Halloweenia: karkki vai kepponen

Aivan kuin eivät ihmiset osaisi pelätä tarpeeksi muutenkin, heitä pitää tasaisin väliajoin pelotella milloin milläkin. Nyt ovat vuorossa jälleen terrori-iskut. Uusi-Suomi kirjoittaa: ”Länsimaihin kohdistuvat terrori-iskut ovat sävyttäneet loppuviikkoa.”

Tästä tyhmempi saa äkkiä käsityksen, että jotain iskuja on jo ollut. Dubaissa ja Yhdysvalloissa on löytynyt paketteja, joissa mahdollisesti on ollut räjähteitä. Ruotsissa on pidätetty joitakin ihmisiä, mutta onneksi Suomessa sentään olemme turvassa.

Ennen Suomessa tässä syksyn pimeydessä muisteltiin vainajia, vietettiin vainajienpäivää eli pyhäinmiestenpäivää eli pyhäinpäivää. Käytiin haudoilla viemässä seppeleitä ja käytiin sytyttämässä kynttilöitä poismenneiden muistoksi. Laitettiin haudat talvikuntoon ja hiljennyttiin.

Nyt tästä päivästä on tehty kaupallinen karnevaali, jonka sisältö on tyystin toinen.

”Yhdysvalloissa järjestetään ensi tiistaina vaalit, joissa valitaan jäseniä kongressiin ja edustajainhuoneeseen. Joidenkin arvioiden mukaan vaalien alle ajoitettu terrori-isku on tarkkaan suunniteltu teko al-Qaidalta. Järjestö on aiemminkin ajoittanut iskunsa vaalien alle, esimerkiksi vuonna 2004 Madridissa tapahtunut isku lähijunaan auttoi vaalivoittoon oppositiopuolueen, joka myöhemmin veti maan joukot pois Irakista.

Toisaalta vuonna 2004 yhdysvaltain presidentinvaalien alla julkisuuteen ilmaantui Osama bin Ladenin nauhoitukseksi väitetty video, jonka aitoutta epäiltiin laajasti. Kriitikot väittävät, että nauha oli George W. Bushin konservatiivisen hallituksen vaalitemppu, jolla yritettiin vaikuttaa vaalien tulokseen.

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Barack Obama ilmoitti pian valtaan noustuaan terrorismin vastaisen sodan, Bushin valtakauden punaisen langan, päättyneen”, kirjoittaa toimittaja Teemu J Kammonen.

Ihan varmaa ei siis ole: karkki vai kepponen.

Typeristö ei piittaa

Suomessa lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 20 vuodessa. Monet näistä ovat yksinhuoltajaperheitä. 1,3 miljoonaa ihmistä elää EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella.

Pienimmillä tuloilla ei enää tule toimeen, vaan entistä suurempi joukko hakee kaappien täydennystä leipäjonoista. Kierrätyskeskukset ja kirpputorit kuhisevat väkeä. Joukossa on myös lapsia, jotka riemuissaan kääntelevät toisten hylkäämiä rikkinäisiä leluja.

Kiviniemen paljon mainostama vähävaraisten verovähennyksen indeksikorotus kutistui yhteen euroon kuukaudessa. Takuueläke vähentää muita sosiaalitukia vastaavasti ja eniten siitä hyötyvät rikkaat kotirouvat ja maatalojen emännät, joilla on muuta varallisuutta.

Vihreä typeristö on saanut haluamansa eli siirrettyä jo nyt verotuksen painopisteen kulutukseen ja sitä kautta ollaan kohta tasaverotuksessa. Köyhät maksavat yhtä paljon kuin rikkaat. Sinivihreät energiaverojen korotukset heijastuvat välittömästi kaikkiin hintoihin.

Köyhien raha ei ehdi kauaa edes taskussa polttaa, kun se menee suoraan elämiseen ja palaa sitä kautta hetkessä typeristön uudelleen jaettavaksi.

Ainoastaan itselleen typeristö vaatii lisää palkkaa. Se viittaa kintaalla köyhille eikä piittaa.

Typeristöön kuuluvat alijäämäterroristit valmistelevat köyhien kurittamista vaalien jälkeen. Jo ennen vaaleja ensivuoden alussa elintarviketeollisuus on uhannut nostaa ruuan hintaa yli kolmella prosentilla ja leivän hintaa yli kuudella. Typeristö on tästä hiljaa.

Typeristö ei uskalla tehdä leikkauksia ylisuuriin palkkoihin ja eläkkeisiin ainoastaan siitä syystä, että se pelkää menettävänsä äänestäjät. Se ei puutu niiden etuuksiin, jotka nostavat sen kerta toisensa jälkeen valtaan.

Typeristö sanoo, ettei pääomia voi verottaa, koska pääomat lähtevät maasta. Typeristö hämää, pääomathan lähtevät, heti kun niille maksetut valtion ja kuntien tukiaiset lakkaavat tai kun ne saavat paremmat jostain muualta. Typeristö salaa tosiasian, että ne lähtevät ja vievät työpaikat ihan siitä riippumatta, miten hyvin niitä kohdellaan. Pääomilla ei ole isänmaata. Ne lähtevät aina sinne, missä ne kykenevät maksimoimaan voittonsa.

Typeristö ei kykene puuttumaan järjestelmän rakenteisiin, vaikka ”kapitalismi ei tarjoa mitään tulevaisuuden perspektiiviä lukuun ottamatta elämän jatkuvaa kurjistumista, oman kriisinsä pahentumista ja pitkittyvää sortumistaan, joka kulkee yhä pitempien ja pitempien taantumien ja lyhyiden elpymisten kautta”, sanoo yhteiskuntafilosofi André Gorz.

Mutta typeristö vain jatkaa, koska se kuuluu itse harvalukuiseen eliittiin, joka korjaa itselleen hyödyn. Se haluaa uusintaa hegemonian, koska se itse on osa eliittiä. Pitämällä köyhät köyhinä typeristö haluaa turvata halvan työvoiman, jotta se itse rikastuisi.

Vihreä typeristö on saanut haluamansa eli siirrettyä jo nyt verotuksen painopisteen kulutukseen ja sitä kautta ollaan kohta tasaverotuksessa. Köyhät maksavat yhtä paljon kuin rikkaat.

Köyhien raha ei ehdi kauaa edes taskussa polttaa, kun se menee suoraan elämiseen ja palaa sitä kautta hetkessä typeristön uudelleen jaettavaksi.

Jos köyhyyttä olisi todellinen tarkoitus edes lieventää, on selvää, että verotusta käytettäisiin tulojen tasaamiseen eikä rikkaiden rikastuttamiseen. Kuitenkaan edes lapsilisä ei ole vieläkään palautettu kaikkein köyhimmille, joilta se toimeentulotukea laskettaessa viedään. On viety viime lamasta lähtien.

Mutta typeristö ei piittaa. Pelastaisivat edes lapset. Perkele!

Vanhuksia pampulla naamaan

Varmaan meillä Suomessa vielä ensi kesänä toimittajat pohtivat, mikä mahtoi mennä pieleen, kun turpakirjassa 100 000 nimeä kerännyt yleislakko ei toteutunutkaan. Varsin outoa ja ihmeellistä, että eduskunnan rappusille kokoontui vain kourallinen mielenosoittajia. Varmaan nopean toiminnan joukot olivat jo täydessä hälytysvalmiudessa.

Mutta todellakin, mikä oli tämä vaatimus yleislakosta. Miksi se ei muuttunut lihaksi asti? Mikä tätä kansaa oikein riivaa, kun se vaan klikkaa peukkua eikä puhu mitään.

Myös minä näytin peukaloa, mutta tiesin jo silloin, että kyseessä on karnevalistinen teko, joka itsessään riittää mielenilmaukseksi. Tosikkoina puolueet ja ay-liike alkoivat hyvissä ajoin ennen luvattua mielenosoitusta toppuutella: että eihän sitä nyt yhteiskunnallista toimintaa ilman puolueita ja ay-liikettä toimeen panna. Johan se nyt olisi. Älkää edes luulko.

Taisi taustalla olla pelko siitä, että jos instituutiot olisivat ryhtyneet lyömään löylyä kiukaalle, olisi lopputulema ollut todella nolo. Ei saatukaan omia joukkoja liikkeelle. Siis mitä joukkoja? Missä? Ei ole päätä löytynyt?

Samaan aikaan Ranskanmaalla ammutaan koululaisia kumiluodeilla, lyödään vanhuksia pampuilla päin naamaa ja suihkutetaan kyynelkaasua toisinajattelijoiden niskaan, mutta mitäpä siitä suotta täällä pohjan perukoilla kertomaan. Yltyvät vielä hurjiksi koinalaiset, jotka vain kotona näppiksillä peukuttavat.

Suurella ilolla otti suomalainen media vastaan Angela Merkelin lausahduksen, että multikulti on epäonnistunut. Ihan välittämättä siitä, että sanat oli irrotettu kokonaan sekä omasta kontekstistaan erikseen että yhteiskunnallisesta keskustelusta yleensä. Se unohtui, että Merkel puhui myös siitä, että erinäisistä syistä Saksaan tulleet maahanmuuttajat ovat tulleet jäädäkseen. Tärkein pohdiskelu Saksassa on mietintää, miten ihmiset parhaiten saataisiin elämään sovussa keskenään.

Ruotsissa meno on jo toinen. Malmössä ammutaan maahanmuuttajia ja Ruotsidemokraatit korjasivat vaaleissa komean potin. Tähänkö pitäisi meilläkin pyrkiä?

Historian keittokirjasta löytyy hyväksi kokeiltu resepti: taantumus antaa äärioikeistolaisille huligaaneille tehtäväksi likaisen työn ja sitten keitetäänkin jo kansalle tyytymättömyyden liemestä luusoppa. Kenraali Francon sanoin: ”Olen valmis tappamaan vaikka puolet kansasta, kunhan pääsen vasemmistosta eroon.”

Arkipäivän totalitarismia - alijäämäterroristit hiovat kynsiään

Koko eilinen päivä kerrottiin mediassa tutkimuksesta, kuinka paljon ihmiset tarvitsevat kohtuulliseen elämiseen. Kuka tutkimuksen oli tilannut ja miksi, sitä ei kerrottu.

Tutkimuksen mukaan yksinäinen ihminen voi elää kohtuullisesti 400-500 sadalla eurolla kuukaudessa, vanhempi pariskunta alle tuhannella ja lapsiperheelle suodaan jopa 1500. Arviot eivät kata asumista ja liikkumista. Lapsi voi tämän laskelman mukaan saada karkkipäivän karkit kerran viikossa ja kaksi kertaa kuukaudessa limsaa. Ettäkö ihan lakritsipötkö ja pillimehupurkki, siitä alijäämäterroristit vaikenivat.

Suomen valtiontalous oli kunnossa ennen kuin pankkeja ruvettiin pääomittamaan lainarahalla ja antamalla pääomalle ja rikkaille verohelpotuksia, nekin lainarahalla. Köyhien ja vähävaraisten toimeentuloa on kitistetty aina viime lamasta lähtien ja lisää on tulossa, kun alijäämäterroristit pääsevät vaalien jälkeen oikein kunnolla vauhtiin. Oikeusministeri Tuija Brax jo varmistelee oman ministeriönsä asemia, ettei maa sentään ilman syyttäjiä jää.

Köyhä kansa on se, joka kantaa koko maailmaa harteillaan. 10 prosenttia maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia kaikesta omistettavissa olevasta. Joten, on siinä kannattelemista. Eliitin juhlille ei loppua näy.

Ensin meillä on elätettävänä oma kansallinen eliittimme. Sen lisäksi vielä ainakin julkisuuteen näyttäytyvä miesvoittoinen EU-eliitti, jossa ei kauniimman sukupuolen edustajia juuri näe: setätätejä kyllä.

Ensin tulevat maailman raharikkaat, jotka kuorivat globaalin kerman. Sen perässä EU, joka on esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä Jürgen Habermasin mielestä ”luonteeltaan elitistinen, kansalaisista irrallaan oleva poliittinen järjestelmä. Lissabonin sopimus sinetöi hallitusten etuoikeuden päättää Euroopan kohtaloista suljettujen ovien takana”. Se suunnittelee nyt omaa suoraverotusta itsensä ylläpitämiseksi. Luvassa on lisää sinivihreitä veroja: arvonlisäveroa, energiaveroa, makeisveroa ja lentoveroa ainakin alkuun.

Tämän lisäksi tulee tietysti suomalainen virkakoneisto, jonka loukoissa ahertavien ihmisten palkat ovat nousseet vähin äänin. Heidän takiaan kansanedustajat luulevat nyt olevansa palkkakuopassa tuloilla, joilla eläisi ainakin neljä lapsiperhettä. Tämän päälle napsahtavat vielä muhkeat kulukorvaukset ja kokouspalkkiot.

Eikä valtakunnan eliittiä sureta yhtään kasvihuoneilmiö ja jäätiköiden sulaminen Himalajalla. Ilmeisesti hiilidioksidin tuottavatkin yksinään köyhät ja vähävaraiset, joista yritetään päästä hivuttamalla. Ihan niin kuin Wolf Biermann lauloi:

„Ach Mutter mach die Türe zu
Da kommen tausend Ratten
Die hungrigen sind vorneweg
Dahinter sind die satten“

Nälkäiset rotat tulevat ensin ja perässä kylläiset.

Muutama päivä sitten mediassa ylpeiltiin sillä, kuinka vähillä tavaroilla ihminen voi ollenkaan tulla toimeen. Minun tavarani ovat tässä: kahdet alushousut, kahdet verkkarit, kaksi teepaitaa, kahdet sukat, 20 vuotta sitten Milanosta ostettu villatakki, tv, läppäri, radio ja levysoitin, puhelin ja kirja. Siitä tulee yhteensä 15 tavaraa. Astioita en tarvitse, koska pakkausten mukana tulee muovikulho, josta voi syödä ja yleensä syönkin raakaravintoa. Ai niin, veitsi unohtui ja lusikka. Ja onhan minulla tietysti myös silmälasit, että vähäisen ruokani näkisin.

Eli tarkkaan laskien minulla on 18 tavaraa. Lisäksi tietenkin on vielä se yksi, kaikkein paras tawara, Luojan minulle ihan omaksi erikseen antama.

Mitä Angela Merkel ei sanonut

Viime viikonvaihteessa mtv-3:n ylen tv-uutiset väittivät virheellisesti, että Saksan liittokansleri Angela Merkel olisi puheessaan myöntänyt, että multikulti ei ole maassa onnistunut. Myös Perussuomalaisten Olli Immonen kirjoittaa blogissaan seuraavaa:

"Viimeksi monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmista puhui näkyvästi Saksan liittokansleri Angela Merkel. Hänen CDU-puolueensa kokouksessa 16. päivä lokakuuta pitämästä puheesta kävi ilmi se, mikä on ollut meille monille selvää jo kauan: monikulttuurisuus ei toimi.

Merkelin mukaan Saksassa ei ole pystytty luomaan yhteiskuntaa, jossa erilaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset pystyisivät elämään rauhanomaisesti keskenään. Yritys rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta on täydellisesti epäonnistunut, hän totesi. Syksyllä tehdyn selvityksen mukaan kolmasosa saksalaisista on sitä mieltä, että maahanmuuttajat ovat tulleet Saksaan ainoastaan maan hyvän sosiaaliturvan perässä.

Puheessaan Merkel viittasi erityisesti Saksan muslimivähemmistöön, jonka asemasta on käyty Saksassa paljon keskustelua. Muslimien sopeutuminen laajassa mittakaavassa ei ole onnistunut, koska muslimit ovat pitäneet lujasti kiinni omasta identiteetistään ja kulttuuristaan. Sopeutumisen sijaan muslimit ovat alkaneet korostaa omaa identiteettiään, vaatineet itselleen erioikeuksia ja eristäytyneet vallitsevasta yhteiskunnasta."

On totta, että Saksassa on meneillään vilkas keskustelu maahanmuuttoproblematiikasta. Suuren hälyn sai aikaan viimeksi katolisen Baijerin valtapuolue CSU:n puheenjohtaja Horst Seehofer, jonka mielestä monikulttuurisuus on epäonnistunut. Päinvastoin kuin media ja Olli Immonen kertovat, on liittokansleri Angela Merkel torjunut käsityksen, jonka mukaan Saksa olisi maahanmuuttajakysymyksessä epäonnistunut.

Uutislähetyksessä hän oikoi käsityksen, että maahan tietoisesti hankittu vierastyövoima, olisi Saksassa vain käymässä. Tämä on hänen mukaansa täysin vieras ja epärealistinen ajatus.

Viimeisimmät puheenvuorot onkin nyt käyty maahanmuuttajien työllistymiseen liittyvistä ongelmista. Menossa oleva keskustelu on kylläkin tarpeellinen ja ilmaa puhdistava.

Sen sijaan perussuomalaisilta tulee sellaisia päästöjä, että ilma Suomessa vain sakenee. Viimeksi kun keskustelin Olli Immosen kanssa, hän yritti kiven kovaan väittää minulle, että EU:ssa on voimassa kuolemanrangaistus.

Jos tällä tavalla valheita, pelkoa ja vääriä käsityksiä levittämällä aiotaan valmistautua seuraaviin vaaleihin, niin ei ole ihme, jos tulokset ovat, mitä ovat.

Rehellisyys maan perii. Vai periikö?

Saksaa on syksyllä kuohuttanut tuore selvitys, jonka mukaan saksalaiset suhtautuvat epäileväisesti maahanmuuttajiin.

Raportin laatijoiden mukaan äärioikeistolaisia mielipiteitä ei löydy vain yhteiskunnan laidoilta, vaan myös yhteiskunnan ytimestä.

Siitä ja sen kestävyydestä

Voivotus kuuluu kautta koko valtakunnan. Milloin mikäkin kansanryhmä, genre, kolmas sukupuoli tai muu muukalainen ollaan leimaamassa syntipukiksi omaan kurjuuteen ja olemattomuuteen.

Milloin on syy romaneissa, että minun sosiaaliturvani katoaa jollekin maharadzalle Romaniaan. Milloin joku somalialainen on syyllinen siihen, että minun mahdollisuuteni naismaailmassa ovat heikentyneet. Milloin muukalaiset saastuttavat suomalaisen kulttuurin kaikenlaisilla kummallisilla tavoilla eikä kovin jätkä olekaan enää se, joka vetää kaksi koria keppanaa päivässä.

Siinä riittää sovittelemista. Syytökset sinkoilevat ja aina ne ovat muut, jotka saavat aikaan katastrofin, kun oma suksi hyytyy ladulle eikä luista. Hakoja perkele!

Syytä ja syyllistä haetaan ties mistä: feministeistä ja sovinisteista, orgasmista ja sen puutteesta, siitä ja sen kestävyydestä, yksinhuoltajista ja perheistä, yksilöstä ja yhteiskunnasta, pelosta ja pelottomuudesta, arkuudesta ja rohkeudesta, liiasta ja liian vähästä, koirista ja niiden karvoista, sivistyksestä ja sivistyksen puutteesta. Siis ihan mistä muusta tahansa, mutta ei itsestä.

Sukupuolineutraaliin avioliittoon en halua puuttua, koska minusta seksuaalinen suuntautuneisuus on jokaisen oma asia. Kirkkojen käytäntöihin en välitä puuttua, koska en ole jäsen. Mielestäni siviilivihkimisen pitäisi olla riittävä aamen kaikkien osapuolten etujen turvaamiseen.

Paljon jää silti vielä valittamista ja tehtävää. Alijäämäterroristit ovat jo lähtökuopissa. Yksi jos toinenkin esittää leikkauksia, mutta tietysti kohteita etsitään aina muualta. Vahingossakaan kukaan leikkaajista ei kerro, mistä olisi valmis itse luopumaan.

On vain yksi asia, jota ei sovi arvostella ja se on yhteiskunta. Kun yrittää analysoida yhteiskunnan rakenteita ja sen epäoikeudenmukaisuutta, niin jo nousee kymmenen urhoollista todistamaan, että järjestelmässä ei ole mitään vikaa. Jokaisella on samat mahdollisuudet tulla miljonääriksi. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni.

Viimeaikoina on itkuvirttä veisattu niinkin intiimistä asiasta kuin: kuka saa ja kuka ei, vaikka vanha totuus on, että kaikki saavat, mutta kaikki eivät saa kaikilta. Kaikkein surkeimpia ovat tietysti ne, joilta on kyvyn lisäksi kadonnut halutkin. Niille ollaan kiireimmän kaupalla nyt kehittämässä lääkkeitä ja dildoja, joilla tietysti tehdään miljoonia. Sehän onkin sairaus, jos asia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Toivottavasti geeniteknologia pian kykenee kloonaamaan jokaiselle samaa tai toista sukupuolta olevan itsen. Ehkä se lopettaisi ruikutuksen.

Miesten ja naisten välillä on tietysti eroja ja suurin ero lienee, että naiset ajattelevat ja tuntevat kokonaisvaltaisemmin. Nainen vaatii lämmetäkseen liruja ja loruja, mutta mies käy kimppuun kuin sika limppuun. Miehellä on itsenäinen etuvekkuli, jota pitäisi jonkun jopa säälistä hoitaa, kerrotaan erilaisilla keskustelupalstoilla. Näitä puutteenalaisia varten vaaditaan jopa ihmiskaupan laillistamista.

Paul Auster kuvailee ilmiötä kirjassaan Matkoja kirjoittajankammiossa näin: ”Katso nyt itseäsi, Sophie sanoo osoittaen herra Blankin tanaan noussutta penistä. Isäntäsi likistelee tissejäni muutaman kerran ja sinä olet heti valmis toimintaan. Unohda koko juttu jäpikäs. Lysti loppui jo.”

"¡El pueblo unido, jamás será vencido!"

Tätä iskulausetta toistettiin maailmalla, kun Chilessä tapahtui vallankaappaus 11.9.1973. Silloin maan demokraattisen kehityksen katkaisi amerikkalaisten hyökkäys: valtaan nostettiin nukkehallitus ja kenraali August Pinochet tunnetuin seurauksin: presidentti Salvador Allende murhattiin, ihmisiä surmattiin, heitä katosi ja heitä lähti pakolaisiksi ympäri maailman. Suomeenkin heitä tuli.

Nyt Chilen kaivosmiesten pelastumista on seurattu ympäri maailman ja tilaisuutta on käytetty hyväksi kertomalla, että pelastusoperaatiot ovat parantaneet vanhoja haavoja. Jo silloin, kun yhtään kaivosmiestä ei vielä nostettu maan pinnalle ylen toimittaja Auli Leskinen raportoi, että nyt sotilasjuntan teot unohtuvat ja kansa yhtenäistyy. Chilen oikeistohallitus käyttää tilaisuutta kasvojen pesuun.

Mutta mitä tapahtuukaan. Tuskin ovat miehet maan pinnalla, kun jo alkavat tutkinnat kaivoksien työturvallisuudesta. Kaivoksen omistaja huutaa apuun valtiota ja syyttää virkamiehiä turvallisuusvalvonnan puutteista.

Vallanpitäjillä on aina ollut suuri tarve, saada yhteiskunta suopeaksi sen toimenpiteille. Sodat syttyvät, koska vallanpitäjät hakevat niistä omaa etuaan. Taisteluissa heitä ei nähdä. Rintamilla aseet kädessä kaatuvat ne, jotka eivät sodista mitään hyödy. Suomessakin puhuttiin talvisodan ihmeestä ja sen eheyttävästä vaikutuksesta. Sotaa käytettiin siis myös sisäpoliittiseen propagandaan.

Siitä huolimatta kansa on yhä alistettu ja pantu palvelemaan vallanpitäjiä. Alamaisilta odotetaan pitkämielisyyttä ja anteeksiantoa, vaikka hallitseva luokka ajattelee vain voittojensa maksimoimista.

Alamaisilta odotetaan isänmaallisuutta yli kaiken, jopa henkensä uhraten, vaikka pääomalla ei ole isänmaata laisinkaan. Pääomaa menee sinne, missä on halvin työvoima ja missä se kykenee maksimoimaan voittonsa jokaisen kvartaalina.

Talvisodan uskottiin parantavan myös kansalaissodan haavat, mutta näin ei ole tapahtunut. Juuri hiljakkoin ilmestyi kirja, jossa kerrotaan tapahtumista Sammatissa. Minun vaarini, Vihtori Lindell, teloitettiin siellä. Häntä oli kiinni otettaessa haavoitettu päähän ja reisiin, mutta tästä huolimatta hänet talutettiin kotipihalleen kolmen pienen lapsen ja vaimon eteen verissä päin. Yksi saattajista sanoi: ”Katto nyt Iitu Vihtoriis. Nyt sää näät sen viimesen kerran.” Vaarini ainoa rikos oli ollut kuuluminen työväenyhdistykseen.

Sammatissa keskitysleiri oli Myllykylän Ylitalossa ja juuri ilmestyneen kirjan mukaan vaariani hoidettiin siellä, ennen kuin vangit marssitettiin maantietä yli kymmenen kilometrin matka teloituspakalle Nummelle, missä vasta miehet ammuttiin ja sotkettiin turvesuohon. Yksi vangeista oli haudattu elävänä Ylitalon hiekkakuoppaan. Omaisten pyynnöistä huolimatta vainajia ei annettu siirtää kirkkomaalle, vaan heidät haudattiin metsäkummulle Tavolaan. Silti Sammatin kirkkomaallekin jäi vielä haudattavaksi pitkä rivi. Sammatissa väkilukuun verrattuna tapettiin valkoisessa terrorissa ihmisiä enemmän kuin lähes koko muussa Suomessa.

Millaista sitten oli tuo annettu hoito. Ylitalossa piikana ollut nainen kutsui minut kerran luokseen ja kertoi kuinka vankeja pidettiin Ylitalon navetassa, mistä yksi onnistui karkaamaan paskaluukusta. Aina välillä vangit tuotiin tupaan, missä kiinniottajat kiduttivat, hakkasivat, pilkkasivat ja sylkivät vankien päälle. Heitä uhkailtiin ja pidettiin vailla ruokaa ja juomaa.

Ja mikä pahinta: He tiesivät, että heidät tullaan tappamaan.

Lisää aiheesta

Kokoomuksen nerokkain strategia

Kokoomusta voidaan kehua kaikkein nerokkaimmasta strategiasta, joka sekin lienee Bobilta.

Kokoomus voi rauhassa esittämää porvarillista ja sosiaalista korvapuoluetta:

Kun vihreät hoitavat sen puisto-osaston ja ympäristöasiat.

Kun kristilliset muistuttavat kodista, uskonnosta ja isänmaasta.

Kun perussuomalaiset populismillaan keräävät kaikki irtoäänet niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Kun RKP huolehtii kaksikielisyyden säilymisestä ja maahanmuuttopolitiikasta.

Kun kepulaiset huolehtivat suurmaatalouden tukiaisista.

Näin kokoomus itse saa keskittyä tärkeimpään: suurpäoman etujen ajamiseen ja Suomen Natoon viemiseen.

Tässä on se taantumuksellinen oikeistorintama, jonka haasteeseen vasemmiston on kyettävä vastaamaan.

Haloo! Onko siellä ketään?

Äärikonservatismi = äärioikeisto

Eilen illalla Ylen uutiset teki uuden linjauksen tulevista vaaleista, jotka käydään liberaalien ja konservatiivien välillä. Kovin suurta eroa tällä vedenjakajalla ei saada aikaan, sillä yhtäkaikki kysymys on edelleen porvareista. Konservatiivit kuuluvat oikeistoon ja liberaalit enemmän keskustan suuntaan. Eikä tässä nyt puhuta istumapaikoista eduskunnassa. Vasemmiston tämä jaottelu pudotti kartalta kokonaan.

Uuden linjauksen mukaan perussuomalaiset ovat äärikonservatiiveja, mikä merkitsee samaa kuin äärioikeisto.

Äärikonservatiivit tai äärioikeisto, miten vain, eivät kuulu mihinkään suvaitsevaistoon missään asiassa. Äärioikeisto haluaa kitkeä kaiken erilaisen, se haluaa itse määritellä, mikä on sopivaa ja mikä ei: ”Sanotaan, että perussuomalaiset haikailevat menneeseen. Perussuomalaisuus kuitenkin pyrkii palauttamaan Suomeen oikeanlaisen, arvopohjaisen poliittisen demokratian.” Näin kirjoittaa Tomi Juhani Antila Aamulehden blogisivustolla:

Enempää ei tarvitse sanoa. Siinä se on sanottu: oikeanlainen, arvopohjainen poliittinen demokratia. He tietävät totaalisti, mikä on oikeanlaista arvopohjaista demokratiaa. Siihen eivät ainakaan kuulu romanit, maahanmuuttajat, seksuaaliset vähemmistöt, työttömät, syrjäytetyt, kommunistit tai islaminuskoiset eikä pakkoruotsi.

Oikeanlainen, arvopohjainen demokratia on määritelmä porvarilliselle äärioikeistolle, joka hyväksyy sodat, ihmisten alistamisen, nälän ja riiston. Se hyväksyy toisenlaisen pakottamisen kuin pakkoruotsi. Se haluaa lähettää ihmiset köyhyyteen ja kurjuuteen. Se haluaa pidentää työpäivää, alentaa palkkoja ja korottaa eläkeikää.

Äärioikeistolaista äärikonservatiivista liikettä Amerikassa edustaa nk. teekutsuliike, joka haluaisi hävittää yhteiskunnasta sekä verot, että kaiken sosiaalisen. He vihaavat järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja olisivat valmiita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Heiltä ei heru solidaarisuutta yhteiskunnan vähäosaisille kuin korkeintaan jonkin mielivaltaisen hyväntekeväisyyden verran.

Kuitenkin on niin, että jos yhteiskunta hävitetään, on seurauksena kaaos ja kaikkien sota kaikkia vastaan. Ja jokainen tietää miten heikoille ja puolustuskyvyttömille siinä sodassa käy.

Eilen katsoin Oprah-show´n, missä esiteltiin naisia eri puolilta maailmaa. Tutustuessaan tanskalaisiin Oprah äimisteli, miten voi olla mahdollista, että tanskalaiset suostuvat maksamaan jopa 50-60 prosenttia tuloistaan veroina. Ja sitäkin hän ihmetteli, että Tanskassa ei ole kodittomia eikä kerjäläisiä ja että kaikilla on terveydenhuolto ja koulutus - jopa lähes ilmainen.

Naiset vastasivat, että he maksavat mielellään siitä, että asiat ovat kunnossa, että lapset ja vanhukset hoidetaan ja kaikille annetaan mahdollisimman hyvä koulutus. Työttömille maksetaan kohtuullista korvausta neljä vuotta ja valtio auttaa uuden työpaikan löytämisessä. Heille tärkeintä ei ole kuluttaminen, vaan hyvä elämä. Tärkeämpää kuin shoppailu on yhdessäolo perheen ja läheisten kanssa, mikä tietysti edellyttää sitä, että kotona ollaan eikä tehdä pitkiä työpäiviä.

Suurin ihmetyksen aihe Oprahille oli kuitenkin se, että lapset voivat nukkua ulkona ilman aikuisten kokoaikaista läsnäoloa. Niinpä! Sitä ei amerikkalainen tietenkään voi käsittää.

Ohjelmansa lopuksi Oprah vielä kysyi naisilta: ”Mutta eikö tuo, miten asiat Tanskassa ovat, ole sosialismia?” Ja naiset vastasivat: "Se voi teidän mielestänne olla sosialismina, mutta me pidämme sitä sivistyksenä."

Pommeja saa pudottaa, mutta niiden kylkeen ei saa kirjoittaa: vittu

Tämä repliikki on Francis Ford Coppolan elokuvasta Ilmestyskirja. Nyt. Yksi parhaita elokuvia, joita on koskaan tehty. Katselin sen juuri äsken pojanpoikani kanssa ja hän oli samaa mieltä.

Samaa asiaa pohtii Katri Vala otsikolla ”Siveellisyysviikon johdosta” nimimerkillä Pecka Tulenkantajan numerossa 44 vuonna 1933:

”Se eetillisyys, jota kristityt maat muka seuraavat, on Natsarealaisen opissa. – Tätä etiikkaa opetetaan kuitenkin aivan hämmästyttävän ristiriitaisesti. Niinpä opetetaan meille viidettä käskyä: älä tapa, johon Kristuksen mukaan sisältyy jo: älä vihaa siten, että murha on rikos, yksityisestä murhasta seuraa ankara rangaistus. Mutta samaan aikaan harjoittelevat tuhannet ja miljoonat nuoret miehet taiteen kaikkien sääntöjen mukaista ihmisen tappamista ja tätä pidetään korkeana kansalaisvelvollisuutena, siitä kieltäytyjä joutuu pilkan ja halveksunnan kohteeksi ja joutuu rangaistuksi, sodan aikana kuolemalla. Tämä saa aikaan salaisen repivän ristiriidan ja hämmingin omantunnon kanssa. Kuinka kansoja voitaisiin kasvattaa pois yksityisistä murhista niin kauan kuin niiden taito sotien joukkomurhassa on niin kunnioitettu! – Tällainen kaksinaismoraali, niin kauneihin sanoihin kuin se verhoutuukin, on syvästi moraaliton.

Toinen suuri moraalittomuus on – yksityisomaisuus. Tiedättehän, että maailmassa on verrattain vähän niitä, jotka omistavat tämän maapallon. Kuitenkin, onhan mieletöntä ajatella, että multa, metsät, kosket, ihmisaivojen suuret keksinnöt ja käsien työn tulokset olisivat tarkoitetut vain pienen osan hyödyksi. Omaisuus on varkautta, sanoi Proudhon, ja Shaw lisää: se on ainoa täydellinen totuus, mikä siitä asiasta on sanottu. – Tiedämme esim., että tehtaanjohtajalla on 250 000 markan vuositulot, suurituloisempiakin on, mutta hänen 100:lla työmiehellään on keskimäärin 12.000 mk:n vuositulot. Tekeekö tuo johtaja siis 20 kertaa enemmän työtä kuin hänen työmiehensä? Mahdotonta. Hänen työnsä on kyllä vaativampaa, mutta eikö hänelle riitä työnilo, tyydytys siitä, että hänet on katsottu johtamiseen päteväksi, miksi hänelle tuo suhteeton rahakorvaus, joka on ”varastettu” kaikilta noilta sadalta mieheltä, eikä ainoastaan heiltä, vaan niiltä, jotka hänen saaliinhimonsa tähden jäävät ulkopuolelle työttöminä. Vielä rikollisempi on työtätekemätön koroilla ja osingoilla eläjä.”

”Eivät köyhät anasta, eivätkä julista sotia. Enkä ymmärrä sellaisen papin omaatuntoa, joka kahden, vaimonsa kanssa asuu yhdeksän huoneen pappilassa, kun hänen seurakuntalaisissaan on 9:n hengen perheitä yhdessä ainoassa huoneessa. Luulenpa, että ”kristitty” maailma tarjoaisi Kristukselle erinäisiä yllätyksiä. Hänen ”palvelijallansa” ei ole moitteen sanaa rikkaalle riistäjälle, mutta puhuu kyllä kovia sanoja köyhien kerrosten synneistä ja rikollisuudesta.

Kun koko yhteiskuntajärjestys perustuu tällaisiin suuriin siveettömyyksiin, mitä sitten auttaa korjata pieniä paheita. Mutta kamelit niellään, hyttyset kuurnitaan.”

Mikä tässä maailmassa nyt olisi muuttunut Katri Valan kuvailemaan yhteiskuntaan 30-luvulla. Eipä paljon mikään. Suhteellisesti ottaen joidenkin ihmisten elämä on parantunut, mutta suhteet ovat edelleen samat. Samanlainen kehitys on parhaillaan menossa, vaikka osa ihmisistä asuukin nyt vähän väljemmin. Silti rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Sotaan tunnutaan nytkin koko ajan valmistauduttavan ja sotia käydään koko ajan.

Jos joku haluaa ulos tästä valheellisesta maailmasta, se ei enää onnistu. Omavaraistaloutta ei voi pyörittää teiden varsilla.

Lähde: Katri Vala, Suorasanaista 30-luvulta ja luvusta. Kansankulttuuri Oy 1981.

Kerjätkää! Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme...

Kerjäämisen kieltävää lakia suunnitellaan. Kehen se kohdistuu? Romaneihin tietysti. Kuka lain noudattamista valvoo? Ei kukaan. Onko tässä mitään järkeä? On. Kokoomus tekee vaalityötä. Se halua pelastaa itselleen niitä ääniä, jotka muutoin vuotaisivat perussuomalaisille, joiden rasistinen kanta romanikysymyksessä on tullut harvinaisen selväksi sen jälkeen, kun Timo Soini yhdessä muiden äärioikeistolaisten kanssa äänesti Ranskan romanikarkotusten puolesta EU-parlamentissa.

Kerjäämiseksi ei tietenkään lueta sitä, että pankit vonkaavat veronmaksajien rahoja. Pankeilla kun on tapana sosialisoida tappiot ja panna voitot omiin kassaholveihin ja kasinoihin korkoja kasvamaan. Pääomittaminen on vain uusi nimi kerjäämiselle. Voisiko sitä soveltaa romaneihin? Pahvimuki olisi äkkiä pääomitettu.

Mutta kun romanit eivät maksa siitä pääomittamisesta veroa. Vai maksavatko? Kyllä maksavat ja koko ajan maksavat entistä enemmän, kun verotusta ollaan siirtämässä kulutusveroihin. Romani on ihan samassa asemassa kuin suomalainen köyhä siirryttäessä kohti tasaverotusta. Romani vie rahansa kauppaan ja entistä suurempi osa hänen ostamastaan makkaran hinnasta siirtyy verottajalle. Saako hän tästä vastikkeeksi mitään? Ei. Hänet kivitetään.

Mutta tekevätkö romanit töitä? Eiköhän sekin työstä käy, kun istuu jalkojensa päällä kovalla kadulla monta tuntia. Ainakin siihen verrattuna, mitä hallintoneuvostoissa maksetaan, vaikka ei kävisi kokouksissa istumassa pehmeissä tuoleissa lainkaan.

Köyhyyden kriminalisoiminen on varsin arveluttava juttu. USA:ssa se on jo toteutettu. New Yorkin pormestari Rudolph William Louis "Rudy" Giuliani alkoi tämän lain nojalla vainota kaupungin alla tunneleissa ja viemäreissä asuvia ihmisiä, joita osa oli Vietnamin sodan veteraaneja. Silläkin toimenpiteellä oli tietysti työllistävä ja voittoja tuottava vaikutus, sillä maassa vankilat ovat suuri ja tuottoisa bisnes. Business as usual.

Tämän aamun uutisissa kerrottiin, että pääministeri Mari Kiviniemi matkustaa Irlantiin keskustelemaan taloudesta. Samalla reissulla hän osallistuu maiden väliseen innovaatioseminaariin. Mahdetaanko innovaatiolla nykyisin tarkoittaa kerjäämistä, kun sana muutoin on kärsinyt täydellisen inflaation. Kaikkihan me tiedämme, että Irlannilla ei ole enää yhtään rahaa eikä luottoa. Onko Irlanti seuraava Kreikka?

Ensin he tulivat ja veivät romanit enkä minä noussut puolustamaan heitä. Sitten he tulivat ja veivät juutalaiset enkä minä noussut puolustamaan heitä. Sitten he tulivat ja veivät homoseksuaalit enkä minä noussut puolustamaan heitä. Sitten he tulivat ja veivät kommunistit enkä minä noussut puolustamaan heitä. Sitten he tulivat ja veivät ay-väen enkä minä noussut puolustamaan heitä. Sitten he tulivat hakemaan minua, mutta ei ollut enää ketään, joka olisi puolustanut minua.

Kuka sanoi näin? Vietiinkö hänet?

"Lähtö kapitalismista on jo alkanut"

Tällä otsikolla yhteiskuntafilosofi André Gorz pohtii nykykapitalismia Niin&Näin lehdessä 3/2010:

‎"Kysymys kapitalismista ulospääsystä ei ole koskaan ollut ajankohtaisempi. Nykyään se asettuu radikaalisti uusin termein ja uusin tarpein. Kapitalismi on saavuttanut yhtä lailla sisäiset kuin ulkoisetkin rajansa, joita se on kykenemätön ylittämään. Tämä tekee siitä järjestelmänä elävän kuolleen, joka selviytyy naamioimalla erilaisin tekosyin perustavien kategorioidensa, työn, arvon ja pääoman kriisit.”

Gorzin mukaan reaalitaloudesta on tullut pörssikuplien lisäke ja siksi siltä vaaditaan erittäin korkeaa tuottoa, jotta kuplat eivät puhkeaisi, sillä sen seurauksena syntyy aina pankkijärjestelmän konkurssien ketju ja pitkittyvä taantuma. Taantumien torjumiseksi finanssivoimat kannustavat perheitä velkaantumaan, kuluttamaan tulevaisuuden tulonsa ja tulevaisuuden ostoksensa. Silti lamat tulevat entistä useammin ja niistä toipuminen kestää entistä kauemmin.

”Kansallisvaltioilta ei ole odotettavissa mitään olennaista, koska ne ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kilpailun imperatiivin nimissä askel askeleelta luovuttaneet valtansa ylikansalliselle kvasivaltiolle, joka pakottaa niitä säätämään kansainvälisen pääoman mitan mukaan tehtyjä lakeja, pääoman, jonka ilmaisu tämä kvasivaltio itse on. Nämä lait, joita WTO, OECD ja FMI ajavat, pakottavat kaiken markkinoille, toisin sanoen määräävät yksityistämään julkiset palvelut, purkamaan sosiaaliturvan, tekemään rahavälitteisiksi viimeisetkin ei-kaupalliset suhteet.”

Kaikki, mikä irti lähtee, halutaan yksityistää, jotta siitä saataisiin ulos kaikki mahdollinen tuotto. ”Lisäksi pääoman ja markkinoiden globalisoituminen sekä pääomien raivoisa kilpailu vaativat, että valtio ei enää takaa yhteiskunnan uusintamista vaan se yritysten kilpailukykyä. Sen toimintamarginaalit yhteiskuntapolitiikassa on tuomittu kaventumaan, sosiaalimenot ovat rikkomuksia kilpailun vapautta kohtaan ja haittoja kilpailukyvylle.”

Maapallon hupenevat rikkaudet asettavat omalta osaltaan ne reunaehdot, joissa on toimittava. Ulospääsyyn näyttäisi olevan vain kaksi tietä: sotakommunismi ja ekodiktatuuri. ”Olemme tulleet siis tilanteeseen, jossa ei ole olemassa edellytyksiä kapitalismin meille antamien, keksimien, pakottamien ja meille houkuttelemien tarpeiden – jotta se saisi myydyksi tavarat, joita se on opettanut meitä haluamaan – tyydyttämiseen”, toteaa Gorz.

Hän itse osoittaa kolmannen tien: ”Se johtaa markkinoiden ja palkkatyön katoamiseen itsetuotannon aloittamiseen ja yhteiseksi ja ilmaiseksi tekemisen avulla. Tämän tien tutkimusmatkailijoita ja tiedustelijoita löytyy vapaan softan, vapaan verkon (freenet) ja vapaan kulttuurin liikkeistä, jotka Creative Commons –lisenssien avulla tekevät vapaasti käytettäväksi (ja ilmaiseksi, englanninkielen free tarkoittaa sekä kaikkien vapaasti käytettävää ja vapaata pääsyä että ilmaista) joukon rajoituksetta kopioitavissa olevia kulttuurihyödykkeitä – tietoja, ohjelmia, tekstejä, musiikkia, elokuvia ja niin edelleen – vapaaehtoisesti omakustannushintaan. Seuraava askel on loogisesti koko yhteiskuntaelämän ”vapaa” tuotanto, joka alkaa kun kapitalismista irrotetaan tiettyjä tuotannon haaroja, joita yhteismaiden kooperatiivit kykenevät paikallisesti tuottamaan.”

Siinä se ja siihen se kaatuu. Missään ei enää ole yhteismaita eikä niitä varmaankaan ihan heti tule. Ja kuitenkin voidakseen harrastaa tieteitä, taiteita ja kulttuuria, ihmisen on syötävä, juotava, pukeuduttava ja asuttava jossakin.

Oman maankin omavaraisuudesta on lakattu puhumasta jo vuosia sitten. Paluuta menneeseen tuskin muutenkaan on. Kuva, joka tulevaisuuteen piirtyy, näyttää melko epätoivoiselta. Vai näyttääkö?

Lähde: Niin&Näin 3/2010, André Gorz, Jäähyväiset kapitalismille, s. 13, Suom. Jussi Vähämäki.

Harakka huttua keittää

Alkuviikosta Harakka pyrähti ruutuun A-studion loppukevennykseksi ja esitteli jätehuoltolain eduskuntakäsittelyn, kuinka siellä yhdessäkään kolmesta käsittelystä kukaan ei edes sormeaan nostanut. Pyrstöään keikutellen Harakka poistui mielenosoituksellisesti ja heitti mennessään jotain lattialle samalla sanoen: Vesistöjen ja luonnonsuojelemisellahan ei ole mitään väliä.

Minäkin erehdyin luulemaan, että kyse oli siitä kuuluisasta paskalaista, mutta ei. Paskalaki olikin valtioneuvoston asetus, joka on tullut hallitukselta, jossa vihreät ovat mukana.

Luonnon ja vesistöjen suojelulla ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että köyhät ja vähäväkiset on pakotettu ostamaan kalliita, kymmenientuhansien eurojen laitteita, jotka eivät edes toimi. Saman asian olisi voinut hoitaa paljon kevyemmällä kalustolla ja kompostoinnilla.

Nyt kristilliset, perussuomalaiset ja vasemmisto yrittävät kaataa välikysymyksellä koko asetuksen. Demarit eivät ole lähteneet mukaan. Ei ole vaikea arvata, miksei. Vaalien jälkeen muodostetaan uusi hallitus.

Harakan tarkoitus oli ilmeisesti johtaa katsojat pois vihreistä virheistä tekemällä kaikki yhtä paskanruskeiksi ja ryvettyneiksi.

Harakalta tämä on helppo uskoa. Tuoreessa muistissa on oma kokemukseni, kuinka hän Vihreän Langan päätoimittajana lyhensi juttuni, vaikka olin saatteeseen kirjoittanut nimenomaisen pyynnön, että juttu julkaistaan joko sellaisenaan tai ei ollenkaan. Sopivasti lyhentelemällä Harakka onnistui kääntämään varsinaisen asian päälaelleen. Tuosta tapahtumasta on muistona aforismini: Näytä minulle joku jolla on oma moniste, niin minä näytän sinulle diktaattorin.

Ja nyt kun taas suurista ikäluokista ollaan toden teolla tekemässä sylttyä ja heitä syytetään milloin mistäkin, muistuu mieleeni Harakan kolmenkymmenen vuoden takainen juttu jossain ilmaisjakelulehdessä. Siinä hän syytti jo silloin suuria ikäluokkia tulppana olemisesta nuorten etenemisen tiellä. Harakka onnistui raivaamaan omat tulppansa menestyksekkäästi, mutta eikö ikää ala hänelläkin jo olla sen verran, että tilaa voisi tehdä nuoremmille.

Ongelma ei tietenkään ole pelkästään Harakka. Vaalit ovat tulossa ja kaikki puolueet valittavat jälkikasvun puutetta. Eivät ainoastaan vihreät, jotka jo perustusvaiheessa kertoivat noudattavansa rotaatiota järjestödemokratian turvaamiseksi. Rotaatio onkin toiminut, mutta se on pyörittänyt yksiä ja samoja vanhenevia naamoja vuosikymmenet toisin kuin alkuun oli kai aikomus.

Seuraavia vaaleja ajatellen olisi tietysti hyvä, että ihmiset äänestäisivät sellaisia puolueita, joilla on myös sosiaalinen omatunto. Sellaisia ehdokkaita, jotka ymmärtävät ympäristön ohella ihmisen tärkeyden. Ihminen ei ole vain haitta, vaan myös tärkeä osa luontoa. Mitä paremmin ihminen voi, sitä paremmin hän kykenee ottamaan huomioon sekä luonnon että lähimmäisensä.

Muuten olen sitä mieltä, että kannattaa äänestää nuoria ja tuoreita voimia yhteisistä asioista päättämään, koska heissä ja heidän on tulevaisuus.