Olen useammin kuin kerran yrittänyt keskustella poliitikkojen kanssa, mutta hyvin äkkiä on keskustelu loppunut, kun poliitikoilla on aina niin tulenpalava kiire.
Mistä heille ja heidän avustajilleen oikein maksetaan? Puolueille tulee tukea miljoonatolkulla. Kansanedustajilla on kovat liksat, lyhyet työajat ja pitkät lomat. Avustajia on vaikka muille jakaa ja virkamiehet ja muut asiantuntijat tekevät varsinaisen työn. Kansanedustajat ovat kumileimasimia, jotka ryhdistäytyvät puhumaan enimmäkseen silloin, kun tv on paikalla.
Puheissa kyllä kansan ääntä kuunnellaan. Kansasta kansanedustajat puhuvat kuin saksalaiset kuninkaat hevosistaan ikään kuin he omistaisivat sen – siis kansan niin kuin Karl Marx aikoinaan jo naureskeli.
Suomessa vallitsee tiukka puoluediktatuuri. Vain pari kourallista puolueiden johtoihmisiä, jotka istuvat hyvin lämmitetyissä ja valaistuissa puoluetoimistoissa, päättävät lähes kaikesta. He valitsevat puolueen kansanedustajaehdokkaat. Puolueiden mandaatilla johdetaan kansalaisjärjestöjä ja virkamieskunta on valittu jäsenkirjojen mukaan. Rahanjako tapahtuu eduskuntapuolueiden voimasuhteita noudattaen.
Olen monesti erilaisista asioista yrittänyt synnyttää keskustelua poliitikkojen kanssa, mutta aina he livahtavat kiireeseen vedoten. Mitä vaikeampi kysymys sen kovempi kiire. Jos pääsee esittämään jatkokysymyksen, se on jo liikaa. Silloin vedetään kehiin syytökset kysyjän aggressiivisuudesta, pahantahtoisuudesta ja ilkeydestä. Ei luulisi, että poliitikon paineensietokyky voikin olla niin järjettömän huono.
Meillä on nyt myös maahanmuuttajia kansanedustajaehdokkaina. Harvinaisen nopeasti hekin ovat oppineet talon tavoille. Olen yrittänyt keskustelua niin kokoomuslaisen vuoden pakolaisnaisen kuin myös kepulaisen vuoden pakolaismiehen kanssa.
Edellinen vastaili ensin innokkaana ja kiitteli kysymyksistä, mutta kun esitin lisäkysymyksiä, se olikin jo jankuttamista ja vastaaminen loppui kokonaan.
Jälkimmäinen pyysi, ettei häneltä kyseltäisi uskonnosta. Ihmettelen, miten voi pitää uskonnon erossa politiikasta, koska molemmat alueet ovat ihmistä syvästi koskettavia. Voiko poliitikko yleensä unohtaa uskontonsa olipa sitten kyse kristitystä, muslimista tai vaikka ortodoksista. Ihmettelen jos voi.
Eipä voi muuta sanoa kuin että nopeasti ovat maahanmuuttajat omaksuneet politiikassa maantavan.
Kaiken aikaa me elämme syvässä kriisissä, mutta vielä koskaan eivät poliitikot ajelleet kohti vaaleja niin sammutetuin lyhdyin kuin nyt.
Ihmisillä on kuitenkin oikeus tietää, mitä heidän päänsä menoksi on ajateltu. Asia ei selviä kuin kysymällä. Joten: Kysykää, kysykää, kysykää ja kysykää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti