Munamies ja Zeitgeist-liike

Zeitgeist-liikkeen ja Munamiehen (Riku Nieminen) saaman laajan kiinnostuksen vuoksi haluan vielä esitellä teille Munamiehen. Liikeen ihmistä kunnioittaviin aatteisiin voi aloittaa tutustumisen Munamiehen ja Rajattomien yhdessä esittämällä Pave Maijasen laululla.

Mihin työläiset ovat kadonneet?

Vasemmistopuolueita on nykyisin alettu systemaattisesti johtaa harhaan väitteellä, ettei Suomessa ole enää työläisiä. Mitähän nuo kaikki muurahaiset sitten lienevät, jotka pyörivät tehtaissa, verstaissa, korjaamoissa, kaivoksissa, maataloudessa, meijereissä, elintarviketeollisuudessa, liikenteessä, kaupoissa, sairaaloissa ja kaikenlaisissa tuotantolaitoksissa.

On suuri virhe kuvitella, että työläisiä olisivat vain savupiipputeollisuudessa raskaassa työssä raatavat rasvanahkat, jotka jalostavat neitseellisestä raaka-aineesta romua ja roinaa.

Työväestöön kuuluminen ei määräydy sen mukaan minkä värisissä kauluksissa ihminen työskentelee. Työväenluokkaan kuuluvat kaikki ne, jotka eivät itse omista omia tuotantovälineitään. Usein yrittäjienkin työkalut ja tilat ovat pankkien omistuksessa. Pankki nappaa luodun lisäarvon korkojen muodossa. Monet yrittäjät saavat hädin tuskin sen, mitä elämiseen tarvitsevat ja aina ei sitäkään. He myös kantavat suurimman vastuun yrityksestä. Heidän mukanaan yritys joko seisoo tai kaatuu.

Ilman työvoimaa kapitalismissakaan pyörät eivät pyörisi. Myös työvoima on uusinnettava. Tätä varten tarvitaan synnytyslaitoksia, päiväkoteja, neuvoloita, kouluja, korkeakouluja ja monenlaista ravitsemusliikettä ja kauppaa. Ne huolehtivat työvoimatavaran saatavuudesta ja siten tekevät tuottavaa työtä.

Jätteet ovat nykyisin miljoonaluokan bisnes. Samoin työvoimatavaran hävittäminen, vaikka ihmisiä ei ainakaan vielä toistaiseksi muuteta energiaksi jätteenpolttolaitoksissa, vaan ihan kunniallisissa krematorioissa.

Näin yhteiskunta jakaantuu entistä enemmän kahteen luokkaan. Toisella puolella on ihmiskunnan ja kansan suuri enemmistö. Toisella puolella on pienilukuinen eliitti ja ne niin kutsutut kasvottomat markkinavoimat. Heitä on 10 prosenttia väestä ja silti he omistavat 90 prosenttia kaikesta. He riistävät itselleen toisten luoman työn tulokset. He korjaavat työtätekevien luoman lisäarvon voittojen, korkojen ja vuokrien muodossa. Heidän käsiinsä kasaantuu koko planeetan omaisuus ja sen myötä taloudellinen valta, joka ohjaa sotavoimia ja politiikkaa.

Jos tämä yksinkertainen asia tajuttaisiin, niin olisi helppoa muodostaa laaja yhteisrintama ja järjestää koko tuotanto sillä tavoin, että se hyödyttäisi kaikkia ihmisiä tasapuolisesti eikä vain eliittejä niin kuin nyt tapahtuu.

Indeksitarkistus

Kelalta tuli eilen ilmoitus, että kansaneläkkeeseen on tullut indeksikorotus: KOKONAISTA 0,4 prosenttia. Inflaatio huitelee kolmessa prosentissa. Kyllä nyt naurattaa.

Mei kiitämme niin hirmiän pal. Kiitos ny vaan tästäki vähäst.

*kuolee nauruun*

Raha ei poista köyhyyttä

Tällaisen viisauden päästi suustaan Herra Iso-Herra tämän aamun Jälkiviisaissa.

Näin tuntuvat luulevan myös ne sinivihreät porvarit, jotka laittavat rikkaiden verot köyhien maksettaviksi.

Saman Herra Iso-Herran mukaan Suomessa ei ole purettu perusturvaa. Ei sittenkään, vaikka kaikki sosiaalietuudet ovat jääneet vaille kustannusten nousua vastaavia indeksitarkistuksia. Samoin eläkkeet. Uusia maksuja ja maksujen korotuksia on tullut toinen toisensa perään.

Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Kuilu levenee ja syvenee.

Saadakseen terveyspalveluita ihminen joutuu vaatimaan, vaatimaan ja vaatimaan.

Vanhukset hoidetaan toisella kädellä ja he lojuvat hoitolaitoksissa niin täynnä makuuhaavoja, että lääkäritkin valittavat, kun eivät kestä enää katsoa.

Mielenterveysongelmat, huumeriippuvuus ja rikollisuus lisääntyvät.

Huostaan otettujen lasten määrä kasvaa koko ajan ja leipäjonot pitenevät.

Olisi mielenkiintoista tietää, montako köyhää Herra Isoherra todellisuudessa tuntee. Veikkaan, ettei yhtään. Usein juuri ne, jotka väittävät köyhyyttä itseaiheutetuksi, eivät tiedä asiasta mitään.

Jokainen pieni lapsi tulee iloisena ja toivorikkaana maailmaan. Jokainen ojassa makaava syrjäytetty, on ollut tällainen lapsi.

Niin voidaan kyllä sanoa, että raha ei näköjään tee ketään viisaaksi tai onnelliseksi, mutta kyllä se helvetisti rauhoittaa.

Miksi?

Vuonna 1976 Hannu Tarmion kokoama Arkipäivän postilla alkaa vuoden Lassi Sinkkosen runolla Keväiset virrat kokoelmasta Meitä kohti:

- Talvisena aamuna, auringon noustessa,
odotamme keväisiä virtoja jotka huuhtoisivat
lävitsemme.
Rakastan tätä maata,
vuodenaikojen vaihteluita, ihmisiä,
kuluneita esineitä, muotoja, värejä.
Talvisena aamuna tunnustan rakkauteni.
Mutta miten on vihani laita?
Ketä ja mitä minun tulee vihata?
Miten ja miksi?
Ei riitä että vihaan sotaa ja kuolemaa,
suvaitsemattomuutta ja terroria,
tyranneja.
Minun pitää vihatessani myös rakastaa,
tietää ettei viha yhdistä kuin
hetkeksi.
Minun pitää ymmärtää mutta ei aina
hyväksyä.
Minun pitää tietää miksi joku on tyranni,
kuka antaa tyrannille valtuudet,
tietää että terrorista kasvavat
vapaustaistelijat jotka leimataan
terroristeiksi.
Minun pitää tietää miksi on sota,
poliittinen väkivalta, suvaitsemattomuus.
Tietää miksi jokin vaihtoehto
on parempi kuin toinen.
Minä en saa pelätä tietoni määrää
ja syvyyttä, ahdistusta
joka uhkaa lamaannuttaa minut.
Minä en saa tietoni, älyni tähden pelästyä
rakkauttani
vaikka se hetkittäin vaikuttaa mielettömältä.
Minä en saa kieltää rakkauttani
vaikka minut kiellettäisi, vangittaisi
tai tuhottaisi.
Minun pitää osata rakastaa ja vihata
oikeassa suhteessa, oikeaan aikaan,
oikealla tavalla.
Minun rakkauteni on
avointa ja ehdotonta.
Annan sen teille; ystävilleni, kaltaisilleni,
tovereilleni.

Tänään EU:n puheenjohtajaksi nousee Unkari, jonka parlamentti on hiljakkoin hyväksynyt medialain, jonka nimissä voidaan kaventaa sananvapautta. Maata hallitsee keskustaoikeistolainen Fidesz-puolue, jolla on käytännössä kaikki valta. Sensuurilaki kertoo tietysti myös siitä, että maassa on voimakas oppositio, joka halutaan vaientaa.

