Jo aikoinaan Karl Marx pilkkasi saksalaisia kuninkaita, jotka suhtautuivat kansaan kuin omaan hevoseensa, jonka he omistivat.
Samanlainen suhtautuminen on monilla poliitikoilla, jotka väittävät puhuvansa kansan nimissä: Kyllä kansa tietää. Kansa on milloin yhtenäinen, milloin kahtia jakautunut. Ihan siitä riippuen, mikä milloinkin on vallalle edullisinta. Sotaan lähdettäessä on hyvä olla yhtenäinen kansa, jota ei voi voittaa. Kun taas valta haluaa ihmiset tasapäiseksi alamaisjoukokseen, sen kannattaa kylvää eripuraa erilaisten väestöryhmien keskuuteen. Hajota ja hallitse.
Kun taloudellinen eriarvoisuus kasvaa, kansa jakautuu horisontaalisesti. Ylhäällä on ylimystö myös maailmanlaajuisesti. Joidenkin arvioiden mukaan 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta omistettavissa olevasta. Jonkin toisen arvion mukaan yksi prosentti omistaa 85 prosenttia kaikesta. Pääomista 5 prosenttia omistaa 90 prosenttia. Mikä tilanne on Suomessa, siitä ei juurikaan huudella.
Varsinaista kansaa on tietenkin rahvas, johon suhtaudutaan kuin mihin tahansa hevoseen siis objektiin. Monien mielissä kansa merkitsee saastaista kurjuutta: esikaupunkeja, työläisiä, proletaareja, syrjäytettyjä, asunnottomia, oikeudettomia, minimipalkkaisia, prekaareja ja kaikkia muita kurjia ja köyhiä. Heistä pitäisi olla kiinnostuneita vain siksi, että yhdistyessään ja tullessaan tietoisiksi he saattavat olla uhka vallalle, sille huipulle, joka istuu hyvin ilmastoiduissa toimistoissaan.
Pikkuhiljaa myös meillä Suomessa on muodostunut rinnakkaistalous, josta voi sanoa, että se jakaa kansan vertikaalisesti. Siihen kuuluvat kaikenlaiset gangsterit, huume- ja ihmiskauppa, rahanpesijät ja harmaa talous. Siinä taloudessa köyhät ovat myös uhreja ja hyväksikäytettyjä kaikkein raaimmalla tavalla. Siinä taloudessa kiertävät suuret setelit. Tällä hetkellä 764 miljardin eurosetelistön arvosta jo 36 prosenttia on 500 euron seteleitä. Suuri osa niistä kulkeutuu Espanjaan, missä kaikki puhuvat niistä, vaikka kukaan ei ole niitä koskaan nähnyt.
Tätä maailmaa ohjaa valta, joka on kaikkialla. Kypäräpäisen, saapasjalkaisen, sotilaallisen ja totalitaarisen fasismin on korvannut mikrofasismi. ”Miten taistella mikrofasismia vastaan?”, kysyy Michel Onfray kirjoituksessaan Filosofian kurjuus (ja suuruus) ja vastaa: ”Mikrovastarintojen avulla. On rakennettava valistuneita, vahvoja, tyyniä, voimallisia, päättäväisiä, tahtovia ja itsensä kanssa sopusoinnussa olevia yksilöllisyyksiä, sillä vain näillä ehdoilla ne voivat olla sopusoinnussa toistensa kanssa. On siirryttävä silvotusta elämästä muuttuneen elämän kautta oikeudenmukaiseen ja hyvään elämään. Hanke on eksistentiaalinen ja poliittinen.”
Tällaiset yksilöt eivät ole kenellekään pelkkiä objekteja, joita ohjastetaan kuin hevosia. Tällaiset yksilöt voivat muodostaa kansan, ilman että yksikään poliitikko tai muu hyväksikäyttäjä kävelee sen ylitse. Vain tällaiset yksilöt kykenevät muuttumaan objekteista täysivaltaisiksi subjekteiksi, jotka ovat itse oman elämänsä valtiaita.
Lähde: Niin & Näin 4/2009, Michel Onfray, Filosofian kurjuus (ja suuruus), Suom. Tapani Kilpeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti