkaita maksamaan suurten ikäluokkien eläkkeitä. Kävimme asian tiimoilta keskustelun, jossa yritin esittää Siimekselle, että jokainen eläkeläinen on itse maksanut oman työeläkkeensä. Ja joiltakin on varastettu kertymän alkupäästä jopa 10 työvuotta. Keskustelussa ei päästy puusta pitkään, koska lehti mielivaltaisesti lyhensi kirjoitustani ja asia painettiin sillä peittoon. Olisiko tässä syy, miksi nyt halutaan kova nainen eläkkeitä leikkaamaan.

Vai kuuluuko se Suvi-Anne Siimeksen ansioluetteloon, että hänellä on oma kotijenkki. Näin ainakin väittää Esko Seppänen uusimmassa kirjassaan Oma Pääoma.

Olipa syy mikä tahansa ainakin minä pidän tätä valintaa erittäin huolestuttavana tavallisen eläkeläisen kannalta ja olisin mieluusti kuullut tarkemmatkin perustelut tälle valinnalle.

Takuuvarmat ohjeet laman torjuntaan

Usein, kun puhun kapitalismista ja se syöksymisestä lamasta lamaan omien sisäisten lakiensa mukaisesti, minulta kysytään, mitä pitäisi tehdä. Nyt olen löytänyt ohjeet, joille on luvattu täystakuu ja ajattelijan kunniasana, että uutta kuplaa ei tule, jos näitä ohjeita noudatetaan:

1. Pankkien vakavaraisuusvaatimuksia on kiristettävä nopeasti.
2. Pankkivalvonnan resursseja on lisättävä kaikissa euromaissa.
3. On asetettava selkeät rajat pankkien niin sanotulle velkavivutukselle.
4. On säädettävä erityinen pankkivero yhteisen pankkikriisirahaston rahoittamiseksi ja turvattava ennalta tallettajasuojan riittävä rahoitus.
5. On säädettävä finanssimarkkinavero lyhytaikaisille pääomasiiroille.
6. On säädettävä luvanvaraisiksi uudet arvopaperistettavat finanssituotteet.
7. On otettava pankkivalvonnan piiriin pankkeja muistuttavat finanssialan toimijat.
8. On kiellettävä veroparatiisien hyväksikäyttö keskuspankkirahoitusta saavilta pankeilta ja suljettava EU:n sisäiset verokeitaat.
9. On aloitettava luottoluokituslaitosten luvittaminen ja niiden luokituskriteereiden julkistaminen.
10. On kiellettävä pörssikaupankäynnissä shorttaus eli lyhyeksi myynti.
11. On siirrettävä kaikki johdannaiskauppa kahdenvälisestä (OTC-) kaupankäynnistä julkiseen selvitykseen (clearingiin).
12. On kiellettävä pankkeja maksamasta bonuksia sellaisten tuottojen perusteella, jotka eivät ole toteutuneet.
13. On pantava pankit vastuuseen ja maksamaan riskinoton seurauksista.

Nämä ohjeet löytyvät Esko Seppäsen kirjasta Oma pääoma sivuilta 305-306. Jos et ymmärrä näitä ohjeita, sinun kannattaa lukea koko kirja. Sen jälkeen ymmärrät varmasti.

(Lähde: Esko Seppänen, Oma pääoma, Into Kustannus Oy, 2011)

Nyt salaisia puutarhoja ruiskuttamaan!

Jokin aika sitten Lenita Tennissukka antoi tv:ssä lausunnon, miten Nokia tekee hyvän työn meille kaikille suomalaisille irtisanomalla tuhansia työntekijöitä. Näin suomalaiset oppivat yrittämään ja tekemään lisää vihaisia lintuja eli angrybirdsejä. Äkäisiä ämmiä meillä riittää ilmankin.

Omaa yrittämistään Lenita selosti aktiivisuudella, jota hän on osoittanut erilaisissa gaaloissa: Näissä tärkeissä tapahtumissa Ingvar näytti vaimolleen jonkin silmäätekevän, jonka kanssa Lenita meni iskemään juttua ja huusi sitten Ingvarin paikalle esiteltäväksi. Rouva siis toimi eräänlaisena houkutuslintuna.

Moni muukin näinä päivinä on esittänyt suurena viisautena yrittämisen ratkaisuksi työttömyyteen ja muihin kansantalouden ongelmiin.

Suomalaiset ovat kovia yrittämään. Pari kolme vuosikymmentä sitten suomalaiset yrittivät verissä päin tunnetuin seurauksin. Moni on riippunut löysässä hirressä parhaan ikänsä ja roikkuu yhä, vaikka vaihtoehtokin olisi ollut.