Näissä mietteissä.

Rauhallista ja Hyvää Uutta Vuotta!

Kaikki katoliset papit ovat pedofiileja

Kaikki romanit ovat varkaita, rikollisia ja kerjäläisiä.
Kaikki miehet ovat sovinisteja ja idiootteja.
Kaikki kampaajat ovat huoria.
Kaikki naiset ovat feministejä ja miestennielijöitä.
Kaikki venäläiset ovat aggressiivisia paholaisia.
Kaikki juutalaiset ovat Jeesuksen tappajia.
Kaikki somalit ovat työtä vieroksuvia sosiaalipummeja.

Siinä yleistyksiä, joihin me kaikki joskus sorrumme. Joskus sorrumme useinkin. Vai sorrummeko. Myös me-muodossa puhuminen on yleistämistä, jota harrastavat vallankin poliitikot. Auktoriteeteilla yleensä on taipumus puhua meidän kaikkien nimissä. Se on vastuun välttämistä. Samoin kuin on passiivissa puhuminen: Ollaan oltu sitä mieltä, että… Afganistaniin lähetettiin lisää joukkoja… Energiatehokkuutta halutaan lisätä.

Passiivi hämärtää todellisen tekijän. Yleistykset vahvistavat ennakkoluuloja. Jokainen yksilö on joka tapauksessa muuta kuin lauma. Eri ominaisuudet korostuvat eri ihmisissä eri tavalla eri aikoina. Joskus se tapahtuu ennakoidusti, joskus jopa yllättäen.

Yleisradio on osaltaan yrittänyt poistaa vääriä käsityksiä muslimeista ohjelmalla, jossa suomalaiset osallistuvat heidän elämäänsä muutaman ajan. Sarjaa katsoessa ei mitenkään voi välttyä säälin tunteelta ja myötähäpeän kylmältä hieltä. Ohjelman muslimit eivät kykene luotsaamaan katsojaa pintaa syvemmälle ja suomalaiset tuntuvat panevan kaiken läskiksi. Ohjelma ei ole uskottava.

Tasapuolisuuden nimissä voin kuvitella, millainen ohjelma syntyisi siitä, kun muslimit osallistuisivat suomalaisten luterilais-kristilliseen elämään. Minä en näe mitään. Kirkossa ei käydä kuin jouluna. Käskyjä ei noudateta. Ruokarukouksia ei lueta, koska ei ole yhteisiä ruokailujakaan. Sunnuntaisin mennään kauppaan. Joka päivä käydään kaupassa. Kirkko on olemassa häitä ja hautajaisia varten. Tosin häissäkin tärkeämpää on, että saadaan vihkimiselle komeat puitteet kuin vihkivala itse. Hautajaisissa halutaan varmistaa viimeinen leposija ja protokollan mukaiset menot, jotka vain pappi osaa.

Muslimien henkistä puolta kuvaa myös Mika Waltari kirjassaan Mikael Hakim (1949): ”Olen muslimi ja alistun. Ehkä tosiaan olen Allahin matonkutoja, vaikka en edes aavista kuviota jota minut olet pannut kutomaan. Myös olen kenties kelvoton kutoja ja lankani puretaan pois, kultalanka, hopealanka, purppuralanka ja surujeni nokimusta lanka. Mutta minä alistun, leppymätön tuomarini, minä alistun. Kaikki pyrkiminen on kipua ja tuskaa, kaikki tahtominen murhaa muita kohtaan. Miksi en siis antaisi Allahin lankojen liukua käsieni lomitse itse tahtomatta mitään, itse pyrkimättä mihinkään, tyytyen olemaan vain Allahin alistunut matonkutoja, Mikael el-Hakim, ihminen.”

Minusta tässä yhdessä ainoassa kappaleessa on niin syvällinen viisaus, että siinä riittää pohtimista pidemmäksikin aikaa. On hyvin vaikea uskoa, että tällaisen ajattelun ohjaamat muslimit voisivat syyllistyä kaikkeen siihen pahaan, mistä heitä kaikkia tänä päivänä syytetään.