Sanoista tekoihin - Hakkapeliitta

Ensin kokoomus ilmoitti olevansa työväenpuolue. Seuraavaksi työväenpuolueeksi ilmoittautui perussuomalaiset. Taktiikka ei ole uusi. Samaa kokeiltiin jo 30-luvulla.

Nimimerkki ¨Valkoinen neekeri¨ kirjoitti Hakkapeliitta-lehdessä 1930 otsikolla ¨Sanoista tekoihin, punaisen työmaaterrorin lopettamiseksi¨: ”Valtakunnan isänmaallinen työvoima onkin jo hyvällä alulla järjestäytymistoiminnassaan. Viime kesänä perustettiin koko maan käsittävä Vapaa Työväenliitto, jonka tarkoituksena on yhdistää terveesti ajatteleva Suomen työväki puolukannasta riippumatta yhteistyöhön työväen henkisen ja aineellisen elämän kohottamiseksi. Liitolla, joka vastikään piti ensimmäisen edustajakokouksensa Tampereella, on jo paikallisosastot useissa maan tärkeimmissä liike- ja teollisuuskeskuksissa ja uusia on perusteilla. Järjestäytymistoiminta jatkuu kaikella sillä ripeydellä, mikä on hyvin ymmärrettävää, kun on kysymyksessä vapautuminen kommunistisesta painajaisesta ja pakkovallasta. Tervetullut on myöskin tieto siitä, että jo aikaisemmin perustettu Riippumaton Työväenliitto, joka nähtävästi pätevän johdon puutteessa ei hyvästä tarkoituksesta huolimatta päässyt todelliseen vauhtiin, on päättänyt lakkauttaa toimintansa ja yhtyä Vapaaseen Työväenliittoon. Se on oikeaan osunut päätös, sillä voimien keskittäminen on joukkotoiminnassa menestyksen ensimmäinen ehto.”

”Hyvää jatkoa hyvälle alulle!” toivottaa Valkoinen neekeri ja jatkaa:

Mutta tämän varsinaisen työväenjärjestön ohella on meillä olemassa kolme muuta koko maan käsittävää järjestöä, joitten ohjelmaan joko pääasiallisesti taikka tärkeänä osana kuuluu kommunismin vastustaminen sen kaikissa muodoissa – siis myöskin punaisen työmaaterrorin nujertaminen. Vastaperustetun Suomen Lukon olen jo esitellyt. Aivan saman ohjelman mukaan, vaikka suppeammissa rajoissa, toimii jo vuodesta 1923 Suomen Suojelusliitto, minkä lisäksi viime vuonna perustetun Vapaussodan Rintamamiesten Liiton ohjelmassa sanotaan, että liiton pääpyrkimyksenä on m.m. ¨vääjäämätön vaatimus n. k. valkoisiin työmiehiin kohdistuvan työmaa y. m. terrorin lujaotteisesta lopettamisesta¨. On sanomattakin selvää, että tarkoitettuun päämäärään pääsemiseksi näitten eri järjestöjen tulee toimia hyvässä yhteisymmärryksessä. minkäänlainen voimien hajottaminen ei saa tulla kysymykseen, vielä vähemmän keskinäinen kilpailu.”

Näin, osattiin sitä ennenkin. Eikä mitään uutta taivaan alla. Ulkoistaessaan äärioikeistolaisuuden perussuomalaisille, kokoomus voi keskittyä paremman väen etujen ajamiseen ja siirtää rahvaanomaisuuden leiman perussuomalasille. Kokoomuksen ei itse tarvitse liata omia käsiään, kun kaikki ääriainekset kerätään oikeistopopulististen tunnusten alle pois kirkasta kuvaa rumentamasta.

Mitä velkasaneeraus tarkoittaa? Lyhyt oppimäärä.

Deutsche Bank

Jos eurovaluuttaryhmään kuuluva EU-valtio asettaa itsensä velkasaneeraukseen, niin se tarkoittaa velkojen taseessa muutoksia velkojien (ja ao. valtioiden) keskenään sopiman osuuden mukaan. Tappiot joudutaan kirjaamaan, kun niitä ei voi enää kätkeä tulossa olevien maksujen kontolle.

Saneeraus saattaa pakottaa pankkien "isäntämaan" rahoittamaan "omia" pankkejaan jollain osuudella. Määrä riippuu pankin taloudellisesta tilanteesta. Pääomittaminen lienee kohtuullista, jos valtion hallitus on sallinnut pankeille keinotteluluontoiset operaatiot eu-markkinoilla.

Ellei pääomittamiseen kuitenkaan ole poliittisita ja taloudellisia edellytyksiä, pankki tai rahalaitos ajautuu konkurssiin tai valtion haltuun. Maan hallituksen tulee tapauskohtaisesti harkita, ottaako maa maksettavakseen rahalaitoksen keinottelutappiot vai päästääkö laitoksen konkurssiin. Tämä on myös poliittinen kysymys, nykyajan luokkataistelua.

