tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ai, sinä huomasit senkin!



Vasemmistoliitto on nyt vaikuttamassa hallituksessa ja poliittinen työ näyttäisi olevan sitä, että käydään julkisuudessa pyörtämässä puheita. Varmaan sillä kuriin kannatus nousee kohisten.

Euron pelastamista on maailmalla verrattu siihen, että lapset pakotetaan polkemaan Porschen kaasupoljinta ilman, että kukaan olisi opettanut heitä ohjaamaan. Ennen hallitusneuvotteluja vasemmistolla ja demareilla olisi ollut mahdollisuus ohjata auto oikealle kaistalle, mutta rohkeus ei riittänyt.

Kokoomuksen paletista löytyy monenlaista kikkaa ja kepposta siitä, miten korkoja nostamalla hillitään inflaatiota. Korot nousevat, hinnat nousevat, palkat nousevat ja se on inflaation hillitsemistä.

Tuore ympäristöministeri Ville Niinistö esitteli aamu-tv:ssä loistavan idean uusiutuvan energian tehokkaampaan käyttöön: Aletaan käyttää jo hyödynnettyjä turvesoita. Varmaan me kohta saamme tietää, miten tämä tapahtuu.

Kaikki puolueisiin katsomatta tuntuvat olevan sitä mieltä, että taloudellisesta kurimuksesta ei päästä ilman kasvua. Ja kaikki puolueisiin katsomatta ovat sitä mieltä, että kasvu on vaaraksi ympäristölle ja koko planeetalle.

Asuntomessuilta tulee ihan tuoreet terveiset, että talot on rakennettu vesijättömaalle, joten ei veden pinta varmaankaan ihan lähitulevaisuudessa nouse. Ei ainakaan paljon.

Ilmasto ei ole lämmennyt enää vuosikausiin ja nyt on selvinnyt syy siihen: Suurimmat hiilidioksidipäästöt tulevat Kiinasta, missä syntyvät myös suurimmat rikkipäästöt, jotka estävät auringon lämmön saapumisen maapallon päälle.

Albert Camus kirjoitti vuonna 1956 romaanissaan Putoaminen: ”Emme sano enää kuten entisinä naiiveina aikoina: ´Minä olen tätä mieltä. Onko teillä mitään huomautettavaa sitä vastaan?´ Olemme tulleet viisaammiksi. Dialogin on syrjäyttänyt julkilausuma: ´Totuus on se ja se. Väittäkää vastaan jos mielenne tekee, meitä se ei kiinnosta.´”

Tämän jälkeen on tapahtunut ironinen irtiotto, jonka mukaan totuuksia on vaikka kuinka monta ja ne ovat keskenään kaikki samanarvoisia.

Tuleepa tästä mieleeni entinen myymäläauton kuljettaja, joka möi mökinmuijalle pilaantunutta jauhelihaa. Akan valitukseen myyjä totesi vain: - Ai sinä huomasit sen ja antoi tilalle uuden jauhelihan. Seuraavan kerran akka tuli autoon ja valitti, että sekin liha oli pilaantunutta, mihin kuski: - Ai sinä huomasit senkin.

torstai 7. heinäkuuta 2011

"Sota on verta, paskaa ja suolia"



Tämä oli kansankoulunopettajan käsitys kokemastaan sodasta.

Tänään aamu-tv:ssä sotahistorian professori emeritus Martti Turtola oli haastateltavana Vilho Kankareen romaanista Mennään kun käsketään. Hänen mukaansa romaani on realistinen aina naturalismiin asti. Se on aikalaistodistus sodan todellisuudesta.

Romaani oli Otavalla käsittelyssä jo vuonna 1947, mutta silloinen johtaja Vilho Suomi teki päätöksen, että kirjaa ei julkaista. Miksi ei? Tätä tiedusteli toimittaja Turtolalta. Ja vastaus oli, että aika ei tuolloin ollut kypsä. Esteenä olivat yleiset syyt: Kirja olisi antanut aseita vasemmiston ja kommunistien käsiin.

Kommunistien ja vasemmiston takia haluttiin siis piilottaa kirjan esittämät raakuudet ja sotarikokset!

Kirja paljastaa Turtolan mukaan suomalaisten julmuuden sotavankeja kohtaan. Ja se paljastaa myös naisten ja lasten ruumiiden häpäisyn. Suomalaiset sotilaat olivat hänen mielestään samanlaisia kuin muutkin ihmiset. Sotilaat tekivät samoja rikoksia kuin muutkin ihmiset. He varastivat, tappelivat, tappoivat ja jopa raiskasivat.

Suomalaisten tekemät sotarikokset olivat verrattavissa kaikissa sodissa tehtäviin sotarikoksiin. Ikään kuin tämä oikeuttaisi kutsumaan raakuutta yleisinhimilliseksi niin kuin Turtola teki.

Mikä nyt tekee ajankohtaiseksi kirjan julkaisemisen. Ilmeisesti aika on nyt kypsä. Ilmeisesti sotaa kokematon sukupolvi halutaan tehdä tietoiseksi sodan kauheuksista, mikä usein unohdetaan, kun hehkutetaan isänmaallisuuden hurmassa.

Yhä edelleen Turtolan mukaan on vaikea perustella jatkosodan hyökkäystä yli sen rajan, joka ei ollut koskaan Suomeen kuulunut. Torjuntavoiton päivinä voidaan sitten jo taas hänen mukaansa hehkuttaakin.

Minä ihmettelen. Minä ihmettelen suuresti, miten selektiivistä on suurten kustantajien totuuden etsintä. Minä ihmettelen siitäkin huolimatta, että tiedän omasta kokemuksestani, että yleiset syyt usein toimivat vallan välineinä. On niin helppo pitää pimennossa toisinajattelu, kun voidaan vedota siihen, ettei aika ole kypsä milloin mihinkin. Näin luodaan hegemoniaa. Selvähän tämä.

Sitäkin minä ihmettelen, miten joku olisi tässä maailmassa kyennyt elämään ilman tietoa siitä, että sota on aina raakaa. Se on aina hirvittävää ja epäinhimillistä eikä sillä ole mitään tekemistä inhimillisyyden kanssa.

Lopuksi ihmettelen vielä myös sitä, että kun väkivallalla suorastaan mässäillään viihdeteollisuudessa ja on vaikea siltä jopa lapsia suojella, niin missä ovat ne tontut, jotka eivät muka olisi tienneet, mitä sota on. Myös suomalaisten käymä sota.

Rauhaa.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Suomesta kuningaskunta


Samaan aikaan, kun Eurooppa kärvistelee talousvaikeuksissa ja EU:n jäsenmailta ollaan viemässä niiden loppukin itsemääräämisoikeus, kokoomuksen hallitsema Yle lähettää kaksi päivää peräkkäin Monacon ruhtinashäitä. Kelvotonta.

Kelvottomia ovat tv:n ohjelmat muutenkin: uusintoja uusintojen perään. Milloin vietetään satuhäitä Suomessa, milloin Englannissa, milloin jossain muussa maassa, mutta formaatti on aina sama. Samaan aikaan valitaan Huippumallia ainakin kahdessatoista eri maassa. Ja sisustus-, ruoka- ja puutarhaohjelmilta ei välty, vaikka kuinka yrittäisi. Ihmiset on pantava palvomaan ruumistaan, vaikka kuinka kipeää tekisi. Muut elämäntapaohjelmat ovat myös sitä samaa myynninedistämistä, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän journalismin kanssa.

Kaikella tällä on tietysti ideologinen tarkoitus peittää ja manipuloida enemmän kuin paljastaa, kertoa maailmasta tai välittää tietoa.

Uutiset ovat pelkkää hallituksen propagandaa. Ajankohtaisohjelmissa kuuluu vallanpitäjien ääni. Objektiivisuudesta ja tutkivasta journalismista ei näy jälkeäkään.

Onneksi sentään maailmalla riittää sateita ja ukkosia, joista kerrotaan salaman tarkkuudella. Katastrofi seuraa toistaan. Sodatkin unohtuvat aina uuden sodan myötä. Kuka nyt sotia viitsisi seurata. Pääasia on, että Haagiin aina välillä saadaan joku tuomiolle, vaikka suurimmat sotarikolliset saavatkin vain kunniamerkkejä toinen toisiltaan.

Ja entäpä sitten urheilu: Pitääkö sitä tulla joka kanavalta ja kaikenaikaa. Eikö riittäisi, että yksi kanava olisi kokonaan omistettu tälle ihmisten aivojen pehmeänä pitämiselle.

Sarjafilmit pyörivät ainakin tuhannetta kertaa niin, että värit ovat jo haalistuneet lähes olemattomiksi. Kunnon elokuvaa saa ohjelmista etsiä.

Mutta se hyvä puoli asiassa tietysti on, että ei tarvitse tv:tä katsoa. Ja mitä siitä sitten? Sitä vaan, että tästä kaikesta pakotetaan maksamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Eikä auta vaikka koko vehkeellä heittäisi vesilintua, kun tilalle pannaan mediamaksu, joka koskee kaikkea, mitä verkosta tulee paitsi sähköä tietysti. Sille mätkitään ihan omat maksut ja veronsa. Tuuli sentään saa vielä tulla ikkunasta ilmaiseksi. Saa nähdä kuinka kauan.

Tätä kuninkaallisten palvontaa minä en lakkaa ihmettelemästä. Eikö juuri hiljattain vietetty Ruotsin prinsessan häitä? Ihan niin kuin Suomi ei olisikaan tasavalta. Seuraavaksi aletaan tietysti vaatia meillekin kuningashuonetta. Tai jospa Sauli Niinistö huudattaa itsensä kuninkaaksi. Se vasta jotain olisi. Vai mitä?

perjantai 1. heinäkuuta 2011

"Syvällinen ajatus n:o kolme"



"Vahvimmat eivät tee mitään, puhuvat vain puhumasta päästyään."

"Ne jotka osaavat, tekevät, ne jotka eivät osaa tehdä opettavat, ne jotka eivät osaa opettaa opettavat opettajia ja ne jotka eivät osaa opettaa opettajia ryhtyvät poliitikoiksi."

"Se lausahdus ei tarkoita että epäpätevillä on paikka auringossa vaan että elämä on todellisuudessa tylyä ja epäoikeudenmukaista ja meidän maailmassamme valta perustuu sanoihin eikä tekoihin, pätevin on se jolla on kieli hallussaan. Se on pelottavaa, koska me olemme pohjimmiltamme vain kädellisiä, jotka on ohjelmoitu syömään, nukkumaan, lisääntymään, valtaamaan ja turvaamaan reviirimme, ja ne joilla on parhaat edellytykset, eli joissa on eniten eläintä, joutuvat aina muiden höynäyttämiksi, niiden jotka osaavat puhua hyvin vaikka eivät pysty puolustamaan omaa pihaansa, hakemaan jänistä päivällispataan tai siittämään kunnolla jälkikasvua. Ihmiset elävät maailmassa jossa heikot hallitsevat. Se on hirvittävä loukkaus meidän eläimenluontoamme kohtaan, vääristymä ja valtava ristiriita."
(Muriel Barbery, Siilin eleganssi, Suom. Anna-Maija Viitanen, Gummerus 2011)

Jos minä tyhjennän naapurin pankkitilin ja pistän rahat haisemaan, niin voiko sitä kutsua vastuunkannoksi? Kun poliitikko pettää äänestäjänsä ja valitsee oman edun vaalilupaustensa asemesta, voiko sitä kutsua vastuunkannoksi? Mielestäni kummassakaan esimerkissä ei toteudu vastuu, vaikka ne muuten ovat keskenään verrannolliset.

Vasemmistoliittossa kutsutaan vastuun ottamiseksi sitä, että vaalilupauksilla pyyhitään puhujapönttöä ja luvatun asemesta otetaan kaikki mahdolliset edut periaatteella: Mulle ja mun kaverille.

Vain kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa, Jyrki Yrttiaho ja Markus Mustajärvi, pitivät lupauksensa. Heidät laitettiin vastuuseen ja erotettiin eduskuntaryhmästä. Tämä häpeällinen päätös puolestaan kertoo siitä, että stalinismi on voimissaan ja voi hyvin. Edelleenkään vasemmisto ei hyväksy toisinajattelua. Ihmisen luotettavuus ja omatunto eivät merkitse mitään, kun on kysymys vallasta. Luulisi hävettävän.

Näin Vasemmistoliitto sitten lopulta osoitti solidaarisuutensa Kreikan työtätekeville ja vähäosaisille asettumalla pankkien ja suuren rahan puolestapuhujaksi.

Nyt ollaan solidaarisia pankeille. Saatana piilee sivulauseissa. Parhaiten asioiden todellinen luonne paljastui pankkimiehen lausunnossa, missä tämä huojentuneena totesi: Oli suuri helpotus, että Kreikka hyväksyi lisälainan. Ja näin tietysti hamaan tulevaisuuteen asti.

Lainoja myöntämällä ja korkoja kiskomallahan pankit rikastuvat. Pankkien kautta varallisuudet siirtyvät maailman rikkaille; sille 10 prosentille, joka omistaa 90 prosenttia kaikesta varallisuudesta ja lisää on tulossa. Tämän Vasemmistoliitto unohti tai sitten johtavat toverit eivät tiedä tätä asiaa.

Kovakorvaisesti he myös sivuuttivat kreikkalaisen mielenosoittajan lausunnon: Nyt on tarkoituksena hävittää Kreikasta keskiluokka ja työväenluokka ja tehdä loppu kaikesta.

Tämän päivän uutinen oli, että EU:n ruoka-apuun jää enää maitojauhe, koska viljaa ei enää riitä jaettavaksi leipänä. Ilmeisesti kaikki liikenevä tarvitaan biopolttoaineen valmistukseen.

Paavo Arhinmäen
urheiluministerinä ollessa varallisuus laitetaan mieluummin talvisin lämmitettäviin jalkapallokenttiin kuin vähäosaisten elämän turvaamiseen. Merja Kyllönen suunnittelee jo tiemaksuja, jotta köyhät pysyisivät sijoillaan.

Paljonpuhuttu 100 euron perusturvan korotuskin hupeni 25 euroksi, kun muut tuet pienenivät ja inflaatio on jo syönyt lopunkin. Kokonaan näppejään nuolemaan jäivät muut köyhät, joita heitäkin on suuri joukko; suurin osa Suomen miljoonasta köyhästä ja vähävaraisesta. Luulisi hävettävän.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

"Kuka on demokratia ja onko se kotona?




Piipahdin Saksassa ja Keski-Euroopassa ja tulin siihen tulokseen, että kovasti ovat maat muuttuneet viimeksi kuluneiden vuosien aikana.

Italiassa on ennenkin ollut kaikenlaisia tiemaksuja ja nyt niitä on entistä enemmän. Saksan teillä saa vielä vapaasti liikkua. Sveitsi vaatii vinjetin, joka maksaa 40 euroa vuodessa ja Itävalta kauppaa vähimmillään viikon vinjettiä kahdeksan euron hinnalla.

Saksa on Keski-Euroopan maista ehdottomasti edullisin. Rapeakuorisen ja vastapaistetun sämpylän saa 15 centillä ja jogurtin kymmenellä. Ranskassa on kallista ja Sveitsissä samoin. Kaikkien edelle nousee kuitenkin Suomi, siis kalleudessa. Tarjonta on olematonta ja siten myös kilpailu, jota käytännössä ei ole. Suomalaiset vimpulat ja jumpulat, joita leivän nimellä kalliilla myydään, varmaan palautettaisiin muualla saman tien kauppaan.

Lähiruokaa kannatetaan Saksassakin, mutta tutkimus osoittaa, että vain 10 prosenttia luvatusta on todella lähellä tuotettua. Luonnonmukaisesta ituviljelmästä lähtenyt bakteerimyrkytys herätti monet huomaamaan hengenvaaralliset puutteet, jotka myös luomu voi saada aikaan.

Harmaa talous kiusaa myös Saksaa. Koko Euroopassa ylläpidetään myyttiä, että maahanmuuttajia tarvitaan tekemään paskaduuneja, jotka eivät paikallisille kelpaa. Tosiasia on kuitenkin, että ulkomaisen työvoiman halpuus ja työehtojen polkeminen ovat todellisia syitä siirtotyöläisten suosimiseen niin meillä kuin muualla.

Käsityön arvostus on selvästi heikentynyt kaikissa maissa. Käsityömyymälöitä ei juuri enää ole. Schwarzwaldissa käkikellokauppojakin oli enää muutamia entisten kymmenien asemesta. Halpatyömaissa tuotettuja koruja kaupattiin kaikkialla.

Kaupan yksipuolistuminen näkyy tarjonnassa: Kaikkialla samat tavarat ja samat elintarvikkeet. Ylikansallisten firmojen logot ovat hallitsevia ja niiden liput liehuvat joka paikassa ja kaikissa maissa. Belgia ja Hollanti ovat niin täynnä kaikkialla laiduntavaa karjaa, ettei ole syytä epäillä lihojen alkuperää. Muualla homma ei tunnu kannattavan samassa määrin. Yleiskatsaus osoittaa, missä EU-tukiaisia eniten osataan käyttää.

Demokratiasta puhutaan, mutta käytännössä sitä ei ole. Minusta demokratiaksi ei riitä äänioikeus. Pikemminkin voidaan kysyä ”kuka on demokratia ja onko se kotona”. Demokratiaa on ihmisten vapaa liikkuvuus ilman ylimääräisiä maksuja, jotka niittaavat köyhän paikoilleen. Demokratiaa ovat kunnolliset työolot ja niiden noudattaminen. Demokratiaa on turvattu lapsuus, aikuisuus ja vanhuus, turvattu terveydenhuolto ja koulutus. Demokratiaa on mielipiteiden vapaus, ilman että toisinajattelijoita rankaistaan ja kohdellaan kaltoin.

Niin kauan kuin vallalla on ajattelu: vaalit on käyty ja nyt pulinat pois, jää leivästä vain reikä leipojan käteen. Eivät manipuloidut ja rahalla käydyt vaalit ole mikään demokratian mitta. Demokratia koskettaa meitä jokaista. Ja jokainen meistä on se demokratian kantaja. Demokratiaa joko on tai ei ole.

Nykykäsitys determinismeineen halveksii ihmistä ja se halveksii demokratiaa.

Saksasta kertoo vielä tämäkin esimerkki: Eräillä alueilla kouluissa on alettu jakaa oppilaita kahteen kastiin käytettävissä olevien vessojen mukaan. Ne joilla on varaa maksaa, saavat puhtaammat vessat, laadukkaamman vessapaperin ja vielä deodorantti-suihkauksen kaupan päälle. Kehityksen suunta on tämä.

Suomi ja Paavo Arhinmäen kehnot selitykset



Terävä ja kova, mutta sininen on Pohjolan valo. Varjot mustia. Kylmä aurinko.

Pari viikkoa Bodenseellä ja on kuin palaisi niityltä Hannun ja Kertun synkkään metsään noidan mökille.

Parhaan ensiraportin Suomen asioista antaa posteljooni, joka nauraa räkättää Paavo Arhinmäen puheille: ”Vielä koskaan minun elämäni aikana ei ole köyhille annettu satasta. Ei koskaan minun elämäni aikana köyhät ole saaneet satasta. Niin se sanoi ja hullukin ymmärtää, että kun se sama raha otetaan muista tuista ja inflaatio syö loput, ei köyhälle jää käteen kuin mätä ja haiseva lahna. Ja mikä sen elämän aika sitten on?! Vähemmän kuin puolet minun elämäni ajasta. Parempiakin aikoja olen nähnyt”, halveksi posteljooni.

”Ja se Risikko omien puheittensa mukaan hyppi tasajalkaa, kun sai niin mieluisen ministerinpallin. Kyllä sillä palkalla kannattaakin jo hyppiä”, kirosi posteljooni, joka jakaa ylitöinään myös mainoksia saadakseen edes vähän voita leipänsä päälle. ”Siitäkin jää sitten entistä vähemmän korvausta, kun bensan hinta nousee ennätyslukemiin”, posteljooni kirosi: ”Taidan lopettaa, kun siitä ei nytkään saa kuin kaksikymppiä kuussa", hän raivosi.

Turussa avattiin radio ensimmäisen kerran ja pantiin heti kiinni, kun kuultiin ensimmäinen Zys, joka meillä sekuntiakin lyhyempi aikayksikkö.

Televisiouutiset ovat sietämätöntä katsottavaa Saksan ja vallankin Hollannin uutisten jälkeen, missä sentään pysytään tiukasti asiassa ilman hallituksen manipuloivaa pukinsorkkaa ja kulutukseen yllyttävää tekstimainontaa.

Suurin pettymys oli kuitenkin Vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen ilman mitään parannuksia köyhän elämään. Vanhuksien elämää vaikeutetaan huonontamalla Kelan lääkekorvauksia. Bensan ja öljyn hintojen korotukset nostavat elämisen kustannukset niin korkealle, ettei köyhä enää niihin yllä. Tästä näkee, että vasemmisto tietää vain kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa.

Kovin vaisuilta tuntuivat Paavo Arhinmäen moraliteetit todellisuuden rinnalla. Politiikka pitää kyetä perustelemaan tosiasioissa eikä moraalisilla peitetarinoilla vastuusta ja sen kantamisesta, joka parhaimmillaankin merkitsee vain omaa etua ja ministerin erinomaista palkkaa ja veronmaksajien rahojen jakamista mulle ja mun kaverille: ”Saavat ainakin Karkkiharmonikat vähän enemmän rahaa”, perusteli muudan edunsaaja vasemmiston hallitukseen menoa Claes Anderssonin aikaan.

Stalinismikin tuntuu edelleen olevan hyvissä voimissa, kun toisinajattelijoita uhkaillaan.

Ja paskat. Kiitti mulle riitti. Toivotan tovereille onnea valitsemallaan tiellä. Puolueesta en voi erota, kun en ole siihen koskaan kuulunutkaan. Hetken harkitsin liittymistä ennen vaaleja, mutta nyt on tilit selvät: Mitäpä minä heistä, kun eivät hekään minusta.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Valtakunnassa on tyhjiö vai onko?



Poliittinen luokka eli poliittinen eliitti on sukset ristissä joka suuntaan.

Taloudellinen valta toimii omalla alueellaan ja kauppa käy. Kurssit nousevat ja laskevat. Uusimman tiedon mukaan vain yksi prosentti maailman väestöstä omistaa jo 39prosenttia kaikesta varallisuudesta. Toisella laskutavalla mitattuna 10 prosenttia omistaa 90 prosenttia. Ja vielä kaksi prosenttia omistaa 50 prosenttia kaikesta. Vuorineuvosten suunnitelmat ovat toimineet hyvin.

Timo Soini pääsi eilen puuskaisemaan tv:ssä, että vähemmistöhallituksella ei voi pitkään kansaa hallita. Tätä kansaa kykenee hallitsemaan vaikka yksi mies. Nähty on. Suoria haastatteluja nähdään edelleen muutoin hyvin vähän

Tässä maassa on asioista puhumisessa vallalla auktoriteetin metodi: Ei ole väliä sillä, mitä kukakin sanoo. Tärkeintä on kuka sanoo. Niinpä minäkin lainaan Jörn Donneria, jolla ilman muuta on paljon suurempi auktoriteetti kuin minulla.

”Hän (J) omaksui jo teini-iässä vaistomaisesti käsityksen, jonka mukaan valta korruptoi aina. Niissä maissa, joissa hän on käynyt, hän ei ole tavannut mitään, joka puhuisi tätä mielipidettä vastaan. Mutta hän on siksi viisas, että hän käsittää, ettei hän välttyisi itsekään korruptiolta, jos hänellä olisi valtaa. Hän on tutustunut eräisiin ihmisiin, joilla on valtaa tässä Tasavallassa, ja hän on oppinut näkemään, että todellinen marginaali erilaisten päätösten ja tekojen välillä on varsin pieni. Poliittiset puolueet tekevät tietenkin parhaansa uskotellakseen äänestäjilleen, miten erilainen ja uudistusmielinen heidän puolueensa on, mutta sitten saadaan nähdä, että yhteiskunnallinen kehitys jatkaa suunnilleen entistä latua riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa. Äänestäjät tajuavat harvoin, että heillä on vaaleissa tuskin lainkaan todellisia vaihtoehtoja. He äänestävät aivan yksinkertaisesti siitä, tuleeko työministeriksi oikeistolainen vai sosiaalidemokraatti ja tuleeko sosiaaliministeriksi keskustapuolueen mies vai kommunisti:

He valitsevat vallan haltija, eivät ideologiaa. Koska yksi puolue tai yksi ainoa ryhmä ei milloinkaan johda maata, useimmat päätökset pakkaavat olemaan keskivertoratkaisuja, kompromisseja, jotka tyydyttävät kaikkia eivätkä ketään. J:n mielestä tällainen asiain tila ei ole onnellinen, mutta varsin väistämätön. Yhteiskunnan kehittymisen suhteellinen konservatiivisuus selittyy hänen silmissään tavan sanelemasta vanhoillisuudesta, jonka uhreja ihmiset ovat.”

"Koska yhteiskunta on niin pieni, eteenpäin pyrkivä nuori mies (naiset eivät vielä ole tulleet kuvaan) voi oppia tuntemaan henkilökohtaisesti kaikki ne ihmiset, jotka ovat tarpeen menestykselle. Tällaiset henkilökohtaiset tuttavuudet ovat tärkeitä, minkä J. toteaa eri yhteyksissä. Vallalla on järjestäytymätön vapaamuurarius, joka antaa yhteiskunnan mekanismeille oman leimansa. J. on miettinyt usein, miksei yksikään lahjakas tutkija ole tullut ajatelleeksi selvittää, kuka kenetkin tuntee Tasavallassa."


Ihmiset valmistautuvat koulujen päättäjäisiin ja muihin kevätjuhliin eivätkä ole tietääkseenkään. Hyvät ilmat lupaavat hurjaa bilettämistä.


(Lainaukset Jörn Donnerin kirjasta Surun ja rakkauden kesä, Otava 1971.)