"Älkää kootko kultaa ja jalokiviä"

”Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta. Jos meri huuhtelee mukanaan savikokkareen, käy Eurooppa sitä pienemmäksi, samoin kuin ystäväsi maatila tai oma kartanosi kärsii menetyksen palan murtuessa rantakalliosta. Jokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta, koska minäkin olen osallinen koko ihmiskunnassa. Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle.” Näin kirjoitti kirkkoisä John Donne (1573 - 1631): Devotions Upon Emergent Occasions (Rukouksia sairasvuoteelta)

Tässä kirjoituksessa on sanottu syvällinen totuus maailmasta. Kukaan ei täällä voi olla yksin. Kaikki me tänne alasti synnymme ja alasti täältä lähdemme. Mitään ei kukaan mukaansa saa. Miksi siis ei ole mahdollista elää tätä elämää ihmisiksi.

Miksei ihminen voi tyytyä kohtuuteen. Loppujen lopuksi ei meistä kukaan kovin paljon tarvitse. Kohtuus juontuu sanasta kohtu. Kohdussa meillä on kaikki. Kaikki mitä hyvän elämän ylläpitämiseen tarvitaan. Miksi siis tahtoa enemmän?

Eikö lopulta kaikesta paljoudesta ole muuta kuin ylimääräistä huolta ja vaivaa. Eikö paljon onnellisempaa olisi elää, jos maan rikkaudet jaettaisiin niin, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä puutetta ja hätää.

”Niin luontoon kuin yhteiskuntaakin nähden pidetään nykyisen tuotantotavan vallitessa silmällä etupäässä vain ensimmäistä kouriintuntuvaa menestystä ja sitten vielä ihmetellään kun tähän suuntautuvien tekojen myöhemmät seuraamukset ovat kokonaan toisenlaisia, useimmiten aivan päinvastaisia”, sanoi Friedrich Engels.

- Ihmiset, älkää kootko kultaa ja jalokiviä; täyttäkää sydämenne kaipuulla joka polttaa kuin hehkuva hiili. Varastelkaa rubiineja enkelien katseista, juokaa kylmää vettä paholaisen lätäköstä. Ihmiset, älkää kootko aarteita jotka tekevät teistä kerjäläisiä; kerätkää rikkauksia jotka antavat teille kuninkaan mahdin. Lahjoittakaa lapsillenne kauneus jollaista ei ihmissilmä ole nähnyt, lahjoittakaa lapsillenne voima jolla murtaa auki taivaan portit, kirjoitti Edith Södergran.

Maa kuuluu kaikille

Näin voisi kuvitella, mutta näin ei ole. Suomessa yksityinen maaomistus astui voimaan niinkin myöhään kuin 1500-luvulla, kun Ruotsi-Suomen silloinen kuningas alkoi jakaa maita läänityksinä suosikeilleen.

Tänä päivänä on ympäri maailman menossa valtaisa murros, joka ajaa entistä enemmän väkeä kaupunkien slummeihin. Kaupunkien slummeista väkeä häädetään kauemmaksi ei-minnekään, kun pankkien ja globaalien suuryritysten lasipalatsit tarvitsevat entistä enemmän tilaa kasvaakseen. Näin tapahtuu Intiassa ja näin tapahtuu Kiinassa ja näin tapahtuu Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Ihmisiä ajetaan pois mailtaan, kun suuriyritykset ja tehomaatalous tarvitsevat maata jättimäiseen lihakarjan laiduntamiseen ja biopolttoaineen tuotantoon.

Siellä, missä puhvelit ennen laidunsivat preeriaa, on nyt aitoja, joiden sisäpuolelle kukaan ei saa mennä. Ennen laidunmaat olivat yhteisiä, mutta nyt ne on yksityistetty. Niitä pidetään käyttämättöminä siitäkin huolimatta, että maisema muuttuu.

Myös vesi on kortilla. Andien vuorilta suuret monikansalliset vesilaitokset juoksuttavat veden ohi kylien ja jättävät köyhät paimentolaiset ilman vettä. Joka yö, ihmiset rikkovat putket ja täyttävät vesiastiansa ja joka päivä putket suljetaan uudelleen.

Silloin tällöin ilmaantuu julkisuuteen tieto, että myös Suomen pohjavesiä ollaan yksityistämässä. Jo nyt Virossa amerikkalainen vesiyhtiö omistaa järven, josta johdetaan Tallinnan juomavesi. Yksityistämisen seurauksena veden hinta nousee jatkuvasti.

Parhaillaan on menossa lähiruokabuumi, joka tietysti edellyttäisi Suomessa vähintään 50-luvun maanomistusolosuhteita. Silloin jokaisella oli jonkinlainen peltotilkku tai siirtolapuutarhapalsta, jossa viljellä ainakin perunat ja juurekset.

Mitä on nykyinen lähiruoka? Norjasta tuotua lohta tai Marokon appelsiineja?