Pankki ei ole itsetarkoitus ja se voidaan päästää konkurssiin. Sen kaatuessa kansalaisten talletukset pitää turvata EU:ssa voimassa olevien säädösten mukaan enimmäistalletussuojaan asti. Siitä yli menevät talletukset ovat sijoittajan ja varojen omistajan omalla vastuulla. Myöskään yksittäisten keinottelijoiden sijoitustappioihin ei verorahoja tule käyttää. Miksi tämä näyttää olevan niin vaikea ymmärtää?

Kun valtio saa taloutensa vakautetuksi ja kasvu käynnistyy, ovat investoinnit maahan jälleen kannattavia. Maailman raha etsii luotettavia investointikohteita. Niistä on maailmassa pulaa. EU:n jäsenvaltiot ovat kokonaisuutta katsottaessa sellaisia yleismaailmallisessa vertailussa.

Joidenkin maiden velkasaneeraus ei EU:n kokonaisuutta muuta, päin vastoin. Pääoma ei pakene, vaan palaa, kun epätietoisuus edessäolevista ratkaisuista väistyy. Jatkuva lisärahoitus ei ole todellinen ratkaisu, jos kokonaisuutta ja yksittäisen maan etua katsotaan. Ikuisesti ei mikään valtio voi talouttaan, saati sen kasvua rakentaa velkarahan varaan. Tämäkin olisi syytä pitää mielessä, kun EU:n talousjärjestelmän tulevaisuudesta ja sen perimmäisestä tarkoituksesta keskustellaan. Poliitikot saattavat valtansa säilyttämiseksi väittää muuta, mutta heitä ei pidä kritiikittömästi uskoa.

Ylivelkaantuneen maan saattaminen terveen talouden kasvuraiteelle on kova urakka. Se pitää ymmärtää ja tunnustaa. Lyhytaikainen maksuvalmiutta turvaava lainoitus voi olla tarpeen, koska perustavia ja elintärkeitä palveluita ei saa alasajaa. Perusturva ja perustavat julkiset palvelut ovat yksi tärkeä kilpailukykyä ylläpitävä tekijä. Missä määrin rahoitusta haetaan yksityiseltä rahoitussektorilta tai Kansainväliseltä valuuttarahastolta, on päätettävä tapauskohtaisesti. Automaatit pelaavat aina keinottelijoiden pussiin ja veronmaksajien tappioksi.

Jos jokin nykyisistä eurovaluuttamaista katsoo välttämättömäksi irrota (väliaikaisesti) euroliitosta, se tulee sallia. Paluu liittoon olisi mahdollista heti, kun perussopimuksen vakautusta koskevat kriteerit on täytetty.

Kari Arvola 1.4.2011. Lisää aiheesta täällä

Vastuu demareilla ja perussuomalaisilla. Miksi poliittikot eivät toimi?

Tätä pohtii politiikan tarkkailija Kari Arvola blogissaan: ”Pääministeri Mari Kiviniemi jäi välikysymyskeskustelussa kiinni valehtelusta vakuusasioista. Nyt hän uhkailee. Ellei Suomi lisää vakuuksiaan ns. väliaikaiseen vakuusrahastoon, maa jätetään euron ulkopuolelle. Jyrki Katainen toppuuttelee julkisuudessa: ei se ehkä sentään niin mene. Eikä se menekään, koska Suomi kuuluu niihin valtioihin Euroopassa, jonka talous on kohtuullisessa kunnossa. Niin tai näin, hallituksella on jälleen käytössä tuttu vaihtoehdottomuuden politiikka.

Katainen on ollut Brysselissä aktiivinen varojensiirtoautomaatin luomisessa. Uusliberalistisia pelivälineitä ollaan Suomen aloitteesta ja aktiivisella tuella lisäämässä ns. vakausinstrumentin työkaluihin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että velkaantuneiden maiden lainapapereista tehdään suoraan rahalaitosten pelivälineitä. Ellei paperi kelpaa kenellekään, vakautusinstituution ydin eli vakuusrahasto ostaa itse paperit. Rahastolle kaavaillaan siis oikeutta käydä suoraan velkapapereilla kauppaa ja maksaa itse, ellei kauppa käy. Hauskaa markkinataloutta, jonka kulut veronmaksajat suoraan rahoittavat.

Miksi Suomen valtio ei esitä maakohtaisen velkasaneerausjärjestelmän luomista? Se olisi pulassa olevien valtioiden ihmisten kannalta ainoa järkevä ja optimismia luova menettely. Samalla toteutuisi osittainen lainoittajien omavastuu. EU:n vakautuskriteerit voitaisiin palauttaa sellaisenaan voimaan pitäen samalla kiinni Lissabonin sopimuksen sekaantumattomuusperiaatteista.

Nyt ollaan etenemässä aivan toiseen suuntaan. Lissabonin sopimusta suunnitellaan muutettavaksi keskeisiltä osiltaan siten, että vakautusmekanismi ESM saa oikeuden jatkuvaan varojensiirtoon kulloinkin velkaantuvan valtion vakauttamiseksi. Kun mekanismi instituutioineen kerran luodaan, on aivan turha kuvitella, että kulloinenkin päätös tuotaisiin parlamenttien erilliseen käsittelyyn. Jos rahastolla on euromaiden takaama ja pääomittama 500 miljardin potti käytössä, niin kyllä sen korkeapalkkaiset virkamiehet osaavat rahan kanssa pelata sutjakkaasti ilman parlamenttien kanssa käytäviä pitkiä neuvotteluja.

Vakausrahaston luomista perustellaan kahdella tekijällä: euron vakauttamistarpeella ja EU:n kilpailukyvyllä. Euro ei kuitenkaan valuuttana ole kriisissä, ei minkäänlaisessa. Kilpailukyvyssä kyse on erillisten valtioiden pärjäämisestä markkinoilla. Paras tapa kilpailukyvyn tukemiseen on niiden kansantalouksien kasvumahdollisuuksien edistäminen. Maakohtainen velkasaneeraus on tähän tarkoitukseen sopivin keino. Tässä ei ole tarkoituksenmukaista puhua mallin yksityiskohdista. Niiden laatiminen olisi ao. valtioiden hallituspoliitikkojen, EU:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja rahalaitosten edustajien yhteinen tehtävä.

Suomessa avainasemassa on nyt koko oppositio, mutta ennen muita kaksi puoluetta, sosialidemokraatit ja perussuomalaiset. Nämä ovat kannatuslukemiltaan sen verran suuria, että niiden määrätietoinen toiminta velkasaneerausvaihtoehdon toteuttamiseksi ja nykyisen vakausrahastojärjestelmän torjumiseksi ei vaalien alla eikä niiden jälkeenkään voisi jäädä vaille tulosta. Johtopäätös on tämä: SDP ja Perussuomalaiset, nyt on teidän aikanne tehdä politiikkaa eikä vain puhua siitä. Tarvitaan teidän yksikäsitteinen ilmoituksenne ennen vaaleja, että vakautusmekanismia ei voida toteuttaa. Samalla teiltä odotetaan sitoumusta velkasaneerausmallin ajamiseen vaalien jälkeen.”

Täällä kerrotaan mitä selkämme takana Brysselissä suunnitellaan.

Kiviniemi pimittää tapansa mukaan

Seurasin juuri äsken eduskunnan keskustelua Euroopan talousongelmien ratkaisemiseksi. Olisin seurannut enemmänkin, mutta Yle haluaa mieluummin lähettää yhdentekevää lääkärisarjaa Uudesta Seelannista, koska sen avulla kansaa pidetään paremmin pimennossa sen omista asioista.

Selväksi tuli kuitenkin ja Kiviniemi sen selvästi sanoi, että nyt käsiteltävinä oleville asioille on vahingoksi, jos niitä julkisuudessa käsitellään. Ei voi kuin ihmetellä, sillä onhan kyse meitä kaikkia suomalaisia koskevista asioista.

Nyt halutaan korottaa velkaantuneiden maiden takausten tukia kaksikertaiseksi. Eläkeikää halutaan nostaa kautta Euroopan. Tahdotaan saada kaikkialla voimaan paikallinen sopiminen työehdoista ja toteuttaa progressiivisen verotuksen asemesta tasavero. Kaikki nämä ovat uusliberalistisia oikeistolaisia tavoitteita, jotka on kääräisty hienoon pakettiin nimellä kilpailukykypaketti. Ja pääministeri Kiviniemen mukaan on haitallista asialle, jos tästä julkisuudessa keskustellaan.

Keskustelusta unohtui kokonaan se seikka, että hehkutettu talouskasvu, jota tällä paketilla on tarkoitus tukea, perustuu sekä yhteiskuntien että kotitalouksien velkaantumiseen. Mutta maksun aika on tulossa ja se on tulossa pian. Silloin maksumiehiksi laitetaan kaikki sitä keneltäkään erikseen kysymättä.

Onnekkaita ovat vain ne, jotka ovat piilottaneet rahansa veroparatiiseihin, koska ne on jätetty kokonaan pois tästä paketista.

Kiviniemi ja kepu ovat linjansa valinneet ja se on pimeä linja. Mikä tietysti on ihan luonnollista, kun ajatellaan, että Kiviniemen edellisten vaalien vaalirahoitustakaan ei ole vielä tähän mennessä selvitetty, vaikka uudet vaalit ovat jo tulossa.