Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ei ole totuttu keskusteluun.
Äänestäjät kyllä saavat kustantaa koko Arkadianmäellä istuvan kaksisataapäisen hirviön kuluineen päivineen, mutta kysyä ei saa. Pitää vain koko ajan selkään taputtaa.
Hyvin nopeasti kansanedustajat lopettavat puhumisen, jos kysyjä tekee vaikeita kysymyksiä tai on edustajan kanssa eri mieltä. Tämän maantavan ovat oppineet nopeasti myös maahanmuuttajaehdokkaat, kuten vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj (kok). Puolueethan näitä klooneja kouluttavat eikä erotu juuri toisestaan toinen.
Näin politiikasta on entistä enemmän tullut pelkkää spektaakkelia ja sirkusta. Näin kaikenlaiset turhat julkkikset ja muut typerykset ovat päässet eduskuntaan torkkumaan ja viiksiään sukimaan.
Vaalien alla on sitten pakko kuitenkin jalkautua näiden hyödyllisten idioottien keskuuteen syöttämään heille pajunköyden lisäksi ilmapalloja, halpaa makkaraa ja hernesoppaa. Ja perästä kuuluu.
Viimeksi yritin saada aikaan keskustelua peruSSuomalaisten Pertti Veltto Virtasen kanssa. Kun hänellä ei ollut esittää kunnollisia veropoliittisia vaihtoehtoja, hän turvautui herjaamiseen. Tässä pieni näyte:
”Enkä missään nimessä halua antaa kaikkia kortteja käteen kaltaisellesi vastuunpakoilijalle ja syyllistäjälle . Tyydy omaan kiukkuusi - marinoidu omiasi puoluaselevassa "vihanliemessäsi"! Eikö tämä nyt ollut selkeästi sanottu - tätä voit lainata - etkä "mukamas minun lainauksiani" joita itse kääntelet ja vääntelet". Ja tosiaan metodisi on sosiaalipsykologissa tunnistettu "Fasistinen metodi" - eli esimerkkinä se kuinka "sairastuttavassa perhepiirissä" äiti kääntää lapsen sanat jatkuvasti oman mielensä mukaan toiseksi mitä lapsi tarkoittaa - ja sitten syyttä lasta omasta tulkinnastaan!"
Voi lapsi raukkaa!
Keskustelu kokonaisuudessaan on luettavissa täältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti