Vanhat ihmiset haluavat lukea huonoja uutisia nuorista, kertoi Uusi Suomi muutama päivä sitten. Mikseivät haluaisi, ovathan nuoret aivan kauheita: Huutavat, kiljuvat, särkevät paikkoja, kittaavat kaljaa ja kuseskelevat ja paskantavat, niin ettei uskalla edes ovista kulkea. Eikä niille uskalla edes puhua, niin kuin Marja Tiura syntymäpäiväkahveillaan valitti. Oville ei tietysti kannatakaan puhua, sillä olisi varmaan aika pelottavaa, jos ne vastaisivat.
Vanhukset itse ovat pahapäisiä, kärttyisiä ja ikuisesti ruikuttavia, haisevia valittajia, jotka kävelykepeillään hakkaavat suojatielle pysähtyneiden autojen konepellit kuhmuille. Kaupan kassat ne kolikoitaan laskiessaan tukkivat. Samoin ne jäävät tulpiksi virkapaikoille, joille moni nuori pätevämpi jo kiihkeästi halajaa. Vanhukset eivät edes älyä kuolla, vaikka heidän ylläpitonsa ja hoitamisensa rasittaa yhteiskuntaa, niin että koko sen kantokyky vaarantuu.
Vastakkainasettelun aika ei siis ole mitenkään ohi. Muitakin vastapareja löytyy, naiset vastaan miehet. Naiset ovat kaikki ilkeitä feministejä ja sosialisteja ja rumia. Miehet sovinisteja, jotka näkevät naisessa vain emättimenkantotelineen, joka ei silmää miellytä vaikka se kuinka antaisi itseään muotoilla ja maalata.
Maahanmuuttajat ovat vielä pahempia. Ne vievät meiltä työpaikat ja naiset ja elävät pelkän sosiaaliturvan varassa, niin ettei sitä riitä laisinkaan meille suomalaisille, vaikka me olemme sen ansainneet sitkeällä uurastamisella talvisodan hengessä. Maahanmuuttajien mielestä suomalaiset ovat sulkeutuneita, vihamielisiä ja tyhmiä ihmisiä, jotka eivät osaa mitään vieraita kieliä ja joilta puuttuu asenne. Pelkkiä luusereita ovat kaikki. Pieruiksikin (tsuhna) jotkut kutsuvat.
Työttömät ja sosiaalituen varassa elävät ovat syrjäytyneitä, jotka jo lapsena päättivät, että minäpä tästä syrjäydyn, kun ei ole kuitenkaan mitään hyvää odotettavissa. Raskaassa työssä raatavat ovat samaa mieltä. Heidän harteillaan lepää kaikki. Heidän mukanaan maailma joko kaatuu tai pysyy pystyssä. Ja enemmänkin he tietysti tekisivät, jollei maahan olisi otettu siirtotyöläisiä, jotka polkevat palkkoja surkealla ammattitaidolla. Poimivat metsistä marjoja ja sieniä henkensä pitimiksi, mikä on tietysti ihan naurettavaa. Paikallisten naisihmisten hyväntahtoisuutta ja äidinvaistoa he käyttävät häpeilemättä hyväkseen.
Ja poliitikot kaatavat bensaa liekkeihin. Kukin kalastelee ääniä omilla vastakkainasetteluillaan. Valta käskee katsomaan sinne, missä asiat ovat vielä huonommin kuin Suomessa. Että pitäisi vaan olla kiitollinen tästäkin vähästä. Ihmisten niskat on painettu niin nöyriksi, ettei katse lainkaan yllä yläpuolelle. Ja jos pää kääntyykin, se on vain kateutta. Kade ei tietenkään saa olla eikä katkera. Se on niin rumaa. Pitää olla positiivinen, vaikka sydän märkänisi.
Näissä kähinöissä ihmisten elämä kuluu ja olosuhteet muuttuvat koko ajan vain huonommiksi. Kaikenlaisia leikkauksia on luvassa vaalien jälkeen, vaikka kukaan ei osaa sanoa, mitä leikataan. Uusia veroja sentään uskaltavat kaikki ehdottaa, koska niitä nyt tarvitaan kaikenvärisiä ja -nimisiä. Hölmöläisten täkin pidentäminen on alkanut. Otetaan alapäästä ja lisätään yläpäähän. Sillähän tämä hoituu.
Ja kaiken tämän keskellä ja tuoksinassa unohtuu tosiasia, että 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta omistettavissa olevasta. Tämä rikas vähemmistö pitää valtaa maailmassa ja huvittuneena, jos nyt ei ihan paskaista naurua nauraen, katsoo päältä, kun köyhät peittoavat toisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti