perjantai 4. maaliskuuta 2011

Tryffeliä pöytään


Kun Silvio Berlusconi nyt saapui Suomeen, on syytä panna parasta pöytään. Tuo herra ei ymmärrä karjalanpiirakan esteettisiä arvoja, vaikka hän hyvin tietää, että bolognese tarkoittaa myös suihinottoa. Näin ainakin kertoo Anthony Capella kirjassaan Ruokaa Amore. Sanan sivumerkitys on syntynyt siitä, että bolonialainen ruoka ei ole mitenkään erityisen arvostettua Italiassa, koska tämän kaupungin ihmiset laittavat suuhunsa mitä tahansa ja mitä sattuu.

Tryffelit sen sijaan ovat erittäin haluttuja kaikkialla maailmassa, vaikka niiden aromi muistuttaakin kainalohikeä, sukkamehua, siemennestettä, rikkiä ja ambraa. Hintakin on kohdillaan: ainakin 6000 euroa kilo.

Herrathan ovat aina ymmärtäneet hyvän päälle. Samainen kirjailija kertoo samaisessa kirjassa myös toisesta suuresta johtajasta: ”Kuten tämän palstan lukijat jo tietävät, minulla oli onni olla läsnä viimeisillä päivällisillä, jotka Ranskan presidentti François Mitterrand järjesti ollessaan jo tietoinen siitä, että hänen syöpäsairautensa johtaisi pian kuolemaan. Tuossa ikimuistoisessa tilaisuudessa ei tarjottu juustoja eikä jälkiruokaa. Viimeinen ruokalaji, jota presidentti halusi tässä maailmassa maistaa, oli peltosirkku, pieni laululintu, joka naurettavaa kyllä on rauhoitettu Euroopan kaikissa maissa. Mitterrand söi linnun perinteisellä tavalla, pää kankaalla peitettynä, jotta pystyisi keskittyneemmin nauttimaan tämän ornitologisen herkkupalan intensiivisestä mausta. Minä noudatin esimerkkiä: työnsin linnun suuhuni kokonaisena, purin sitten pään irti ja syljin sen kulhoon. Ympäriltäni ei kuulunut muuta ääntä kuin yhteinen syvä henkäys, kun koko pöytäseurue imaisi rasvaisen nesteen joka virtasi lintujen pienestä kaulasta kurkkuumme”

Yashar Kemal
sen sijaan kertoo kirjassaan Linnut ovat lähteneet toisenlaisen tarinan, jonka minulle välitti Origo Hunsvotin päiväkirjassaan:

”Kemalin kirja kertoo vanhasta istanbulilaisesta tavasta ja sen katoamisesta.

Aikojen alussa pikkulinnut ovat muuttomatkoillaan laskeutuneet lepäämään ja syömään tietylle Floryan tasangolle. Pikkupojat pyydystivät niitä verkoillaan ja veivät häkeissä Eüpin moskeijan luo. Siellä vanhurskaat ihmiset osoittivat, minkä linnun haluaisivat, maksoivat, ja sitten lintu päästettiin lentoon.”

Lähteet:
Old dirty restaurant
Ruokaa Amore, Anthony Capella, Helmi Kustannus 2005
Hunsvotin päiväkirja, Origo eli Jouni Lompolo, Tammi 1989

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti