Varokaa, ettei historia toista itseään!

Kuva: Johannes Heinonen

”Perussuomalaisten listoilta eduskuntaan pyrkivä Freddy van Wonterghem pitää holokaustia pitkälti Neuvostoliiton propagandana. Iltalehden mukaan belgialaissyntyinen van Wonterghem uskoo, että juutalaisia tapettiin toisessa maailmansodassa, mutta hänen mielestään uhrien määrät ovat liioiteltuja.

Perussuomalaisten listoilla on lisäksi useita ehdokkaita, jotka ovat allekirjoittaneet maahanmuuttovastaisen manifestin, joka kulkee nimellä nuiva manifesti. Lehden mukaan osalla ehdokkaista ja manifestin kirjoittaneista on läheiset suhteet Suomen Sisu -yhdistykseen. Esimerkiksi Espoon kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen on pitkän linjan sisulainen. Lahtinen oli 1990-luvulla mukana perustamassa uutta Isänmaallista kansanliikettä (IKL).” Näin kirjoitti Aamulehti 5.4.

Viime syksynä arvostettu eestiläinen kirjailija ja ajattelija Jaan Kaplinski kirjoitti blogissaan otsikolla: Suomalaisittain Sofi Oksasesta.
”En minä ole suinkaan ainoa enkä hyökkävin Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan arvostelija. Ystäväni, filosofian tohtori Suomesta kirjoitti minulle seuraavaa. Hänen luvallaan siteeraan:

Kun olin lukenut Puhdistuksen, minua alkoi vaivata kummallinen ajatus. Se ei tietenkään ole kirjaimellisesti tosi, mutta päässäni pyöri: S.O. ei ole itse kirjoittanut tuota kirjaa, vaan sen on pistänyt kasaan joukko viihdeteollisuuden huippuammattilaisia. Hehän osaavat kaikki kikat ja tehokeinot: kuinka rakennetaan vetävä juoni (uusi, mutta kuitenkin kliseinen ja sopivasti ennakoitava), vetäviä henkilöhahmoja (uusia, mutta kuitenkin ikivanhojen arkkityyppien toisintoja) ? ja kuinka päälle päätteeksi kirjailijasta itsestäänkin luodaan ?selvästi erottuva brändi?. Koko komeuden pitää tietenkin uida myös poliittisen valtavirran suuntaisesti (mutta kuitenkin niin, että se näyttää kapinalliselta, vastavirtaan pyristelyltä).

Näin mieleni silmin myös, kuinka tuo koneisto ahmii kitaansa aineksia virolaisten elämästä ja muokkaa ne säälittä kulttuuriteollisuuden standardoiruiksi tuotteiksi. Jonkinlaista PUHDISTUSTA lienee sekin. Siinä on myös ryöstön tai hyväksikäytön maku.

Mutta ehkä tuo kuvitelmani ei ole täysin väärä. Ehkä kulttuuriteollisuuden koneisto on siepannut Sofi ?paran mielen vähän samalla tapaa, kuin ne varasohjelmat, joita taitavat tietokonerikolliset yrittävät istuttaa meidänkin läppäreihimme. ”

Varsin tavallista on, että kun peruSSuomalaisia muistuttaa heidän äärioikeistolaisuudestaan, saa vastaukseksi yleensä litanian reaalisosialismin vääryyksistä. Tällä trikillä yritetään häivyttää oman liikkeen todellinen luonne.

Sosialismin vääryyksistä ovat vasemmistolaiset tehneet monta tilitystä. Kukaan ei niitä puolusta. Ja kaiken huipuksi: eihän noita maita enää edes ole, mikä lienee paras todiste siitä, että ne kaatuivat omaan mahdottomuuteensa.

Raukat vain menköhöt merten taa

Kuva: Ilmari Kianto

Nälkämaan laulun tilasi vuonna 1911 Ilmari Kiannolta Kajaanin maanviljelysseura seuran omaksi lauluksi, ja sen sävellystyö tilattiin Oskar Merikannolta. Seuran sihteeri katsoi, että sanoja oli liikaa ja sovitteli säveltäjän kanssa säkeet nykyiseen järjestykseen. Laulun viimeisessä säkeistössä sanotaan:

Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!

Tämä laulu minulle tulee mieleen, kun luen virolaisen Iivi Anna Masson blogia, jossa hän suosittelee demokratian viemistä Libyaan vaikka asevoimin:

”Toisaalta visiot vaihtoehdon suunnasta ja valmius siirtyä demokratiaan olivat paljon selkeämmät Euroopassa, ainakin osassa siitä. Arabimaailman vallankumousten lopputulosta on vaikea ennustaa. Mutta antakaamme demokratialle alueella sentään mahdollisuus, Ne, jotka tuomitsevat auttajat automaattisella selkäydinreaktiolla ristiretkeläisiksi ja kolonialisteiksi, tulevat tuominneeksi samalla alueen asukkaat luonteeltaan barbaareiksi, joille mahdollisuutta demokratiaan on turha edes tarjota.”

Ensimmäisenä häntä kiirehtii kommentoimaan itseään pasifistiksi väittävä vihreiden eduskuntavaaliehdokas Husein Muhammed: ”Iivi osui naulan kantaan.”

Minä ihmettelen kovasti, mikseivät ihmiset, jotka antavat suomalaisille ohjeita Karjalan palauttamisesta, pysy omissa maissaan demokratiaa rakentamassa, vaikka sitten henkensä kaupalla.

On helppo huudella vastarannalta, mitä omassa maassa pitäisi tehdä. Eikö paljon uskaliaampaa olisi pysyä siellä, missä oman maan kansalaisille nuo viisaat neuvot tulisivat todelliseen tarpeeseen.

Mutta monille sankareille käy tietysti niin kuin Kiannolle itselleenkin: pötkitään pakoon rauhallisempaan paikkaan ja jätetään sotatanner niille, jotka eivät mihinkään pääse. Kianto itse pakeni Ruotsiin.

”Kianto tuomittiin talvisodan jälkeen maanpetoksen yrityksestä puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, koska hän oli jättänyt talonsa Turjanlinnan kuistinpöydälle tyhjän sikarilaatikon, jonka kanteen hän oli kirjoittanut venäjänkielisen viestin:
»Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itään päin muine rakennuksineen. – Olen minäkin ollut Moskovassa v. 1901–03 [3] »
(Ilmari Kianto)” Wikipedia

Poliisi ajoi tytöt konekiväärillä kotoa kouluun

Muammar Gaddafi

Näin väitetään tapahtuneen Libyassa, kun Muammar Gaddafi tuli valtaan ja päätti aloittaa oman ideologisen oppinsa mukaisen kapitalismin ja sosialismin välisen arabialaisen kolmannen tien, jonka toteuttamiseen käytettiin maan öljytuloja.

Tarinan kertoo Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen johtaja, professori Tuomo Melasuo Kansan Uutisten Viikkolehdessä 1.4.2011. Hänen mukaansa Gaddafin kaudella on luotu poliittisia ja sosiaalisia käytäntöjä, joita muissa arabimaissa on tehty vähemmän.

Esimerkkeinä Melasuo mainitsee terveydenhuoltojärjestelmän ja suhteellisen tasa-arvoisen koulutuksen. Libyassa on muihin arabimaihin verrattuna eniten yliopisto-opiskelijoita suhteutettuna koko väestöön.

Melasuon mielestä olisi järkevää ohittaa sellainen käsitys, että Gaddafi olisi paha ja oppositio hyvä. Se on Gaddafin saatanallistamista, joka sopii sotapropagandaan, mutta ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. ”Gaddafin järjestelmä on varmaan ollut yhtä autoritaarinen kuin näiden lähinaapureidenkin, mutta toisaalta ei niin autoritaarinen kuin mitä oli Tunisiassa”, sanoo Melasuo.

Suomen sekaantumista Libyan sotilaalliseen operaatioon Melasuo ei pidä kannatettavana, sillä jos Suomi nyt lähtisi tähän operaatioon, ”niin se voisi ihan hyvin unohtaa koko rauhanvälittämisen brändäyksensä”.

