Luutalo.
Lapsena minua kiusattiin koulussa. Värivikaisen silmäni takia minua sanottiin kierosilmäksi ja samasta syystä väitettiin, että minut on aamuyöstä tehty ja kusta päässyt väliin. Isääni haukuttiin kiinalaiseksi ja minua itseäni huudeltiin punikinkakaran ohella sekasikiöksi. Tämä tietysti vaikutti identiteettini muodostumiseen.
Suomalaisuus minulle on ennen muuta tämä maa, äidinkieli ja lippu. Muutahan meillä ei enää oikein jäljellä ole, koska itsenäisyys luovutettiin EU:lle, vaikka minä ja moni muu sitä ankarasti vastustimmekin. Olin mukana tilaisuudessa, missä perustettiin Suomeen EU:n vastainen liike. Olin vuonna 1991 mukana järjestämässä seminaaria Silmät auki Euroopassa, missä visioidut ennustukset siitä, miten unionin kanssa tulisi käymään, ovat lähes kaikki toteutuneet.
Suomen kieli on ollut minulle erityisen rakas jo lapsena. Opin lukemaan viiden vanhana ja silloin kirjoitin myös ensimmäiset runoni. Isona minusta piti tulla opettaja, joka kirjoittaa kesäisin runoja. Aivan ensimmäisiä ammatinvalintojani, jo silloin, kun en osannut ärrää sanoa, oli naismaisteri, koska suvussamme oli ollut sellaisia. Elias Lönnrot on minun mummuni mummun viides serkku.
Suomalaisia juuria minulta siis löytyy. Kaukainen esi-isäni oli Sune von Ille. Illet omistivat aikoinaan Korsholman linnan Ahvenanmaalla. Siitä eteenpäin suku ulottuu Saksan ja Ranskan ruhtinaisiin ja kuninkaisiin asti. Tämän lisäksi minussa virtaa ainakin ruotsalaista ja venäläistä verta.
Mutta varmaan perimästäni löytyy vielä paljon muutakin. Pohjoisen kansat kerääntyivät pahimman jääkauden ajaksi refugio-alueelle, mistä ne jään reunan vetäytyessä siirtyivät nykyisille paikoilleen. Suomessa olivat ennen suomalaisia jo saamelaiset ja kuten eräs saamelaisemäntä on todennut: Saamelaiset ovat onnistuneet huonosti suomalaisten kotouttamisessa, kun nämä vain ryyppäävät ja tappelevat.
Joidenkin ruumiinrakenteeseeni liittyvien seikkojen perusteella minulla on myös syytä olettaa, että kaukainen esi-isäni on ollut hottentotti. Carl von Linné piti hottentotteja puuttuvana renkaana apinan ja ihmisen välillä. Ja jotta pakka menisi tarpeeksi sekaisin, niin kaikkien meidän alkukotihan on ollut jossain Afrikan mutkassa, joka silloin mannerlaattojen liikkuessa sijaitsi noin Ranskan korkeudella.
Tällaista kaikkea minusta löytyy, kun ajattelen, kuka minä olen. Olen myös asunut joitakin vuosia Neuvostoliitossa ja DDR:ssä, joten ainakin jollain tasolla tunnen sekä Saksan että Venäjän kotimaikseni. Olen siis myös maailman kansalainen.
Ennen muuta olen kuitenkin maailmankaikkeuden kansalainen. Johtuen panteistisesta maailmankatsomuksestani tunnen olevani osa kaikkeutta. Minä olen kaikki. Kaikki on minussa.
Siksi en voi vain vierestä katsoa, kun muut kärsivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti