Ahdasmielisyys voitti - demokratia hävisi

Varsin usein on vaalien jälkeen kuultu tyhjänpäivänen väite: Demokratia voitti.

Mutta onko näin? Voidaanko kutsua demokratian voitoksi sitä, että ahdasmieliset voittivat. (Hitlerkin voitti vaaleissa.)

Tähän kilpistyy suomalainen demokratia: ”Viime sunnuntaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat saapuivat televisioituun haastattelutilaisuuteen Helsingin Musiikkitaloon. Kahdeksan rekisteröidyn pienpuolueen edustajille kutsua ei lähetetty. Köyhien asialla -puolueen johtaja Terttu Savola saapui kuitenkin paikalle, mutta hänet vietiin Helsingin Kisahallin putkaan.” Näin asiasta kertoi Hymy.

Media teki gallupeineen ankaraa kampanjaa suosikkiensa puolesta ja tavoitteena oli koko vasemmiston hävittäminen.

Demokratia ja parlamentarismi eivät ole sama asia. Demokratia on muoto, joka ei kerro vielä mitään sen sisällöstä.

Jos otetaan huomioon median myötämielisyys, vaalirahoituksen suuret erot ja äänestysprosentti, lukemat asettuvat varsin erilaisiin suhteisiin. Ne, jotka nyt riemuitsevat olevansa enemmistö, eivät sitä todellisuudessa ole.

Näkemys demokratiasta vain jonain äänestystuloksena on varsin ohut käsitys itse asiasta. Tämä on sanan demokratia kovertamista tyhjäksi sen merkityksestä.

Missä on taloudellinen demokratia? Kun demokratia ja vapaat markkinat sulautuvat yhteen ahneeksi eläimeksi, jonka lyhyt ajatus on vain voittojen maksimoiminen, on demokratia kaluttu luita myöden ja luitakin jo jauhetaan.

Ennen kuin on liian myöhäistä, ihmisten pitäisi taistella takaisin demokratia. Nykyinen demokratia on vain irvikuva demokratiasta. Ja kysyä sopii, voiko hallitus, joka ajattelee vain omaa lyhytnäköistä selviytymistään ja kvartaalin mittaisen aikavälin hyödyn repimistä, tarjota todellista demokratiaa.

Nykydemokratiaa tarkasteltaessa pitäisi myös muistaa, että maamme itsemääräämisoikeus on siirretty kauas ihmisistä ja eduskunnasta on tullut lähes kumileimasin.

Todellinen demokratia on ihmisten välistä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan kaikilla aloilla. Todellinen demokratia tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa.

Aina on vaihtoehto

Viimepäivinä on jälleen tavan takaa kuultu väite: Ei ole muita vaihtoehtoja.

Aina on vaihtoehtoja. Luokkayhteiskunnassa on aina vähintään kaksi vaihtoehtoa. On niiden vaihtoehto, jotka omistavat lähes kaiken. Maailman väestöstä 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia kaikesta.

On siis olemassa rahamiesten vaihtoehto, jota kaikenlaiset systeeminpyörittäjät tukevat, koska heidät siitä palkitaan.

Toinen vaihtoehto on pienten ihmisten vaihtoehto. Pienet ihmiset ovat niitä, joilla ei ole muuta myytävää kuin oma työvoimansa eikä aina sitäkään. Köyhän vaihtoehto on maailman suuren enemmistön vaihtoehto. Tästä huolimatta näillä ihmisillä on vain vähän puolestapuhujia, koska köyhyys ei kiinnosta niitä, joilla on raha ja sitä kautta myös valtaa.

Tästä on myös kysymys tämän päivän pankkikriisissä. Kysymys on siitä, pannaanko kansa maksamaan pankkien töppäilyt vai laitetaanko riskin ottajaksi, se joka mahdollisen hyödynkin ottaa itselleen.

Vasemmisto puolustaa ihmisten oikeutta käyttää itse omaksi hyväkseen työnsä tulokset. Se ei hyväksy periaatetta, jonka mukaan voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan.

Sinivihreät porvarit jankuttavat nyt jankuttamasta päästyäänkin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pankkien tukeminen, vaikka se sitten merkitsisi verojen korotuksia ja palvelujen leikkaamista kaikkein köyhimmiltä.

Tästä on kysymys ja tämä kannattaa muistaa, kun menee äänestämään.

Vaalit ovat vielä edessäpäin, vaikka media onkin jo ryhtynyt toimimaan ikään kuin ne olisivat jo olleet. Pitämällä neljän suuren vaalitenttejä luodaan kuva siitä, että vaalit olisi jo ratkaistu.

Ainakin minusta on demokratian loukkaamista, että suositaan vain muutamaa puoluetta. Näin vaikutetaan vaalien tulokseen. Ohjelmat eivät ainakaan siitä yhtään parane, vaikka näin vähän pienempi porukka möykkää yhteen ääneen.

Ehkä seuraavalla kerralla ei vaaleja enää pidetäkään, vaan korvataan ne kaikenmaailman gallupeilla.

Perussuomalaisten vaaliopas

Kuva: Lehtineekeri

Tämän jos joku puolueuskollinen sitten tunnistaisi ja tunnustaisi? Että näinkö se vaalivoitto aiotaan saada. Eilen kyllä tuuli jo riepotteli vaalimainoksia huiskin haiskin Tammisaaren tiellä. Eipä tästä sen kummempaa voi ajatella kuin että on tuulesta temmattu.

Media ja vaaliteemat

Ehdokkaiden tulee olla aktiivisia ja ottaa tiukka aloite uutisointiin. Ehdokkaiden tulee tarjota medialle näkemyksiään uutisina säännöllisin väliajoin, toisto on tärkeää, ja kun tarpeeksi monta kertaa uutista tarjoaa, kyllä sieltä menee jotain aina läpikin.

Ehdokkaiden tulee korostaa seuraavia aihealueita: nykyisen hallituksen politiikan virheet, EU:n virheet, pakkoruotsin vastustaminen ja maahanmuuton vastustaminen. Seuraavan hallituskauden tavoitteina on tähdennettävä: työllisyyden lisäämistä, kehitysavun leikkaamista (talous tasapainoon!), vähätuloisten aseman parantamista, lyhyesti sanottuna: Perussuomalaiset haluavat Perusasiat kuntoon!

Ehdokkaiden tulee välttää seuraavia aihepiirejä: oma seksuaalinen suuntautumisensa, uskonnollinen vakaumuksensa ja puolueen johdon henkilökohtaiset asiat. Ydinvoimaa, verotusta ja ulkopolitiikkaa käsitteleviä kysymyksiä ehdokkaiden toivotaan käsittelevän harkiten ja niukoin sanavalinnoin. Ehdokkaan kannattaa asiakysymysten sijasta nostattaa vaalihenkeä ja äänestysintoa pitäytymällä vain edellä mainituissa aihepiireissä. Puhukaa kansan kielellä kansan parissa, kannustakaa äänestäjiä itse näkemään epäkohdat ja kysykää aina: onko se oikein, ovatko valtapuolueet toimineet oikein?

Jos löydätte vaalikentiltä kovan kohtalon kokeneita äänestäjiä, informoikaa puoluetoimistoa. Näitä tapauksia käytämme kampanjoinnissa esimerkkeinä hallituksen politiikasta. Ehdokkaiden toivotaan perehtyvän esille nostamiinsa asioihin, mutta ei kukaan voi tietää kaikesta. Tällöin suositellaan vastausta: puolueesta löytyy vankkaa asiantuntemusta tähänkin kysymykseen, kaverilta voi aina kysyä!

Ehdokkaiden toivotaan osallistuvan erityisen aktiivisesti ns. sosiaalisessa mediassa: blogeissa, keskustelupalstoilla, facebookissa jnejne. Kannattaa tarjota näkemyksiään myös nk. negaation kautta eli vastustapuolueiden näkemykset kyseenalaistamalla, tämä on todettu erityisen tehokkaaksi menetelmäksi. Sosiaalisen median valvonta ei ole kovin tehokasta, siksi viestimme saavat julkisuutta maksimaalisesti kun yhdistämme voimamme