Suomi ja Paavo Arhinmäen kehnot selitykset

Terävä ja kova, mutta sininen on Pohjolan valo. Varjot mustia. Kylmä aurinko.

Pari viikkoa Bodenseellä ja on kuin palaisi niityltä Hannun ja Kertun synkkään metsään noidan mökille.

Parhaan ensiraportin Suomen asioista antaa posteljooni, joka nauraa räkättää Paavo Arhinmäen puheille: ”Vielä koskaan minun elämäni aikana ei ole köyhille annettu satasta. Ei koskaan minun elämäni aikana köyhät ole saaneet satasta. Niin se sanoi ja hullukin ymmärtää, että kun se sama raha otetaan muista tuista ja inflaatio syö loput, ei köyhälle jää käteen kuin mätä ja haiseva lahna. Ja mikä sen elämän aika sitten on?! Vähemmän kuin puolet minun elämäni ajasta. Parempiakin aikoja olen nähnyt”, halveksi posteljooni.

”Ja se Risikko omien puheittensa mukaan hyppi tasajalkaa, kun sai niin mieluisen ministerinpallin. Kyllä sillä palkalla kannattaakin jo hyppiä”, kirosi posteljooni, joka jakaa ylitöinään myös mainoksia saadakseen edes vähän voita leipänsä päälle. ”Siitäkin jää sitten entistä vähemmän korvausta, kun bensan hinta nousee ennätyslukemiin”, posteljooni kirosi: ”Taidan lopettaa, kun siitä ei nytkään saa kuin kaksikymppiä kuussa", hän raivosi.

Turussa avattiin radio ensimmäisen kerran ja pantiin heti kiinni, kun kuultiin ensimmäinen Zys, joka meillä sekuntiakin lyhyempi aikayksikkö.

Televisiouutiset ovat sietämätöntä katsottavaa Saksan ja vallankin Hollannin uutisten jälkeen, missä sentään pysytään tiukasti asiassa ilman hallituksen manipuloivaa pukinsorkkaa ja kulutukseen yllyttävää tekstimainontaa.

Suurin pettymys oli kuitenkin Vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen ilman mitään parannuksia köyhän elämään. Vanhuksien elämää vaikeutetaan huonontamalla Kelan lääkekorvauksia. Bensan ja öljyn hintojen korotukset nostavat elämisen kustannukset niin korkealle, ettei köyhä enää niihin yllä. Tästä näkee, että vasemmisto tietää vain kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa.

Kovin vaisuilta tuntuivat Paavo Arhinmäen moraliteetit todellisuuden rinnalla. Politiikka pitää kyetä perustelemaan tosiasioissa eikä moraalisilla peitetarinoilla vastuusta ja sen kantamisesta, joka parhaimmillaankin merkitsee vain omaa etua ja ministerin erinomaista palkkaa ja veronmaksajien rahojen jakamista mulle ja mun kaverille: ”Saavat ainakin Karkkiharmonikat vähän enemmän rahaa”, perusteli muudan edunsaaja vasemmiston hallitukseen menoa Claes Anderssonin aikaan.

Stalinismikin tuntuu edelleen olevan hyvissä voimissa, kun toisinajattelijoita uhkaillaan.

Ja paskat. Kiitti mulle riitti. Toivotan tovereille onnea valitsemallaan tiellä. Puolueesta en voi erota, kun en ole siihen koskaan kuulunutkaan. Hetken harkitsin liittymistä ennen vaaleja, mutta nyt on tilit selvät: Mitäpä minä heistä, kun eivät hekään minusta.

Kaikki omaisuus on köyhiltä varastettua

Kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkoja Arundhati Roy kertoo uudenlaisesta separatismista, joka on valtaamassa maassa alaa: ”Tässä separatismin lajissa suhteellisen pieni määrä ihmisiä vaurastuu suunnattomasti ottamalla suurelta ihmisjoukolta omistukseensa kaiken: maat, joet, veden, vapauden, turvallisuuden, omanarvontunnon, perusoikeudet, muun muassa mielenosoitusoikeuden.”

