Mitä velkasaneeraus tarkoittaa? Lyhyt oppimäärä.

Deutsche Bank

Jos eurovaluuttaryhmään kuuluva EU-valtio asettaa itsensä velkasaneeraukseen, niin se tarkoittaa velkojen taseessa muutoksia velkojien (ja ao. valtioiden) keskenään sopiman osuuden mukaan. Tappiot joudutaan kirjaamaan, kun niitä ei voi enää kätkeä tulossa olevien maksujen kontolle.

Saneeraus saattaa pakottaa pankkien "isäntämaan" rahoittamaan "omia" pankkejaan jollain osuudella. Määrä riippuu pankin taloudellisesta tilanteesta. Pääomittaminen lienee kohtuullista, jos valtion hallitus on sallinnut pankeille keinotteluluontoiset operaatiot eu-markkinoilla.

Ellei pääomittamiseen kuitenkaan ole poliittisita ja taloudellisia edellytyksiä, pankki tai rahalaitos ajautuu konkurssiin tai valtion haltuun. Maan hallituksen tulee tapauskohtaisesti harkita, ottaako maa maksettavakseen rahalaitoksen keinottelutappiot vai päästääkö laitoksen konkurssiin. Tämä on myös poliittinen kysymys, nykyajan luokkataistelua.

Pankki ei ole itsetarkoitus ja se voidaan päästää konkurssiin. Sen kaatuessa kansalaisten talletukset pitää turvata EU:ssa voimassa olevien säädösten mukaan enimmäistalletussuojaan asti. Siitä yli menevät talletukset ovat sijoittajan ja varojen omistajan omalla vastuulla. Myöskään yksittäisten keinottelijoiden sijoitustappioihin ei verorahoja tule käyttää. Miksi tämä näyttää olevan niin vaikea ymmärtää?

Kun valtio saa taloutensa vakautetuksi ja kasvu käynnistyy, ovat investoinnit maahan jälleen kannattavia. Maailman raha etsii luotettavia investointikohteita. Niistä on maailmassa pulaa. EU:n jäsenvaltiot ovat kokonaisuutta katsottaessa sellaisia yleismaailmallisessa vertailussa.

Joidenkin maiden velkasaneeraus ei EU:n kokonaisuutta muuta, päin vastoin. Pääoma ei pakene, vaan palaa, kun epätietoisuus edessäolevista ratkaisuista väistyy. Jatkuva lisärahoitus ei ole todellinen ratkaisu, jos kokonaisuutta ja yksittäisen maan etua katsotaan. Ikuisesti ei mikään valtio voi talouttaan, saati sen kasvua rakentaa velkarahan varaan. Tämäkin olisi syytä pitää mielessä, kun EU:n talousjärjestelmän tulevaisuudesta ja sen perimmäisestä tarkoituksesta keskustellaan. Poliitikot saattavat valtansa säilyttämiseksi väittää muuta, mutta heitä ei pidä kritiikittömästi uskoa.

Ylivelkaantuneen maan saattaminen terveen talouden kasvuraiteelle on kova urakka. Se pitää ymmärtää ja tunnustaa. Lyhytaikainen maksuvalmiutta turvaava lainoitus voi olla tarpeen, koska perustavia ja elintärkeitä palveluita ei saa alasajaa. Perusturva ja perustavat julkiset palvelut ovat yksi tärkeä kilpailukykyä ylläpitävä tekijä. Missä määrin rahoitusta haetaan yksityiseltä rahoitussektorilta tai Kansainväliseltä valuuttarahastolta, on päätettävä tapauskohtaisesti. Automaatit pelaavat aina keinottelijoiden pussiin ja veronmaksajien tappioksi.

Jos jokin nykyisistä eurovaluuttamaista katsoo välttämättömäksi irrota (väliaikaisesti) euroliitosta, se tulee sallia. Paluu liittoon olisi mahdollista heti, kun perussopimuksen vakautusta koskevat kriteerit on täytetty.

Kari Arvola 1.4.2011. Lisää aiheesta täällä

Uusvennamolaisuus ja kansan pettämisen politiikka

Kuva: Johannes Heinonen (yllä)
Ja me herrat nauroimme niin (alla)

"Tekstitv:n uutisen mukaan Timo Soini tavoittelee hallitusneuvotteluissa lupaa vastaan äänestämiselle EU:n vakautusrahastoa koskevassa päätöksenteossa.

Näin Soini yrittää samaa hattutemppua, jota vihreät sovelsivat ydinvoimakysymyksessä: Hei mehän äänestimme vastaan, mutta halusimme mukaan päätöksentekoon.

Soinilta pitää nyt kysyä, mihin päätöksentekoon sinulla on jotain sanottavaa, kun koko toimintasi ruskea lanka on ollut EU:n vastustaminen. Missä EU, siellä ongelma, vieläkö muistat?"

Näin kirjoittaa blogissaan Kari Arvola ja jatkaa:

"Oppositiolla on vakautusrahastoa koskevassa suomalaisessa päätöksenteossa ratkaiseva rooli. Vakituisen vakautusjärjestelmän ja sen ydinosan EMS:n perustaminen tuo Euroopan unionin järjestelmään uuden, keskuspankkia paljon suuremman talouspelurin. Systeemiuudistus edellyttää Lissabonin sopimuksen uudistamista ja sen toteuttaminen ei eduskunnassa mene läpi yksinkertaisella enemmistöllä.

EMS:llä eli pysyvällä vakautusrahastolla tulee olemaan jatkuva ja käytännössä rajoittamaton lainananto ja -otto-oikeus, jonka avulla se pyörittää uusliberalistista rahakasinoa rahalaitosten hyväksi Euroopassa ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

Vähän kaihdan sanaa "uusliberalistinen", koska se on paljossa käytössä kulahtanut. Mutta valitettavasti on niin, että Suomen kokoomus, jota pääministeri peesaa, häärää EU:n talousministerien palavereissa hyvin aktiivisesti tarjoilemassa käyttöön nimenomaan tuon talouspoliittisen ajattelun kaikkia työkaluja.

Euroopan kaikkien palkansaajien ja varsinkin pienempituloisten etu olisi kulkea eräiden maiden velkaantumisongelmien ratkaisemisessa aivan toista tietä. Myös rahoittajat pitää saada vastaamaan teoistaan. Heikkoon jamaan halvan rahan politiikalla ajettujen valtioiden talouksille tulee luoda pitävä pohja oikean talouskasvun käynnistämiseen.

Suomen oppositiopuolueiden vastuusta enemmän täällä ja myös täällä.

Vastuu demareilla ja perussuomalaisilla. Miksi poliittikot eivät toimi?

Tätä pohtii politiikan tarkkailija Kari Arvola blogissaan: ”Pääministeri Mari Kiviniemi jäi välikysymyskeskustelussa kiinni valehtelusta vakuusasioista. Nyt hän uhkailee. Ellei Suomi lisää vakuuksiaan ns. väliaikaiseen vakuusrahastoon, maa jätetään euron ulkopuolelle. Jyrki Katainen toppuuttelee julkisuudessa: ei se ehkä sentään niin mene. Eikä se menekään, koska Suomi kuuluu niihin valtioihin Euroopassa, jonka talous on kohtuullisessa kunnossa. Niin tai näin, hallituksella on jälleen käytössä tuttu vaihtoehdottomuuden politiikka.

