Näytetään tekstit, joissa on tunniste "Friedrich Engels". Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste "Friedrich Engels". Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa


Kun on vaalit käyty, uskalletaan taas puhua. Eläkeiän nosto on vastaus sekä apupakettiin että kestävyysvajeeseen. Eilisaamun talousviisailla oli tieto, että pankkien pääomittaminen on jo käynnissä. Siinä mielessä perSSuomalaisten vaalivoitolla voi pyyhkiä.

Jos edellisessä pienessä kappaleessa esiintyi kolme uutta ja suosittua ”taloustieteellistä” termiä, jotka lähemmin tarkasteltuna ovat vain eufemismeja vanhoille konnankoukuille. Apupaketti on rahan syytämistä suurille pankeille. Pääomittaminen on sitä samaa. Koskaan rikkaat eivät saa tarpeekseen. Aina ollaan käsi pitkällä ottamassa lesken viimeinenkin ropo. Kestävyysvaje merkitsee tätä samaa. Näillä kaikilla sanoilla hämätään vain se tosiseikka, että jälleen otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

”Millään kauniilla sanoilla ei voida peittää sitä vihattua tosiasiaa, että nykyajan yhteiskuntaa olennoi jakautuminen kahteen suureen antagonistiseen luokkaan – toisaalta kapitalisteihin, joille kuuluvat kaikki tuotantovälineet, toisaalta työläisiin, jotka eivät omista muuta kuin oman työvoimansa. Työväenluokan työn tuote täytyy jakaa molempien luokkien kesken, ja juuri tästä jaosta käydään keskeytymätöntä taistelua. Kumpikin luokka yrittää saada mahdollisimman suuren osuuden; ja merkillisintä tässä kamppailussa on se, että työväenluokkaa useinkin syytetään kapitalistien ryöstämisestä, vaikka se vain taistelee osuudesta omaan tuotteeseensa.” Näin kirjoitti Friedrich Engels kirjoituksessaan Ammattiliitot 1881.

Ja taistelu jatkuu. Myös pankkien ja kaupan välityksellä kapitalistit hyökkäävät työläisten kimppuun.

Tänä aamuna Ylen uutisissa talousasiantuntija Peter Nyberg tekee analyysia nykyisestä kriisistä:

”Hänen mukaansa merkittävin johtopäätös on, ettei viranomaisiin voida luottaa.

- Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa,

että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet.

Nybergin mukaan yhtään viisaampia eivät tule olemaan uudetkaan EU:n valvontaviranomaiset. Turvallisempaa olisi pilkkoa pankkiriski pienemmäksi, arvioi tutkintakomissiota vetänyt Peter Nyberg.

- Budjettiin ja maan talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se taas kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan.

Suomi on taannut Irlannille jo 740 miljoonaa euroa kriisiapua. Nyberg arvoi, että Irlannilla on hyvät mahdollisuudet selvitä kriisistä.

- On se selvinnyt suurista vaikeuksista aikaisemminkin.”

Lisää aiheesta täällä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

"Älkää kootko kultaa ja jalokiviä"


”Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta. Jos meri huuhtelee mukanaan savikokkareen, käy Eurooppa sitä pienemmäksi, samoin kuin ystäväsi maatila tai oma kartanosi kärsii menetyksen palan murtuessa rantakalliosta. Jokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta, koska minäkin olen osallinen koko ihmiskunnassa. Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle.” Näin kirjoitti kirkkoisä John Donne (1573 - 1631): Devotions Upon Emergent Occasions (Rukouksia sairasvuoteelta)

Tässä kirjoituksessa on sanottu syvällinen totuus maailmasta. Kukaan ei täällä voi olla yksin. Kaikki me tänne alasti synnymme ja alasti täältä lähdemme. Mitään ei kukaan mukaansa saa. Miksi siis ei ole mahdollista elää tätä elämää ihmisiksi.

Miksei ihminen voi tyytyä kohtuuteen. Loppujen lopuksi ei meistä kukaan kovin paljon tarvitse. Kohtuus juontuu sanasta kohtu. Kohdussa meillä on kaikki. Kaikki mitä hyvän elämän ylläpitämiseen tarvitaan. Miksi siis tahtoa enemmän?

Eikö lopulta kaikesta paljoudesta ole muuta kuin ylimääräistä huolta ja vaivaa. Eikö paljon onnellisempaa olisi elää, jos maan rikkaudet jaettaisiin niin, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä puutetta ja hätää.

”Niin luontoon kuin yhteiskuntaakin nähden pidetään nykyisen tuotantotavan vallitessa silmällä etupäässä vain ensimmäistä kouriintuntuvaa menestystä ja sitten vielä ihmetellään kun tähän suuntautuvien tekojen myöhemmät seuraamukset ovat kokonaan toisenlaisia, useimmiten aivan päinvastaisia”, sanoi Friedrich Engels.

- Ihmiset, älkää kootko kultaa ja jalokiviä; täyttäkää sydämenne kaipuulla joka polttaa kuin hehkuva hiili. Varastelkaa rubiineja enkelien katseista, juokaa kylmää vettä paholaisen lätäköstä. Ihmiset, älkää kootko aarteita jotka tekevät teistä kerjäläisiä; kerätkää rikkauksia jotka antavat teille kuninkaan mahdin. Lahjoittakaa lapsillenne kauneus jollaista ei ihmissilmä ole nähnyt, lahjoittakaa lapsillenne voima jolla murtaa auki taivaan portit, kirjoitti Edith Södergran.