Kaikkihan tietävät muurin ja sen, että DDR:n länsiraja oli miinoitettu ja maasta pakoon pyrkiviä ammuttiin selkään. Joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Asuin 70-luvun lopulla kolme vuotta DDR:ssä, missä mieheni toimi Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana. Itse olin nur Hausfrau. Elin tavallista itäsaksalaista arkea vuokratalossa Itä-Berliinissä.
Jo muutama päivä saapumisemme jälkeen saimme tuta DDR:n Polizein: Olimme lähteneet tutustumaan Köpenickissä sijaitsevaan ulkoilmaravintolaan. Siellä brandenburgilaisessa idyllissä tarjottiin bockwursteja, olutta ja kartoffelpuffereita. Mies valokuvasi tunnelmallista paikkaa ihastuneena, kun poliisi kävi kaulukseen ja vei toimistoon. Lehtimieskortti kuitenkin selvitti tilanteen nopeasti.
Sittemmin tällainen ei enää toistunut. Olimme ilmeisesti tällä välikohtauksella tulleet tutuiksi valvojillemme. Asian myönteinen puoli oli, että olimme kartalle niin hyvin asemoituja, että kortti ystävältämme Prahasta tavoitti meidät tällä osoitteella: Liebe Post, olkaa ystävällisiä ja viekää tämä kortti Kaijalle ja Karille, jotka asuvat Storkower Strassella vastapäätä Militärverlagia.
DDR:ssä olomme aikana ehkä merkittävin tapahtuma oli maan tunnetuimman toisinajattelijan Wolf Biermannin karkotus länteen. Biermann oli aikoinaan muuttanut maahan lännestä sosialismin innoittamana, mutta pettynyt. Kun hän lähti konsertoimaan länteen, häntä ei enää päästetty takaisin. Hänen lähtönsä jälkeen annettiin kaikille halukkaille intellektuelleille mahdollisuus jättää maa. Lähtijöitä oli vähän toistasataa, joista nimeltä muistan enää vain säveltäjä Thilo Medekin.
Sananvapaus DDR:ssä toteutui rivien välissä. Jokainen joka tiesi koodit hallitsi tämän taidon. Paljon ilmestyi myös hyvää avoimesti kriittistä kirjallisuutta ja jos ei se ilmestynyt idässä, se ilmestyi lännessä. Kokoontumisvapaus ihmisillä oli, mikä mahdollisti viimeisinä vuosina laajan järjestäytymisen, minkä seurauksena muuri sitten jo murtuikin. Jos meillä olisi yhtä laajaa järjestelmän kaatamiseen pyrkivää toimintaa, paikalla olisivat jo ajat sitten olleet nopean toiminnan joukot.
Stasi tietysti valvoi kaikkea ja kaikkia, mutta siitä ei välitetty. Ihmiset saattoivat merkitsevästi katsoa seinille puhuessaan jotain arkaluontoista ja järjestelmäkriittistä, mutta siinä se. Yleinen oli myös sanonta: Missä kolme kokoontuu, yksi on Stasista. Kerran suoritimme perusteellisen etsinnän kodissamme ja haimme mikrofoneja, mutta emme löytäneet ensimmäistäkään, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meitä olisi kuunneltu.
Joulua vietimme kahdesti lääkäriperheessä Johanngeorgenstatdissa, josta olimme saaneet vuokrata huoneen. Perheen poika oli humalassa ajanut polkupyörällä ja haistatellut poliisille sekä uhannut polttaa poliisiaseman. Tästä seurasi lyhyt kakku Bautzenissa, DDR:n tunnetuimmassa vankilassa. Vapauduttuaan poika oli muuttanut sukulaisten tykö länteen.
Seurakunnat järjestivät paljon tilaisuuksia, missä toisinajattelijat kokoontuivat. Itsekin osallistuimme esimerkiksi kirjailijan ja toisinajattelijan Günther Kunertin puhetilaisuuteen Itä-Berliinin juutalaisessa kirkossa. Siinä tilaisuudessa väkeä oli enemmän kuin kirkkoon mahtui.
Eikä ihme, sillä paljonkaan pintaa raaputtamatta toisinajattelija löytyi lähes jokaisesta DDR-Bürgeristä. Parhaiten ehkä DDR:n kansalaisten suhtautuminen omaan järjestelmäänsä kävi ilmi usein toistetusta sanonnassa: Es geht seinen sozialistischen Gang (asiat menevät sosialistista menoaan).
Jonkinlainen paradoksi kätkeytyy siihen, että toisaalta väitettiin sosialistissa maissa olleen hirvittävän diktatuurin, mutta niin hirvittävä se ei kuitenkaan ollut, etteikö vallankumous lähes jokaisessa maassa olisi voinut olla veretön.
Ongelma tuli vastaan Suomessa, missä epäkohdista ja sosialismin erheistä ei haluttu edes kuulla. Lehti ei julkaissut kriittisiä juttuja, Sirola-opistolle tuli luentokielto ja kapakassa meinasi tulla puoluetoimitsijalta turpiin.
Ainakaan minulle muurin kaatuminen jotakin vuosia myöhemmin ei tullut minään yllätyksenä. Osasin sitä jopa odottaa. Itse olin tuolloin jo jättänyt politiikan ja paennut lammaspaimeneksi syvälle metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti