perjantai 11. maaliskuuta 2011

Karjalan palauttajille



Kuva: Johannes Heinonen, Lisää höökipilleriä

Kylmä totuus on, että siitä lähtien, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, Suomesta alettiin tehdä sissiretkiä naapurin puolelle tavoitteena bolshevikkien kukistaminen. Koko kolmekymmentäluku tehtiin linnoitustöitä itärajalla ja propagandamyllyt jauhoivat. Ja niin sota sitten syttyikin. Ihan sama sinänsä kuka Mainilan laukaukset ampui.

Neuvotteluista neuvostoliittolaisten kanssa kieltäydyttiin, mihin hyvinkin saattoi syynä olla sopimus, jonka Suomi oli itsenäistyttyään tehnyt Saksan kanssa. Siitä kertoo Markku Kuisma kirjassaan Rosvoparoonien paluu (2010): "Berliinissä allekirjoitettu sopimus takasi Suomelle Saksan poliittisen ja sotilaallisen tuen, mutta sitoi samalla Suomen tiukasti Saksan vanaveteen. Sen mukaisesti Suomella ei ollut oikeutta luovuttaa mitään osaa valtioalueestaan muiden valtojen hyväksi tai tehdä niille myönnytyksiä ilman Saksan lupaa. Salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi sen sijaan myönsi Saksalle vapauden perustaa laivastotukikohtia Suomenlahdelle, Pohjanmerelle ja Jäämeren rannikolle."

Ja pitihän siltä Saksasta tuoda Suomeen kuningaskin, mille yhä nauravat naurismaan aidatkin.

Talvisodassa tuli takkiin rumasti, mutta eipä hätää, uusi erillissota oli vireillä Hitlerin peesissä ja liittolaisena. Kaavailuna oli Suur-Suomi, jolla ryssää vastaan olisi ollut maarajaa vain 300 kilometriä. Pietari olisi liitetty Viipuriin ja kaupungista tehty suursatama, johon Volgan vesiliikenne olisi ohjattu. Suomen kansan olisi täten liitetty myös Volgan latvoilla asuvat suomensukuiset kansat mareja tseremissejä myöden.

Maan pinta-ala olisi ollut ainakin 600 000 neliökilometriä ja väkiluku laskettu kymmenissä miljoonissa. Kaikki suomalaisia, vaikka saksalaisetkin olisi toki kelpuutettu siittäjiksi. Puhdasrotuinen maa ja sen urhea kansa, jota saksalaiset onnittelivat 1918 tehdystä onnistuneesta puhdistuksesta epäkelvon aineksen poistamiseksi saksalaisten avulla.

Jatkosotaan lähdettiin liitossa saksalaisten kanssa ja saksasta tulivat aseet. 200 000 saksalaista miestä vahvisti pientä Suomen kansaa, jonka nuorukaisia sodassa kuoli 65 000. Saman verran tuli haavoittuneita ja sadattuhannet kärsivät lopun elämänsä painajaisista. Kun jatkosodassa saavutettiin entinen Suomen raja, niin hyökkäyksen jatkamisesta kieltäytyneet ammuttiin omien toimesta.

Lisäksi suomalaisten keskitysleireillä kuoli nälkään ja tauteihin 60 000 ihmistä ja toista tuhatta tapettiin.

Mummo pohtii Paavo Rintalan romaanissa Mummon ja Marskin tarinat (1962) juuri ylioppilaaksi tulleen pojanpoikansa Pertin kohtaloa: ”Voi olla, että minusta alkaa vähitellen tulla katkera. Minä en ole eläissäni omistanut minkäänlaista maata enkä minkäänlaista valtaa. Joka päivä on ollut huoli päällä, mistä saapi ruuan lapsille. Ja nyt kun ei enää sitä huolta ole, alkaa huolehtia tämmöisistä, joista ei semmoinen joka on ikänsä ollut köyhä saisi oikeastaan huolehtiakaan. Kyllä minä näin Marttilan rouvan silmistä, että minä puhun sopimattomia, kun minä olen huolissani Pertistä. Ja minä hullu kun olen luullut, että köyhä voisi olla edes ajatuksissaan rikas, mutta ei. Tuohiperseitten uskoa se on ollut, niin kuin Vihtori olisi sanonut. Kun on köyhä, on köyhä joka kantilta. Sanoitpa mitä tahansa, niin sinua ei uskota, mutta jos rikas puhuu, niin kyllä uskotaan.”

Kun jälleen Karjalan palauttamista kiihkoilevat äärioikeistolaiset nuoret miehet, jotka eivät ole koskaan sotaa kokeneet, minä pidän sitä hyvin vaarallisena ilmiönä. Ja jos toivoa saa, niin älköön kukaan tulevissa vaaleissa äänestäkö sellaista ehdokasta, joka kannattaa sotaa konfliktien ratkaisemisen välineenä.

Maailma tarvitsee rauhaa. Suomi tarvitsee rauhaa. Minun lapsenlapseni tarvitsevat rauhaa.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Posteljooni ei saa tankata E-10:ä




Tänään posteljooni oli tavallista kiukkuisemmalla tuulella:

Ensin hän haukkui Suvi Lindenin, joka ennen joulua oli luvannut postilaisille, että yötyöt eivät lisäänny ja että ulkolaisia kermankuorijoita ei päästetä Suomeen pilaamaan postin isänmaallista toimintaa. Posteljooni on tässä tiukkana. Hänen vaarinsa jo ajoi hevosella postia siihen aikaan kun synkillä metsätaipaleilla piti laittaa sammalta aisakelloon, etteivät maantierosvot kuulisi postin olevan tulossa. Petoja ja ryöväreitä varten postinkantajalla oli myös postiprouninki. – Olisi sille nytkin käyttöä, tuhisi posteljooni.

Toiseksi sai kyytiä posteljoonin oma ammattiliitto PAU, joka jätti työtaistelutoimet eduskunnan päätöksenteon jälkeiseen päivään. Mitä helvettiä niillä silloin enää tekee, kun päätökset on jo tehty. Ei ole sellaisesta ammattijärjestöstä muuta kuin pahasti haittaa. - Ovat ilmeisesti liitossa päättäjien kanssa, posteljooni latasi.

Ja näinhän siinä kävi, että sinivihreät hallitusporvarit hyväksyivät uuden postilain äänin 108 – 72 ja luikurit pakosalla kuten posteljooni asian ilmaisi: - Tässä taas petettiin koko Suomen kansa.

Pahimman kiukun syljettyään posteljooni ihmetteli sitä, että postilaisia on kielletty tankkaamasta postin autoihin E-10-bensaa, vaikka Pikkarainen sitä litkua kehuukin.

Omaan autoonsa posteljooni oli kerran tankannut ja kulutus nousi heti puoli litraa sadalla. Että sellaista bensaa. Saattaa olla kysymyksessä autojen myynnin edistäminenkin tämän bensa-asian tiimoilta. Menevät uudet autot paremmin kaupaksi, kun vanhat hajoavat, tuumaili posteljooni.

Ja mitä niihin älypuhelimiin tulee, niin minä ostan sellaisen vasta kun se osaa pyyhkiä minun perseeni, sanoi posteljooni ja kaasutti tiehensä.

P.S. Posteljooni soitti vielä ja lähetti terveisiä kansanedustaja Kalle Jokiselle (kok), joka oli eduskunnassa puhunut siihen malliin, että kustit haluavat polkea niin kauan kuin kettingit kestävät, vaikka postia ei olisikaan. Hänen puolestaan Kalle Jokinen saa vaikka istua eduskunnassa niiden kettinkien päällä, jos vain haluaa.

Samainen Kalle oli vielä viurunnut, että kyläkoulujakin pitää säästää, vaikka ei olisi edes oppilaita ja kumminkin posteljoonin kylällä kokoomuslaiset olivat vaalimainoksessaan ottaneet kunnian yhden kyläkoulun säilyttämisestä, vaikka puolueella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Politiikan ruhtinaat ja setätädit


Tamperelainen yhteiskuntatieteiden maisteri ja valtio-opin tutkija Jiri Nieminen kirjoittaa Kansan Uutisissa (7.3.2011) tulevista vaaleista: ” Sikäli kun politiikka ymmärretään Niccolò Machiavellia seuraten ruhtinaan eli poliitikon ja kansanjoukkojen väliseksi liitoksi toisia ruhtinaita eli poliitikkoja ja heidän edustamiaan voimia vastaan, voimme hahmottaa poliittisia strategioita, kuinka eri poliitikot ovat pyrkineet hyötymään maskuliinisuuden kriisiytymisestä.”

Itse on ole moista kriisiytymistä lainkaan huomannut, mutta ehkä se johtuu pelkästään omasta rajoittuneisuudestani ja siitä, että minua on joskus kutsuttu myös hyväksi jätkäksi.

Arvioidessaan ehdokkaita tästä näkökulmasta tutkija ottaa esimerkeiksi Alexander Stubbin ja Timo Soinin: ”Kokoomuksen Alexander Stubb on malliesimerkki siitä, että yhteiskunnan feminisoitumisesta ovat hyötyneet ennen kaikkea ne ylemmän keskiluokan miehet, jotka ovat kyenneet omaksumaan maskuliiniseen ruumiillisuuteen aikaisemmin feminiinisiksi ymmärrettyjä ominaisuuksia. Hän pyrkii luomaan liittosuhteen toisiin keskikuokan miehiin ja naisiin urheilemalla miehekkäästi iltapäivälehtien sivuilla erotisoimalla ruumiinsa kokovartaloministeriksi.” Siis, että sedästä on tullut enemmän täti.

”Perussuomalaisten Timo Soini yrittää puhutella miehiä, jotka eivät ole kyenneet tai halunneet omaksua aikaisemmin feminiinisiksi ymmärrettyjä ominaisuuksia ruumiillisuuteensa ja ovat heikoilla siirtyessämme teollisesta tuotannosta palvelujen ja informaation tuotannolle perustuvaan talouteen. Hän edustaa protestimaskuliinisuutta.” Ai, sitäkö se onkin, jota minä olen kutsunut pölkkypäisyydeksi.

Soinin retoriikka on tietoisesti pyrkinyt viemään kannattajia keskustasta ja SDP:ltä. Perussuomalaiset ovat muutenkin kaikkein perinteisin äijäpuolue suomalaisessa politiikassa.

Jopa vihreiden homomiehet Pekka Haaviston ja Oras Tynkkysen tutkija on onnistunut asettamaan Stubbin luomaan miesluokkaa. Sen sijaan Vasemmistoliiton kaksilahkeiset sijoittuvat ikävästi näiden kahden perustyypin välimaastoon Paavo Arhinmäen vegetaristisesta jalkapallohuliganismista huolimatta. No selvähän tämä.

Soinin ainakin osittaisen naisvihamielisyyden vastakohdaksi tutkija asettaa Anna Kontulan, joka edustaa ylitsevuotavaa miesrakkautta niin kuin minä itsekin.

”Parakin miesten välillä syntyy ystävyyssuhteita, jotka osaltaan helpottavat ikävää. Siksi jotkut kutsuvat parakkitovereita perheekseen. Tunnelmaa pidetään yllä jatkuvalla kujeilulla ja leikinlaskulla, josta minäkin saan osani – ihovoidetta ovenkahvassa, piilotettu kahvikuppi, pyyhkeen pihistäminen kesken suihkun ja niin edelleen. […] Ikävä on kuitenkin tiivistynyt parakin seiniin, se on kuitenkin läsnä koko ajan kun tehdään askareita tai nauretaan vodkaringissä. Miehet tietävät menettävänsä kallisarvoista aikaa: juuri nyt lapset tarvitsevat isäänsä, juuri nyt pitäisi olla läsnä, tukea, ohjata ja rakentaa elinikäistä ihmissuhdetta. (Näkymätön kylä, sivut 98–99)

Kontula yrittää osoittaa työläisromantiikan hengessä kuinka hän ymmärtää työväenluokkaisten miesten elämän iloja ja suruja kuin samaistuen heihin. Pamfletissaan hän kääntää myös oman sukupuolensa voimavaraksi, mikä on harvinaista suomalaisille naispoliitikoille.”

Jutun luettuani minulle ei jäänyt käteen muuta kuin ihmettely: Ai, että tästäkö politiikassa onkin kysymys.

Kiviniemi pimittää tapansa mukaan


Seurasin juuri äsken eduskunnan keskustelua Euroopan talousongelmien ratkaisemiseksi. Olisin seurannut enemmänkin, mutta Yle haluaa mieluummin lähettää yhdentekevää lääkärisarjaa Uudesta Seelannista, koska sen avulla kansaa pidetään paremmin pimennossa sen omista asioista.

Selväksi tuli kuitenkin ja Kiviniemi sen selvästi sanoi, että nyt käsiteltävinä oleville asioille on vahingoksi, jos niitä julkisuudessa käsitellään. Ei voi kuin ihmetellä, sillä onhan kyse meitä kaikkia suomalaisia koskevista asioista.

Nyt halutaan korottaa velkaantuneiden maiden takausten tukia kaksikertaiseksi. Eläkeikää halutaan nostaa kautta Euroopan. Tahdotaan saada kaikkialla voimaan paikallinen sopiminen työehdoista ja toteuttaa progressiivisen verotuksen asemesta tasavero. Kaikki nämä ovat uusliberalistisia oikeistolaisia tavoitteita, jotka on kääräisty hienoon pakettiin nimellä kilpailukykypaketti. Ja pääministeri Kiviniemen mukaan on haitallista asialle, jos tästä julkisuudessa keskustellaan.

Keskustelusta unohtui kokonaan se seikka, että hehkutettu talouskasvu, jota tällä paketilla on tarkoitus tukea, perustuu sekä yhteiskuntien että kotitalouksien velkaantumiseen. Mutta maksun aika on tulossa ja se on tulossa pian. Silloin maksumiehiksi laitetaan kaikki sitä keneltäkään erikseen kysymättä.

Onnekkaita ovat vain ne, jotka ovat piilottaneet rahansa veroparatiiseihin, koska ne on jätetty kokonaan pois tästä paketista.

