Lady Mary Wortley Montagu matkusti 1700-luvun alkupuolella Turkissa ja tutustui siellä isorokon istuttamiseen taudin menestykselliseksi parantamiseksi. Hän kirjoitti ystävättärelleen 1.4.1717: ”Olen siinä määrin isänmaallinen, että ponnistelen mieluusti tehdäkseni tästä käytännöllisestä keksinnöstä suositun myös Englannissa, ja kirjoittaisinkin varmasti jollekin maamme lääkäreistä tarkasti, jos vain tuntisin sellaisen, jolla uskoisin olevan riittävästi hyveellisyyttä tuhota koko alalle niin merkittävä tulonlähde ihmiskunnan hyväksi. Kyseinen tauti on kuitenkin heille liian tuottoisa ja he varmasti vihastuisivat minulle kelpo tavalla, jos yrittäisin sinnikkäästi kamppailla sen hävittämisen puolesta. Jos selviän täältä hengissä minulla on kenties kuitenkin rohkeutta ryhtyä sotajalalle lääkärien kanssa.” (Elämänmenoa Kultaisessa sarvessa)
Joitakin päiviä sitten Ylen aamu-tv:ssä vieraillut lääkäri halusi kertoa siitä, että ihmiset liiaksi ottavat selvää omista sairauksistaan ja tulevat sitten valmiiden diagnoosien kanssa tohtorille, jonka kallista aikaa tärvääntyy näiden kuuntelemiseen. Ei niin sovi tehdä. Sillä ei ole väliä, että joskus potilaan aikaa ja rahaa menee hukkaan, kun lääkäriltä ei saa mitään apua.
Lääkäreiden auktoriteetti on pyhä asia. Sitä ei sovi loukata.
”Syyskuussa valelääkäriksi nimitetty mies tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin. Tämä koululääketieteen Sokal-huijaus olisi tuomion sijaan ansainnut tulla palkituksi. Lääketieteellistä käymättä mies hoiti yli tuhat potilasta syyllistymättä yhteen ainoaan hoitovirheeseen. Kutsuttakoon tätä työssäoppimiseksi. Tapauksen taustalta kuultaa myös syvälle käyvempi asiantuntijavallan refleksi. Miestä ei tuomittu tekemistään virheistä, vaan puhtaasta raivosta asiantuntijavallan loukkausta kohtaan”, kirjoittaa päätoimittaja Antti Salminen Niin&Näin –lehden numerossa 4/2010.
Terveyskeskuksien tuottamasta huonosta hoidosta on pidetty kovaa meteliä, jonka ainoa tarkoitus on ollut terveydenhuollon yksityistäminen ja siirtäminen pörssiyhtiöille. Muutosta on perusteltu paitsi laadulla ja edullisuudella. Jokainen tietysti käsittää, että laatu ei parane, jos hinta nousee. Ja nouseehan se, kun juoksevien kulujen lisäksi pitää kyetä tuottamaan vielä sijoittajien voitot korkoineen. Lääkärit, tietämisen taso ja välineet ovat samat kuin ennenkin.
Arkkiatri Risto Pelkonen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa 16.12.2010: ”Väestöryhmien terveys on parantunut, mutta ryhmien väliset erot eivät ole muuttuneet vaan ehkä lisääntyneet. Myös palvelujen saatavuuserot ovat hyvin samanlaisia, meillä poikkeuksellisen suuria. Elintavat ovat peruskoulun käyneillä epäterveellisemmät kuin korkeasti koulutetuilla, ja alkoholin juomatavoissa on selviä eroja, mutta tämä ei kokonaan selitä eroja.
Ongelmat eivät ratkea terveydenhuollon sisällä, vaan ne ovat yleisiä, koko sosiaaliseen kenttään liittyviä asioita: perheitä, lasten koulutusta ja lasten selviytymistä koskevia kysymyksiä. Iso joukko kouluikäisistä syrjäytyy jo koulunkäynnin aikana. Heillä ei enää myöhemmin ole voimia hoitaa omaa terveyttään.
Vaatii urbaania oveluutta, että tässä sekavassa terveydenhuollon saaristossa saa sitä hoitoa, jota tarvitsee.”
Hippokrateen vala kuuluu seuraavasti:
»Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen ja Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalten ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen. Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja ja kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle. Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita. Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani. En tule leikkaamaan veitsellä, en edes rakkokivistä kärsiviä, vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat. Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita, tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa. Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten keskuudessa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena. Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin.»
(Suomentanut Heikki Solin)
