Urbaania oveluutta

Jos tohtori Kiminkistä on uskominen, niin hoitotakuulaki merkitsee sitä, että takuulla ei hoideta.

Tilasin viime elokuussa hammaslääkärin ja jouduin jonoon, jonka päätä ei näy. Otin yhteyttä kunnallispoliitikkoihin, koska sairauteni vaatii hampaiden kunnossapitämistä. Aika järjestyi, mutta en sitä huolinut, koska periaatteisiini ei kuulu mennä takaoven kautta suhteita käyttämällä.

Joulunmaissa rupesin kyselemään, mutta vastaus oli sama: ei osata sanoa koska pääsen. Hoitaja vain antoi minulle neuvon, että pitää valittaa kipua, niin sitten pääsee heti. Miksi valittaisin, kun kipua ei ole? Ilmeisesti tällainen hoitokäytäntö palvelee vain yksityisiä hammaslääkäreitä, joilla ajoittain kuuluu olevan asiakaspula.

Olen myös pannut merkille, että lääkärit ovat keksineet uuden keinon välttää vastuuta. Kun tuli aika lopettaa lääkitys, kaksikin lääkäriä kertoi minulle, että yleensä tätä lääkettä ei oteta vuotta kauempaa tietyn operaation jälkeen. Jaa-ha. Minunko itse pitäisi siis ryhtyä lääkäriksi ja tehdä oma hoitopäätökseni ilman asianmukaista koulutusta.

Kun tiedustelin mahdollisuutta päästä hoitoon sydänoireiden takia, sain kahdelta lääkäriltä vastauksen: oireenmukainen hoito. Kun tiedustelin voisinko nyt saada oireenmukaista hoitoa, sain kirjallisen vastauksen, että missään papereissani ei lue, että minulle olisi luvattu oireenmukainen hoito.

Toisaalta lääkärit valittavat julkisuudessa sitä, että asiakkaat tulevat vastaanotolle valmiin diagnoosin kanssa. Ei siis hyvä sekään.

Tänään tohtori Kiminkinen rupatteli miesten kanssa, jotka valittivat lonkkasärkyjään. Leikkausta olisi ollut vailla. – No sehän tehdään, kun vain itse tulet siihen tulokseen, että nyt riittää, sanoi tohtori. Tähän potilas vastasi, että leikkausta hän on ajatellut, koska vaiva ei ainakaan odottamalla parane. Mihin Kiminkinen: ”Ei me sitä nyt leikkaamaan ruveta. Katsotaan vielä”. Just. Varsin rohkaisevaa.

Ehkä näissä tilanteissa sitten tarvittaisiin sitä urbaania oveluutta, jota arkkiatri Pelkonen suositteli ihmisille hoitoon pääsemiseksi. Urbaania oveluutta on valittaa, valittaa valittamasta päästyäänkin särkyä, kipua ja vitutusta tai turvautua takaoveen.

Mitä terveydenhuoltoon yleensä tulee, niin olen sitä mieltä, että se pitäisi olla kuntien verovaroilla järjestämää ja valvomaa. Jokainen täysjärkinen ihminen ymmärtää, että terveydenhoito ja vanhustenhuolto ei mitenkään voi tulla halvemmaksi, jos systeemin pitää koko ajan tähdätä voittojen maksimoimiseen. Tähän kun lisätään vielä pörssikeinottelijoiden tarpeet, niin yhtälö on mahdoton. Tällä systeemillä tyhjennetään sekä ihmisten kukkarot että kuntien kassat ja jätetään vielä kaiken kukkuraksi potilaat hoitamatta.

Ajatelkaa tätä, kun menette vaaliuurnille. Vasemmistoliitto on tässä asiassa varma vaihtoehto, koska se varauksettomasti kannattaa yhteiskunnan tuottamia palveluja. Uudellamaalla varma valinta Iiro Arvola 289.

Nyt salaisia puutarhoja ruiskuttamaan!

Jokin aika sitten Lenita Tennissukka antoi tv:ssä lausunnon, miten Nokia tekee hyvän työn meille kaikille suomalaisille irtisanomalla tuhansia työntekijöitä. Näin suomalaiset oppivat yrittämään ja tekemään lisää vihaisia lintuja eli angrybirdsejä. Äkäisiä ämmiä meillä riittää ilmankin.

Omaa yrittämistään Lenita selosti aktiivisuudella, jota hän on osoittanut erilaisissa gaaloissa: Näissä tärkeissä tapahtumissa Ingvar näytti vaimolleen jonkin silmäätekevän, jonka kanssa Lenita meni iskemään juttua ja huusi sitten Ingvarin paikalle esiteltäväksi. Rouva siis toimi eräänlaisena houkutuslintuna.

Moni muukin näinä päivinä on esittänyt suurena viisautena yrittämisen ratkaisuksi työttömyyteen ja muihin kansantalouden ongelmiin.

Suomalaiset ovat kovia yrittämään. Pari kolme vuosikymmentä sitten suomalaiset yrittivät verissä päin tunnetuin seurauksin. Moni on riippunut löysässä hirressä parhaan ikänsä ja roikkuu yhä, vaikka vaihtoehtokin olisi ollut.

Sen lisäksi, että valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes järjesteli suomalaisille pankkiireille rahaa kuin Englannin rautarouva konsanaan, hän osallistui muuhunkin laillistettuun ryöstöön, ”joka ei sillä kerralla kohdistunut valtion omaisuuteen vaan valtion väärän valuuttakurssipolitiikan uhreihin. Hän allekirjoitti maaliskuussa 2000 valtion puolesta kauppakirjan, jolla roskapankki Arsenalin 12 000 miljoonan markan saatavat noin 60 000 suomalaiselta maksukyvyttömältä velalliselta myytiin 600 miljoonalla markalla ulkomaalaisten sijoittamien omistamille Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kauppahinta oli 5 % velkojen arvosta. Koska velallisille ei annettu mahdollisuutta maksaa velkaansa tällä samalla murto-osalla sen arvosta, valtion tarkoitus, edustajansa Suvi-Anne Siimeksen välityksellä, ei ollut saada 600 miljoonaa euroa valtion kassaan vaan viedä perintätoimet viimeisen päälle katkeraan loppuun. Ministerimme vastasi asiasta tehtyyn eduskuntakyselyyn, että ”Aktiv-Hansa perii saataviaan aktiivisemmin kuin Arsenal” ja että ”velkojilla on oikeus kohtuullisen ajan yrittää periä velan pääoma korkoineen ja kohtuullisine perintäkuluineen”. Velkakaupassa ulkomainen perintäyhtiö sai valtiolta oikeuden periä 95 prosentin alennuksella ostamansa valtion saatavat suomalaisilta velallisilta niiden täydestä sadan prosentin arvosta korkealla korolla kansalaisten kuolemaan saakka ja sen jälkeen kuolinpesältä.” Näin kirjoittaa Esko Seppänen kirjassaan Oma pääoma s. 137 (Into Kustannus Oy 2011)

Pelkästään tämän lukemalla jokainen ihminen ymmärtää, että Suomessa on aivan lähihistoriassa ajettu 60 000 yrittäjää helvetin porteille. Tähän lukumäärään kun lisätään takaajat ja lähiomaiset, joita asia tavalla tai toisella on säälimättä koskettanut, ei ole ihme, ettei kovin suurta halukkuutta yrittämiseen ole ainakaan velkapääomalla. Tuskin olisi monilla luottoakaan.

Ja mitä täällä pienessä, pienten markkinoiden Suomessa tänään voitaisiin yrittää, kun suuryhtiöt pumppaavat rahat yrityksistään ja epäisänmaallinen pääoma investoi mieluummin halvan työvoiman maihin.

Pari päivää sitten tv-uutiset kertoivat, että kahviloiden ja ravintoloiden perustamista helpotetaan. No hyvä. Sillähän me rikastumme, kun rupeamme toinen toisillemme kahvia keittämään.

Ohjelmassa Maria Wilma S-jotain ja joku toinen tukiainen esittelivät vielä parempaa liikeideaa: aletaan ruiskuttaa ihmehappoa toinen toistemme genitaaleihin, jotta penikset paksuuntuvat ja naisten salainen puutarha turpoaa pikkupimpin mittoihin. Ohjelma esitti jopa demonstraation, joka pani itse tohtori Kiminkisenkin hetken hiljaiseksi.

Kiminkinen on siis tämä tv-tohtori, joka määrää kaikkiin vaivoihin liikuntaa. Hänen ohjeitaan noudattaen lienee parasta, että suomalainen köyhä tekee isänmaalleen viimeisen palveluksen konttaamalla itse omaan arkkuunsa ja vetämällä kannen kiinni.