Kiviniemi ja kepu ovat linjansa valinneet ja se on pimeä linja. Mikä tietysti on ihan luonnollista, kun ajatellaan, että Kiviniemen edellisten vaalien vaalirahoitustakaan ei ole vielä tähän mennessä selvitetty, vaikka uudet vaalit ovat jo tulossa.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Oikein Hyvää Kansainvälisten Naisten Päivää Kaikille Ihmisille!



Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Eihän se ole paljon vaadittu. Olisi vihdoin aika ajatella itsensä lisäksi toista. Mutta siitäkin huolimatta: Hyvää Naistenpäivää!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Nopeusvalvonta yksityistetään



Nyt on mahdollista ryhtyä, jokaisen ansaitsemaan liikenteen vaarantamisella. Kannattaa hankkia edullinen Irja-tutka.

Samalla periaatteella, jolla yksityiset voivat sakottaa väärin pysäköinneitä, voisi kuka tahansa myös ostaa tutkan ja siirtyä teiden varsiin kalastamaan.

Yksityiset perintätoimistothan meillä jo on ja toinen toistaan suurempi kaappi voi ilmaantua oven taakse, jos laskujaan ei maksa. Toisen onni on toisen kuolema.

Amerikassa vankilat on yksityistetty tuottamaan voittoa ja niinpä vankilat sitten pullistelevatkin vankeja, jotka hakkaavat ja raiskaavat toinen toisiaan ihan livenä.

Mitä vielä?

Ihmettelen kovasti asiasta noussutta kohua. Mahtaneeko korkeimman oikeuden puheenjohtajan veljenpojalla olla alalla tuottoisakin apaja. Yleensähän Suomessa herätään siinä vaiheessa, kun on kyse omasta ja henkilökohtaisesta edusta.

Jotain on tekeillä, koska presidenttikin heräsi puolustamaan nimitystään. Mahdetaanko kohta jo Suomeenkin perustaa perustuslakituomioistuin ja kukahan lienee sen korkein tuomari. Joku yksityiseen pysäköinninvalvontaan erikoistunut demari - ehkä?

Suvi Linden petti posteljoonin



Suvi Linden
(kok), joka muutama vuosi sitten vahingossa jakoi veronmaksajien rahaa omalle golf-yhtiölleen, on nyt pettänyt posteljoonin, joka kiroilee asiaa kuin peikko.

”Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on tyrmistynyt liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnöstä uudeksi postilaiksi. Maan hallituksen ja viestintäministeri Suvi Lindenin marraskuussa antama lupaus ensimmäisen luokan kirjeen säilymisestä lakisääteisenä tuotteena on osoittautunut perättömäksi. Hallituksen katteeton lupaus on ajamassa postialaa poliittisiin lakkoihin.

Viime marraskuussa postialan työehtosopimusneuvottelujen ollessa jumissa ministeri Linden kertoi hallituksen aiemmasta postilakiesityksestä poiketen palauttavansa ykkösluokan kirjeen lakisääteiseksi tuotteeksi. Tämä lupaus helpotti neuvotteluja ja sopimus saatiinkin pian aikaiseksi.

Ensimmäisen luokan kirjeen poisto laista aiheutti postilaisissa aiheellista pelkoa siitä, että postin päiväjakelu siirretään laajamittaisesti yötyöksi, kuten ministeri oli aiemmin julkisuudessa ilmoittanut (MTV 3, 2.9.2010). Lupaus ensimmäisen luokan kirjeen palauttamisesta hälvensi postilaisten pelkoja. Liikenne- ja viestintävaliokunnan eduskunnalle 1.3. antamasta mietinnöstä käy kuitenkin ilmi, että ministerin lupaukset työehtosopimusosapuolille olivat katteettomia.

Ensimmäisen luokan kirjettä ei ole laissa palautettu yleispalvelutuotteeksi eli esitetyllä lailla ei säädettäisi, että ensimmäisen luokan kirje on oltava palveluvalikoimassa. Ensimmäisen luokan kirjeelle on lakiesityksessä asetettu ainoastaan laatustandardi, jolla ei ole mitään merkitystä, jos yhden yön yli kulkevan kirjeen tarjoaminen on yleispalveluvelvoitteen tarjoajan eli Itellan omassa harkinnassa, eikä lain edellytys.

Ministeri Lindenin lupaus ensimmäisen luokan kirjeen palauttamisesta lakiin oli törkeä harhautus, jolla haluttiin lopettaa alan työtaistelu ja rauhoittaa ammattiliittoa. PAU luotti postitoiminnasta vastaavan ministerin sanaan vastuullisena poliittisena toimijana. Ministeri sortui lakia muuttaessaan kuitenkin vain poliittiseen näpertelyyn. ”

Lisää aiheesta: