Avoin kirje hallitusneuvottelijoille

Yritän vielä kerran: Hallitusneuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan uuden hallituksen lahja vähäväkiselle on perusturvan 100 euron korotus ja sekin jaettaisiin osiin. Tällainen summa on syöty jo ennen kuin se on saatukaan, kun ottaa huomioon inflaation hurjan vauhdin. Lisäksi tämä summa vähentäisi muita tukia ja tulos olisi siten +-0 niin kuin oli kuuluisan takuueläkkeenkin. Myös se vähensi muista tukia ja lyhentämättömänä se maksettiin vain rikkaiden korirouvien ja maatalon emäntien taskurahoiksi.

Työllisyyden parantamisestakin on puhuttu. Mitä työpaikkoja hallitus luo? Eipä juuri mitään, kun kaikki loputkin työpaikat yksityistetään. Nämä työllisyysmäärärahat joista hallitus päättää menevät turhaakin turhempiin työllisyyskursseihin, kaikenlaisiin askartelukerhoihin ja työttömien päivähoitoon, mistä hyötyvät vain erilaiset kurssittajat, konsultit ja kurssikeskukset. Niillä velkaannutetaan starttirahan turvin yrittäjiksi piiskatut ihmiset.

Pääomaa Vasemmistoliitto ei tällä kannatuksella aisoihin pane. Jyrki Katainen ja muut porvarit pitävät siitä kyllä huolen. Sitä vartenhan nämä oikeistopuolueet ovat olemassa ja ne hakevat ohjeensa bilderbergeiltä ja muilta rahamiehiltä.

Muualla Euroopassa ihmiset ovat kaduilla ja vaativat todellisia muutoksia. Espanjalaisten tunnuksia ovat: Vika on järjestelmässä. Syyllinen on järjestelmä.

Suomessa vasemmisto pyrkii hallitukseen, joka tukee eurooppalaista pyramidihuijausta. Tämä ei ole mitään kansainvälistä solidaarisuutta. Ei sinne päinkään.

Suomi tarvitsee vasemmiston. Vahvan vasemmiston. Nyt olisi aika keskittyä sen rakentamiseen ja jättää kansaa kurittavat päätökset porvareiden tehtäväksi. Porvarit tämän tilanteen ovat saaneet aikaankin.

Kabinettipolitiikka ei ole vasemmiston politiikkaa. Salassa neuvotteleminen on demokratian irvikuva. Olen samaa mieltä kuin Uuninpankkopoika Saku Timonen: Jos jokin asia on valmisteltava salassa, niin ei se päivänvaloa kestäkään.

Eilen kirjoitin itse blogin samasta asiasta otsikolla Hyväveli Jyrki!

Häpeän olla suomalainen vasemmistolainen. Häpeän olla ihminen.

"Demokratia: Kuka se on? Koska se on kkotona?"

Kuva: Arundhati Roy

”Eilen illalla eräs ystäväni Vadodarasta soitti. Itkien. Viidessätoista minuutissa hän sai selitettyä, mistä oli kyse. Juttu ei ollut kovin mutkikas. Paitsi että hänen ystävänsä Sayeeda oli joutunut mellakoitsijoiden kynsiin. Paitsi että tämän vatsa oli revitty auki ja tungettu täyteen palavia riepuja. Paitsi että hänen kuoltuaan joku oli kaivertanut ¨Om¨ hänen otsaansa.” Näin kirjoittaa kirjailija ja kansalaisaktivisti Arundhati Roy kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkaa.

Tapaus liittyy niihin mellakoihin, jotka järjestettiin sen jälkeen, kun 58 hindupyhiinvaeltajaa oli kuollut junavaunun tuhopoltossa helmikuussa 2002. Mellakat alkoivat välittömästi ja Gujaratin osavaltion koneisto katseli vierestä, kun yli kaksituhatta ihmistä teurastettiin. Naisia joukkoraiskattiin ja poltettiin elävältä. Sataviisikymmentätuhatta muslimia joutui pakenemaan kodeistaan. Muslimiväestö ajettiin gettoihin, ja ryhmästä tuli taloudellisesti ja sosiaalisesti hyljeksitty, mitä se on edelleen. Gujaratissa uskontokuntien välit ovat aina olleet kireät. Mellakoita on ollut ennenkin. Mutta tämä ei ollut mellakka. Tämä oli kansanmurhana pidettävä verilöyly, ja vaikka uhrien määrä oli huomattavasti pienempi verratuna vaikkapa Ruandan, Sudanin tai Kongon kauhuihin, Gujaratin verilöyly suunniteltiin julkiseksi spektaakkeliksi, jonka tavoitteista on mahdoton erehtyä. Kyseessä oli julkinen varoitus muslimikansalaisille maailman suosikkidemokratian hallitukselta”, kirjoittaa Roy.

Hän kertoo esseessään siitä, miten fasismi on painanut syvän jalanjäljen Intiaan. Ja ”vaikka voimmekin kiittää USA:n presidenttiä ja terrorismin vastaista liittoutumaa fasismin karmivaa rantautumista suosivan kansainvälisen ilmapiirin luomisesta, emme voi sälyttää muiden harteille sitä, että fasismi on jo vuosia muhinut intialaisten julkisessa ja yksityisessä elämässä”, hän sanoo.

Intialainen nationalismi on entistä enemmän alkanut tarkoittaa hindunationalismia, joka ei määrittele itseään omanarvontunnon ja itsekunnioituksen vaan toista kohtaan tunnetun vihan kautta. Ja tämä toinen on Pakistanin lisäksi kaikki muslimit.

”Fasismin vastustamiseksi on tarjottava kanavia satojen, ympäri maata ulottuvien vastarintaliikkeiden lukemattomille äänille, jotka kertovat todellisista asioista: velkaorjuudesta, avioliitonsisäisistä raiskauksista, sukupuolisyrjinnästä, naisten palkoista, ydinjätteen kätkemisestä, kestämättömästä kaivostoiminnasta, kutojien kurjuudesta ja viljelijöiden itsemurhista. Fasismia vastustetaan vastustamalla syrjäytymistä, riistoa ja kurjimman köyhyyden hellittämätöntä arkipäivän väkivaltaa”, kirjoittaa Roy:

”Valitettavasti mitään pikaparannusta ei ole. Fasismi itsessään voidaan torjua ainoastaan, jos kaikki sen raivostuttamat ihmiset sitoutuvat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen koko närkästyksensä voimalla.

Olemmeko jo valmiit pinkaisemaan lähtötelineistämme? Olemmeko valmiit, me miljoonat ihmiset, tukemaan asiaamme paitsi kaduilla myös työpaikoilla, koulussa ja kotona jokaisella tekemällämme päätöksellä ja valinnalla?

Vai emmekö ihan vielä…?

Jos emme, sitten vuosien perästä, kun muu maailma on alkanut karsastaa meitä (niin kuin sen kuuluisi), mekin opimme tavallisten Hitlerin Saksan kansalaisten tavoin tunnistamaan inhontunteen toisten ihmisolentojen katseessa. Myös meidän on mahdoton katsoa lapsiamme silmiin, koska häpeämme sitä mitä teimme ja mitä emme tehneet. Häpeämme sitä, minkä annoimme tapahtua.

Sellaisia me olemme. Intiassa. Taivas auttakoon meitä selviämään läpi yön”, päättää Arundhati Roy esseensä.

Entä me? Suomessa, kysyn minä.

(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkaa, Merkintöjä demokratiasta, suom. Risto Tiittula, Into Kustannus 2011)

Häpeä Timo Soini

"EU:n komission mukaan Ranskan romanikarkotukset ovat todennäköisesti vastoin unionin lakeja. Oikeuskomissaari Viviane Reding arvioi, että komissiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa rikkomusmenettely Ranskaa vastaan.

Komissio tyrmäsi tiistaina romanikarkotukset täysin ja uhkasi Ranskaa oikeustoimilla. Komission mukaan on mahdollista, että romanikarkotukset ovat vastoin EU:n lainsäädäntöä.

Oikeuskomissaari Viviane Redingin mukaan komissiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa rikkomusmenettely Ranskaa vastaan. Komissio pyytäisi näin Ranskalta selvitystä romanikarkotuksista. " kertoo Ylen uutiset tänään.

Timo Soini ainoana suomalaisena äänesti romanien karkoittamisen puolesta EU-prlamentissa.

- En olisi uskonut, että Euroopassa joudutaan toisen maailmansodan jälkeen kokemaan tällainen tilanne jälleen, Reding sanoi.

En olisi uskonut minäkään.