Kuvat: Muotoja ja Joan Miró
Posteljooni ei pidä nykytaiteesta. ”Ennemmin minä seinälläni katson vaikka niitä heinälatoja kuin sellaisia roiskeita, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Taiteen pitää olla esittävää, eihän siinä muuten mitään tolkkua ole. Apinoiden tekeleiltä näyttävät muut”, hän motkottaa.
Taiteessa posteljooni on samoilla linjoilla kuin Simo Toini kannattajineen.
Espoon Emmassa on parhaillaan näyttely, jossa on esillä Joan Miró ja seitsemän suomalaisen häneltä vaikutteita saaneen taiteilijan töitä.
Sielunveljeni 10v lähti kaveriksi katsomaan ja ainakin meillä oli hauskaa. Ihmettelemistä riitti. Yhtä veistosta piti katsoa pitkään vain sen takia, että sen nimi oli nainen, vaikka meidän mielestämme se oli selvästi mies.
Miron värit ja muodot vaelsivat vielä yöllä unissakin. Ja silmiin ne yltävät yhä.
Emma on hieno museo entisen WG:n kirjapainon tiloissa. Sinne mahtuu yhtä aikaa monenlaista näyttelyä ja tapahtumaa. Meitä tuurasi, sillä samaan aikaan sattui sirkustapahtuma: jonglöörejä, tanssijoita, klovneja ja iloista musiikkia, paljon lapsia ja melua. Lelumuseokin Emmaan mahtuu.
Ehkä kaikkein pisimpään viivyimme Juhani Linnovaaran taulun edessä, jonka Sielunveli heti tunnisti unen kuvaksi. Ilmeisesti sielunkumppanuutemme on sellaista lajia, että näemme myös toistemme unet.
Emmassa oli esillä myös Radoslaw Grytan massiivinen veistos ”Viimeinen ehtoollinen”. Se on mahtava, valkoinen, kattamaton pöytä, jonka ympärillä ei ole ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti