Heikot unohtuvat oman onnensa sepiltä

”Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolissaan vähäosaisten unohtamisesta. Hänestä on valitettavaa, että yhteiskunnan menestystä ei enää arvioida heikompien näkökulmasta. Arkkipiispan mukaan henkinen ilmapiiri on selvästi koventunut.”

Sanaa pääsiäiseen Ylen Areenassa.

Kärsimys lisääntyy ja se on tarkoituskin

Pitkänperjantain maailmanlaajuinen kärsimysnäytelmä saa täydennystä USA:n päätöksestä ottaa Libyassa käyttöön varsinainen reilun miehen ase tietää Yle kertoa. Ja käskyn on antanut tietysti Nobelilla palkittu presidentti Barack Obama:

”Yhdysvallat ryhtyy tekemään Libyassa iskuja miehittämättömillä lentokoneilla. Predator-koneiden käytön aloittamisesta kertoi torstaina puolustusministeri Robert Gates.

Gates kertoi, että ensimmäistä Predator-iskua yritettiin jo torstaina, mutta kone joutui kääntymään takaisin huonon sään takia. Puolustusministeri sanoi, että presidentti Barack Obama oli käskenyt ottaa Predatorit käyttöön Libyassa niiden erityisominaisuuksien takia.

Predator-lennokeilla voidaan lentää hyvin matalalla, ja niillä saadaan tarkka kuva kohteesta. Yhdysvaltojen asevoimien arvion mukaan koneet soveltuvat hyvin Libyan tilanteeseen, jossa Gaddafin joukot ovat asemissa asutuskeskuksissa.

Kauko-ohjattu Predator-lennokki voidaan aseistaa Hellfire-ohjuksilla. Viime vuosina Predatoreja on käytetty iskuihin etenkin Pakistanissa ja Afganistanissa. ”

Suomi tietysti haluaa saada oman osansa kärsimyksestä ja on aikeissa ostaa lisää näitä aseita eikä esteenä ole rahan puute.

Aivot pesty

Sain tämän kuvan Mannerheim ja Hitler, kun googletin sanaa aivopesu, joten älkää minua syyttäkö.

Paljon liikkuvat ihmiset kuuluvat onnellisiin menestyjiin. Raha ei ole niinkään tärkeää. Tällaisesta tutkimustuloksesta kertoi eilen kokoomuksen Ylen uutiset. Otos taisi olla 1000 ihmistä.

Minäkin olen tutkinut ihan tässä lähipiirissäni.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat ne, jotka saavat joka päivä munaa. Rahaa ei tarvita, koska se olisi epäkäytännöllistä. No pahimmassa tapauksessa riittää kyllä kolikkopötkö.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat ne, joilla on jääkaapissa muutakin kuin valo. Tähän kyllä tarvitaan vähän rahaa, mikä saattaa pilata tuon aidon onnen tunteen, mikä syntyy liikkumalla.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat eittämättä myös ne ihmiset, jotka saavat janonsa sammutettua. Tähän ei tarvita rahaa: kesällä voi juoda järvestä ja talvella sulattaa lunta.

Onnellisiin menestyjiin kuuluvat myös ne, joilla on katto pään päällä ja ainakin kierrätyskeskuksesta haetut casuaalit vaatteet. Tähänkään ei rahaa tarvita, sillä aina voi loisia jonkun nurkissa. Kesällä veneen alla on vilpoista ja raikas, terveellinen ilma.

Ennen puhuttiin nollatutkimuksista, joihin oli porvareiden mukaan erikoistunut erityisesti Tampereen yliopisto. Siellä kaikenlaiset risuparrat tutkivat rahan voimaannuttavaa vaikutusta. Kuka porvari nyt rahaa tarvitsisi, riittää kun sitä on tarpeeksi tai ainakin vähän yli. Mielellään helvetin paljon, jos ihan rehellisiä ollaan.

Ylen tarkoitus tällä liikuntatutkimuksella oli ilmeisesti aivopestä ihmisiä uskomaan, että rahataloudessa voi elää ilman rahaa, kunhan liikkuu tarpeeksi. Köyhä tietää kokemuksesta, että ilman rahaa on parempi maata pimeässä peiton alla hiljaa, ettei kulu minkäänlaista energiaa. Se on ekologista ja tekee onnelliseksi, koska peiton alla voi kuitenkin pitää omaa kivaa.

Netistä kun löytyy kaikenlaisia tutkimuksia ja testejä, kokeilin onnellisuustestiä ja sain varsin oivan vastauksen: ”Ymmärrät että elämä koostuu myötä- ja vastamäistä, joten otat ilon irti ensiksi mainituista. Osaat arvostaa elämän pieniäkin iloja, ja pyrit elämään hyvää arkea. Et hermostu turhasta etkä kanna kaunaa tai janoa kostoa, mikä sekin lisää onnellisuuttasi. Luotat parempaan huomiseen ja hymyilet vapaasti silloin kuin hymyilyttää. Olet siis tasapainoisella tavalla onnellinen!” (Emma Suominen)


Testin voi tehdä täällä.

Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa

Kun on vaalit käyty, uskalletaan taas puhua. Eläkeiän nosto on vastaus sekä apupakettiin että kestävyysvajeeseen. Eilisaamun talousviisailla oli tieto, että pankkien pääomittaminen on jo käynnissä. Siinä mielessä perSSuomalaisten vaalivoitolla voi pyyhkiä.

Jos edellisessä pienessä kappaleessa esiintyi kolme uutta ja suosittua ”taloustieteellistä” termiä, jotka lähemmin tarkasteltuna ovat vain eufemismeja vanhoille konnankoukuille. Apupaketti on rahan syytämistä suurille pankeille. Pääomittaminen on sitä samaa. Koskaan rikkaat eivät saa tarpeekseen. Aina ollaan käsi pitkällä ottamassa lesken viimeinenkin ropo. Kestävyysvaje merkitsee tätä samaa. Näillä kaikilla sanoilla hämätään vain se tosiseikka, että jälleen otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

”Millään kauniilla sanoilla ei voida peittää sitä vihattua tosiasiaa, että nykyajan yhteiskuntaa olennoi jakautuminen kahteen suureen antagonistiseen luokkaan – toisaalta kapitalisteihin, joille kuuluvat kaikki tuotantovälineet, toisaalta työläisiin, jotka eivät omista muuta kuin oman työvoimansa. Työväenluokan työn tuote täytyy jakaa molempien luokkien kesken, ja juuri tästä jaosta käydään keskeytymätöntä taistelua. Kumpikin luokka yrittää saada mahdollisimman suuren osuuden; ja merkillisintä tässä kamppailussa on se, että työväenluokkaa useinkin syytetään kapitalistien ryöstämisestä, vaikka se vain taistelee osuudesta omaan tuotteeseensa.” Näin kirjoitti Friedrich Engels kirjoituksessaan Ammattiliitot 1881.

Ja taistelu jatkuu. Myös pankkien ja kaupan välityksellä kapitalistit hyökkäävät työläisten kimppuun.

Tänä aamuna Ylen uutisissa talousasiantuntija Peter Nyberg tekee analyysia nykyisestä kriisistä:

”Hänen mukaansa merkittävin johtopäätös on, ettei viranomaisiin voida luottaa.

- Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa,

että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet.

Nybergin mukaan yhtään viisaampia eivät tule olemaan uudetkaan EU:n valvontaviranomaiset. Turvallisempaa olisi pilkkoa pankkiriski pienemmäksi, arvioi tutkintakomissiota vetänyt Peter Nyberg.

- Budjettiin ja maan talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se taas kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan.

Suomi on taannut Irlannille jo 740 miljoonaa euroa kriisiapua. Nyberg arvoi, että Irlannilla on hyvät mahdollisuudet selvitä kriisistä.

- On se selvinnyt suurista vaikeuksista aikaisemminkin.”

Lisää aiheesta täällä.

Kansanedustajan palkkani luovutan hoitotyöhön

Näin lupasi kansanedustajaehdokas Antti Joutsenlahti (PSS) ennen vaaleja: ”Olen aina lähtenyt luottamustoimissa siitä, että olen kansan asialla. Siksi haluaisinkin palauttaa kansalaisten luottamuksen yhteisten asioitten ajamiseen, innostaa nukkuviakin äänestämällä vaikuttamaan ja valitsemaan kansalaisten parhaaksi toimivia ehdokkaita syrjäyttämällä ahnaasti vain omia etujaan ajavia.

Siksi näissäkin ensi huhtikuun vaaleissa ehdolla olevana olen ilmoittanut valituksi tultuani käyttäväni koko kansanedustajan palkkani vähäosaisten lähimmäisten auttamiseen lisähoitajien palkkaamiseen. Haluan irtisanoutua tästä itsellensä keräämisen ahneudesta yhteisellä asialla oltaessa. Tällä tavalla voisimme myös palauttaa uskottavuuden politiikkaan.”

