Valtakunnassa on tyhjiö vai onko?

Poliittinen luokka eli poliittinen eliitti on sukset ristissä joka suuntaan.

Taloudellinen valta toimii omalla alueellaan ja kauppa käy. Kurssit nousevat ja laskevat. Uusimman tiedon mukaan vain yksi prosentti maailman väestöstä omistaa jo 39prosenttia kaikesta varallisuudesta. Toisella laskutavalla mitattuna 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia. Ja vielä kaksi prosenttia omistaa 50 prosenttia kaikesta. Vuorineuvosten suunnitelmat ovat toimineet hyvin.

Timo Soini pääsi eilen puuskaisemaan tv:ssä, että vähemmistöhallituksella ei voi pitkään kansaa hallita. Tätä kansaa kykenee hallitsemaan vaikka yksi mies. Nähty on. Suoria haastatteluja nähdään edelleen muutoin hyvin vähän

Tässä maassa on asioista puhumisessa vallalla auktoriteetin metodi: Ei ole väliä sillä, mitä kukakin sanoo. Tärkeintä on kuka sanoo. Niinpä minäkin lainaan Jörn Donneria, jolla ilman muuta on paljon suurempi auktoriteetti kuin minulla.

”Hän (J) omaksui jo teini-iässä vaistomaisesti käsityksen, jonka mukaan valta korruptoi aina. Niissä maissa, joissa hän on käynyt, hän ei ole tavannut mitään, joka puhuisi tätä mielipidettä vastaan. Mutta hän on siksi viisas, että hän käsittää, ettei hän välttyisi itsekään korruptiolta, jos hänellä olisi valtaa. Hän on tutustunut eräisiin ihmisiin, joilla on valtaa tässä Tasavallassa, ja hän on oppinut näkemään, että todellinen marginaali erilaisten päätösten ja tekojen välillä on varsin pieni. Poliittiset puolueet tekevät tietenkin parhaansa uskotellakseen äänestäjilleen, miten erilainen ja uudistusmielinen heidän puolueensa on, mutta sitten saadaan nähdä, että yhteiskunnallinen kehitys jatkaa suunnilleen entistä latua riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa. Äänestäjät tajuavat harvoin, että heillä on vaaleissa tuskin lainkaan todellisia vaihtoehtoja. He äänestävät aivan yksinkertaisesti siitä, tuleeko työministeriksi oikeistolainen vai sosiaalidemokraatti ja tuleeko sosiaaliministeriksi keskustapuolueen mies vai kommunisti:

He valitsevat vallan haltija, eivät ideologiaa. Koska yksi puolue tai yksi ainoa ryhmä ei milloinkaan johda maata, useimmat päätökset pakkaavat olemaan keskivertoratkaisuja, kompromisseja, jotka tyydyttävät kaikkia eivätkä ketään. J:n mielestä tällainen asiain tila ei ole onnellinen, mutta varsin väistämätön. Yhteiskunnan kehittymisen suhteellinen konservatiivisuus selittyy hänen silmissään tavan sanelemasta vanhoillisuudesta, jonka uhreja ihmiset ovat.”

"Koska yhteiskunta on niin pieni, eteenpäin pyrkivä nuori mies (naiset eivät vielä ole tulleet kuvaan) voi oppia tuntemaan henkilökohtaisesti kaikki ne ihmiset, jotka ovat tarpeen menestykselle. Tällaiset henkilökohtaiset tuttavuudet ovat tärkeitä, minkä J. toteaa eri yhteyksissä. Vallalla on järjestäytymätön vapaamuurarius, joka antaa yhteiskunnan mekanismeille oman leimansa. J. on miettinyt usein, miksei yksikään lahjakas tutkija ole tullut ajatelleeksi selvittää, kuka kenetkin tuntee Tasavallassa."


Ihmiset valmistautuvat koulujen päättäjäisiin ja muihin kevätjuhliin eivätkä ole tietääkseenkään. Hyvät ilmat lupaavat hurjaa bilettämistä.


(Lainaukset Jörn Donnerin kirjasta Surun ja rakkauden kesä, Otava 1971.)

Ahdasmielisyys voitti - demokratia hävisi

Varsin usein on vaalien jälkeen kuultu tyhjänpäivänen väite: Demokratia voitti.

Mutta onko näin? Voidaanko kutsua demokratian voitoksi sitä, että ahdasmieliset voittivat. (Hitlerkin voitti vaaleissa.)

Tähän kilpistyy suomalainen demokratia: ”Viime sunnuntaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saapuivat televisioituun haastattelutilaisuuteen Helsingin Musiikkitaloon. Kahdeksan rekisteröidyn pienpuolueen edustajille kutsua ei lähetetty. Köyhien asialla -puolueen johtaja Terttu Savola saapui kuitenkin paikalle, mutta hänet vietiin Helsingin Kisahallin putkaan.” Näin asiasta kertoi Hymy.

Media teki gallupeineen ankaraa kampanjaa suosikkiensa puolesta ja tavoitteena oli koko vasemmiston hävittäminen.

Demokratia ja parlamentarismi eivät ole sama asia. Demokratia on muoto, joka ei kerro vielä mitään sen sisällöstä.

Jos otetaan huomioon median myötämielisyys, vaalirahoituksen suuret erot ja äänestysprosentti, lukemat asettuvat varsin erilaisiin suhteisiin. Ne, jotka nyt riemuitsevat olevansa enemmistö, eivät sitä todellisuudessa ole.

Näkemys demokratiasta vain jonain äänestystuloksena on varsin ohut käsitys itse asiasta. Tämä on sanan demokratia kovertamista tyhjäksi sen merkityksestä.

Missä on taloudellinen demokratia? Kun demokratia ja vapaat markkinat sulautuvat yhteen ahneeksi eläimeksi, jonka lyhyt ajatus on vain voittojen maksimoiminen, on demokratia kaluttu luita myöden ja luitakin jo jauhetaan.

Ennen kuin on liian myöhäistä, ihmisten pitäisi taistella takaisin demokratia. Nykyinen demokratia on vain irvikuva demokratiasta. Ja kysyä sopii, voiko hallitus, joka ajattelee vain omaa lyhytnäköistä selviytymistään ja kvartaalin mittaisen aikavälin hyödyn repimistä, tarjota todellista demokratiaa.

Nykydemokratiaa tarkasteltaessa pitäisi myös muistaa, että maamme itsemääräämisoikeus on siirretty kauas ihmisistä ja eduskunnasta on tullut lähes kumileimasin.

Todellinen demokratia on ihmisten välistä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan kaikilla aloilla. Todellinen demokratia tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa.

Aasin varjo

Martin Luther oli kova jätkä. Hän valmisteli kristinuskoa nousevan kapitalismin tarpeisiin. Tärkeintä siinä oli työn puristaminen jokaisesta ihmisestä viimeiseen veripisaraan asti.

Martin kertoi mielellään tarinaa siitä, miten tässä maailmassa ei mitään saa ilmaiseksi. Jutussa mies vuokrasi aasia, jonka selässä matkalainen sai kulkea. Helteisenä päivänä mies kulki aasin varjossa, mutta maksaja istui edelleen tulisessa paahteessa. Kun matkamies pyysi, että osia vaihdettaisiin edes hetkeksi, isäntä vastasi: Olen vuokrannut sinulle aasin, en aasin varjoa.

Tänä aamuna aamu-tv:ssä esiintyi Elinkeinoelämän Keskusliiton Lasse Laatunen, joka naamasta päätelleen viihtynyt enemmän ruokapöydässä kuin sorvin ääressä. Hän vaati suomalaisen eläkejärjestelmän uudistamista. Tarkalleen ottaen hän sanoi: nyt tarvitaan kovia ratkaisuja ja ne on uuden hallituksen tehtävä heti ensimmäisenä vuonna. No justiinsa. Vaalit ovat tulossa ja kansa kai ensin saa sanoa, mitä se haluaa.

Uusi eläkejärjestelmä olisi yhtä kova kuin esittäjänsä. Se pitäisi sisällään vain työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen. Ei siis mitään vajaakuntoista, osa-aikaista tai muutakaan eläkeputkea.

Tunnottomuus, kovuus ja kylmyys ovat tämän ajan tunnusmerkkejä. Maailma on rahan myrkyttämä.

Ihmisen riistoa pitää koventaa, jotta voitot entisestään kasvaisivat. Mikään muu ei merkitse mitään.

Eilen MOT kertoi miten tiukoille hautaustoimistot ovat kilpailuttaneet ruumiiden kuljetuksen. Enää ei ihminen pääse välttämättä arvokkaasti edes viimeiselle matkalleen. Ruumiit pakataan jopa pakettiautoon ja tärkeintä on kannattavuus.

Seuraava vaihe on luultavasti se, että kannattamattomat kansalaiset autetaan hengiltä yhteiskuntaa rasittamasta ja kuskataan luut kolisten kuorma-autoilla joukkohautoihin. Näin on ennenkin tehty.

Suvaitsevaisuutta ei tarvita

Aina kun kuulen sanan suvaita, poistan varmistimen kukkahatustani.

Suvaitsevaisuuteen liittyy aina jotain ylemmyyttä tyyliin: Hänen loistava armonsa suvaitsee. Suvaitsevaisuus on kuninkaallisten hyve. He, joilla on kaikki valta ja voima toisten ihmisten yli, kykenevät joko hyväksymään tai hylkäämään.

Keisareilla on aina ollut oikeus peukaloa nostamalla tai laskemalla ratkaista toisten ihmisten kohtalo, joskus jopa kokonaisten kansojen. Valitettavasti.

Erilaisuutta yritetään usein tehdä ymmärrettäväksi suvaitsevaisuuteen vedoten. Kukaan ei kuitenkaan vetoa suvaitsevaisuuteen hyvien, tavoiteltavien ja arvostettavien asioiden tai ihmisten kohdalla.

Suvaitsevainen ihminen ikään kuin alentuu.

Kaikki me olemme erilaisia. Kaikki me tähän maailmaan alasti tulemme ja tyhjin käsin täältä lähdemme. Jokainen meistä on kuitenkin erilainen. Ja jos jokaisen oma erilaisuus todella aidosti ymmärretään, mitään suvaitsevaisuutta ei tarvita.

Mihin työläiset ovat kadonneet?

Vasemmistopuolueita on nykyisin alettu systemaattisesti johtaa harhaan väitteellä, ettei Suomessa ole enää työläisiä. Mitähän nuo kaikki muurahaiset sitten lienevät, jotka pyörivät tehtaissa, verstaissa, korjaamoissa, kaivoksissa, maataloudessa, meijereissä, elintarviketeollisuudessa, liikenteessä, kaupoissa, sairaaloissa ja kaikenlaisissa tuotantolaitoksissa.

On suuri virhe kuvitella, että työläisiä olisivat vain savupiipputeollisuudessa raskaassa työssä raatavat rasvanahkat, jotka jalostavat neitseellisestä raaka-aineesta romua ja roinaa.

Työväestöön kuuluminen ei määräydy sen mukaan minkä värisissä kauluksissa ihminen työskentelee. Työväenluokkaan kuuluvat kaikki ne, jotka eivät itse omista omia tuotantovälineitään. Usein yrittäjienkin työkalut ja tilat ovat pankkien omistuksessa. Pankki nappaa luodun lisäarvon korkojen muodossa. Monet yrittäjät saavat hädin tuskin sen, mitä elämiseen tarvitsevat ja aina ei sitäkään. He myös kantavat suurimman vastuun yrityksestä. Heidän mukanaan yritys joko seisoo tai kaatuu.

Ilman työvoimaa kapitalismissakaan pyörät eivät pyörisi. Myös työvoima on uusinnettava. Tätä varten tarvitaan synnytyslaitoksia, päiväkoteja, neuvoloita, kouluja, korkeakouluja ja monenlaista ravitsemusliikettä ja kauppaa. Ne huolehtivat työvoimatavaran saatavuudesta ja siten tekevät tuottavaa työtä.

Jätteet ovat nykyisin miljoonaluokan bisnes. Samoin työvoimatavaran hävittäminen, vaikka ihmisiä ei ainakaan vielä toistaiseksi muuteta energiaksi jätteenpolttolaitoksissa, vaan ihan kunniallisissa krematorioissa.

Näin yhteiskunta jakaantuu entistä enemmän kahteen luokkaan. Toisella puolella on ihmiskunnan ja kansan suuri enemmistö. Toisella puolella on pienilukuinen eliitti ja ne niin kutsutut kasvottomat markkinavoimat. Heitä on 10 prosenttia väestä ja silti he omistavat 90 prosenttia kaikesta. He riistävät itselleen toisten luoman työn tulokset. He korjaavat työtätekevien luoman lisäarvon voittojen, korkojen ja vuokrien muodossa. Heidän käsiinsä kasaantuu koko planeetan omaisuus ja sen myötä taloudellinen valta, joka ohjaa sotavoimia ja politiikkaa.

Jos tämä yksinkertainen asia tajuttaisiin, niin olisi helppoa muodostaa laaja yhteisrintama ja järjestää koko tuotanto sillä tavoin, että se hyödyttäisi kaikkia ihmisiä tasapuolisesti eikä vain eliittejä niin kuin nyt tapahtuu.