Melasuon tuomitsee Naton kovin sanoin kuppikunnaksi, joka on tullut Libyaan YK:n valtuutuksella räyhäämään: ”Nyt siellä on ilmeisesti tuhottu suurin osa lentokentistä ja niiden infrastruktuuri. Se on täysin turhaa. Nyt on taas yksi maa pommitettu hajalle.”

Melasuon mukaan ”YK tarvitsisi oman nopean humanitaarisen väliintulon välineen, joka ei olisi Natosta riippuvainen. – Libyan kriisi ja se tapa, jolla sitä yritetään nyt ratkaista sotilaallisesti, on osoitus siitä, että koko kylmän sodan jälkeinen politiikka, jolla YK:n sotilaallista rauhanturvaorganisaatiota on ajettu alas, on ollut virhe.”

Melasuon mielestä Suomi voisi sanoutua irti sotaisasta Nato-operaatiosta ja puhua YK:n oman rauhanturvavälineistön kehittämisen puolesta.

Kun hullun sodan tielle on nyt lähdetty, niin vaarana on, että sota irakisoituu ja siviilejä kuolee suuret määrät enemmän kuin mitä oli tarkoitus pelastaa. Nämä hyökkääjät puolustavat vain kapinallisia siviilejä, muiden ei ole niin väliä.

Jalostetun laiskuuden ylistys

Älkää toivoko, että herranne ja jumalanne soisivat teille laiskuuden.

Uusimmassa Niin&Näin -lehdessä katse kiinnittyi ensimmäisenä provosoivaan sitaattiin: ”Vastenmielisen työn kumoaminen on epäilemättä jalo tehtävä, mutta luvallanne sanoen työ miellyttää teitä!” Sillä sanottu on, että otsanne hiessä teidän on leipänne syötävä.

Laiskuutta esiintyy vain subtrooppisilla alueilla. Ja näinkö me tämän hyväksymme? Nielaisemme ajatuksen, vaikka kaikki meissä huutaa tätä pakkoa vastaan.

”Nyky-Euroopan byrokraattiluokka kaapii laatikonpohjista pääomaa saadakseen siitä voittoa suljetussa kierrossa, sijoittamatta sitä uusiin tuotantomuotoihin. Ja proletaarit, joille on osoitettu, ettei proletariaattia ole enää olemassa, vetoavat ostovoimansa heikkenemiseen ja vetoavat, että suuri hyväntekeväisyys korvaisi saavutetut sosiaaliset edut, palkkojen huononemisen, hyödyllisen työn vähenemisen sekä opetuksen, liikenteen, puhtaanapitopalvelujen ja kaiken muun, mikä ei lisää kansainvälisen finanssispekulaation välitöntä kannattavuutta.

Vastedes työ tunnustetaan hyödylliseksi ainoastaan siksi, että se takaa useimmille palkan ja kansainväliselle byrokraattiselle oligarkialle lisäarvon. Ensin mainitut käyttävät rahansa kulutustavaroihin ja yhä heikompiin palveluihin, jälkimmäinen sijoittaa pörssispekulaatioon, joka loisii taloudessa enemmän ja enemmän.

Tapa hyväksyä mikä tahansa työ ja kuluttaa mitä tahansa on juurtunut niin syvälle tasapainottamaan vanhan ja aavemaisen jumalallisen varjeluksen tavoin kohtaloita ohjaavia markkinoita, että jos jää kotiin sen sijaan, että osallistuisi maailmankaikkeutta tuhoavaan kiihkoon, käyttäytyy oudon skandaalimaisesti.” Näin kirjoittaa Raoul Vaneigem artikkelissa Jalostetun laiskuuden ylistys.

Ja jotta meidät jatkuvasti pidettäisiin kurissa ja herran nuhteessa valtio uhkaa kaiken aikaa sosiaaliturvan lakkauttamisella ja sen korvaamisella hyväntekeväisyydellä. Näin myös työttömyys ja joutilaisuus muuttuvat entistä enemmän olemiseksi työtä varten.

Lapsuus oli laiskuuden ihaninta aikaa, kun aurinko paistoi aina, puut puhuivat ja pilvet taivaalla näyttelivät Jumalan teatteria. Jotta tämän uudelleen saavuttaisimme, laiskuuden itsensä on opittava olemaan pelkäämättä mitään. Ennen muuta sen ei pidä pelätä itseään.

”Ehkä juuri tässä on suuri työ, jota alkemisti päivittäin ryhtyi kärsivällisesti ja intohimoisesti tavoittelemaan: haluan itsepäisyys vapautua siitä, mikä vääristää sen, jalostua lakkaamatta, kunnes armo muuttaa sen kullaksi, joka herättää kurjuuden, kuoleman ja ikävän lyijyn eloon.

Kun laiskuus ruokkii enää halua itsensä täyttymiseen, siirrymme sivilisaatioon, jossa ihminen ei enää ole epäinhimillisyyttä tuottavan työn tulos.”

(Lähde: Niin&Näin nro 68, 1 2011, Raoul Vaneigem, Jalostetun laiskuuden ylistys, Suom.Tapani Kilpeläinen)

Romanivastaisuus yhdistää Euroopan äärioikeiston

Menneisyyden haamu


Tämän tästä joutuu nettikeskusteluissa törmäämään käsitykseen tai hämäykseen, etteivät Suomen perussuomalaiset muka olisi äärioikeistoa ja oikeistopopulisteja. Suosittelen jokaiselle, joka antaa itseään johtaa harhaan Ylen Ulkolinjan esittämää dokumenttia Populistien Eurooppa.

Ohjelmassa eurooppalaisten äärioikeistolaisten populistipuolueiden edustajat itse sanovat, että Suomen perussuomalaiset ovat heidän yhteistyökumppaninsa ja politiikassa samoilla ahdasmielisillä linjoilla.

Dokumentissa kerrotaan, että jopa EU:n johtotasolla suhtaudutaan oikeistolaistumiskehitykseen pelokkaasti ja epävarmasti eikä asiasta uskalleta avoimesti puhua.

Kannattaa katsoa, ettei tarvitse katua. Kun puolisotilaalliset järjestöt alkavat marssia, on jo liian myöhäistä.

Ensin he tulivat ja veivät romanit enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät kommunistit enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät homoseksuaalit enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät ay-väen enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät juutalaiset enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat ja veivät vääräuskoiset enkä minä sanonut mitään. Sitten he tulivat hakemaan minua eikä ollut enää ketään, joka olisi minua puolustanut.

YLE loukkaa demokratiaa

Maksajilla on oikeus vaatia.

Eilinen vaalitentti osoitti jälleen kerran kuinka vallan vahtikoirat entistä enemmän pyrkivät manipuloimaan koko yhteiskuntaa. Omalla toiminnallaan media yrittää vaikuttaa siihen, millaisessa yhteiskunnassa me elämme.

Eilistä vaalitenttiä mainostettiin neljän suuren vaalikeskusteluna. Vaaleja ei ole vielä käyty ja neljäs puolue olisi ilman muuta ollut Vasemmistoliitto, jos lähdetään olemassa olevasta tilanteesta.

Seuraavaksi kokoomuksen valtaama Yleisradio ilmeisesti aikoo nimittää maalle hallituksenkin jonkin epämääräisen gallupin perusteella.

Itse ohjelma oli mölyä ja möykkää, jota tuskin kukaan jaksoi loppuun asti katsoa. Kuitenkin juuri me katsojat kustannamme Yleisradion ja sen perusteella meillä pitäisi olla oikeus vaatia tasapuolisuutta ja korkeatasoista ohjelmaa.

Kaiken kaikkiaan suomalaista mediaa on kiittäminen siitä, että myös meille saadaan kiihkomielinen oikeistopopulistinen puolue porvarivallan kumppaniksi. Vihreiden innokkaasti ajaman kolmen prosentin äänikynnyksen avulla sementoidaan valtapuolueet eduskuntaan hamaan tulevaisuuteen.

Näissä vaaleissa ainoa todellinen vaihtoehto, joka ajaa työtätekevien ja vähäväkisten asiaa on Vasemmistoliitto. Uudellamaalla Iiro Arvola 289.

