Kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkoja Arundhati Roy kertoo uudenlaisesta separatismista, joka on valtaamassa maassa alaa: ”Tässä separatismin lajissa suhteellisen pieni määrä ihmisiä vaurastuu suunnattomasti ottamalla suurelta ihmisjoukolta omistukseensa kaiken: maat, joet, veden, vapauden, turvallisuuden, omanarvontunnon, perusoikeudet, muun muassa mielenosoitusoikeuden.”
”Tässä separatismissa julkinen infrastruktuuri, tuottava julkinen omaisuus, sähkö, liikenne, televiestintä, terveyspalvelut, koulutus, luonnonvarat – omaisuus, josta Intian kuuluisi huolehtia edustamiensa ihmisten puolesta, omaisuus, jota on luotu ja ylläpidetty julkisin varoin vuosikymmenien ajan – myydään valtiolta yksityisille suuryrityksille. Intian väestöstä 70 prosenttia – seitsemänsataa miljoonaa ihmistä – elää maaseudulla. Näiden pois ottaminen ja myyminen raaka-aineiksi yksityisille yrityksille on johtamassa raakalaismaiseen riistoon ja köyhtymiseen.”
”Vapaat markkinat (jotka ovat kaukana vapaista) tarvitsevat valtiota ja kipeästi tarvitsevatkin. Samalla kun köyhissä maissa eriarvoisuus rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, valtioiden rooli on päätetty niiden puolesta. Valtavan tuottoisia lehmänkauppoja kyttäävät konsernit eivät saisi sopimuksiaan ja projektejaan läpi kehitysmaissa, jollei virkakoneisto katsoisi jatkuvasti niiden toimia läpi sormiensa. Nykypäivän konsernivetoinen globalisaatio tarvitsee toimiakseen uskollisen joukon korruptoituneita, mielellään autoritaarisia köyhien maiden hallituksia, jotka jyräävät läpi epäsuosittuja uudistuksia ja tukahduttavat kapinoinnin. Tätä kutsutaan ¨hyvän sijoitusilmaston luomiseksi¨.”
”Äänestäessämme valitsemme, minkä puolueen käyttöön haluamme luovuttaa valtion pakkokeinot.”
Kovin tutulta tuntuu, vaikka Suomi ei olekaan kehitysmaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta myös meillä tapahtuu samanlainen kehitys tänä päivänä. Osa yrityksistä on jo yksityistetty. Uusia yksityistämisiä suunnitellaan. Jopa pohjavesi on uhattuna.
Jotta kehitys ei jatkuisi, kannattaa äänestää. Kannattaa äänestää Vasemmistoliittoa, koska se johdonmukaisimmin vastustaa yksityistämistä.
(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, suom. Risto Tiittula, Into Kustannus 2011)