Sen lisäksi, että valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes järjesteli suomalaisille pankkiireille rahaa kuin Englannin rautarouva konsanaan, hän osallistui muuhunkin laillistettuun ryöstöön, ”joka ei sillä kerralla kohdistunut valtion omaisuuteen vaan valtion väärän valuuttakurssipolitiikan uhreihin. Hän allekirjoitti maaliskuussa 2000 valtion puolesta kauppakirjan, jolla roskapankki Arsenalin 12 000 miljoonan markan saatavat noin 60 000 suomalaiselta maksukyvyttömältä velalliselta myytiin 600 miljoonalla markalla ulkomaalaisten sijoittamien omistamille Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kauppahinta oli 5 % velkojen arvosta. Koska velallisille ei annettu mahdollisuutta maksaa velkaansa tällä samalla murto-osalla sen arvosta, valtion tarkoitus, edustajansa Suvi-Anne Siimeksen välityksellä, ei ollut saada 600 miljoonaa euroa valtion kassaan vaan viedä perintätoimet viimeisen päälle katkeraan loppuun. Ministerimme vastasi asiasta tehtyyn eduskuntakyselyyn, että ”Aktiv-Hansa perii saataviaan aktiivisemmin kuin Arsenal” ja että ”velkojilla on oikeus kohtuullisen ajan yrittää periä velan pääoma korkoineen ja kohtuullisine perintäkuluineen”. Velkakaupassa ulkomainen perintäyhtiö sai valtiolta oikeuden periä 95 prosentin alennuksella ostamansa valtion saatavat suomalaisilta velallisilta niiden täydestä sadan prosentin arvosta korkealla korolla kansalaisten kuolemaan saakka ja sen jälkeen kuolinpesältä.” Näin kirjoittaa Esko Seppänen kirjassaan Oma pääoma s. 137 (Into Kustannus Oy 2011)

Pelkästään tämän lukemalla jokainen ihminen ymmärtää, että Suomessa on aivan lähihistoriassa ajettu 60 000 yrittäjää helvetin porteille. Tähän lukumäärään kun lisätään takaajat ja lähiomaiset, joita asia tavalla tai toisella on säälimättä koskettanut, ei ole ihme, ettei kovin suurta halukkuutta yrittämiseen ole ainakaan velkapääomalla. Tuskin olisi monilla luottoakaan.

Ja mitä täällä pienessä, pienten markkinoiden Suomessa tänään voitaisiin yrittää, kun suuryhtiöt pumppaavat rahat yrityksistään ja epäisänmaallinen pääoma investoi mieluummin halvan työvoiman maihin.

Pari päivää sitten tv-uutiset kertoivat, että kahviloiden ja ravintoloiden perustamista helpotetaan. No hyvä. Sillähän me rikastumme, kun rupeamme toinen toisillemme kahvia keittämään.

Ohjelmassa Maria Wilma S-jotain ja joku toinen tukiainen esittelivät vielä parempaa liikeideaa: aletaan ruiskuttaa ihmehappoa toinen toistemme genitaaleihin, jotta penikset paksuuntuvat ja naisten salainen puutarha turpoaa pikkupimpin mittoihin. Ohjelma esitti jopa demonstraation, joka pani itse tohtori Kiminkisenkin hetken hiljaiseksi.

Kiminkinen on siis tämä tv-tohtori, joka määrää kaikkiin vaivoihin liikuntaa. Hänen ohjeitaan noudattaen lienee parasta, että suomalainen köyhä tekee isänmaalleen viimeisen palveluksen konttaamalla itse omaan arkkuunsa ja vetämällä kannen kiinni.

Mitä perussuomalaiset eivät kerro

Esko Seppänen kertoo uusimmassa kirjassaan Oma pääoma, miten valtaan pyrkivä Claes Andersson viehättyi julkisuudesta oltuaan presidenttiehdokkaana vuoden 1994 vaaleissa ja halusi syödä julkisuusherkkua vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin Vasemmistoliitto oli silloin ollut – viimeisen kerran? – vaalivoittaja.

”Kävimme Claesin kanssa kahdeksan vuoden läheisen työtoveruuden pohjalla kahdenkeskisiä keskusteluja voiton jälkeisestä strategiasta. Henkilökohtaisena vaalivoittajana (11 500) tarjosin itseäni eduskuntaryhmän johtoon. Claes torjui se niin tylysti, että hämmästyin. Rupesi näyttämään siltä, että politiikan takahuoneissa oli sovittu jotakin, josta minulle ei voinut kertoa. Arvelin mielessäni SDP(y)-ryhmäkunnan sopineen hallitukseen osallistumisesta hinnasta viis. Hinta selvisi vasta viisitoista vuotta myöhemmin, kun rössypottuveli Risto Uimonen kertoo kirjassaan Iiro Viinanen – henkilökuva (2010), että silloisen hallitusohjelman talouspolitiikka ja sosiaaliturvan leikkaukset oli valmisteltu ennalta SDP:n ja kokoomuksen salaisessa työryhmässä. Ne piti hyväksyä sellaisenaan, ja hallitusneuvottelut olivat pelkkää lumetta. Sauli Niinistö kertoo, että myös EMU-ratkaisuun hyväksyminen oli hallitukseen pääsyn ehto. Nämä asiat minulta ja muilta salattiin.”

Parhaillaan vaaleihin on enää aikaa pari kuukautta. On syytä epäillä, että seuraavankin hallituksen päälinjoista on jo sovittu. Jyrki Katainen hehkuttaa pää pubnaisena Timo Soinille pääministeriyttä, mutta asioiden osalta vaaleihin ajetaan sammutetuin lyhdyin.

Onko Timo Soinin hintana ollut Suomen liittäminen Natoon? Nähtäväksi jää lisääntyykö kaikenlaisen orjatyön käyttö vaalien jälkeen, koska Arbeit macht frei. Senhän me tiedämme, että ahdasmielisyydestä ei tule puutetta vaalien jälkeen olemaan.

Maan tapahan näyttää olevan, että vaalit käydään ennen vaaleja ja tulevista hallituksistakin sovitaan jo ennen äänten laskemista.

(Lähde: Esko Seppänen, Oma pääoma, Into Kustannus Oy 2011)


***

P.S. Kirjansa Esko Seppänen on omistanut pojalleen Kaapolle (2.2.1973-11.5.2910), joka kuoli syöpään elämänsä korkealla hetkellä. Syvä osanottoni.