Katainen on ollut Brysselissä aktiivinen varojensiirtoautomaatin luomisessa. Uusliberalistisia pelivälineitä ollaan Suomen aloitteesta ja aktiivisella tuella lisäämässä ns. vakausinstrumentin työkaluihin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että velkaantuneiden maiden lainapapereista tehdään suoraan rahalaitosten pelivälineitä. Ellei paperi kelpaa kenellekään, vakautusinstituution ydin eli vakuusrahasto ostaa itse paperit. Rahastolle kaavaillaan siis oikeutta käydä suoraan velkapapereilla kauppaa ja maksaa itse, ellei kauppa käy. Hauskaa markkinataloutta, jonka kulut veronmaksajat suoraan rahoittavat.

Miksi Suomen valtio ei esitä maakohtaisen velkasaneerausjärjestelmän luomista? Se olisi pulassa olevien valtioiden ihmisten kannalta ainoa järkevä ja optimismia luova menettely. Samalla toteutuisi osittainen lainoittajien omavastuu. EU:n vakautuskriteerit voitaisiin palauttaa sellaisenaan voimaan pitäen samalla kiinni Lissabonin sopimuksen sekaantumattomuusperiaatteista.

Nyt ollaan etenemässä aivan toiseen suuntaan. Lissabonin sopimusta suunnitellaan muutettavaksi keskeisiltä osiltaan siten, että vakautusmekanismi ESM saa oikeuden jatkuvaan varojensiirtoon kulloinkin velkaantuvan valtion vakauttamiseksi. Kun mekanismi instituutioineen kerran luodaan, on aivan turha kuvitella, että kulloinenkin päätös tuotaisiin parlamenttien erilliseen käsittelyyn. Jos rahastolla on euromaiden takaama ja pääomittama 500 miljardin potti käytössä, niin kyllä sen korkeapalkkaiset virkamiehet osaavat rahan kanssa pelata sutjakkaasti ilman parlamenttien kanssa käytäviä pitkiä neuvotteluja.

Vakausrahaston luomista perustellaan kahdella tekijällä: euron vakauttamistarpeella ja EU:n kilpailukyvyllä. Euro ei kuitenkaan valuuttana ole kriisissä, ei minkäänlaisessa. Kilpailukyvyssä kyse on erillisten valtioiden pärjäämisestä markkinoilla. Paras tapa kilpailukyvyn tukemiseen on niiden kansantalouksien kasvumahdollisuuksien edistäminen. Maakohtainen velkasaneeraus on tähän tarkoitukseen sopivin keino. Tässä ei ole tarkoituksenmukaista puhua mallin yksityiskohdista. Niiden laatiminen olisi ao. valtioiden hallituspoliitikkojen, EU:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja rahalaitosten edustajien yhteinen tehtävä.

Suomessa avainasemassa on nyt koko oppositio, mutta ennen muita kaksi puoluetta, sosialidemokraatit ja perussuomalaiset. Nämä ovat kannatuslukemiltaan sen verran suuria, että niiden määrätietoinen toiminta velkasaneerausvaihtoehdon toteuttamiseksi ja nykyisen vakausrahastojärjestelmän torjumiseksi ei vaalien alla eikä niiden jälkeenkään voisi jäädä vaille tulosta. Johtopäätös on tämä: SDP ja Perussuomalaiset, nyt on teidän aikanne tehdä politiikkaa eikä vain puhua siitä. Tarvitaan teidän yksikäsitteinen ilmoituksenne ennen vaaleja, että vakautusmekanismia ei voida toteuttaa. Samalla teiltä odotetaan sitoumusta velkasaneerausmallin ajamiseen vaalien jälkeen.”

Täällä kerrotaan mitä selkämme takana Brysselissä suunnitellaan.

Välikysymys ja vasemmiston vaihtoehto

"En tiedä, miten laajasti ihmiset seurasivat välikysymyksen eduskuntakäsittelyä. Sehän onnistuu suoraan eduskunnan nettisivujen linkistä. YLE ei suoraa televisiointia nähnyt tarpeelliseksi.Oppositio pärjäsi keskustelussa suhteellisen hyvin. Tulos oli, että Kiviniemi&Poika jäivät rysänpäältä kiinni suoranaisesta valehtelusta. Sitä voi luonnehtia tietenkin muillakin sanoilla, mutta totuus tuli julki: Suomen vastuut on sovittu nostettavaksi siinä missä muidenkin luottokelpoisten EU-maiden. Myös systemaattisesti väärää tietoa perjantain huippukokouksesta välittänyt hallituksen YLE joutui illalla oikaisemaan uutisointiaan.

Euron vakautuksen ympärillä käyty keskustelu jäi vasemmiston osalta sikäli vajaaksi, että selkeä vaihtoehto ei tullut esille.

Heinäluoma on ristiriitainen puheissaan. Hän toisaalta torjuu hallituksen politiikan vaatien myös velkamaiden rahoittajia vastuuseen. Hän ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi koko paketin ydintä. Siinä varainsiirrosta rahalaitoksille tehdään kiinteän rahoituspotin ympärille rakennettavan itsenäisen instituution avulla automaatti.

Vaikka kilpailukyky on nostettu toiminnan viralliseksi nimittäjäksi, ei EU ole kansainvälisillä markkinoilla toimiva talouden subjekti. Kilpailukyky on valtioiden ja etenkin niiden sisällä toimivien yksittäisten yritysten ongelma, johon EU voi vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti toimillaan.

Kilpailukykyä ei verovarojen siirto heikoimpien talouksien rahoittajapankeille edistä tippaakaan. Mukavahan järjesely kiistämättä on nimenomaan velkojien kannalta. Mutta se lisää talouden loismaisuutta ja kannustaa keinottelijoita heitä varten räätälöidyn järjestelmän avulla uusiin ponnistuksiin.

Tällä hetkellä harrastettu vakautuspolitiikka heikentää entisestään velkaantuneiden maiden mahdollisuuksia kestävän kasvupoltiikan käynnistämiseen. Kilpailukyvyn osatekijät olisikin syytä ottaa kriittisen, mutta positiivisen pohdinnan kohteeksi.

Vasemmiston tulisi mielestäni kiteyttää oma vaihtoehtonsa selväksi vielä ennen vaaleja. EU:n ongelmana ei tietenkään ole euro, vaan EU:n talouspolitiikka ja sen puitteissa harjoitettu säätely tai sen puute.

Velkaantuneiden maiden tilannetta voidaan auttaa vain konkreettisilla maakohtaisilla talousreformeilla, joiden yhteydessä niiden velat tulee leikata siedettävälle tasolle. Näin toteutuisi myös rahoittajien osuus vastuusta. Tältä pohjalta voisi syntyä pohjaa todelliselle talouskehitykselle.

Myös taloudellisesti tämä olisi edullisin ratkaisu. Ratkaisu pudottaisi pohjan kestokuppaukselta, johon nyt harhaanjohtavasti vakautusprosessin nimikkeen alla ollaan menossa."

Näin arvioi eilistä välikysymyskeskustelua Kari Arvola Kansan Uutisten keskustelussa.

Näin tehtiin EU:sta raha-automaatti

”Tähän asti vaikeuksiin joutuneiden valtioiden tukitoimia on harjoitettu “luonnonmullistusten” mahdollistaman keskinäisen tuen varjolla. Lissabonin sopimuksessa tällainen apu sallitaan. Jatkossa mikään juridiikka EU:ssakaan ei tällaista tulkintaa mahdollista (kuten ei olisi mahdollistanut tähänkään asti, ellei kyse olisi törkeästä ja epädemokraattisesta harvainvallasta).

Suomalainen media, sen paremmin kuin maan hallituskaan eivät ole kertoneet, että ESM tulee saamaan oikeudet sekä lainoittaa suoraan jäsenvaltioita että ostaa jäsenvaltioiden velkapapereita ja että tämä oikeus tullaan avaamaan myös yksityisille sijoittajille” kirjoittaa Kari Arvola blogissaan

Aiheesta lisää