Nyt riitti

”Ihminen ei saa koskaan tarpeekseen virtaavasta vedestä, palavasta nuotiosta eikä Paavo Väyrysen puheesta.” Kuulin vitsin radiosta, kun olin verikokeessa ja nauratti niin, että meinasi mennä veri väärään putkeen.

Eilen yritin puoliväkisin kuunnella eduskuntakeskustelua köyhyydestä. Jo oli köyhillä ystäviä niin että oikein pahaa teki. Ei voinut kuin kiroilla.

Herrat ja rouvat tietävät varsin hyvin, että tässä maassa on liki miljoona köyhää, joista 150 000 ainakin on lapsia. On asunnottomia ja heitteille jätettyjä vanhuksia, sairaita ja mielenterveysongelmaisia. On itkua ja hammastenkiristystä ja mitä tekevät maamme korkeimmat päättäjät: Puhuvat vuodesta toiseen.

Asiat olisi voitu korjata jo aika päiviä sitten, mutta mitä tapahtuu todellisuudessa: yhteiskunnallisia palveluja ajetaan alas, yksityistämisen myötä maksut vain nousemistaan nousevat, koska kyseessä on bisnes ja voittojen maksimointi, veroja ja uusia maksuja säädetään, kulutusverot juovat köyhälistön lopunkin veren.

Ja väyryset vain puhuvat. Voi saatanan perkele! En paremmin tule ja sano.

Suomi on maailman paras huono maa

Suomi on ehdottomasti maailman paras välinpitämättömien huijaripoliitikkojen hallitsema maa asua. Suomalaiset ovat maailman onnettominta onnellista kansaa. Suomalaisilla on maailman parhaat homekoulut. Suomi on maailman tasa-arvoisin epätasa-arvon maa. Rikkaat ovat rikkaampia kuin koskaan ennen ja jotta tasapaino säilyisi, köyhiä on enemmän kuin koskaan ennen ja he ovat entistä köyhempiä. Suomi on täynnä oxymoroneja. Jokaiselle omansa. Jedem das Seine.

Eilen illalla tuttu posteljooni soitti ja kertoi kylpevänsä myötähäpeän kylmässä hiessä, koska brändi. Oman kertomansa mukaan, hän ei ole koskaan hävennyt niin paljon muiden puolesta kuin katsoessaan spektaakkelia, missä uutistenlukija haastatteli Stubbia. Jokainen näki, että tilanne on lavastettu ja vuorosanat kiireessä opeteltu. Valitettavasti meillä on vain muutama johtaja ja kaikkia saa hävetä, itellooni jatkoi ja arveli koko maailman seuraavina viikkoina nauravan Suomelle.

Että meiltä muka löytyisi vastaus maailman kaikkiin ongelmiin. Tätä on jo ehditty epäillä, oli haastattelun tehnyt uutistenlukijakin sanonut. Dagens Nyheterissä oli irvailtu: Uhkaako sota, soittakaa Suomeen.

Keskellä paskalakikohua Suomella on kanttia julistautua vesiasiantuntijaksi. Koulujen yksityistämisen keskellä vannotaan maailman parhaaseen kouluun, vaikka tulevaisuudessa köyhien ja vähävaraisten lapset saavat ilmeisesti tyytyä kunnalliseen kiertokouluun, raivosi itellooni.

Jokaiselle on annettu tehtävä. Koululaisten pitää puhua myös hiljaisten kanssa. Missä maailmassa nämä herrat itse elävät? Ylimielisinä eivät juuri koskaan vastaa, vaikka miten heiltä asioita kyselisi. Ja sitten minä haluaisin halata julkisesti Jormaa, nauroi posteljooni niin että kännykkä putosi lattialle.

Löydettyään puhelimensa hän laittoi liikenteeseen lisää sadatuksia: Voitko kuvitella! Isovanhemmille on annettu tehtäväksi välittää kädentaitoja lapsille. Justiinsa! Kolme lapsenlasta oli meillä koko viikonvaihteen hoidossa, että vanhemmilla olisi hetki omaa aikaa. Kyllä siinä sivussa tulevat kädentaidot opetetuiksi. Juuri paikkasin vanhimman lapsen uudet kengät, jotka heti ensimmäisellä reissulla olivat hajonneet. Ja lettuja paistettiin. Ei siihen mitään joutavien herrojen ohjeita tarvita.

Vähitellen posteljooni kuitenkin rauhoittui ja lopetti itkunsekaisen hysteerisen naurunsa. Kyllä on herroilla huvinsa. Sitä vaan vielä olisin kiinnostunut tietämään, että paljonko tämä koko teatteri kaikkineen maksoi. Paljonko tuli maksamaan brändi-työryhmän raportti? Mikseivät tiedotusvälineet kertoneet tätä kaikkein kiinnostavinta tietoa?

Minulta olisi samat ohjeet saanut ihan ilmaiseksi, sanoi posteljooni, toivotti hyvää jatkoa ja lopetti puhelu.