Mitä velkasaneeraus tarkoittaa? Lyhyt oppimäärä.

Deutsche Bank

Jos eurovaluuttaryhmään kuuluva EU-valtio asettaa itsensä velkasaneeraukseen, niin se tarkoittaa velkojen taseessa muutoksia velkojien (ja ao. valtioiden) keskenään sopiman osuuden mukaan. Tappiot joudutaan kirjaamaan, kun niitä ei voi enää kätkeä tulossa olevien maksujen kontolle.

Saneeraus saattaa pakottaa pankkien "isäntämaan" rahoittamaan "omia" pankkejaan jollain osuudella. Määrä riippuu pankin taloudellisesta tilanteesta. Pääomittaminen lienee kohtuullista, jos valtion hallitus on sallinnut pankeille keinotteluluontoiset operaatiot eu-markkinoilla.

Ellei pääomittamiseen kuitenkaan ole poliittisita ja taloudellisia edellytyksiä, pankki tai rahalaitos ajautuu konkurssiin tai valtion haltuun. Maan hallituksen tulee tapauskohtaisesti harkita, ottaako maa maksettavakseen rahalaitoksen keinottelutappiot vai päästääkö laitoksen konkurssiin. Tämä on myös poliittinen kysymys, nykyajan luokkataistelua.

Pankki ei ole itsetarkoitus ja se voidaan päästää konkurssiin. Sen kaatuessa kansalaisten talletukset pitää turvata EU:ssa voimassa olevien säädösten mukaan enimmäistalletussuojaan asti. Siitä yli menevät talletukset ovat sijoittajan ja varojen omistajan omalla vastuulla. Myöskään yksittäisten keinottelijoiden sijoitustappioihin ei verorahoja tule käyttää. Miksi tämä näyttää olevan niin vaikea ymmärtää?

Kun valtio saa taloutensa vakautetuksi ja kasvu käynnistyy, ovat investoinnit maahan jälleen kannattavia. Maailman raha etsii luotettavia investointikohteita. Niistä on maailmassa pulaa. EU:n jäsenvaltiot ovat kokonaisuutta katsottaessa sellaisia yleismaailmallisessa vertailussa.

Joidenkin maiden velkasaneeraus ei EU:n kokonaisuutta muuta, päin vastoin. Pääoma ei pakene, vaan palaa, kun epätietoisuus edessäolevista ratkaisuista väistyy. Jatkuva lisärahoitus ei ole todellinen ratkaisu, jos kokonaisuutta ja yksittäisen maan etua katsotaan. Ikuisesti ei mikään valtio voi talouttaan, saati sen kasvua rakentaa velkarahan varaan. Tämäkin olisi syytä pitää mielessä, kun EU:n talousjärjestelmän tulevaisuudesta ja sen perimmäisestä tarkoituksesta keskustellaan. Poliitikot saattavat valtansa säilyttämiseksi väittää muuta, mutta heitä ei pidä kritiikittömästi uskoa.

Ylivelkaantuneen maan saattaminen terveen talouden kasvuraiteelle on kova urakka. Se pitää ymmärtää ja tunnustaa. Lyhytaikainen maksuvalmiutta turvaava lainoitus voi olla tarpeen, koska perustavia ja elintärkeitä palveluita ei saa alasajaa. Perusturva ja perustavat julkiset palvelut ovat yksi tärkeä kilpailukykyä ylläpitävä tekijä. Missä määrin rahoitusta haetaan yksityiseltä rahoitussektorilta tai Kansainväliseltä valuuttarahastolta, on päätettävä tapauskohtaisesti. Automaatit pelaavat aina keinottelijoiden pussiin ja veronmaksajien tappioksi.

Jos jokin nykyisistä eurovaluuttamaista katsoo välttämättömäksi irrota (väliaikaisesti) euroliitosta, se tulee sallia. Paluu liittoon olisi mahdollista heti, kun perussopimuksen vakautusta koskevat kriteerit on täytetty.

Kari Arvola 1.4.2011. Lisää aiheesta täällä