”Tässä separatismissa julkinen infrastruktuuri, tuottava julkinen omaisuus, sähkö, liikenne, televiestintä, terveyspalvelut, koulutus, luonnonvarat – omaisuus, josta Intian kuuluisi huolehtia edustamiensa ihmisten puolesta, omaisuus, jota on luotu ja ylläpidetty julkisin varoin vuosikymmenien ajan – myydään valtiolta yksityisille suuryrityksille. Intian väestöstä 70 prosenttia – seitsemänsataa miljoonaa ihmistä – elää maaseudulla. Näiden pois ottaminen ja myyminen raaka-aineiksi yksityisille yrityksille on johtamassa raakalaismaiseen riistoon ja köyhtymiseen.”

”Vapaat markkinat (jotka ovat kaukana vapaista) tarvitsevat valtiota ja kipeästi tarvitsevatkin. Samalla kun köyhissä maissa eriarvoisuus rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, valtioiden rooli on päätetty niiden puolesta. Valtavan tuottoisia lehmänkauppoja kyttäävät konsernit eivät saisi sopimuksiaan ja projektejaan läpi kehitysmaissa, jollei virkakoneisto katsoisi jatkuvasti niiden toimia läpi sormiensa. Nykypäivän konsernivetoinen globalisaatio tarvitsee toimiakseen uskollisen joukon korruptoituneita, mielellään autoritaarisia köyhien maiden hallituksia, jotka jyräävät läpi epäsuosittuja uudistuksia ja tukahduttavat kapinoinnin. Tätä kutsutaan ¨hyvän sijoitusilmaston luomiseksi¨.”

”Äänestäessämme valitsemme, minkä puolueen käyttöön haluamme luovuttaa valtion pakkokeinot.”

Kovin tutulta tuntuu, vaikka Suomi ei olekaan kehitysmaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta myös meillä tapahtuu samanlainen kehitys tänä päivänä. Osa yrityksistä on jo yksityistetty. Uusia yksityistämisiä suunnitellaan. Jopa pohjavesi on uhattuna.

Jotta kehitys ei jatkuisi, kannattaa äänestää. Kannattaa äänestää Vasemmistoliittoa, koska se johdonmukaisimmin vastustaa yksityistämistä.

(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, suom. Risto Tiittula, Into Kustannus 2011)

Kuka toteuttaa, mitä lupaa?

”Suomessa vaalikoneita käytetään laajasti äänestyspäätösten apuna. Halusimme tutkia, toteutuvatko vaalikoneiden lupaukset vaalien jälkeen. Näillä sivuilla voit vertailla vaalikonevastausten ja kansanedustajien toteutuneen äänestyskäyttäytymisen välistä yhteyttä. Olemme yhdistäneet vaalikonevastauksiin joitakin oleellisiksi katsomiamme eduskunnan äänestyksiä. Näiden perusteella lasketaan ehdokkaiden vastauksien ja toteutuneiden äänestysten välinen keskimääräinen yhdenmukaisuusprosentti.

Käytämme lähteinä Helsingin Sanomien ja MTV3:n julkistamia kansanedustajaehdokkaiden vaalikonevastauksia vuodelta 2007. Näitä vertaillaan vaalikaudella tapahtuneisiin äänestyksiin. Vertailun helpottamiseksi Kamun automaattinen relevanssialgoritmi ehdottaa kuhunkin kysymykseen liittyviä äänestyksiä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan ihmisen on arvioitava äänestysten lopullinen yhteys vaalikonevastausten ja äänestysten välillä. Jos automaatti ei anna soveltuvia tuloksia, käyttäjät voivat itse lisätä mukaan tärkeiksi katsomiaan täysistuntoäänestyksiä.

Äänestysten ja vastausten yhdistäminen ei ole yksiselitteistä ja kysymysten tulkinnalla on merkitystä asian arvioinnissa. Usein vaalikoneissa esitetyistä kysymyksistä ei ole vaalikaudella äänestetty lainkaan. Toisaalta asioista äänestetään paketteina tai kompromisseina, jolloin selvän kyllä/ei-kannan arviointi on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Myös alan asiantuntemus auttaa arvioinnissa”, näin kerrotaan sivustolla Kansan muisti.

Ja näin yhdenmukaisesti eri puolueiden kansanedustajat äänestivät vaalikonevastaustensa kanssa.

Ykkösenä oli Vasemmistoliitto 93 prosenttia.

Seuraavana demarit 77 prosenttia. Ja loput: Kokoomus 74 %, Perussuomalaiset vain 68 %, RKP 57%, Kepu 57%, Kristilliset 53% ja Vihreät viimeisenä vain 50%.

Tästä kannattaa ottaa onkeensa, kun menee äänestämään. Kenen lupaukset ja teot ovat yhtä? Oikea vastaus: Vasemmistoliitto.

Lisää aiheesta täällä.

EU:n velkapaketit suuren luokan virhe

Jo 29.3. Financial Times kritisoi kriisin hoitolinjaa:

”EU-johtajat eivät edes yritä hillitä pankkien holtitonta luotonantoa, vaan keskittyvät pelastamaan ydinalueiden vastuita lappaamalla veronmaksajien rahaa kriisimaihin. FT:n mukaan EU-päättäjien tulisi keskittyä pohtimaan sitä, miten pankit voisivat tehdä alaskirjaukset turvallisesti ja osoittaa tappiot luotottajille eikä veronmaksajille.”

Suomeen näitä tietoja tihkuu viipeellä. Keskusta ja kokoomus haluavat edelleen maksaa pankkien tappioita veronmaksajien rahoilla.

Lisää aiheesta Uutispäivä Demarissa 13.4.

Hulluus huipussaan

”Fanaattisuus on sitä, että yrittää kahta kovemmin, vaikka on jo unohtanut mitä halua.” Tämä Santayanan huomio tuli mieleen, kun kuuntelin Timo Soinin (PSS) populistista vuodatusta isänmaanpuolustamisesta eilisessä suuressa vaalikeskustelussa. Samalla hän tuli paljastaneeksi suhteensa Natoon: kiekuessaan, että on pakko liittyä Natoon, jos puolustusmenoja leikataan. Siinä on oiva kiristyskapula ja Soinin todellinen Natokanta.

Aiheen elämänvastaisuuden huomioon ottaen, ihmettelin myös, ettei keskustelussa noussut esiin lainkaan sellainen vaihtoehto, että sota keinona ratkaista ongelmia kuuluu historian romukoppaan.

Tätä vaihtoehtoa eivät edes naiset tuoneet esille, ei edes kristillisten Päivi Räsänen. Tykinruuaksiko he ovat lapsensa maailmaan synnyttäneet!?

Sotaa ja sodan uhkaa pidetään maailmassa yllä vain sen takia, että se on tuottoisa bisnes. Sotateollisessa kompleksissa kiertää maailmassa rahaa jo yhtä paljon kuin huume- ja ihmiskaupassa ja uskallan väittää, että koko ajan on kyse myös samoista rahoista. Näitä arvopapereita löytyy varmaankin aika monesta salkusta, sillä niin kova into tuhoamiseen tuntuu olevan. Ja helppoahan se on. Tuhoaminen on paljon helpompaa kuin rakentaminen.

Ainoa järki-ihminen porukassa tuntui olevan Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Hän moitti toisia keskustelijoita siitä, että nämä kavahtavat eläkkeiden indeksikorotusta, mutta ovat valmiita puolustushankinnoissa pitämään yllä superindeksiä. Tässä tuhotyössä määrärahoista ei ole pulaa, vaan puolustusmenojen korotukset hoidetaan indeksin mukaan ja vielä kaksi prosenttia nokkiin.

Eikä Suomea edes uhkaa mikään. Suomalaiset militaristit kyllä ynsyävät maailman sotiin sellaisella innolla, että soisin näiden salolaisten pistävän kypärän päähänsä ja lähtevän siltä istumalta. Kun Suomi joka puolella maailmaa sotkeentuu kaikenlaisiin konflikteihin, niin kohta meilläkin bussit räjähtelevät ja tämä kai on tarkoitus. Sotimalla eivät sodat lopu niin kuin on nähty. Sodat synnyttävät uusia sotia.

Isänmaanpuolustamisestakin oltiin huolissaan niin kuin aina. Suomessa on liki miljoona köyhää. Heidän asioittensa kuntoon saattaminen olisi parasta maanpuolustusta, mutta tähän ei sotahullujen ymmärrys yllä.

Schopenhauerin entropianlain mukaan: ”Jos lusikallinen viiniä lisätään tynnyrilliseen jätevettä, saadaan jätevettä. Jos lusikallinen sontaa pannaan tynnyrilliseen viiniä, saadaan jätevettä.”

Aina on vaihtoehto

Viimepäivinä on jälleen tavan takaa kuultu väite: Ei ole muita vaihtoehtoja.

Aina on vaihtoehtoja. Luokkayhteiskunnassa on aina vähintään kaksi vaihtoehtoa. On niiden vaihtoehto, jotka omistavat lähes kaiken. Maailman väestöstä 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia kaikesta.

On siis olemassa rahamiesten vaihtoehto, jota kaikenlaiset systeeminpyörittäjät tukevat, koska heidät siitä palkitaan.

Toinen vaihtoehto on pienten ihmisten vaihtoehto. Pienet ihmiset ovat niitä, joilla ei ole muuta myytävää kuin oma työvoimansa eikä aina sitäkään. Köyhän vaihtoehto on maailman suuren enemmistön vaihtoehto. Tästä huolimatta näillä ihmisillä on vain vähän puolestapuhujia, koska köyhyys ei kiinnosta niitä, joilla on raha ja sitä kautta myös valtaa.

Tästä on myös kysymys tämän päivän pankkikriisissä. Kysymys on siitä, pannaanko kansa maksamaan pankkien töppäilyt vai laitetaanko riskin ottajaksi, se joka mahdollisen hyödynkin ottaa itselleen.

Vasemmisto puolustaa ihmisten oikeutta käyttää itse omaksi hyväkseen työnsä tulokset. Se ei hyväksy periaatetta, jonka mukaan voitot yksityistetään, mutta tappiot sosialisoidaan.

Sinivihreät porvarit jankuttavat nyt jankuttamasta päästyäänkin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin pankkien tukeminen, vaikka se sitten merkitsisi verojen korotuksia ja palvelujen leikkaamista kaikkein köyhimmiltä.

Tästä on kysymys ja tämä kannattaa muistaa, kun menee äänestämään.

Vaalit ovat vielä edessäpäin, vaikka media onkin jo ryhtynyt toimimaan ikään kuin ne olisivat jo olleet. Pitämällä neljän suuren vaalitenttejä luodaan kuva siitä, että vaalit olisi jo ratkaistu.

Ainakin minusta on demokratian loukkaamista, että suositaan vain muutamaa puoluetta. Näin vaikutetaan vaalien tulokseen. Ohjelmat eivät ainakaan siitä yhtään parane, vaikka näin vähän pienempi porukka möykkää yhteen ääneen.

Ehkä seuraavalla kerralla ei vaaleja enää pidetäkään, vaan korvataan ne kaikenmaailman gallupeilla.

ERVV – EVM – EVVK – Vasemmisto velkasaneerauksen puolesta

Tv-ykkösen aamun talousviisaissa alkoi jo neuvottomuus olla se päällimmäinen asia, miten tähän velkakriisiin nyt oikein pitäisi suhtautua. Eikä siitäkään tuntunut olevan täyttä varmuutta, onko kyseessä pankkikriisi vai velkakriisi vai mikä ihmeen kriisi.

Varmalta näytti vain rahan tarve. Rahaa pitäisi laittaa pankkien pelastamiseen ja sitä kautta tietysti rikkaiden pelastamiseen ja pääomittamiseen, jotta koronkiskonta ja pelit voisivat jatkua.

Panemalla kaikki Euroopan valtiot takaamaan rahalaitosten holtitonta rahankäyttöä, velkaannutetaan kaikki yhteiskunnat. Ja kun kaikki ovat korviaan myöden veloissa, niin sitten onkin aika kiskaista korot korkealle ja aloittaa realisointi. Velkojen ja niiden korkojen maksamiseksi ovat kaikki veronmaksajat ripustettu ikuisiksi ajoiksi hirteen, josta ei niin vain lähdetä.

Ennen kuin velat on saatu maksetuiksi, on kaikkien EU-maiden kansalaiset laitettu raatamaan pankkien hyväksi hamaan tulevaisuuteen. Kaikista palveluista on jouduttu luopumaan ja kaikki kansallisomaisuus laitettu myyntiin. Ja mikä ihmeellisintä, velkoja ei näin menetellen saada maksuun koskaan, ikiliikkuja on vain siirretty korkeammalle tasolle.

Ja näin tehdään taloudellisen determinismin valheella, vaikka vaihtoehtoja on. Vaihtoehtona olisi velkasaneeraus, jonka avulla myös pankit laitettaisiin vastaamaan omista teoistaan, omasta rikinotostaan ja omasta nopanheitostaan. Tätä vaihtoehtoa kannattaa Vasemmistoliitto.

Tämä vaihtoehto olisi vähintäänkin kohtuullinen. Eihän missään ole sellaistakaan vakuusrahastoa, josta köyhät ihmiset voisivat käydä kuittaamamassa, kun rahapula yllättää. Pitäisi olla. Pitäisi olla pontikkatehdaskin, mutta kun ei ole.

Romanivastaisuus yhdistää Euroopan äärioikeiston

Menneisyyden haamu


Tämän tästä joutuu nettikeskusteluissa törmäämään käsitykseen tai hämäykseen, etteivät Suomen perussuomalaiset muka olisi äärioikeistoa ja oikeistopopulisteja. Suosittelen jokaiselle, joka antaa itseään johtaa harhaan Ylen Ulkolinjan esittämää dokumenttia Populistien Eurooppa.

Ohjelmassa eurooppalaisten äärioikeistolaisten populistipuolueiden edustajat itse sanovat, että Suomen perussuomalaiset ovat heidän yhteistyökumppaninsa ja politiikassa samoilla ahdasmielisillä linjoilla.

Dokumentissa kerrotaan, että jopa EU:n johtotasolla suhtaudutaan oikeistolaistumiskehitykseen pelokkaasti ja epävarmasti eikä asiasta uskalleta avoimesti puhua.

Kannattaa katsoa, ettei tarvitse katua. Kun puolisotilaalliset järjestöt alkavat marssia, on jo liian myöhäistä.

Ensin he tulivat ja veivät romanit enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät kommunistit enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät homoseksuaalit enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät ay-väen enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät juutalaiset enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät vääräuskoiset enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat hakemaan minua eikä ollut enää ketään, joka olisi minua puolustanut.

Osallistuvatko perussuomalaiset välikysymykseen? Miten puheet pitävät?

Eilen A-studiossa oli sekava keskustelu, jossa yritettiin väittää, että vasemmistoliiton välikysymys on äänestämistä äänestämisen vuoksi. Tästä ei suinkaan ole kysymys, vaan suomalaisten sitoututtamisesta toisten maitten velkojen maksamiseeen ja suurten pankkien tukemiseen.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että välikysymyksen takana on vasemmistoliiton lisäksi ainakin muutama kristillisdemokraatti viimeisten tietojeni mukaan. Demarit eivät osallistu. Miten mahtavat nyt perussuomaliset kiemurella itsensä tilanteesta?

"Suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole ymmärtäneet vakautuspaketista tehtyjä päätöksiä tai esittävät tietoisesti vääriä tietoja. Tarkka ja jäsennelty selostus päätöksistä on saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitungin verkkolehdessä.

Suomen valtionvarainministeriön sivuilta ilmenee ajankohtainen tilanne ministeriökielellä ilman sisällöllisiä ja käytännön vaikutuksia arvioivia tulkintoja.

Se tarkoittaa, että neuvotteluja jatketaan kuumeisella kiireellä tulevaa huippukokousta silmällä pitäen.

Vasemmistoliiton välikysymyksen yhteydessä esitetty arvio Suomelle tulevista lisävelvoitteista on suuruusluokaltaan ilmeisen oikea: Vastuut tulevat kaksinkertaistumaan, kuitenkin sillä muutoksella, että ESM eli varsinaisen vakautusmekanismin rahastoon ei riitä takaus, vaaditaan myös pääomittamista.

Myös väliaikaisen vakautusvälineen ydinpääoman kohottaminen nykyisen nimellisarvon suuruuteen vaatii hyvän luottoboniteetin omaavien valtioiden lisävakuuksia.

JOS SUOMEN HALLITUKSEN EDUSTAJAT OVAT NÄISTÄ VELVOITTEISTA KIELTÄYTYNEET, HEIDÄN TULEE OSATA KERTOA SE KONKREETTISESTI SUOMEN KANSALLE JA MYÖS SITÄ EDUSTAVALLE EDUSKUNNALLE."

Kari Arvola 14.3.2011