Jäämme jännityksellä odottamaan lupauksen täyttämistä. Potilaat kiittävät varmasti.

Jossain täytyy olla poni

Minua on aina pidetty pessimistinä, mutta ainakin tämän vitsin valossa olen optimisti: Kun pessimisti sanoo, tämän huonommin asiat eivät voi olla, niin optimisti vastaa: Kyllä voivat.

Toinen optimistista luonnettani kuvaava tarina on tämä: Isällä oli kaksi poikaa: toinen optimisti ja toinen pessimisti. Kun pojat täyttivät viisitoista, isä antoi pessimistipojalle lahjaksi polkupyörän, tietokoneen ja kaikkea muuta, mitä tuon ikäinen nyt vain osaa toivoa, mutta ei ollut poika tyytyväinen. Optimistipojan huoneen isä antoi lapioida täyteen hevosenpaskaa. Hetken kuluttua huoneesta alkoi kuulua riemun kiljahduksia ja isä meni katsomaan. Huoneessa poika heitteli talikolla sontaa ympäri seiniä ja kattoa ja huusi: Näin paljon paskaa, jossain täytyy olla poni.

Tämänaamuisia tuntojani kuvatkoon tämä laulu.

Ja tästä uutta voimaa.

Huonomminkin olisi voinut käydä. Paljon huonommin. Brechtin sanoin: Synkkinä aikoina lauletaanko silloinkin? Silloinkin lauletaan - synkistä ajoista.

Kiittäen ja osaa ottaen. Sitä saa, mitä tilaa.

Kaikki omaisuus on köyhiltä varastettua

Kirjassaan Kuuntelen heinäsirkkoja Arundhati Roy kertoo uudenlaisesta separatismista, joka on valtaamassa maassa alaa: ”Tässä separatismin lajissa suhteellisen pieni määrä ihmisiä vaurastuu suunnattomasti ottamalla suurelta ihmisjoukolta omistukseensa kaiken: maat, joet, veden, vapauden, turvallisuuden, omanarvontunnon, perusoikeudet, muun muassa mielenosoitusoikeuden.”

”Tässä separatismissa julkinen infrastruktuuri, tuottava julkinen omaisuus, sähkö, liikenne, televiestintä, terveyspalvelut, koulutus, luonnonvarat – omaisuus, josta Intian kuuluisi huolehtia edustamiensa ihmisten puolesta, omaisuus, jota on luotu ja ylläpidetty julkisin varoin vuosikymmenien ajan – myydään valtiolta yksityisille suuryrityksille. Intian väestöstä 70 prosenttia – seitsemänsataa miljoonaa ihmistä – elää maaseudulla. Näiden pois ottaminen ja myyminen raaka-aineiksi yksityisille yrityksille on johtamassa raakalaismaiseen riistoon ja köyhtymiseen.”

”Vapaat markkinat (jotka ovat kaukana vapaista) tarvitsevat valtiota ja kipeästi tarvitsevatkin. Samalla kun köyhissä maissa eriarvoisuus rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, valtioiden rooli on päätetty niiden puolesta. Valtavan tuottoisia lehmänkauppoja kyttäävät konsernit eivät saisi sopimuksiaan ja projektejaan läpi kehitysmaissa, jollei virkakoneisto katsoisi jatkuvasti niiden toimia läpi sormiensa. Nykypäivän konsernivetoinen globalisaatio tarvitsee toimiakseen uskollisen joukon korruptoituneita, mielellään autoritaarisia köyhien maiden hallituksia, jotka jyräävät läpi epäsuosittuja uudistuksia ja tukahduttavat kapinoinnin. Tätä kutsutaan ¨hyvän sijoitusilmaston luomiseksi¨.”

”Äänestäessämme valitsemme, minkä puolueen käyttöön haluamme luovuttaa valtion pakkokeinot.”

Kovin tutulta tuntuu, vaikka Suomi ei olekaan kehitysmaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta myös meillä tapahtuu samanlainen kehitys tänä päivänä. Osa yrityksistä on jo yksityistetty. Uusia yksityistämisiä suunnitellaan. Jopa pohjavesi on uhattuna.

Jotta kehitys ei jatkuisi, kannattaa äänestää. Kannattaa äänestää Vasemmistoliittoa, koska se johdonmukaisimmin vastustaa yksityistämistä.

(Lähde: Arundhati Roy, Kuuntelen heinäsirkkoja, suom. Risto Tiittula, Into Kustannus 2011)