Näytetään tekstit, joissa on tunniste työvoimatavara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työvoimatavara. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa


Kun on vaalit käyty, uskalletaan taas puhua. Eläkeiän nosto on vastaus sekä apupakettiin että kestävyysvajeeseen. Eilisaamun talousviisailla oli tieto, että pankkien pääomittaminen on jo käynnissä. Siinä mielessä perSSuomalaisten vaalivoitolla voi pyyhkiä.

Jos edellisessä pienessä kappaleessa esiintyi kolme uutta ja suosittua ”taloustieteellistä” termiä, jotka lähemmin tarkasteltuna ovat vain eufemismeja vanhoille konnankoukuille. Apupaketti on rahan syytämistä suurille pankeille. Pääomittaminen on sitä samaa. Koskaan rikkaat eivät saa tarpeekseen. Aina ollaan käsi pitkällä ottamassa lesken viimeinenkin ropo. Kestävyysvaje merkitsee tätä samaa. Näillä kaikilla sanoilla hämätään vain se tosiseikka, että jälleen otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

”Millään kauniilla sanoilla ei voida peittää sitä vihattua tosiasiaa, että nykyajan yhteiskuntaa olennoi jakautuminen kahteen suureen antagonistiseen luokkaan – toisaalta kapitalisteihin, joille kuuluvat kaikki tuotantovälineet, toisaalta työläisiin, jotka eivät omista muuta kuin oman työvoimansa. Työväenluokan työn tuote täytyy jakaa molempien luokkien kesken, ja juuri tästä jaosta käydään keskeytymätöntä taistelua. Kumpikin luokka yrittää saada mahdollisimman suuren osuuden; ja merkillisintä tässä kamppailussa on se, että työväenluokkaa useinkin syytetään kapitalistien ryöstämisestä, vaikka se vain taistelee osuudesta omaan tuotteeseensa.” Näin kirjoitti Friedrich Engels kirjoituksessaan Ammattiliitot 1881.

Ja taistelu jatkuu. Myös pankkien ja kaupan välityksellä kapitalistit hyökkäävät työläisten kimppuun.

Tänä aamuna Ylen uutisissa talousasiantuntija Peter Nyberg tekee analyysia nykyisestä kriisistä:

”Hänen mukaansa merkittävin johtopäätös on, ettei viranomaisiin voida luottaa.

- Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa,

että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet.

Nybergin mukaan yhtään viisaampia eivät tule olemaan uudetkaan EU:n valvontaviranomaiset. Turvallisempaa olisi pilkkoa pankkiriski pienemmäksi, arvioi tutkintakomissiota vetänyt Peter Nyberg.

- Budjettiin ja maan talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se taas kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan.

Suomi on taannut Irlannille jo 740 miljoonaa euroa kriisiapua. Nyberg arvoi, että Irlannilla on hyvät mahdollisuudet selvitä kriisistä.

- On se selvinnyt suurista vaikeuksista aikaisemminkin.”

Lisää aiheesta täällä.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Mihin työläiset ovat kadonneet?

Vasemmistopuolueita on nykyisin alettu systemaattisesti johtaa harhaan väitteellä, ettei Suomessa ole enää työläisiä. Mitähän nuo kaikki muurahaiset sitten lienevät, jotka pyörivät tehtaissa, verstaissa, korjaamoissa, kaivoksissa, maataloudessa, meijereissä, elintarviketeollisuudessa, liikenteessä, kaupoissa, sairaaloissa ja kaikenlaisissa tuotantolaitoksissa.

On suuri virhe kuvitella, että työläisiä olisivat vain savupiipputeollisuudessa raskaassa työssä raatavat rasvanahkat, jotka jalostavat neitseellisestä raaka-aineesta romua ja roinaa.

Työväestöön kuuluminen ei määräydy sen mukaan minkä värisissä kauluksissa ihminen työskentelee. Työväenluokkaan kuuluvat kaikki ne, jotka eivät itse omista omia tuotantovälineitään. Usein yrittäjienkin työkalut ja tilat ovat pankkien omistuksessa. Pankki nappaa luodun lisäarvon korkojen muodossa. Monet yrittäjät saavat hädin tuskin sen, mitä elämiseen tarvitsevat ja aina ei sitäkään. He myös kantavat suurimman vastuun yrityksestä. Heidän mukanaan yritys joko seisoo tai kaatuu.

Ilman työvoimaa kapitalismissakaan pyörät eivät pyörisi. Myös työvoima on uusinnettava. Tätä varten tarvitaan synnytyslaitoksia, päiväkoteja, neuvoloita, kouluja, korkeakouluja ja monenlaista ravitsemusliikettä ja kauppaa. Ne huolehtivat työvoimatavaran saatavuudesta ja siten tekevät tuottavaa työtä.

Jätteet ovat nykyisin miljoonaluokan bisnes. Samoin työvoimatavaran hävittäminen, vaikka ihmisiä ei ainakaan vielä toistaiseksi muuteta energiaksi jätteenpolttolaitoksissa, vaan ihan kunniallisissa krematorioissa.

Näin yhteiskunta jakaantuu entistä enemmän kahteen luokkaan. Toisella puolella on ihmiskunnan ja kansan suuri enemmistö. Toisella puolella on pienilukuinen eliitti ja ne niin kutsutut kasvottomat markkinavoimat. Heitä on 10 prosenttia väestä ja silti he omistavat 90 prosenttia kaikesta. He riistävät itselleen toisten luoman työn tulokset. He korjaavat työtätekevien luoman lisäarvon voittojen, korkojen ja vuokrien muodossa. Heidän käsiinsä kasaantuu koko planeetan omaisuus ja sen myötä taloudellinen valta, joka ohjaa sotavoimia ja politiikkaa.

Jos tämä yksinkertainen asia tajuttaisiin, niin olisi helppoa muodostaa laaja yhteisrintama ja järjestää koko tuotanto sillä tavoin, että se hyödyttäisi kaikkia ihmisiä tasapuolisesti eikä vain eliittejä niin kuin nyt tapahtuu.