sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Appilan pappilan Apusen papupata


Julkisuudessa on viime aikoina esiintynyt Matti Apunen Eva:sta ja esittänyt ihmisille milloin mitäkin vaatimuksia ja parannusehdotuksia.

Yhtenä päivänä hänen kerrottiin vaatineen ihmisiltä työniloa. Töihin, töihin, sanoi Lapatossu, mutta ei mihin tahansa töihin eikä millä tahansa palkalla.

Työttömien pitäisi varmaan puolestaan tuntea työttömyyden iloa. Onhan se ihanaa suorastaan olla kapitalistisen talouden reservityöläisenä pitämässä palkkoja alhaisina.

Työniloa ihminen tuntee luonnostaan, kun työ on mielekästä ja sen tuloksista saa itsekin nauttia.

Ikävämpää silloin, kun raataa ja raataa ja voitot ja optiot miljoonakuohuina valuvat maailman rikkaille ja neuvottomille.

Pressiklubissa kerrottiin Apusen keksineen tällaisen hauskan käsitteen kuin ”itkijänaiset”. Minä kyllä luulin, että sellaisia on ollut olemassa jo aiemmin ja heillä on ollut yhteiskunnassa tärkeä tehtävä.

Apusen itkijänaiset voivat olla sekä miehiä että naisia. Hyi heitä, valittavat ja itkevät, vaikka maassa on kaikki niin hyvin kuin olla ja voi. Vaatimus on tietysti ihan ddärrästä. Sielläkään ei saanut epäkohdista puhua julkisuudessa, joka oli täynnä saavutuksia. Neuvostoliitossa kaikki lähteet pulppusivat, vaikka vesi oli jo pitkään ollut lopussa.

Kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu pitäisi nähdä voimavarana, joka vie yhteiskuntaa eteenpäin. Pessimistit muuttavat maailman.

Apunen on vaatinut myös, että toimittajien pitäisi kertoa puoluekantansa. Tekisihän se tietysti helpoksi rekrytoida väkeä kertomaan Suomen ihanuudesta, Nokian loistosta ja Pisan saavutuksista, mutta sananvapauteen moinen ei kovin hyvin istu.

Ihan vielä ei olla niin pitkällä suomalaisessa kokoomusdiktatuurissa, että kaikkien olisi pakko äänestää kokoomusta ja osallistua politiikkaan. Onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti