Katsoin lepopäivän ratoksi Klaus Mannin käsikirjoitukseen perustuvan, Oskarillakin palkitun Mefiston, jossa pääosaa esittää loistava ja karismaattinen Klaus Maria Brandauer.
Erityisesti yksi repliikki jäi mieleeni pyörimään: Liberaalit ovat niin suvaitsevaisia, että voivat hyväksyä myös diktatuurin. Ja näin tässä näyttää tapahtuneen ja käyneen: Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden ja lopulta ihmisen karvoineen, nahkoineen.
Suomessa uusliberalismi käynnistyi jälkijunassa verrattuna esimerkiksi Amerikkaan tai Englantiin, mutta sittemmin vauhti on vain kiihtynyt. Viimeistä viedään nyt, kun haikaillaan takaisin sääty-yhteiskuntaan missä suvut ja heimot hallitsevat toisiaan. Sääty, johon olet syntynyt, periytyy polvesta polveen. Ministerien lapsista tulee ministerejä ja lääkäreiden lapsista lääkäreitä. Ja syrjäytetyistä huolehtii vapaaehtoinen hyväntekeväisyys. Jos huolehtii. Yleensä ei. Onhan tämä nähty.
Uusliberalismin sateenvarjon alla hyväosaiset käyvät kapinaansa tunnuksella: Kaikki meille ja heti. Ja kaveri jätetään varmasti. Kunnallisia palveluja on vaanimassa kokonainen lauma ahnehtijoita, jotka viimeksi eilen valittivat kuntien yhdistymisen myötä suojeltuja työpaikkoja liian pitkästä rauhoitusajasta. Toisen kuolema on toisen leipä, sanottiin ennen. Nyt ei ole kyse edes leivästä, vaan esimerkiksi terveydenhoidon yksityistämisestä tuottamaan rahaa pörssiyhtiöiden ammottavaan kitaan.
Harjoitetun uusliberalistisen politiikan kylmiä oppeja noudattaen koko suomalainen yhteiskunta on nyt lähes yksityistetty ja muutettu markkinatoriksi, missä poliitikot huutelevat tarjouksiaan Helppo-Heikkien tavoin. ”Poliitikoilla on taito estää ihmisiä puuttumasta asioihin jotka kuuluvat heille”, sanoi Paul Valery.
Omaa karua kieltään kertovat viime päivien uutiset lasten huostaanoton muuttumisesta bisnekseksi. Lapsia välitetään jopa lehti-ilmoituksilla ja kaikki tämä täysin avoimesti ja julkisesti. ”Yksi selitys kyseenalaisille huostaanotoille saattaa olla myös raha. Valtionosuuslain mukaan kunta saa sitä enemmän rahaa, mitä enemmän huostaanottoja se tekee. Laki ei kuitenkaan määrää, miten kunnan on raha käytettävä”, kirjoittaa Nina Rahkola MTV3-uutisissa. Tämän ulkopuolella toimii tietysti varsinainen ihmiskauppa, jota ei millään saada kuriin.
Valta suojelee Mefistoa viimeiseen asti. Mutta koko maailman huomion ristitulessa ei riitä enää selitys: Minä vain näyttelin. Tämä kannattaisi pitää mielessä kaikkien, joilla on oma osansa nykypäivän suurissa spektaakkeleissa. Joskus voi tapahtua nimittäin niin, että näytelmä ei menekään käsikirjoituksen mukaan.
Historialla on tapana toistaa itseään, mutta ohjaajan valinta tai vaihtuminen saattaa muuttaa komedian myös tragediaksi. Joskus tämä voi tapahtua yllättävän äkkiä.
DDR:ssä muutama vuosi ennen muurin kaatumista kerrottiin vitsiä: Honecker ajaa moottoritietä vastaantulevien kaistalla ja soittaa poliisille: - Ihmiset ovat tulleet kaikki hulluiksi ja ajavat väärään suuntaan.
Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti