torstai 25. marraskuuta 2010

Suomi on maailman paras huono maa

Suomi on ehdottomasti maailman paras välinpitämättömien huijaripoliitikkojen hallitsema maa asua. Suomalaiset ovat maailman onnettominta onnellista kansaa. Suomalaisilla on maailman parhaat homekoulut. Suomi on maailman tasa-arvoisin epätasa-arvon maa. Rikkaat ovat rikkaampia kuin koskaan ennen ja jotta tasapaino säilyisi, köyhiä on enemmän kuin koskaan ennen ja he ovat entistä köyhempiä. Suomi on täynnä oxymoroneja. Jokaiselle omansa. Jedem das Seine.

Eilen illalla tuttu posteljooni soitti ja kertoi kylpevänsä myötähäpeän kylmässä hiessä, koska brändi. Oman kertomansa mukaan, hän ei ole koskaan hävennyt niin paljon muiden puolesta kuin katsoessaan spektaakkelia, missä uutistenlukija haastatteli Stubbia. Jokainen näki, että tilanne on lavastettu ja vuorosanat kiireessä opeteltu. Valitettavasti meillä on vain muutama johtaja ja kaikkia saa hävetä, itellooni jatkoi ja arveli koko maailman seuraavina viikkoina nauravan Suomelle.

Että meiltä muka löytyisi vastaus maailman kaikkiin ongelmiin. Tätä on jo ehditty epäillä, oli haastattelun tehnyt uutistenlukijakin sanonut. Dagens Nyheterissä oli irvailtu: Uhkaako sota, soittakaa Suomeen.

Keskellä paskalakikohua Suomella on kanttia julistautua vesiasiantuntijaksi. Koulujen yksityistämisen keskellä vannotaan maailman parhaaseen kouluun, vaikka tulevaisuudessa köyhien ja vähävaraisten lapset saavat ilmeisesti tyytyä kunnalliseen kiertokouluun, raivosi itellooni.

Jokaiselle on annettu tehtävä. Koululaisten pitää puhua myös hiljaisten kanssa. Missä maailmassa nämä herrat itse elävät? Ylimielisinä eivät juuri koskaan vastaa, vaikka miten heiltä asioita kyselisi. Ja sitten minä haluaisin halata julkisesti Jormaa, nauroi posteljooni niin että kännykkä putosi lattialle.

Löydettyään puhelimensa hän laittoi liikenteeseen lisää sadatuksia: Voitko kuvitella! Isovanhemmille on annettu tehtäväksi välittää kädentaitoja lapsille. Justiinsa! Kolme lapsenlasta oli meillä koko viikonvaihteen hoidossa, että vanhemmilla olisi hetki omaa aikaa. Kyllä siinä sivussa tulevat kädentaidot opetetuiksi. Juuri paikkasin vanhimman lapsen uudet kengät, jotka heti ensimmäisellä reissulla olivat hajonneet. Ja lettuja paistettiin. Ei siihen mitään joutavien herrojen ohjeita tarvita.

Vähitellen posteljooni kuitenkin rauhoittui ja lopetti itkunsekaisen hysteerisen naurunsa. Kyllä on herroilla huvinsa. Sitä vaan vielä olisin kiinnostunut tietämään, että paljonko tämä koko teatteri kaikkineen maksoi. Paljonko tuli maksamaan brändi-työryhmän raportti? Mikseivät tiedotusvälineet kertoneet tätä kaikkein kiinnostavinta tietoa?

Minulta olisi samat ohjeet saanut ihan ilmaiseksi, sanoi posteljooni, toivotti hyvää jatkoa ja lopetti puhelu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti